Tarinat ja julkaisut

Konehuone-kolumni

01.02.2023

Kuoppaan pudonnut kuvataide ansaitsee tuplarahoituksen 

Artemisia Vulgaris -työryhmän Rise and Shine -teos nähtiin Mäntän kuvataideviikoilla kesällä 2022. / The piece Rise and shine by the artist collective Artemisia Vulgaris was on display at the Mänttä Art Festival in Finland in the summer of 2022. Kuva/photo: Heljä Franssila

Kuvataiteen niukka rahoitus näkyy Koneen Säätiössä vuosittain hakemusten hurjana määränä. Valtio rahoittaa kuvataidetta kitsaasti, ja kun alan työllistävät rakenteet ovat huterat, toimeentuloa haetaan sankoin joukoin apurahoista. Säätiöiden taiderahoitus on kyllä kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, mutta erityisesti kuvataide tarvitsee myös julkisen rahoituksen vahvistamista. Koneen Säätiön apurahakoordinaattori Maija Karasvaara ja viestintäjohtaja Heljä Franssila kertovat, miksi.

Viime syksynä yli 1100 hakijaa lähetti kuvataiteen alaan kuuluvan apurahahakemuksen Koneen Säätiöön. Syksyn haussa säätiöön tuli yhteensä noin 6400 hakemusta, joista siis joka kuudes oli kuvataiteen alalla toimivan taiteilijan tai työryhmän ehdotus. 

Se on melkoinen määrä, kun ottaa huomioon, että säätiö tukee ennen kaikkea tieteellistä tutkimusta. Vuoden 2022 yleisessä haussa 38 miljoonan euron rahoituksesta noin 60 prosenttia myönnettiin yksinomaan tieteellistä tutkimusta tekeville hankkeille. Tieteen ja taiteen yhteistyö on säätiölle tärkeä painopiste, ja tiede-taide-hankkeiden osuus olikin kokonaisuudesta noin 16 prosenttia. 

Eri taiteenaloille myönnettyä rahoitusta oli noin 24 prosenttia kokonaissummasta eli noin 9,2 miljoonaa euroa. Taiteen rahoituksella säätiö pyrkii mahdollistamaan pitkäjänteistä ja monialaista taiteellista työskentelyä. 

Vaikka taiteen rahoitusosuutta on säätiössä kasvatettu viimeisen vuosikymmenen aikana noin miljoonasta eurosta lähes kymmeneen miljoonaan euroon vuodessa, on erityisesti kuvataiteen alan hakupaine saatavilla olevan rahoituksen määrään nähden kestämättömän kova. Kuvataiteeseen myönnettiin 2,8 miljoonaa euroa vuonna 2022. Neljä prosenttia kuvataiteen – kuten muidenkin taiteenalojen – hakijoista sai myönnön.

Matalat myöntöprosentit aiheuttavat hyvästä syystä pettymystä ja pahaa mieltä hakijoissa. Pelkällä empatialla emme pysty hakijoita auttamaan vaan tarvitaan järeämpiä keinoja.

(Teksti jatkuu tilastokuvien jälkeen)

Koneen Säätiön apurahamyönnöt 2022
Koneen Säätiön apurahamyönnöt 2022


Palkka työstä kuuluu myös kuvataiteilijalle

Kuvataiteen avaintoimijat Frame ja Suomen Taiteilijaseura ovat viime vuosina ryhtyneet puhumaan kuvataiteen rahoituskuopasta. Sen perustana on havainto, että valtio kohtelee eri taiteenaloja hyvin eriarvoisesti. Visuaalisten taiteenalojen osuus valtion kulttuuribudjetista on vain yksi prosentti, 15,6 miljoonaa euroa. Jos mukaan lasketaan taidemuseot, osuus nousee neljään prosenttiin.  

Vertailun vuoksi: suomalaisten säätiöiden rahoitus taiteille oli 79 miljoonaa euroa vuonna 2021, mistä kuvataiteen osuus oli 16 miljoonaa euroa. Säätiöiden kuvataiteen rahoitus on siis suurempi kuin valtion, kun taidemuseoiden saamaa julkista tukea ei lasketa mukaan. Yksityiset rahoittajat mahdollistavat etenkin vapaan kentän toimijoiden ja kuvataiteilijoiden taiteellista työskentelyä.

Vielä vuonna 2010 säätiöiden tuki taiteen eri aloille oli 41 miljoonaa euroa eli reilussa vuosikymmenessä tuen määrä on lähes kaksinkertaistunut. Taidetta ja kulttuuria tukevat säätiöt kyllä pitävät niitä äärimmäisen tärkeinä yhteiskunnalle – siitä ei ole epäilystäkään – mutta niiden rahoituskapasiteetti ei yksin riitä ratkaisemaan minkään taiteenalan tilannetta. 

Kuvataiteen julkisen rahoituksen vähyys tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta, kun tarkastelee huteria rakenteita, joissa visuaalisten alojen taiteilijat Suomessa toimivat. Kun rakenteisiin ei ole satsattu, ne ovat jääneet heikoiksi. 

