Koneen Säätiön apurahansaajat 2018 on julkistettu

Koneen Säätiö on myöntänyt syksyn 2018 apurahahaussa 26 miljoonaa euroa tieteen ja taiteen rohkeisiin avauksiin. Apurahan saa yhteensä 277 henkilöä, organisaatiota tai työryhmää. Moni uusi rohkea tekijä ryhtyy rakentamaan nykyistä parempaan ymmärrykseen perustuvaa suhdetta ihmisen ja muiden lajien välille. Tieteen ja taiteen tekijöitä yhdistää halu luoda nykyistä oikeudenmukaisemmat edellytykset omalle työlleen. Useissa hankkeissa etsitään ratkaisuja polttaviin ongelmiin, kuten ympäristökriisiin tai demokratian haasteisiin.

Kykeneekö ihminen rakentamaan ohutta luontosuhdettaan nykyistä vahvemmaksi ja näin parantamaan kaikkien lajien tulevaisuutta maapallolla? Tämä kysymys nousee keskeiseksi monissa Koneen Säätiön juuri rahoitusta saaneissa hankkeissa. Aiheen pariin ohjasi yleisen apurahahaun yhteydessä järjestetty Elintärkeät naapurimme -teemahaku, jossa pyydettiin tarkastelemaan ihmisen suhdetta monimuotoiseen joukkoon toisia eliö- ja eläinlajeja. Tuloksena on hankkeita, joissa tuotetaan lisää tietoa ja ymmärrystä ihmisen hyvin arkipäiväisistäkin naapureista, joista ei tiedetä silti juuri mitään.

“Teemahaku herätti paljon kiinnostusta ja inspiroi aidosti monitieteellisiä hankkeita, jotka yhdistävät ihmistieteitä ja ympäristötieteitä. Muussa tutkimusrahoituksessa tärkeiksi teemoiksi nousivat tieteellisen ja taiteellisen työn edellytykset nykytaloudessa, demokratiakehitys Euroopassa, uskonto ja sukupuoli sekä luonnon moninaisuuden heikkeneminen. Rahoitamme muutamia hyvin lupaavia väitöskirjahankkeita, joissa uuden tutkijasukupolven monipuolisesti maailmasta kiinnostunut ajattelu yhdistyy huippututkimuksen metodeihin”, toteaa Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen.

“Maailman muutokset kannustavat apurahansaajiamme tutkimaan ja tarttumaan toimeen, mutta samanaikaisesti tieteen ja taiteen hankkeissa on läsnä välttämätön hitaus, jota tarvitaan ymmärryksen saavuttamiseen. Pysähtymistä asioiden äärelle ja kykyä kyseenalaistaa tarvitaan entistä enemmän. Tämän mahdollistaminen on säätiölle tärkeää”, sanoo Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi.

Syyskuussa järjestettyyn hakuun lähetettiin yhteensä 5 873 hakemusta. Apurahan sai 4,7 prosenttia hakijoista. Yhteensä Koneen Säätiö on rahoittanut tiedettä ja taidetta noin 28 miljoonalla eurolla vuonna 2018. Koneen Säätiön vuoden 2019 apurahahaku järjestetään 1.–15.9.2019.

Ihmisten ja muiden lajien suhteen tutkijat eivät rajoitu vain söpöihin nelijalkaisiin

Ekofysiologian dosentti Thomas Lilleyn työryhmä tutkii ihmisen eläinsuhdetta luomalla uudenlaista naapuruutta ihmisten ja lepakoiden välille. Ryhmä tutkii kansalaistieteen menetelmin sekä Suomessa tavattavien lepakkolajien esiintyvyyttä että ihmisten suhtautumista näihin elintärkeisiin, mutta usein kielteisinä koettuihin naapureihin. Myös ympäristötieteilijät Katarina Meramo ja Kati Suominen tutkivat lepakoita. Meramo selvittää ympäristömuutoksen vaikutusta lepakoiden lajipiirteisiin ja toiminnalliseen monimuotoisuuteen, ja Suominen käyttää kansalaistiedettä tutkiessaan, miten ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato vaikuttavat pohjanlepakon globaaliin esiintymiseen ja suojelutarpeeseen.

