Yhteisötaide on yhdessä kasvamista

Kuva: Veera Schrey

Saaren kartanon välitön ja räiskyvä yhteisötaiteilija Pia Bartsch on tullut tutuksi monelle mynämäkeläiselle yhteisten taideprojektien kautta. Kun hän liikkuu kylillä, tuttuja tulee alituiseen vastaan.

– Kun käyn kaupassa tai kirjastossa, usein kysytään, mitä tehdään seuraavaksi. Mun mielestä se on selkeä merkki siitä, että tämäntyyppiselle toiminnalle on tarvetta, Bartsch kertoo. Bartsch on toiminut Saaren kartanon yhteisötaiteilijana vuodesta 2012 lähtien. Taiteilija- ja tutkijaresidenssin yhtenä tavoitteena on vuorovaikutuksen edistäminen kartanon ja sitä ympäröivien yhteisöjen välillä.

– Me ei haluta, että Saaren kartano on yksinäinen saari eristyksissä paikallisesta elämästä, ja siksi yhteisötaiteilijan toimi on luotu. Hänen tehtävänä on toimia siltana residenssin ja paikallisten ihmisten välillä, Bartsch avaa.

Yhteisötaide on taidetta, joka syntyy vuorovaikutuksessa taiteilijan ja projektiin osallistuvien yhteisön jäsenten välillä. Toiminnan lähtökohtana on yhteisö. Taidetta tehdään yhteisön ehdoilla ja heidän tarpeistaan käsin. Bartsch on luotsannut Mynämäellä ja sen lähialueilla kymmeniä yhteisötaideprojekteja. Mukana tekemässä ovat olleet monet erilaiset ryhmät koululaisista eläkeläisiin. Ryhmissä käsitellyt teemat ovat liittyneet koko elämän kirjoon.

 

Yhteisötaiteen keskiössä ihminen

Bartschin luotsaamissa yhteisötaideprojekteissa keskiössä on ihminen: hänen elämäntarinansa, arkensa ja elinympäristönsä. Taiteen keinoin on muun muassa käsitelty sitä, mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä, työstetty suruja ja pelkoja sekä elävöitetty yhteisiä paikkoja kuten kirjastoa, uimahallia ja koulunpihaa.

Viimeisimmän projektin Pia Bartsch toteutti mynämäkeläisten koululaisten ja aikuisten kanssa. He koristelivat Mynäjoen ylittävän kävelysillan lasten piirroksilla ja kaiteisiin liimatuilla käsin kirjoitetuilla tarinoilla. Siltaa kaunistavat myös sadat neulotut ja virkatut ruusut, jotka tehtiin aikaisemmin taideprojektissa vuonna 2012.

Yhteisötaideprojekti voi saada alkunsa myös ajankohtaisesta muutoksesta. Toukokuussa 2014 Saaren kartanon avoimien ovien päivässä esitettiin Siniset Enkelit -performanssi, jonka Bartsch teki paikallisen Jukon tehtaan miesten kanssa. Sysäys projektin aloittamiseen syntyi, kun pitkään Mynämäellä toiminut maatalouskoneita valmistava Jukon tehdas lakkautettiin. Performanssissa sinisiin työhaalareihin ja enkelinsiipiin pukeutuneet miehet istuttivat Saaren kartanon puistoon vaahteroita ja Jukon tehtaan nimikkopuuksi nimetyn tammen ja esittivät toiveita tulevaisuudelle.

 

Yhteisötaide syntyy vuorovaikutusprosessissa

– Mua kiinnostaa eniten yhdessä tekeminen, toteaa Bartsch. Hän pyrkii yhteisötaiteessa siihen, että tekeminen olisi mahdollisimman tasa-arvoista. Teosta ja sen tematiikkaa tehdään konkreettisesti yhdessä. Yhteisen luomisen edellytyksenä on luottamuksellisen ilmapiirin ja avoimen vuorovaikutuksen syntyminen ryhmään. Monet Bartschin kanssa työskennelleet ovat kertoneet, että taiteilijan avoin persoona on auttanut heitä heittäytymään mukaan tekemiseen.

–Ihmiset pitää kohdata ihmisenä ilman mitään roolia, Bartsch avaa filosofiaansa.

Yhteisötaiteessa vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa taideteos syntyy, on vähintään yhtä tärkeä kuin lopputulos. ­–Taiteellinen lopputulos ja se, että teokset tulevat näkyväksi muille ihmisille on tärkeää, sanoo Bartsch. Erityisesti hän kuitenkin korostaa prosessin laajempia vaikutuksia: –Yhteisötaide on paljon enemmän kuin yksi taideteos. Teokset ovat vain murto-osa siitä kaikesta, mitä ihmisten välillä tapahtuu. Musta se varsinainen juttu on siinä, miten ihmiset, niin taiteilija kuin osallistujat, kasvavat taiteellisissa prosesseissa yksilöinä, yhteisön jäseninä ja yhteiskunnan osana.

Parhaimmillaan yhteisötaiteen myötä taiteen tuntemus, itseluottamus ja keskinäinen kunnioitus kasvavat. Myös kokemus siitä, että omilla teoillaan voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan on ensiarvoisen tärkeää. – Yhteisötaiteessa on taiteelliset, sosiaaliset ja ehkä myös itseterapeuttiset aspektit, Bartsch summaa.

yhteisötaide

Jatkuvuus avaa uusia mahdollisuuksia yhteisötaiteeseen

Yhteisötaidetta tehdään usein lyhytaikaisina hankkeina, ja taiteilija viipyy yhteisössä rajatun ajan. Bartschin rooli Saaren kartanon yhteisötaiteilijana on erityislaatuinen, sillä hänen toimensa on vakinainen. Tämä mahdollistaa sen, että paikallisten kanssa voidaan työskennellä pitkäjänteisesti, eivätkä projektit jää kertaluonteisiksi.

Bartsch uskoo, että jatkuvuus palvelee projekteihin osallistuvia. Kun työskennellään tuttujen kanssa, vuorovaikutus- ja luottamussuhde on jo rakennettu ja voidaan jatkaa aikaisemmin alulle laitettuja prosesseja. – Aika ja samojen ihmisten kanssa toimiminen on tärkeää. Siten voi kasvaa yhdessä, Bartsch sanoo.

Tulevaisuudesta Pia Bartsch pohtii seuraavaa:

– Jatkossa toivon, että paikalliset olisivat entistä enemmän aktiivisessa roolissa ja aloitteentekijöinä taideprojekteissa. Se olisi vielä tasavertaisempaa kuin nyt. Se olisi kiinnostava kehityssuunta myös yhteisötaiteen sisällä.

Piaa haastatteli korkeakouluharjoittelijana Saaren kartanossa vuonna 2013 ollut Veera Schrey.

Aiheeseen liittyvää
Ei kategoriaa

24.10.2018

Ei kategoriaa

4.10.2018

Sammaltaide
Ei kategoriaa

4.10.2018

Taianomainen kiertue