Monilajinen ymmärrys terveydestä

Koneen Säätiö on myöntänyt vuoden 2018 haussa 26 miljoonaa euroa tieteen ja taiteen rohkeisiin avauksiin. Apurahan saa yhteensä 277 henkilöä, organisaatiota tai työryhmää. Sosiologi Salla Sariolan monitieteisessä hankkeessa työskentelee joukko uusia rohkeita tekijöitä.
Jenni Saarenketo, Tiina Vaittinen, Johanna Nurmi & Jose Cañada Kuva: Katja Tähjä/Koneen Säätiö

Eikö yhteiskuntatieteilijöiden tulisi jättää mikrobit lääketieteen tai mikrobiologian tutkijoille? Sosiologian dosentti, akatemiatutkija Salla Sariolan johtamassa hankkeessa mikrobeja ei nähdä irrallisina sosiaalisista ja rakenteellisista tekijöistä eli tavoista, joilla niiden kanssa elämme. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten terveyttä maailmanlaajuisesti uhkaava antibioottiresistenssi on seurausta siitä, millaiseksi suhteemme mikrobeihin on muodostunut. Sariolan tutkimusryhmän jäsenet – Jose Cañada, Johanna Nurmi, Jenni Saarenketo, Tiia Sudenkaarne ja Tiina Vaittinen – uskovatkin, että yhteiskuntatieteellistä tutkimusta mikrobeista tarvitaan.

”Sillä miten ihmislaji elää yhdessä mikrobien kanssa on kauaskantoisia vaikutuksia: kun mikrobeista on pyritty eroon, siitä on seurannut ihmiselle terveyshaittoja. Mikrobien merkitys ihmisen terveyttä edistävänä naapuriyhteisönä on tunnistettu vasta äskettäin.

Meitä kiinnostaa uusi monilajinen ymmärrys terveydestä ja se, millä tavalla se haastaa nykyistä käsitystä terveydestä. Mikrobistosta ja antibiootteja korvaavista vaihtoehdoista tuotetaan koko ajan uutta tietoa, ja tutkijat ja erilaiset biohakkerit oppivat uutta esimerkiksi hapattamalla. Samalla moni yhteiskunnassa vallitseva käsitys esimerkiksi puhtaudesta tai asiantuntijuudesta tulee määritellyksi uudelleen. Eettistä pohdintaa tarvitaan kuitenkin kipeästi, koska esimerkiksi antibioottiresistenssin tutkimus on vahvasti latautunut siten, että tietyt maantieteelliset alueet nähdään ongelman aiheuttajina ja toiset leviävän resistenssin uhreina, usein olemassa olevaa maantieteellistä epätasa-arvoa vahvistaen.

Usein kun olemme kertoneet mikrobeista kiinnostuneen ’kuplamme’ ulkopuolella oleville ideoistamme, reaktio on ollut hämmennys. Meiltä on kysytty, mitä tekemistä sosiaalitieteellä voi olla mikrobien kanssa. Yhteiskuntatieteilijöinä emme kuitenkaan tee mikrobeja näkyviksi niinkään silmälle, vaan tarkastelemme laboratoriosta tuttua ilmiötä uudesta suunnasta. Mikrobit tulevat ’näkyviksi’ tutkimalla paikkoja ja verkostoja, joissa niitä koskevia käytänteitä ja vuorovaikutuksen tapoja tuotetaan. Onneksi kaikki työryhmässä ovat aivan ihania tyyppejä, vähän hulluja ja huumorintajuisia – ominaisuuksia, joita varmasti tullaan tarvitsemaan, kun tongitaan kakkaa, viemäreitä, biojäteastioita ja laboratorioita.

Emme kuitenkaan halua tutkimustiedon jäävän työryhmämme sisälle. Osana hanketta järjestämme kaikille avoimia työpajoja, joissa otamme uudelleen käyttöön perinteisiä hapatuskulttuureja. Kun ruokaa ei enää säilötä hapattamalla, menetetään myös mikrobiperinteitä. Tiedeyhteisölle suunnatuissa työpajoissa tarkoitus on luoda uutta kieltä, jolla mikrobeista voitaisiin puhua ilman kahtiajakoja luontoon ja kulttuuriin, elävään ja kuolleeseen tai vaikka ihmiseen ja eläimeen. Eettisistä kysymyksistä haluamme puolestaan käydä keskustelua paitsi tutkijoiden myös esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjien kanssa.”

 

Suvi Korhonen