Filosofian professori Miira Tuomisen johtama työryhmä tutkii hankkeessaan toislajisten eläinten asemaa antiikin ja keskiajan kreikkalaisessa ja islamilaisessa filosofiassa, kirjallisuudessa ja kulttuuriperinteessä. Yhteensä 513 000 euron rahoituksen saanut hanke haastaa käsityksiä siitä, miten ihmisen ja eläimen välinen suhde on mielletty ja miten niiden välinen vastakkainasettelu on syntynyt. Metsämaantieteen professori Eeva-Stiina Tuittilan työryhmä selvittää, millaisia merkityksiä ja tunteita puihin liitetään. Työryhmä pyrkii vaikuttamaan yhdyskuntasuunnitteluun, jotta siinä huomioitaisiin merkitykset ja tunteet, joita ihmiset liittävät elolliseen ja elottomaan ympäristöönsä. Etnologian dosentti Jyrki Pöysän johtamassa tutkimuksessa kysytään posthumanistisella otteella, miten ihmisen arkaainen luontosuhde muuttui teollistumisen myötä nykyajan nostalgiseksi, kriittiseksi tai välinpitämättömäksi luontosuhteeksi.

Muutama suuren rahoituksen saanut hanke keskittyy ihmisen ja mikrobien välisen suhteen tutkimukseen. Lääketieteen professori Harri Aleniuksen johdolla selvitetään elinympäristön, ihmisen mikrobiotan ja geenien vuorovaikutusta allergialta suojaavien ja allergiaa aiheuttavien tapahtumien säätelyssä Karjala-tutkimuskohortissa. Tutkimuskohortti on poikkeuksellinen, sillä Suomen ja Venäjän välillä on yksi maailman jyrkimmistä elintasoeroista. Sosiologian dosentti Salla Sariolan työryhmä tarkastelee modernien yhteiskuntien pyrkimyksiä päästä eroon mikrobeista. Monitieteinen joukko ryhtyy mikrobien tutkimukseen erityisesti yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tavoitteena on kanavoida uutta tietoa terveyspolitiikkaan, eläintenhoitoon ja lääketieteelliseen tutkimukseen.

Luovat alat etsivät uutta elintilaa työlleen yhteisöllisyydestä

Yhdeksi kantavaksi teemaksi rahoitetuissa hankkeissa nousevat tieteellisen ja taiteellisen työn mahdollisuudet Suomessa ja pyrkimys vaikuttaa työn rakenteisiin. Nykytaiteen tutkimuksen dosentti Katve-Kaisa Kontturin johtama projekti paneutuu taiteilijoiden työn muutokseen Suomessa, jossa joka kolmas kuvataiteilija elää köyhyysrajan alapuolella. Työssä tutkitaan vaihtoehtoisia, yhteisöllisyyteen perustuvia malleja yksilöä korostavalle, uusliberalistiselle, jatkuvaa itsensä markkinointia vaativalle yrittäjyydelle.

Kollektiivisen työskentelyn mallit, joissa pyritään ajattelemaan uudelleen instituutioita ja työn rakenteita, näkyivät taiteen apurahahakemuksissa ja myönnöissä. Kuraattori, taiteen maisteri Hanna Ohtonen työryhmineen haluaa tulevassa feministisessä taidekeskuksessa hauduttaa ja ravita toimijoita tuotantopaineen ja promootion sijaan. Taiteilijakollektiivi Honkasalo-Niemi-Virtanen haastaa työssään yksilökeskeistä tekemisen tapaa, ja Kosminen-kollektiivi mahdollistaa vertaistuen antamisen ja saamisen Kosminen-tilassaan.

Käynnissä oleva työn murros pakottaa määrittelemään uudelleen, mikä merkitys työllä on ihmiselle. Ohjaaja, esitystaiteilija, teatteritaiteen maisteri Lauri Antti Mattila ja elokuvantekijä, filosofian maisteri Juhani Haukka aikovat taiteellisessa projektissaan tarjota ihmisille juuri sitä työtä, mitä he haluavat. Näin he kyseenalaistavat työn käsitteen ja irrottavat sen markkinatalouden hyötylogiikasta. Miika Kabata tarkastelee väitöstutkimuksessaan työn muutosta sekä koneiden ja automaation vaikutusta työn luonteeseen filosofisia ajatuskokeita ja yhteiskuntatieteellisiä teorioita hyödyntämällä. Kabatan tutkimus tarjoaa argumentatiivisia välineitä puolustaa ihmisten oikeutta mielekkääseen työhön ja runsaaseen vapaa-aikaan.

Myös akateemisen työn rakenteet pohdituttavat. Mediakulttuurin dosentti Hanna Kuusela työryhmineen kartoittaa edellytyksiä tulevaisuuden yliopistoille tarkastelemalla Tampereen kolmen korkeakoulun käynnissä olevaa yhdistämistä, sen kriisiytymistä ja yhdistämisen synnyttämää vastaliikettä. Akateemisen instituution johtaminen on Tampereella, kuten muissakin yliopistoissa, tarinallistunut ja muuttunut entistä strategiavetoisemmaksi. Miten yliopistoyhteisön kokemukset ja näkemykset yliopistosta ja tieteentekemisen ehdoista suhteutuvat tähän prosessiin?

