Tuija Kokkonen: Kasvit ja eläimet ovat vilkasta seuraa

Taiteilija ja tutkija Tuija Kokkonen suuntaa esitystaiteessa huomion pois ihmisestä. Hän luo tiloja, joissa voi olla kanssakäymisissä muiden lajien kanssa.

Koirien haukunnan kuulee jo kadulle. Helsinkiläisen omakotitalon portin takana läähättää kaksi paimenkoiraa. Ne ovat kompastua omiin jalkoihinsa, kun Tuija Kokkonen tulee avaamaan portin ja päästää vieraat kotinsa pihalle.

Kokkonen on Saaren kartanon johtokunnan jäsen, tutkija ja taiteilija. Hän tekee posthumanistista taiteellista tutkimusta, eli tutkii taiteen kautta ihmisen suhdetta kasveihin, eläimiin ja luonnonilmiöihin, kuten säähän. Tällaisia olentoja ja ilmiöitä, joita esitystaide ei juuri huomioi, Kokkonen kutsuu “ei-ihmisiksi”.

“Esitystaide on tarjonnut minulle paikan, jossa tutkia ja kyseenalaistaa ihmiskeskeisyyttä ja muita kanssaeläjiämme, jotka olemme sulkeneet esityksestä pois. Haluan luoda tiloja, joissa ihmisillä on mahdollisuus kanssakäymiseen muiden lajien kanssa”, Kokkonen kertoo.

Taiteellinen tutkimus kyseenalaistaa ihmisen aseman

Kokkonen varttui Kemissä. Lapsuudenkodin kulmilla kulkukoirat ja pulut kävivät hänelle nuorena yhtä hyvin seurasta kuin toiset lapset. Lapsen käsitys siitä, kenen tai minkä kanssa voi viettää aikaa, oli paljon vapaampi kuin aikuisen.

“Sosiaalisen kanssakäymisen tavat, asenteet ja tärkeysjärjestykset ovat syvällä yhteiskunnallisissa rakenteissa. Vaikka meillä olisikin arjessa mahdollisuus kommunikoida ympäristön muiden olentojen kanssa, sitä ei tule käyttäneeksi. Taiteessa voi suunnata huomion muuhun kuin ihmiseen. Se on jo itsessään vaikuttava ja poliittinen teko.”

Huomion kohdistaminen ihmistä pidemmälle avaa täysin uuden maailman. Perspektiivi laajenee, oma asema pienenee ja tietämisen määrä vähenee.

“En aiemmin hahmottanut omaa ylimielisyyttäni suhteessa kasveihin ja eläimiin. Tutkimuksen myötä olen havainnut, miten syvällä itsessä ihmisen ylemmyys on. Olen joutunut kyseenalaistamaan itseäni ja käsitystäni ihmisestä todella konkreettisesti.”

Kokkoselta kysytään usein, miten tutkimus vaikuttaa häneen itseensä. Vastaus on aina sama.

“Olen paljon vähemmän yksinäinen maailmassa kuin ennen, koska ympärilläni on koko ajan porukkaa”, hän kertoo. Lukemattomien ruohonkorsien, hyönteisten ja eläimien keskellä on jatkuvasti vilkkaassa seurassa, kaiken keskellä.

Saaren kartano puhuu sivistyksen puolesta

Kun Kokkosella on muutama tovi ylimääräistä aikaa, hän istuu alas katselemaan ja kuuntelemaan maailman menoa. Se on viime aikoina ollut yhtä hullunmyllyä. Taiteilija myöntää miettivänsä usein, mitä erityisesti Suomessa tällä hetkellä oikein tapahtuu.

“Arvot kovenevat ja sivistyksen edellytyksiä romutetaan. Miten lyhyessä ajassa on tullut sallituksi olla paitsi ylimielinen, myös väkivaltainen?” hän pohtii. Kun uusi hallitusohjelma julkaistiin viime keväänä, hän ehdotti Facebookissa uuden puolueen, sivistyspuolueen perustamista.

Ehdotus vastasi monien kaipuuseen esimerkiksi taiteen ja tutkimuksen ylläpitämisestä. Kaipuuta helpottaa myös Saaren kartano.

“Koneen Säätiö ja Saaren kartano puolustavat sivistystä ja tarjoavat tutkijoille ja taiteilijoille tilan, mahdollisuuden ja vapauden työskennellä omilla ehdoillaan. Se on työtä, jonka pitäisi olla myös demokraattisen valtion tehtävä”, Kokkonen toteaa.

“Kartano on hiljaisen hienostunut ja melkein epätodelliselta tuntuva paikka. Kun sinne menee, aina miettii hetken, että oho, onko tällaista oikeasti olemassa.”

Kun Kokkonen alkoi tehdä posthumanistista taiteellista tutkimusta, samasta aiheesta ei ollut aikaisempaa tutkimusta. Siksi rahoitusta oli hankala saada. Koneen Säätiö tarttui heikkoon signaaliin ensimmäisenä.

“Kun kerroin haluavani tutkia suhdetta eläimiin, kasveihin ja säähän esitystaiteessa, minuun suhtauduttiin oudoksuen. Vuonna 2007 Koneen Säätiö avasi ensimmäisen apurahahaun taiteellisille tutkijoille, ja sain rahoituksen heti ensimmäisessä haussa. Sitä en unohda.”

 

Kohtaamisia syntyy, kun… ihmisillä on yhteinen kiinnostuksenkohde.

Kohtaamisia ei synny, kun… ollaan kiinni ihmisten välisissä valtarakenteissa ja luokitteluissa, joissa arvotetaan ja jaotellaan muita.

Elämäni merkittävimmät kohtaamiset… ovat olleet kaksi lastamme. He ovat muuttaneet eniten itseäni ja suhdettani maailmaan.

BIO

Tuija Kokkonen, taiteilija ja tutkija, Maus&Orlovski-esitysyhteisön taiteellinen johtaja ja Teatterikorkeakoulun Ecology and Contemporary Performance MA -ohjelman lehtori (1.8.2016 alkaen).

Saaren kartanon johtokunnassa vuodesta 2014.

Asuu Helsingissä puolison ja kahden lapsen kanssa.