Koneen Säätiön uusi apurahasihteeri Reetta Sassi: ”Työssäni näen, kuinka säätiö kommunikoi ympäröivän yhteiskunnan kanssa”

Reetta Sassi aloitti työt Koneen Säätiön toisena apurahasihteerinä elokuun alussa. 

Vakituisessa tehtävässä aloittanut Reetta on työskennellyt säätiössä aiemminkin eri rooleissa: ensimmäisen kerran vuonna 2019 Koneen Säätiön kieliohjelman vaikuttavuuden arviointiprojektissa korkeakouluharjoittelijana, sittemmin kahtena syksynä vuosittaisen apurahahaun hakuassistenttina. 

”Tutuksi on tullut niin säätiön sisäiset prosessit kuin ulospäin näkyvä toiminta. Olen muiden tehtävien ohella osallistunut myös viestintäyksikön töihin ja avustanut esimerkiksi Lauttasaaren kartanolla järjestettävissä tapahtumissa”, Reetta kertoo. 

Hänet valittiin apurahasihteeriksi, kun säätiön pitkäaikainen työntekijä Neea Eloranta jatkoi kesän alussa kohti uusia haasteita. 

Koneen Säätiössä työskentelee tällä hetkellä kaksi apurahasihteeriä, Reetan lisäksi Marianne Parvinen. Reetan työnkuvaan kuuluu apurahansaajien asiakaspalvelua, maksatuspyyntöjen käsittelyä ja esimerkiksi apurahansaajien Kamari-työskentelytilan varauksien järjestelyä. 

”Työajastani suuri osa kuluu asiakaspalveluun, ja yhteydenottoja apurahansaajilta tuleekin paljon. Tykkään siitä, että saan olla henkilökohtaisesti tekemisissä heidän kanssaan erilaisissa tilanteissa. Yksi toistuva osa työssäni on apurahojen kuukausittaiset maksatukset, joita teen yhteistyössä säätiön henkilöstösihteerin kanssa.” 

Reetta on opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineenaan suomen kieltä, ja maisterintutkinto on nyt gradua vaille valmis. Gradunteko jatkuu vielä – kenties myöhemmin myös opintovapaan muodossa. 

Reetan tähänastinen aika Koneen Säätiössä on ollut monin tavoin yhteiskunnallisesti poikkeuksellista. Ensin iski lamauttava pandemia, ja tänä keväänä Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. 

”Tuntuu, että Koneen Säätiön työarjessa ollaan jatkuvasti yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden hermolla. Mitä tahansa maailmassa onkin meneillään, säätiöllä on ollut mahdollisuus reagoida matalalla kynnyksellä ja suunnitella mahdollisia toimia. Pandemian alkuvaiheessa järjestimme esimerkiksi kotiresidenssejä taiteilijoille, ja Ukrainan sodan aikana olemme voineet järjestää tukea sotaa pakeneville tieteen- ja taiteentekijöille. Se pitää myös päivittäisen työn kiinnostavana: tehtävieni vaihtelevuus syntyy säätiön aidosta kommunikaatiosta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.”