Ympäristön tila vaatii luonnontieteellisten ja ihmistieteellisten ydinkysymysten tutkimista

Ympäristökriisit ovat vyyhti, johon liittyviä ekologisia, poliittisia ja taloudellisia prosesseja tai vastuukysymyksiä moni tuore apurahansaaja ryhtyy työssään purkamaan. Vuoden suurimman apurahamyönnön, 530 000 euroa, saaneessa ekologian dosentti Atte Moilasen johtamassa hankkeessa kehitetään ekologiaan pohjaavaa maankäytön suunnittelua. Uuden sukupolven laskentamenetelmiä voidaan soveltaa esimerkiksi luonnonsuojelun suunnittelussa, ympäristöhaittojen välttämisessä, luonnonhoidon ja ennallistamisen kohdentamisessa sekä kaavoituksen tukena.

Ympäristötaloustieteilijä Teemu Koskimäki tutkii, miten yhteiskunnallis-taloudellinen järjestelmämme on rakenteellisesti kytköksissä maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Väitöskirjatyössään hän kyseenalaistaa valtaosan tutkijoista ja päättäjistä, jotka lähestyvät asioiden korjaamista vain nykyistä talousjärjestelmää säätämällä. Evoluutiobiologian dosentti Jon Brommerin tutkimusryhmä soveltaa evolutiivista peliteoriaa perinteiseen yhteiskuntatieteelliseen ongelmaan: missä olosuhteissa joukko toimijoita kykenee yhdessä hallinnoimaan luonnonvaroja kestävällä tavalla? Hankkeessa testataan evoluutiobiologian selitysmallien soveltuvuutta yhteiskunnallisen päätöksenteon selittäjänä.

Ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristössä kiinnostavat myös filosofeja. Tutkijatohtori Lauri Lahikainen selvittää, miten kaupungit ja kaupunkilaiset voivat olla vastuussa ilmastonmuutoksesta. Tutkimus tarkastelee kaupunkeja ja kaupunkilaisuutta keskeisinä ilmastovastuun paikkoina ja pyrkii näin viemään ilmastoeettistä ja julkista keskustelua ratkaisevalla tavalla eteenpäin. Linnea Luuppala määrittelee väitöstutkimuksessaan ekologisen ennallistamisen käsitteet uudelleen niin, että ne palvelevat nykyistä paremmin luonnonsuojelullisia periaatteita. Hän analysoi ennallistamisen eettisiä seurauksia ja siihen liittyviä velvollisuuksia sekä pyrkii luomaan normatiivisen perustan ennallistamiselle.

Taiteilijaduo IC-98 perustaa laajan asiantuntijaryhmän kanssa Luonnontuhopuiston. Luonnontuhopuisto on luonnontuhon muistomerkki ja kaikkien eliölajien hautapaikka. Puistoksi etsitään pilaantunut maa-alue, jonka maaperä maisemoidaan ja puhdistetaan luonnollisin menetelmin. Teos kehottaa pohtimaan elonkehää, hiilen kiertoa sekä ihmisen vastuuta maasta ja ympäristökatastrofeista.

Demokratian tutkimus: uudet osallistumisen muodot, verkostot ja sukupuoliroolit

Hakemuksissa näkyi tieteilijöiden huoli demokratian tulevaisuudesta Euroopassa. Apurahamyönnöissä näkyvät erityisesti sukupuolen asema politiikassa, uudenlaiset poliittisen osallisuuden muodot ja ympäristöpolitiikan verkostot. Aktivismia ja tutkimusta yhdistävä Katja Kahlinan hanke analysoi sukupuolten tasa-arvon ja moninaisuuden suhdetta demokratiakehitykseen eri maissa. Nationalismiin on perinteisesti kuulunut kansallisvaltion perheiden kannustaminen lisääntymiseen, mutta myös seksuaalista vapautta on saatettu tukea, kunhan suhteet on rajoitettu omiin kansalaisiin.

Oikeustieteilijä Immi Tallgren tutkii sukupuolta kansainvälisen oikeuden kontekstissa ja tuottaa radikaalia tietoa kansainvälisen oikeuden sukupuolittuneista rakenteista, käytännöistä ja vääristymistä. Osallistumisen uusia muotoja tutkii Pijatta Heinonen, joka tarkastelee autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden suhdetta arkkitehtuuriin protestileireillä. Veikko Erannin työryhmä taas pohtii ns. parademokratiaa eli toimintaa virallisen demokraattisen järjestelmän rinnalla verraten parademokraattista osallistumista perinteisiin päättäjärooleihin. Ilmastopolitiikan verkostoja tutkivat sosiologit Antti Gronow ja Tuomas Ylä-Anttila. Gronow kysyy, vaikuttavatko poliittiset instituutiot siihen, missä määrin saman- ja erimieliset poliittiset toimijat omaksuvat toisiltaan uusia uskomuksia ilmastonmuutoksesta. Ylä-Anttilan tutkimus kohdistuu ilmastonmuutoksen poliittisiin verkostoihin Suomessa, Ruotsissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Saimaan Teatteri valmistaa teatteriesityksen Saimaan demokraattinen tasavalta, jonka lähtöpisteenä on Heinävedelle suunniteltava graffitikaivosalue kansalaisten, median ja päätöksentekijöiden välisen demokratian toteutumisen paikkana.

