Tarinat ja julkaisut

Pitkät jutut

17.05.2024

Vuoden Tiedekynä -voittajat: Ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseksi on irrottauduttava talouskuriajattelusta

Tarinat ja julkaisut

Pitkät jutut

17.05.2024

Vuoden Tiedekynä -voittajat: Ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseksi on irrottauduttava talouskuriajattelusta

”Kirjoitimme Vuoden Tiedekynä -artikkelimme ’Ekologisen jälleenrakennuksen haaste’ erityisessä historiallisessa ajassa, koronapandemian välittömässä jälkimainingissa. Pandemia oli luonut yhteiskunnalliseen keskusteluun avautuman, jossa merkittävätkin talouden ja ihmisten toimintaa koskevat muutokset näyttivät mahdollisilta. Samalla keskusteltiin laajasti myös valtion paluusta politiikan näyttämölle. Yhtäkkiä valtio näyttäytyi etäisen, byrokraattisen ja tehottoman koneiston sijaan turvan takaajana ja yhteiskunnan tarpeellisena ohjaajana.

Artikkelistamme kuultaakin tietynlainen toiveikkuus: ehkäpä pandemia omalta osaltaan siivittäisi politiikan käymään perustavaa keskustelua siitä, miten todella vastataan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien nopean hillinnän haasteeseen. Tämän vuoksi artikkelimme ei pelkästään tyydy kritisoimaan Suomessa ja Euroopassa 2010-luvulla talouspolitiikan ohjenuoraksi noussutta talouskuriajattelua, joka näkemyksemme mukaan on hallitun ja määrätietoisen yhteiskunnan ekologisen jälleenrakennuksen este.

Sen sijaan esitämme artikkelissamme toteutetulle talouspolitiikalle myös vaihtoehdon: suunnitelmallisen ekologisen siirtymäpolitiikan, jonka avulla talouspolitiikan huomio voidaan jatkuvan säästämisen ja leikkaamisen sekä yksioikoisen talouskasvun tavoittelun sijaan kiinnittää konkreettisiin kestävyysmurrosta edistäviin ja taloutta uudistaviin toimiin.

Artikkelin kirjoittamisen jälkeen talouskeskustelun ilmapiiri on muuttunut rajusti. Talouskuri on tehnyt paluun. Tällä hetkellä näyttääkin uhkaavasti siltä, että monet Euroopan maat, Suomi etunenässä, ovat lukitsemassa itsensä kapean talouskuriajattelun ja tiukkojen taloussääntöjen vangiksi. Näin valtiot kaventavat jälleen rajusti talouspoliittista liikkumavaraansa ja nyt vieläpä tilanteessa, jossa nopean kestävyyssiirtymän toteuttamisen lisäksi pitäisi kyetä varautumaan myös geopoliittiseen uhkaan, joka on tullut kaikille ilmeiseksi Venäjän Ukrainassa käymän raakalaismaisen hyökkäyssodan myötä.

Talouskuria voikin kutsua politiikan zombi-ideaksi. Se palaa politiikan päänäyttämölle yhä uudelleen, vaikka sen oletettiin jo kuolleen. Ei ole väliä sillä, että talouskuri ajoi 2010-luvun Euroopan sitkeään taantumaan. Ei ole väliä sillä, että talouskuri ruokki maanosan sosiaalista eriarvoistumista ja poliittista polarisaatiota. Ei ole väliä sillä, että talouskuri sitoi Euroopan abstrakteihin kasvu- ja säästötavoitteisiin sen sijaan, että politiikan päätavoitteeksi olisi asetettu määrätietoinen kestävyystoimien toteuttaminen. Eikä ole väliä sillä, että talouskurilla ei edes saavutettu sen nimissä luvattuja tärkeimpiä tavoitetta eli talouden kasvua tai julkisen velkasuhteen taittamista.

Zombi-ideoille onkin ominaista, että lopulta niiden epäonnistumista aletaan käyttää itse idean jatkototeuttamisen perusteluna: se, että talouskurilla ei saatu aikaan kasvua, onkin itse asiassa osoitus siitä, että kuria ei ole toteutettu riittävästi. Siksi on jälleen leikattava ja säästettävä. Näin syntyvät politiikan elävät kuolleet, ideat, jotka esitellään kerta toisensa jälkeen välttämättömyyksinä ja vailla vaihtoehtoja.

