Yhteisötaiteen triennaali 2019: Pia Bartsch: Uusia merkityksiä luomassa

Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartsch työstää Yhteisötaiteen triennaaliin projektia yhdessä Saaren Seireenien kanssa. Triennaalin koordinaattori Veera Lehtola kysyi, mitä yhteisötaide merkitsee Bartschille.

Pia Bartsch on työskennellyt Koneen Säätiön ylläpitämässä Saaren kartanon residenssissä yhteisötaiteilijana vuodesta 2012 alkaen. Vakituisessa virassa olevan taiteilijan asema on hyvin erilainen kuin freelancereiden. Saaren Seireenien kanssa Pia on tehnyt taidetta alusta alkaen. Heistä on muodostunut Pian ”luottoporukka”. Pia tiesi jatkavansa Seireenien kanssa uutta projektia keväällä ja sovittiin, että siitä tulisi osa triennaalia.

Pian kiinnostuksen kohteena on monissa projekteissa ollut arki. ”Yhteisötaiteella on potentiaalia tarjota vaihtoehtoja, joiden kautta arki voi tulla merkitykselliseksi ilman kuluttamista. Se on minusta yhteiskunnallisesti yksi isoimmista ongelmistamme. Kuluttaminenhan on merkityksen hakemista ja identiteetin rakentamista. Nykyinen systeemi herättää tarpeita koko ajan. Pelkkä oleminen ei ole arvokasta”, hän tiivistää.

Pia on sitä mieltä, että yhteiskunnan arvoja ja merkityksiä pitää miettiä uusiksi. Yhteisötaiteella on merkitystä siinä, että luodaan yhdessä uusia merkityksiä hyvälle elämälle. ”Hitaus voi olla hyvä arvo ja yksinkertaisuus tai läsnäolo.”

Pian mukaan taideprojektien kautta tulee esiin uusi tapa olla yhdessä. ”Olen huomannut monissa ryhmissä, että ihmiset kasvavat yhdessä. Yksinkertaisimmillaan sen huomaa, kun ryhmäläiset kysyvät: Milloin me nähdään seuraavan kerran ja mitäs sitten tehdään?” Arjen sanoittamisen lisäksi yhteisötaide raivaa tilaa ihmisten ja taiteen kohtaamisille. Eräs Pian projektiin osallistunut kertoi yhteisötaiteen avanneen silmät nykytaiteelle. ”Jos ihmiset ajattelevat, ettei taide kuulu minulle, tavalliselle ihmiselle, niin musta taiteen on syytä katsoa peiliin”, hän ajattelee.

Osallistujien äänen kuuleminen mietityttää Piaa. Hän haluaisi työskennellä tasa-arvoisesti, vaikka ihmisillä on projekteissa erilaisia rooleja. Taiteilijana Pia kokee olevansa olennainen, jotta teoksesta tulisi taideteos eikä muu paikallinen projekti. ”Silti en yksin ratkaise mitään, vaan kaikilla on yhtä tärkeä osa. Jos toinen tekee enemmän, koska se on sen tapa olla, se voi olla ihan hyvä niin.” Yhteisötaide on opettanut Piaa. ”Ennen ajattelin, että minä annan äänen ihmisille, mutten enää. Heillä on oma äänensä, ja jokainen voi puhua omasta kokemuksestaan.”

Pialle kaikenlaisten ihmisten osallisuus on tärkeää. Poissulkeva kulttuurielämä vahvistaa polarisaatiota. Vaikka ihmisillä on erilaisia poliittisia kantoja, yhteisötaiteen kautta he voivat tutustua ja tehdä yhdessä asioita. Kunnioittaa toinen toistaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi.