Jakautuuko Suomi?, osa 7: Iso Numero eriarvoisuustiedon välittäjänä

Iso Numero -lehti on tullut tutuksi varsinkin helsinkiläisille kaupungin katukuvassa. Kansainvälisen esimerkin innoittama julkaisu tarjoaa myyjille mahdollisuuden hankkia omia tuloja kerjäämisen sijaan. Vuonna 2011 perustettu lehti on toiminut Kultti ry:n alaisuudessa, ja sisältö oli alkuvuosina pitkälti riippuvaista yhteistyöstä muiden Kultin jäsenlehtien kanssa. Vuonna 2015 alkoi Koneen säätiön tukema Piilosta näkyväksi -hanke, joka mahdollisti omien juttujen tekemisen. Artikkeleissa käsiteltiin etenkin maahanmuuttoa ja eriarvoisuutta. Ison Numeron päätoimittaja Hannele Huhtala käy läpi lehden historiaa, hankkeen kokemuksia ja luo katseen tulevaan.

Iso Numero perustettiin vuonna 2011 Kulttuuri-, tiede- ja mielipideliitto Kultti ry:n hallituksessa. Kultti on kattojärjestö noin 200 pienelle ja keskikokoiselle lehdelle. Lehden perustamisen innoittajana oli se, että 2010-luvulla Suomenkin kaduilla alettiin nähdä aiempaa enemmän ihmisiä kerjäämässä. Pääosin kerjäämässä oli Itä-Euroopan romaneja, liikkumaan tottunutta väkeä, jolle ei löytynyt työtä omissa kotimaissaan.

Kerjäämisilmiö kauhistutti osaa suomalaisista, jotka eivät olleet tottuneet näkemään ihmisiä kaduilla. Muun muassa silloinen pääministeri Matti Vanhanen sanoi, että kerjäläisille ei pidä antaa rahaa. Vanhanen totesi Ylen Uutisten mukaan politiikan toimittajien tilaisuudessa vuonna 2010 yksikantaan:

”Vetoan siihen, että näin toimittaisiin. Se vaatii jokaiselta vain tämmöisen päätöksen. Ei anneta rahaa. Se loppuu siihen.”

Vanhasen näkemystä voi pitää suhteellisen kylmänä. Kultin hallitus päätti katsoa tilannetta toisin. Ajatus oli luoda mahdollisuus tienata rahaa kerjäämisen sijaan. Sen sijaan, että ihmisen pitäisi istua kerjäämässä, hän voisi ansaita hivenen omalla työllään. Käytännössä ajatuksena oli ja on edelleen nostaa ihmisiä katutasosta – kerjääjä istuu ja häntä katsotaan alas. Lehdenmyyjä seisoo, hänet kohdataan silmien tasolla.

Kokeilusta kunnon työksi

Kahtena ensimmäisenä vuonna lehti ilmestyi vain kerran, mutta siitä lähtien ilmestymistahti on tihentynyt. Vielä vuonna 2015 lehti ilmestyi kolme kertaa, vuonna 2016 neljä kertaa ja vuonna 2017 kuusi kertaa. Todellinen virstanpylväs kehityksessä on vuosi 2018, jolloin lehti ilmestyy suunnitelmien mukaan 10 kertaa. Tämä perustuu etenkin myyjien toiveeseen: myyntipiikki on aina sen ensimmäisen viikon tai kahden aikana, kun uusi lehti ilmestyy. Tiheämpi ilmestyminen luo pohjaa säännöllisemmälle työlle.

Lehti maksoi alun perin ostajalle 4 euroa, josta Iso Numero otti vain euron ja myyjä sai kolme euroa voittoa. Syksyllä 2014 hinta nostettiin 5 euroon, siten että lehden ostaminen myyjälle maksaa 2 euroa. Joululehden 2017 kohdalla hinta nostettiin 10 euroon, josta myyjä saa puolet. Tällä hinnalla jatketaan vuonna 2018.

