Degraded, Damaged, and Destroyed: A Conceptual Analysis of Ecological Restoration and Its Ethical Implications

Väitöstutkimus käsittelee ekologista ennallistamista ympäristöfilosofisesta näkökulmasta. Ihmistoiminnan lisääntyminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen ovat johtaneet luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ekosysteemien tuhoutumiseen ja siksi ennallistaminen on yksi tulevaisuuden merkittävimmistä ympäristönhallinnan muodoista. Ennallistaminen on prosessi, jolla pyritään palauttamaan vahingoittunut tai tuhoutunut ympäristö aiempaan luonnolliseen tilaansa. Käsite on kuitenkin saanut osakseen paljon kritiikkiä varsinkin filosofeilta. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan näihin tärkeisiin kysymyksiin: Onko luonnonsuojelulle tarvetta, jos oletetaan, että luonto voidaan aina ennallistamisen avulla palauttaa aiempaan luonnolliseen tilaansa? Onko ihmisillä velvollisuus korjata aiheuttamansa tuho? Onko ennallistaminen vain uusi tapa dominoida luontoa? Ennallistamisen tarkempi tutkimus on äärimmäisen tärkeää, koska se on yhä filosofisesti sekä ympäristöpoliittisesti kiistanalainen. Tutkimus on luonteeltaan analyyttinen ja kuuluu ympäristöfilosofian alaan. Tutkimus haastaa oletuksen, että ennallistamisen tavoitteet olisivat vain ekologisia ja nostaa esille ihmisen roolin, näkökulman ja vastuun ennallistamisen harjoittajana. Tutkimuksessa analysoidaan ennallistamisen eettisiä seurauksia ja siihen liittyviä velvollisuuksia sekä pyritään luomaan normatiivinen perusta ennallistamiselle.

Väitöstutkimukseni käsittelee ekologista ennallistamista ympäristöfilosofisesta näkökulmasta. Tutkimus pureutuu ennallistamisen ympäristöfilosofiseen analysointiin haastamalla oletuksen, että ennallistamisen tavoitteet ja haasteet olisivat vain ekologisia, tuomalla esiin ekologisen ennallistamisen tärkeitä filosofisia ja eettisiä ominaisuuksia sekä seurauksia.

Hanke toteutui erinomaisesti, vaikkakin muutaman erityisen mielenkiintoisen mutkan kautta, jotka auttoivat kuitenkin muovaamaan hankkeesta paljon kunnianhimoisemman ja hedelmällisemmän kokonaisuuden. Tutkimukseni tärkein löydös on, kuinka ekologinen ennallistaminen tuo esiin paljon ympäristöfilosofisia ongelmia ja haasteita, joiden tarkempaan analyysiin ja ratkaisuun tarvitsemme uutta käsitteistöä. Erityisesti tutkimus toi esiin kaksi uutta käsitettä: "kognitiivisen dissonanssin umpikuja" ja "holonistinen moraalinen status". Nämä käsitteet ja niiden kautta kehitetyt eettiset viitekehykset tarjoavat keinon laajamittaisten ympäristötuhojen ja näiden tuhojen korjaamisen paremmalle ymmärtämiselle sekä ratkaisuille. Nämä käsitteet tuovat esiin tärkeitä käsitteellisiä sekä eettisiä ominaisuuksia, jotka ovat aiemmassa ympäristöeettisessä kirjallisuudessa jääneet täysin huomiotta. Väitöstutkimukseni tarjoaa lisäksi täysin uuden ja innovatiivisen argumentin ekologisen ennallistamisen vahvistamiseksi, käyttäen hyödyksi holonistisen moraalisen statuksen argumenttia. Väitöskirjani tarjoaa sekä käsitteelliset että eettiset työkalut ympäristötuhojen tarkempaan analyysiin sekä eettisen viitekehyksen ekologisen ennallistamisen toteuttamiselle moraalisesti kestävämmällä tavalla.