Kuvataiteilijoiden tulotaso on kaikista taiteilijaryhmistä matalin. Siinä missä näyttelijää tai muusikkoa työllistävät VOS-järjestelmän mahdollistamat teatterit ja orkesterit, kuvataiteilijalla vastaavia työnantajia ei juuri ole. Taiteilijan toimeentulo koostuu tyypillisesti monista eri lähteistä: osa-aikaisesta palkkatyöstä, yrittäjyydestä tai freelancer-töistä, joskus työttömyyskorvauksesta tai apurahoista.

Oman haasteensa tuo se, että teosmyynnillä elää Suomessa vain pieni osa taiteilijoista. Kuvataiteen markkina on Suomessa huomattavasti pienempi kuin muissa Pohjoismaissa: yhteensä taidekaupan* koko jää alle kymmeneen miljoonaan euroon vuosittain. Suomessa toimii kourallinen kaupallisia gallerioita, joiden lisäksi on taidelainaamoita ja muutamia taidehuutokauppoja. Ammattimaisia taidemessuja ei yrityksistä huolimatta ole jäänyt elämään. Taiteilijavetoisten gallerioiden toiminta on usein taiteellisesti korkeatasoista, mutta niiden merkitys teosten välittäjänä on vähäinen. 

Kuvataiteen alan toimintatavat ovat myös kauan nojanneet taiteilijan ilmaistyöhön. Vasta aivan viime vuosina taidemuseoihin on saatu juurrutettua käytäntöä näyttelypalkkioiden maksamisesta selkeän palkkiotaulukon mukaan. Taiteilijalle on siis vihdoin alettu maksaa korvausta näyttelyn eteen tehdystä työstä, kuten suunnittelusta ja ripustuksesta. Näyttelypalkkiomalli on merkittävin kuvataidepoliittinen edistysaskel vuosiin. Seuraavaksi mallia pyritään laajentamaan myös pienempien näyttelytoimijoiden toimintaan.

(Teksti jatkuu tilastokuvien jälkeen)

Säätiöt ja rahastot ry:n visualisointi säätiöiden tuesta taiteelle vuonna 2021.


Lisärahoitus vahvistaa kuvataideyhteisöjä – ja taiteilijoiden toimeentuloa

Frame, Suomen Taiteilijaseura ja Kuvasto ovat laskeneet, että kuvataiteen rahoitustilanteen korjaaminen maksaisi 15 miljoonaa euroa vuodessa. Rahoitus pitäisi siis kaksinkertaistaa nykyisestä 15,6 miljoonasta eurosta 30 miljoonaan euroon vuodessa. Kolmikko on tehnyt prioriteettilistan asioista, joita lisärahoituksella voidaan saada. Suunnitelmana on satsata taiteen myynnin ja välittämisen kasvattamiseen ja taiteilijoiden mahdollisuuteen tulla toimeen työllään. 

Yksi ratkaisuehdotus on parantaa kuvataideyhteisöjen toiminnan rahoitusta. Ne onnistuvat tuottamaan häkellyttävän laadukkaita näyttelyitä ja muuta taideohjelmaa minimaalisin resurssein. Ihannetapauksessa toimijat voisivat yhä enemmän rahoittaa eli maksaa palkkaa ja tuotantokuluja taiteilijalle siltä ajalta, kun hän työskentelee näyttelyyn tulevien teostensa parissa. Tällainen sekä taiteilijan toimeentulon että taiteellisesti kiinnostavan kokonaisuuden mahdollistava tuotantomalli on monissa maissa yleinen. Sitä pilotoidaan parhaillaan Suomen Taiteilijaseuran vetämässä Nuoret 2023 -näyttelyhankkeessa.

Kun rahoitus saadaan kuntoon, voittavat kuvataiteen ammattilaiset, mutta myös taiteen kokijat. Taiteella on voima toteuttaa ihmisyyttä, tuottaa kokemuksia ja elämyksiä sekä antaa aineksia punnita arvoja ja maailmankatsomuksia. Kuvataideakatemian dekaani Hanna Johansson toteaa tuoreessa kirjoituksessaan, että taide on näkijä, joka ennakoi ja löytää mielekkäitä tapoja olla ja toimia, jotta maailmasta tulee parempi. Koneen Säätiössä lähdemme siitä, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee moniäänistä ja vapaata taidetta sivistyksen edellytyksenä. Säätiön visio on, että vapaa tiede, taide ja kulttuuri kukoistavat ekologisesti kestävässä ja yhteiskunnallisesti tasa-arvoisessa Suomessa. 

Kulttuurialan toimijat haluavat nostaa tulevalla hallituskaudella kulttuurin rahoituksen yhteen prosenttiin valtion budjetista. Tätä tavoitetta kannatamme myös me Koneen Säätiössä. Tuemme kuvataiteen toimijoita, kun he toivovat valtiolta nykypäivän taidekenttää palvelevaa, strategista ja näkemyksellistä kulttuuripolitiikkaa, joka kohtelee eri taiteenaloja yhdenvertaisesti.


Maija Karasvaara ja Heljä Franssila

*) Frame Contemporary Art Finlandin keräämä toimialatieto vuodelta 2021 koskien taidegallerioiden teosmyyntiä.