Syyt hinnankorotukseen ovat moninaiset. Aiempi viiden euron hinta riitti siihen, että Ison Numeron omilla tuloilla katettiin vain painokustannukset ja todella pienet palkkiot toimittajille. Vuosien aikana on kuitenkin syntynyt ymmärrys, että toiminnan pitäisi olla ammattimaisempaa, ja siihen tarvitaan myyjille selkeitä tunnuksia kuten liivejä, kortteja ja koulutusta sekä kaikkea muuta opastusta.

Tämä tarve heijastaa myös sitä, että toiminta on vakiintunut. Ensimmäiset myyjät piti lahjoa kokeilemaan lehdenmyyntiä, mutta pikku hiljaa myyjien kiinnostus lehtityöhön kasvoi. Vuonna 2017 Ison Numeron kautta työllistyikin jo 200 ihmistä, ja heistä kymmenille lehden myynti on ensisijainen toimeentulon lähde. Jokaisen Ison Numeron myyjän on vaikea tai jopa mahdotonta löytää töitä muualta.

Lehti pyörii myyntituloilla mutta saa kustantamiseen myös muita tuloja kuten Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurilehtitukea. Isossa Numerossa on myös jonkin verran yhteiskunnallisesti vastuullisten tahojen ilmoituksia. Mukana on usein esimerkiksi Tradeka, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Emmaus Helsinki.

Ison Numeron vuosien 2017 ja 2018 tavoitteena on lisätä ylipäätään tunnettuutta lehden sisällöistä ja myyjistä. Se on tärkeää, sillä myyjille lehti tuo aivan uusia mahdollisuuksia. Vuonna 2016 lehti tuotti myyjille noin 100 000 euroa. Summa jakautui useiden kymmenien myyjien kesken. Sillä on ostettu ruokaa ja koulutarvikkeita, sillä useiden myyjien lapset asuvat Romaniassa ja Bulgariassa, ja raha käytetään siellä lasten olojen parantamiseen.

Piilosta näkyväksi -hanke

Lehden sisältö oli pitkään paljolti uudelleen julkaistua materiaalia Kultin kahdestasadasta jäsenlehdestä. Ajatus oli, että yhteistyöllä tuodaan Kultin jäsenlehdille näkyvyyttä. Vuodesta 2015 lähtien Kultin lehtien juttujen osuus on kuitenkin pienentynyt jatkuvasti. Vuonna 2017 muiden lehtien juttuja oli enää noin kolmannes sisältösivuista.

Yksi syy Kultin jäsenlehtien juttujen tarpeen vähenemiseen on se, että vuonna 2015 alkoi Koneen rahoittama Piilosta näkyväksi -hanke. Vuoden 2014 Jakautuuko Suomi -haussa Veronika Honkasalo, Lena Näre ja Kultin silloinen toiminnanjohtaja Kirsti Suoranta tekivät hakemuksen viidelle jutulle. Ne käsittelisivät maahanmuuton sellaisia vaikutuksia, jotka kasvattavat eriarvoisuutta. Kolme juttua julkaistiin vuoden 2015 aikana. Ne käsittelivät muun muassa asunnottomuutta, paperittomuutta ja säilöönottokeskuksia.

Vuonna 2016 hankkeen tuella julkaistiin artikkelit seksityöstä, perheiden yhdistämisen ongelmista ja karkotuksista. Lisäksi vuoden neljännessä lehdessä julkaistiin artikkeli Koneen säätiön rahoittaman Pysäytetyt-hankkeen tekijöiltä. Se käsitteli etnistä profilointia, jota myös Isoa Numeroa myyvät Itä-Euroopan romanit kohtaavat usein.

Syksyllä 2016 Veronika Honkasalo, Lena Näre, Kirsti Suoranta ja minä teimme jatkohakemuksen hankkeen jatkumiseksi vuosille 2017–2018, ja rahoitusta saatiin jälleen. Vuoden 2017 kesään mennessä oli julkaistu kaksi Koneen säätiön rahoittamaa artikkelia. Toinen käsitteli seksuaalirikoksiin liittyviä ennakkoluuloja ja toinen lumeavioliittoepäilyjä. Loppuvuodesta julkaistujen artikkelien aiheita olivat Itä-Euroopan romanien työllistyminen, alaikäisten turvapaikanhakijoiden tilanne, vapaaehtoinen paluu sekä Frontex ja Schengen-alueen rajavalvonta.

Vuodelle 2018 Koneen säätiöltä saatiin apuraha kymmenen jutun tuottamiseen. Nämä artikkelit keskittyvät maahanmuuton vaikutuksiin Suomessa pitkällä tähtäimellä. Ensimmäinen artikkeli käsittelee sitä, miten paperittomien lasten perusoikeuksiin kuuluva kouluun pääseminen toteutuu. Muutkin teemat koskevat nimenomaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden asemaa Suomessa.

Ketkä myyvät Isoa Numeroa?

Ison Numeron myyjät tulevat tällä hetkellä kahdesta tahosta. Vailla vakinaista asuntoa ry:n kautta on muutamia paikallisia asunnottomia myyjiä. Toisaalta myyjiä tulee Helsingin diakonissalaitoksen Hirundo-päiväkeskuksen kautta. Hirundo on nimenomaan liikkuvan väen päiväkeskus, jossa voi pestä vaatteita, lämmittää ruokaa ja käyttää tietokonetta. Hirundossa lehteä on myynnissä päivittäin. Tärkeä periaate työn tarjoamisessa on, että kynnys on matala.

Toimitus on vuoden 2017 aikana alkanut etsiä omia toimitiloja ja toisaalta kartoittanut mahdollisten uusien kumppanien löytymistä. Pyrkimyksenä on tavoittaa uusia myyjäryhmiä sekä löytää mahdollisia myyjiä muista kaupungeista kuin Helsingistä. Neuvotteluja siitä, että turvapaikanhakijataustaisia ihmisiä saataisiin myyjiksi, on käyty, mutta käytännön työ odottaa vielä.

Ennen työtä myyjät koulutetaan lehden myyntiin liittyviin sääntöihin: vaihtorahaa pitää olla, tulee olla ystävällinen, myyjäliivi täytyy olla päällä ja myyjäkortti kaulassa. Useat itäeurooppalaisista romaneista ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Myyjäkoulutus pidetään tulkin avustuksella ja kuvallisin ohjein.

Tällä hetkellä noin 90 prosenttia lehden myyjistä on itäeurooppalaisia romaneja. Vuonna 2017 jokaisen lehden ilmestyttyä toimitus on kutsunut lehden myyjiä koolle ja tulkin välityksellä kertonut lehden sisällöstä. Uudella käytännöllä on pyrkimys osallistaa myyjiä enemmän lehden sisältöön. Lehden rekisterissä on noin 200 myyjää, mutta joka numeron ilmestyessä Suomessa on vaihteleva määrä myyjiä. Noin 40–50 henkeä työskentelee aktiivisesti lehden ilmestyessä.

Myyjät lehden sivuilla

Kesän 2017 lehdessä julkaistiin ensimmäinen myyjäprofiili-juttu. Tarkoitus on esitellä aina uudessa lehdessä yksi myyjä Ison Numeron eri myyjäryhmistä. Ensimmäisessä jutussa elämäntarinansa kertoi Reijo Pipinen, joka on päätynyt myyjäksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n kautta. Palsta tuottaa lehden sisälle tietoa siitä, kuka lehteä myy ja miksi. Myyjien tarinat kuitenkin näkyvät lehdessä vain silloin tällöin jonkun artikkelin haastatteluissa, pääkirjoituksissa tarinoina tai Isot Luvut -palstalla osana kulloistakin infografiikkaa – myyjiä koskevia tarinoita ei ole joka lehdessä.

