Tuula Närhinen: Kohtaamiset ovat havaintoja maailmasta

Kuvataiteilija Tuula Närhinen toivoo, että havainnot herättelisivät ihmisiä ajattelemaan ja olemaan uteliaita sitä kohtaan, mitä ei vielä tiedetä.

Saaren kartanon johtokuntaan juuri valittu helsinkiläinen kuvataiteilija Tuula Närhinen aikoo johtokunnan ainoana taiteilijajäsenenä tuoda erityisesti taiteilijakunnan ääntä kuuluviin.

Närhisen työskentelyssä keskeisessä roolissa ovat luonto ja luonnonilmiöt. Konkreettiset paikat toimivat usein hänen teostensa lähtökohtina. Taiteilijan työhuone sijaitsee saaressa – ei kuitenkaan Mynämäellä, vaan Helsingin edustalla Harakan saaressa. Työssään Närhinen on hyödyntänyt meriluontoa. Hänen teoksissaan nousevat esiin ympäristökysymykset veden liikkeistä muovisaasteisiin. Luonnonläheisyyden lisäksi Närhistä kiehtoo myös saaren rauha.

”Harakan saari kääntää selkänsä kaupungille. Kun kävelen sen eteläkärkeen, sieltä näkyy vain meri. Minun on tietyllä tapaa helpompi olla sellaisessa paikassa, pois kaupungin hälystä, pois ihmisten keskeltä.”

Residenssissä taiteilija kohtaa itsensä

Myös residenssit tarjoavat Närhiselle aika ajoin mahdollisuuden vetäytymiseen. Hänen mielestään residenssiin mennään ensisijaisesti kohtaamaan itsensä.

”Minusta se on nimenomaan residenssin idea. Siellä joutuu miettimään uudelleen monia asioita työsuunnitelmasta alkaen. Miksi teen juuri tätä työtä, ja kuka minä itse asiassa olen?” Närhinen pohtii.

Vetäytyminen tarkoittaa katkosta arjen rutiineihin. Uudenlainen perspektiivi ja omista tottumuksista irtautuminen antavat mahdollisuuden havaintojen tekemiseen itsestä ja maailmasta.

”Arkiympyröissä ollaan usein ikään kuin suojukset päällä. Siinä on vaikea ottaa vastaan ja ehkä myös antaa muille.”

Itsensä kohtaaminen ei kuitenkaan tapahdu yksinäisyydessä, sillä residenssissä on yleensä myös toisia taiteilijoita. Närhinen huomauttaa, että jo tieto siitä, että samassa tilanteessa on myös muita, antaa taustatukea omaa työtä ja taiteilijuutta peilaavaan kyseenaalaistamiseen.

Havaintoja ja uusia näkökulmia

Residenssissä taiteilija joutuu havainnoimaan omaa työskentelyään sekä pohtimaan identiteettiään taiteilijana ja ihmisenä. Havainnot ovat myös muuten tärkeä aspekti Närhisen työskentelyssä.

”Kiinnostus luontoon ja luonnonilmiöihin liittyy varmaan – kuvataiteilija kun olen – havaitsemiseen ja näkemiseen, havaintokynnykseen”, Närhinen pohtii.

Hän vertaakin kuvataiteilijan työtä luonnontieteilijän työhön. Kummassakin ollaan tuntemattoman äärellä. Teoksissaan Närhinen pyrkii kuvallisten kokeilujen kautta löytämään uusia näkökulmia.

”On paljon asioita, joita me emme tiedä, näe, osaa katsoa, ymmärrä ja jotka kuitenkin ovat mielenkiintoisia, ja joita voi taiteen keinoin yrittää tehdä näkyviksi tai lähestyä. Tai edes esittää kysymyksen, että onko tätä tai mitä tämä on?”

Taide ja tiede lähestyvät tuntematonta

Närhisen teokset ovat installaatioita, joihin sisältyy usein valokuvia. Myös kuvausvälineenä käytettävällä kameralla on hänen töissään olennainen rooli.

”Näkemistä voi ulkoistaa erilaisten tilanteiden tai laitteiden avulla. Kameran avulla voi tuottaa kuvia asioista, joita ihmissilmä ei pysty näkemään.”

Kamera, kuten vaikka tutkijan mikroskooppikin, auttaa tekemään havaintoja maailmasta.

Närhinen toivoo, että havainnot herättelisivät ihmisiä ajattelemaan ja olemaan uteliaita sitä kohtaan, mitä ei vielä tiedetä. Närhisen mukaan havaintoihin kytkeytyy myös taiteen ja tieteen merkitys.

”Tieteen ja taiteen tehtävänä on luoda uutta ajattelua, lähestyä ihmiselle tuntematonta. Tiede ja taide laajentavat käsityksiämme todellisuudesta. Ne voivat näyttää, mitä kaikkea maailmassa on.”

Havaintoja syntyy Närhisen mukaan erilaisten kohtaamisten kautta: taiteilija tutustuu luonnonilmiöihin kameran välityksellä, ja tieteilijä tekee tuttavuutta preparaattinsa bakteerien kanssa.

Kohtaamiset ovat siis havaintoja maailmasta: ilmiöiden ja asioiden löytämistä ja ymmärtämistä.

BIO:

Tuula Närhinen, helsinkiläinen kuvataiteilija, arkkitehti ja kuvataiteen tohtori.

Saaren kartanon johtokunnassa vuodesta 2019.