Tämä vaihtoehdottomuuden politiikka tiivistyy myös nykyisen Suomen hallituksen linjassa. Sen toteuttama talouskuri on kaventanut talouspoliittisen keskustelun säästämiseksi ja leikkaamiseksi. On kuitenkin tärkeää huomauttaa, että erityisesti radikaalioikeistolaisen perussuomalaisen puolueen nousu hallitusvastuuseen ja valtionvarainministeripuolueeksi on tuonut nimenomaan talouspolitiikkaan aikaisemmin suomalaisen politiikan marginaalissa pysytelleen ideologisen ulottuvuuden. Sitä voisi nimittää autoritääriseksi populismiksi, lainataksemme tunnetun kulttuurintutkija Stuart Hallin 1970-luvun lopun Iso-Britannian thatcherilaiselle vallankumoukselle antamaa määritelmää. Siinä ihmiset jaetaan niihin, jotka ansaitsevat yhteiskunnan tunnustuksen, ja niihin, jotka sitä eivät ansaitse.

Juuri tässä on radikaalioikeiston useissa Euroopan maissa – ei siis pelkästään Suomessa – parhaillaan politiikkaan tuoma uusi ulottuvuus: maahanmuuttajien lisäksi ei-ansaiseviin kuuluvat nyt myös köyhät, työttömät, yksinhuoltajat, osa-aikatyötä tekevät, opiskelijat ja niin edelleen. Nykyisen hallituksen viesti näyttääkin kuuluvan, että rapautuvassa hyvinvointivaltiossa jokaisen kuuluu tulla toimeen omillaan. Tämä ideologinen ulottuvuus yhdistettynä muun muassa konsensuaalisen työmarkkinapolitiikan hylkäämiseen, tulee nähdäksemme tulkita historiallisena irtiottona Suomessa toisen maailmansodan jälkeen rakennetusta hyvinvointivaltioperinteestä.

Artikkelissa hahmottelemamme ekologisen jälleenrakennuksen ja siirtymäpolitiikan näkökulmasta nykyisen hallituksen politiikka näyttääkin monella tapaa ongelmalliselta. Yhtäältä sen toteuttamat leikkaukset rapauttavat hyvinvointivaltion perustoja ja heikentävät siten yhteiskunnan resilienssiä, jota kaivattaisiin vaativassa kestävyyssiirtymässä ehkä enemmän kuin koskaan. Toisaalta talouskuri kiinnittää politiikan huomion säästötoimenpiteisiin, eikä talouspolitiikka kiinnity juuri lainkaan konkreettiseen yhteiskunnan materiaaliseen uudistamiseen. Kolmanneksi hallitus on ottanut ympäristöpolitiikkansa ohjenuoraksi “piippujen tulppaamisen”, mikä siirtää kestävyyssiirtymän toteuttamisen painopisteen nykyisyydestä riskialttiiseen tulevaisuuteen.

Paradoksaalisesti nykyinen hallitus ei oikeastaan peräänkuuluta edes talouden kasvua, saati talouden laadullista kehittämistä, eli jotakin todella tavoittelemisen arvoista, vaan keskittyy käytännössä vain yhden haitalliseksi koetun asian eli julkisen velan vähentämiseen (missä, kuten jo totesimme, ei ole historiallisesti talouskuriopilla onnistuttu). Näistä syistä suomalainen talouspolitiikka on parhaillaan visiotonta, ja vaarana on, että ympäristökriisien hillinnän ja yhteiskunnan tulevaisuuden menestymisen kannalta välttämättömät ekologiset uudistukset jäävät tekemättä.

Suomalaisen talouspoliittisen keskustelun kaventumisesta ja maailmanpolitiikan kiristymisestä huolimatta näemme kuitenkin edessä myös merkittäviä yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksia. Eräs ilmentymä tästä on teollisuuspolitiikan paluu poliittiseen keskusteluun, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta viimeisimmäksi myös monessa Euroopan maassa. Suomessa tosin teollisuuspolitiikkaan tunnutaan edelleen suhtautuvan itsepintaisen vieroksuvasti. Näkemyksemme on, että oikeanlaisella valtion koordinoimalla teollisuuspolitiikalla Suomen talouden kehitystä voitaisiin ohjata nopeastikin ekologisten tavoitteiden edellyttämään suuntaan.

Taloutta ja teollisuutta uudistavan politiikan tueksi olemme ehdottaneet tiedevetoisen suunnittelun käyttöönottoa Suomessa. Tiedevetoisen suunnittelun avulla on mahdollista tehdä näkyväksi tavoittelemisen arvoiset yhteiskunnalliset kehityspolut ja luoda konkreettisia suunnitelmia teollisten sektorien uudistamiseksi. Ilman määrätietoista ja suunnitelmallista teollisuuspolitiikkaa Suomi uhkaa näivettyä eurooppalaisen talouden periferiaksi. Valitettavasti ensimmäiset merkit saattavat olla tästä jo näkyvillä, kun teolliset investoinnit sakkaavat ja energiajärjestelmien ja teollisuuden välinen integraatio kokee vastoinkäymisiä. 