Tähän mennessä Isossa Numerossa ei myöskään ole julkaistu myyjien tuottamaa sisältöä. Nyt ei ole resursseja aloittaa projektia, joka tähtäisi siihen, että myyjät tuottaisivat sisällön. Sisällöntuotanto olisi monivaiheista: myyjillä ei ole kirjoitus- ja lukutaitoa, ei kirjoitusvälineitä eikä yhteistä kieltä toimituksen kanssa. Koko lehti ja projekti olisi hyvin erilainen, jos tähän olisi tähdätty alusta lähtien. Maailman eri katulehdissä myyjien tuottaman sisällön osuus vaihtelee. Katulehtiä ilmestyy yli sata yli 30 maassa. Esimerkkejä on siitä, että myyjien tuottamaa sisältöä on koko lehti, yksi sivu tai esimerkiksi runopalsta.

Valitut aiheet vaikuttavat myös siihen, kuka voi olla asiantuntijana tai kokemustiedon tarjoajana. Ison Numeron haastatteluissa pyritään tuomaan esiin myös kokemusperäistä tietoa totunnaisista poikkeavista näkökulmista, ei vain tutkijoiden tietoa. Piilosta näkyväksi -hankkeen teemat ovat kuitenkin usein koskeneet maahanmuuttoa laajemmin kuin vain romanisiirtolaisten näkökulmasta, joten tämänhetkiset myyjät eivät ole voineet toimia kokemustodistajina ihan kaikissa aiheissa. EU-taustaiset romanialaiset ja bulgarialaiset eivät joudu käymään samanlaista turvapaikanhakuprosessia kuin vaikka irakilaiset tai syyrialaiset, eivätkä he välttämättä ole paperittomia tai karkotusuhan alaisia.

Iso Numero toimii myös sosiaalisessa mediassa, Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa. Toimitus jakaa somessa laajasti Piilosta näkyväksi -tematiikkaan liittyviä artikkeleita sekä yleisempiä juttuja köyhyydestä ja eriarvoistumisesta. Toimituksesta tuntuu tärkeältä, että sen tyyppiset havainnot yhteiskunnasta, jotka kasvattavat kuiluja eri ihmisryhmien välille, nousevat puheenaiheiksi.

Myyjän kohtaaminen kadulla saattaa olla iso asia: ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuria. Siksi on tärkeää, että lehden sisältö kertoo ainakin osittain siitä maailmasta ja yhteiskunnasta, mitä myyjät näkevät. Treeniohjeet, kiiltokuvamaiset sisustusjutut ja autojen testivertailut eivät perinteisissä muodoissaan oikein sopisi lehteen – ristiriita olisi liian suuri. Saimme jonkin verran lukijapalautetta myös siitä, että lehden viimeisellä aukeamalla olevassa Minun kotini -palstalla esittelimme kerran henkilön, joka palasi vuosien ulkomailla asumisen jälkeen Suomeen ja vuokrasi asunnon netin kautta. Pelkästään se, että joku suhtautui kotiinsa varsin pinnallisesti, ei sopinut lukijan mielestä Ison Numeron linjaan.

Päälle sylkemistä ja sydämellisyyttä

Isoon Numeroon suhtaudutaan karkeasti jaoteltuna kahdella tapaa. Yhtäältä rasistisesti asennoituneet henkilöt sylkevät myyjien päälle eivätkä siedä ajatusta, että ylipäätään on olemassa tällainen lehti, jota kautta joku voi työllistää itsensä. Romaneihin liittyy ennakkoluuloja, joiden ylittäminen on joillekuille äärimmäisen hankalaa. Toisaalta monet suhtautuvat joko hyväsydämisesti tai käytännöllisesti ja haluavat tukea myyjiä heidän työssään. Jotkut ostajat ovat kertoneet aina palaavansa saman myyjän luo ja ostavansa lehden häneltä.

