Yhteisötaiteen triennaali 2019: Pauliina Pesonen: Taiteilijan a-, b-, c-, d-, e- ja f-suunnitelmat

Kuvataiteilija Pauliina Pesonen työskentelee Yhteisötaiteen triennaalissa yhdessä Mynämäen nuorten työpajalaisten kanssa. Triennaalin koordinaattori Veera Lehtola haastatteli Pesosta ennen projektin alkamista.

Pauliina Pesonen on kuvataiteilija, jolla on kokemusta pitkäaikaisesta työskentelystä Tampereen Taidekaari -kulttuurikasvatusohjelmassa. Pauliinalle tärkeää on flow-kokemuksen jakaminen taiteessa. Pauliinaa ei kiinnosta tuottaa taidetta vain yksin, sillä ryhmän kanssa tekeminen on laajemmin merkityksellistä. Silti Pauliina kokee olevansa juuri kuvataiteilija.

Pauliina tulee työskentelemään Mynämäellä nuorten työpajassa. Yhteisötaide vaatii paljon rohkeutta osallistujilta, ja sitä tasapainottamaan tarvitaan aikaa. ”Minä kutsun heidät elämääni sellaisen vapaamuotoisen yhdessäolon kautta, samalla lailla kuin tulen heidän elämäänsä. ”Ammattirooli auttaa taiteilijaa siinä, että rankemmatkaan projektit eivät kuormita liikaa. ”Kyllä siinä pitää olla myös rajat. Itsensä pitää tuntea. Kokemuksen kautta oppii, miten voi olla rehellinen ja oma itsensä. Sitähän taiteilija toivoo osallistujiltakin.”

Ohjaajana Pauliinalle on tärkeää olla itse innostunut, tehdä sellaista taidetta mistä voi olla ylpeä. ”Se, että tehdään korkeatasoista taidetta, on tärkeää jo sitoutumisen kannalta. Eivät ihmiset halua olla mukana, jos asioita tehdään vasemmalla kädellä.”

Yhden projektin yhteydessä Pauliina on saanut työyhteisössään lempinimen Pedantti Pesonen. Vähän perfektionistina häntä myös kiinnostaa se, kun pelottaa. ”Raamit ovat minulle kiinnostavia siltä kannalta, että joku rikkoo ne. Mitä sitten tapahtuu? Sitä varten taiteilijalla on a-, b-, c-, d-, e- ja f-suunnitelma.”

Pauliina on aiemmin ohjannut muun muassa Omin sanoin –työpajoja, joissa maahanmuuttajanuoret tekivät videomuotoisia tarinoita. Myös Mynämäellä nuorten kanssa työskennellään videon kanssa. ”Se voi olla yksi yhteinen teos tai vaikka pareittain tehty. Mutta toivon, että kukaan ei tee yksin vaan kaikki saavat kokea yhdessä tekemisen flow’n.”

Pauliinalle on luontevaa rakentaa nuorten kanssa yhteisöä myös netin kautta. Eri formaateissa työskentely antaa erilaisia mahdollisuuksia kommunikoimiseen. Työskentelyssä pitää olla mahdollisimman monta erilaista tapaa olla äänessä. ”Haluan huolehtia, ettei vain yksi vahva ole äänessä, ja etten itsekään ole se. Viestiketjuissa joku voi linkata biisin tai uutisen tai lähettää referenssikuvia, joku jutella tai kysellä. Tyhmiä ideoitakin saa ehdottaa, joskus niistä tulee tosi hyviä juttuja!” Prosessin suunta ja työtavat varmistuvat yhdessä ryhmän kanssa, heidän kiinnostustensa mukaan. ”Yhteisötaide on parhaimmillaan yhdessä ihmettelyä.”