Kohti kaikkien Suomea

Miten Suomi voisi olla tasavertainen ja mukaanottava asuinpaikka jokaiselle? Moni rahoitettu hanke liittyy suomalaisen yhteiskunnan ja väestön muutokseen ja moninaistumiseen. Kasvatustieteen maisteri Mona Eid toimittaa Kaikkien koulu? -podcastin, jossa pohditaan, miten kouluissa tulisi ottaa huomioon yhä monimuotoisemman yhteiskunnan kaikki jäsenet. Elokuvantekijä Erol Mintas käynnistää liikkuvan Academy of Moving People & Images -elokuvakoulun ihmisille, jotka ovat saapuneet Suomeen eri syistä: maahanmuuttajina, turvapaikanhakijoina, opiskelijoina tai töiden vuoksi. Tavoitteena on kasvattaa elokuvatuotannon moniarvoisuutta ja moninaisuutta.

Turvapaikanhakijana Suomeen tulleen kuvataiteilijan ja runoilijan Muhannad Mohamed Khorshidin tulevan sarjakuvaromaani The Exilen yhtenä näkökulmana on, että kotimaissaan vainoa ja sananvapauden puutetta kokeneet pakolaiset suljetaan usein yhteiskunnan ulkopuolelle uusissa kotimaissaan rasismin vuoksi. Taiteen maisteri Bita Razavi tutkii muukalaisvihamielistä nationalismia ja sen suhdetta historiaan ja kansallisiin traumoihin kuvaamalla hylättyjä taloja Baltian alueella. Toimittaja Airin Bahmani aikoo kertoa dokumenttielokuvassaan Äitini tarina Iranista Suomeen maanpakoon muuttaneen äitinsä tarinan. Bahmani tuo esiin sen, että vaikka monet maahanmuuttajat ovat olleet omissa kotimaissaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, nähdään heidät uusissa kotimaissaan usein epäpoliittisina avun kohteina.

Rahoituksen saaneissa hankkeissa käsitellään myös saamelaisten ja saamelaisen perinnön asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Professori Rauna Kuokkasen vetämä saamelaistutkijoiden, -taiteilijoiden ja -aktivistien yhteisprojekti elvyttää ja ottaa käyttöön siidajärjestelmää koskevaa tapalakia. Siida eli siita on historiallisesti ollut saamelaisen yhteiskunnan perusyksikkö, perinteinen saamelainen sosiaalinen organisaatio, jonka tehtävänä on hoitaa paikallisyhteisön asioita.

Ensimmäiset Lauttasaaren kartanon residenssipaikat myönnettiin

Syksyn haussa oli ensimmäistä kertaa haettavana paikkoja Lauttasaaren kartanon residenssiin. Yhden asunnon käsittävän residenssin toimintaideana on, että suomalainen taho voi kutsua residenssiin muualla kuin Suomessa työskentelevän yhteistyökumppaninsa. Taidekoulu MAA sai residenssipaikan vieraalleen taiteilija, runoilija Mohamed Sleiman Labatille, joka tulee Länsi-Saharasta. Residenssipaikan sai myös nykytaideorganisaatio PUBLICSin vieras, taiteilija Jeanne van Heeswijk, joka toteuttaa yhdessä PUBLICSin kanssa julkisen taiteen hankkeen Helsingissä vuosina 2019–2020.

Apurahansaajat 2018 – listaus kaikista myönnöistä

Tilastot ja listaukset myönnetyistä apurahoista, palkinnoista ja lahjoituksista 2018

Uudet rohkeat tekijät kertovat rahoituksen saaneista hankkeistaan:

Sosiologian dosentti, akatemiatutkija Salla Sariola & työryhmä: Monilajinen ymmärrys terveydestä

Honkasalo-Niemi-Virtanen: Rihmastot saavat rönsytä

Meri Lindeman: Muunsukupuolisten suomi

Ekofysiologian dosentti Thomas Lilley & työryhmä: Nahkasiipiset naapurimme: tutuiksi tutkimalla

Juutalaisen kulttuurin dosentti Simo Muir & työryhmä: Vähemmistöistä valtakunnan suosikeiksi