Aina silloin tällöin itäeurooppalaisia romaneja epäillään myös ihmis- ja huumekaupasta. Iso Numero joutui syksyllä 2016 tiukentamaan myyjäsäännöstöään – vakimyyjien toiveesta. Suomeen oli tullut Itä-Euroopasta rikollisia, jotka yrittivät käyttää Isoa Numeroa peitteenä myydessään tosiasiassa huumepillereitä. Silloin myyjäliivien ja myyjäkorttien käytöstä tuli pakollista, ja sääntöjen tiukennukset olivat vakimyyjille keino osoittaa, että he tekevät oikeaa työtä.

Vuonna 2013 poliisi totesi, että kerjäämisen yhteydessä ei ole näyttöä rikollisliigoista, ja vuonna 2017 se tiedotti uudelleen, että lehdenmyyjät ovat eri porukkaa kuin huumeiden myyjät. Vähemmistöjen saamat leimat ovat kuitenkin usein voimakkaita ja kaiken läpäiseviä. Lehdenmyyjät kärsivät tilanteesta paljon ja toivovat selkeää pesäeroa laittomuuksien tekijöiden ja itsensä välille. Ja täytyy ylipäätään muistaa, että ongelmatonta elämä kadulla ei tietenkään ole.

Ainoa artikkeli, jonka kuvamateriaalista syntyi kohua, oli Piilosta näkyväksi -artikkeli, joka käsitteli seksityötä. Katja Tähjän ottamissa kuvissa näkyi tyypillistä rekvisiittaa liittyen maksulliseen seksiin: punaisia verhoja ja tekopeniksiä. Kadulla lehtimyynnissä työskentelevät myyjät toivovat tietenkin, ettei heitä millään tavalla yhdistettäisi seksi- tai huumekauppaan.

Iso Numero on saanut myös yksittäisen palautteen siitä, että ostaja oli pettynyt, kun myyjä ei ollutkaan turvapaikanhakija vaan itäeurooppalainen romani. Joillakin ihmisillä on halua ja tarvetta auttaa, kohteen vain pitää olla juuri oikea.

Ison Numeron tulevaisuus

Vuosi 2008 näyttää suuntaa lehden tulevaisuudelle. Vuodenvaihteessa toimitus järjesti joukkorahoituskampanjan Mesenaatti.me-sivuston kautta ja keräsi reilut 16 000 euroa lehden kehittämiseen.

Keskeisiä kehittämisen tavoitteita on työnteon mahdollisuuksien lisääminen. Vuoden aikana tullaan kehittämään myös lehden tilausmahdollisuuksia. Tilauskampanjoinnilla myös halutaan työllistää myyjiä. Vuoden ensimmäisen lehden paketoi ja postitti raskaana oleva Irina Kostova, taustaltaan Bulgarian romani, joka etsii Suomesta töitä. Hän on työskennellyt Helsingin Diakonissalaitoksen Keikkapoolin kautta siivoojana mutta nyt myös Isolle Numerolle. Sisätyö tuo korvaamattoman mahdollisuuden Kostovalle päästä elämässä eteenpäin ja ansaita rahaa perheelleen.

Ison Numeron tarkoitus on luoda työtä, toimeentuloa ja toivoa heille, joilla ei ole juuri mitään. Tämän joukon laajentaminen ja työn saaminen säännöllisemmäksi ovat kaiken kehitystyön johtotähtiä.

 

Hannele Huhtala

 

Kirjallisuutta:

Kallinen, Nelli (2017): Laatujournalismilla köyhyyden vähentämiseksi – Tapaus Iso Numero

Ovaskainen, Teppo (2013): ”Poliisi hylkää vanhan väitteen Suomen kerjäläisistä – 20 €/päivä vei pohjan”. Uusi Suomi

Yle Uutiset (2010): ”Vanhanen: Älkää antako rahaa kerjäläisille”