Jotta Suomi voi nousta aidoksi talouden uudistajaksi ja turvata myös tulevaisuuden kilpailukykyisen teollisuuden, on sen irrottauduttava taloudellista mielikuvitusta ja valtion aktiivista ohjauskykyä kaventavasta talouskurista. Oma vaihtoehtomme Suomelle on ekologisen jälleenrakennuksen mukainen kokonaisvisio, jossa talouden ja teollisuuden suunnitelmallisella ohjaamisella kohti ekologisia tavoitteita on keskeinen asema.

Vuoden Tiedekynä -voittajat Paavo Järvensivu (vas.), Tero Toivanen ja Ville Lähde. Kuva: Heidi Strengell.

Sitten on aika lausua muutama kiitoksen sananen. Kiitämme lämpimästi Koneen Säätiötä meille osoitetusta Vuoden Tiedekynä -palkinnosta. Tuntuu erityisen hienolta tulla palkituksi juuri tällä palkinnolla, koska työssämme suomen kielellä kirjoittamisella ja toimimisella on aivan keskeinen merkitys. Monitieteinen tutkimuksemme kohdistuu monelta osin juuri suomalaisen yhteiskunnan muutostarpeiden hahmottamiseen, ja tutkimusongelmamme nousevat myös Suomelle erityisistä materiaalisista ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Artikkelissamme kuvaamamme ekologinen jälleenrakennus ja siirtymäpolitiikka on väistämättä räätälöitävä kansallisiin olosuhteisiin, ja niistä on käytävä jatkuvasti kehittyvää yhteiskunnallista keskustelua kotimaisella kielellä.

Koneen Säätiö on tukenut BIOS-tutkimusyksikön monitieteistä toimintaa alusta alkaen. Säätiö on vuosien varrella tukenut aina myös taiteen ja tieteen välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Myös artikkelissamme esittelemämme siirtymäpolitiikan idea sai alunperin ensimmäisen muotonsa osana taiteellista yhteistyötä, kun loimme Vallisaaressa järjestettyyn ensimmäiseen Helsinki Biennaaliin siirtymäpolitiikan kojelaudaksi kutsumamme teoksen. Pitkäaikainen kokemuksemme onkin, että erityisesti taloutta koskevia vaihtoehtoisia näkökulmia on hedelmällistä kehitellä myös taiteen kentällä.

Lisäksi kiitämme palkitun artikkelin valinnutta Alli Pylkköä ja esiraatia, joka nimesi palkintoehdokkaiksi seitsemän erinomaista, tieteellisesti kovatasoista ja kielellisesti kaunista ympäristöaiheista tutkimusartikkelia. Oli kunnia päästä mukaan tähän tinkimättömien tieteentekijöiden joukkoon. Kiitoksen ansaitsee myös Talouskuri tuli Suomeen -kirjan toimittaja apulaisprofessori Janne Autto, joka kasasi tärkeän ja ajankohtaisen aiheen ympärille monipuolisen suomalaisen kirjoittajajoukon. Yhtälailla kiittäminen on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tinkimättömästi korkeatasoisen suomalaisen tieto- ja tiedekirjallisuuden julkaisemisen puolesta taistelevaa ja Talouskuri tuli Suomeen -kirjan julkaissutta kustantamo Vastapainoa. Kiitämme kollegojamme BIOS-tutkimusyksikössä, ja Tero lausuu lämpimän kiitoksen myös Helsingin yliopiston tutkijakollegiumille, joka omalta osaltaan on mahdollistanut palkittuun artikkeliin kytkeytyvät tieteidenväliset pohdinnat. Päätämme kiittämällä kaikkia yhteistyötahojamme, joiden kanssa olemme saaneet kehittää ekologista jälleenrakennusta koskevaa ajattelua jo useamman vuoden ajan. Kiitos.”

Tero Toivanen, Paavo Järvensivu ja Ville Lähde

Lue Toivasen, Järvensivun ja Lähteen artikkeli ”Ekologisen jälleenrakennuksen haaste”.

Artikkeli on julkaistu Vastapainon kustantamassa ja Janne Auton toimittamassa teoksessa Talouskuri tuli Suomeen (2023).