Tarinat ja julkaisut Eri reittejä 14.04.2023 Muodikas kiertotalous kompastuu korjaamiseen ja vuokraamiseen – mallia voisi ottaa Venäjältä, jossa aktiiviset kansalaiset korvaavat järjestelmän puutteita Tarinat ja julkaisut Eri reittejä 14.04.2023 Muodikas kiertotalous kompastuu korjaamiseen ja vuokraamiseen – mallia voisi ottaa Venäjältä, jossa aktiiviset kansalaiset korvaavat järjestelmän puutteita Eri reittejä -juttusarja Eri reittejä -jutut kutsuvat sinut mukaan poluille, joita tutkijat kulkevat tiedettä tehdessään. Sarjassa vaihtuvat kirjoittajat paneutuvat Koneen Säätiön rahoittamiin tutkimushankkeisiin. Sarjaa tuottaa Tuomo Tamminen, ja sitä kustantaa Koneen Säätiö. Teksti Kati Kelola Kuvitus Teo Georgiev Jaa: Suomalaiset ovat tottuneet kierrättämään, koska siihen yhteiskunta on jo pitkään meitä ohjannut. Vähintään yhtä tärkeää olisi oppia korjauttamaan ja vuokraamaan tavaroita, mutta niihin järjestelmämme ei kannusta. Venäjällä tilanne on päinvastoin. Toimittaja Kati Kelolan jutussa tutkija Angelina Korsunova-Tsaruk kertoo, mikä motivoi ihmisiä kiertotalouteen kahdessa hyvin erilaisessa maassa. Miksi jotkut ihmiset haluavat käyttää aikaa kierrättämiseen ja kestävään elämäntyyliin, vaikka ympäröivä yhteiskunta ei mitenkään kannusta siihen? Vuonna 2019 tutkija Angelina Korsunova-Tsaruk kuuli Pietarin yliopistossa työskenteleviltä kollegoiltaan kaupunkilaisista, joiden toiminta herätti hänen mielenkiintonsa. Asukkaat kierrättivät jätteensä, vaikka sellaista ei vaadittu, eikä sitä varten ollut olemassa edes infrastruktuuria. ”He järjestäytyivät jopa ryhmiksi ja palkkasivat ekotaksin kuljettamaan lajitellut jätteensä pieniin jätteenkeräyslaitoksiin”, Korsunova-Tsaruk kertoo. Suomessa lajitteluun ja kierrätykseen yhdistyy vahva myönteinen sosiaalinen normi. Lapset oppivat taidon jo päiväkodissa. Pulloja palautusautomaattiin syöttävä lapsi saa kaupassa kannustavia hymyjä. Venäjällä on toisin. Kirpputorit yhdistyvät monien mielessä köyhyyteen. Pullojen palautukseen liittyy voimakas stigma. ”Tärkein kiertotaloustoimi on pyrkiä estämään jätteen syntymistä.” ”Sitä tekevät yleensä vain hyvin vähävaraiset tai varattomat ihmiset, joilla voi olla alkoholiongelma.” Pietarilaisten kierrätysaktiivien toiminta tuntui Korsunova-Tsarukista kiinnostavalta loikalta. Miksi joku oli valmis tekemään elämästään niin monimutkaista vapaaehtoisesti? Raaka-aineet ovat loppumassa Angelina Korsunova-Tsaruk johtaa tutkimusryhmää, joka selvittää kansalaisten osallistumista kiertotalouteen Suomessa ja Venäjällä, yli viiden miljoonan asukkaan Pietarissa. Kiertotalous on talousmalli, joka tähtää kestävään tuotantoon ja kulutukseen. Ideana on pyrkiä pitämään tuotteet ja niihin käytetyt raaka-aineet kierrossa mahdollisimman pitkään. ”Maailmasta ovat loppumassa raaka-aineet, joten meidän todella täytyy miettiä toimintaamme uusiksi.” Hankkeessa on mukana tutkijoita sekä Helsingin yliopistosta että Pietarin ITMO-yliopistosta. Se on osa Koneen Säätiön Suomen muuttuvat naapuruudet -rahoitusohjelmaa. Alun perin Ulan-Udesta, Venäjän Burjatiasta kotoisin olevan Korsunova-Tsarukin kiinnostus ympäristöasioihin lähti idulle jo lapsuudessa. Vanhemmat olivat tutkijoita biologian ja maaperätieteiden saralla. Äiti luennoi kestävästä kehityksestä paikallisessa maatalousakatemiassa. Kiertotaloudesta ei tuolloin vielä puhuttu. Mutta tavaroita käytettiin uudelleen. Moni asia oli kortilla. Tavallista oli esimerkiksi pestä ja kuivattaa muovipusseja, jotta niihin saattoi pakata myöhemmin leipiä tai muuta ruokaa. Itä-Siperiassa Mongolian pohjoispuolella sijaitsevan seudun isoja ympäristöongelmia oli Baikaljärven saastuminen paperi- ja sellutehtaan jätevesistä. Alun perin hallintotieteitä Burjatian yliopistossa opiskellut Korsunova-Tsaruk kaipasi merkityksellisempien asioiden pariin. Ekologiset kysymykset kiinnostivat, mutta sopivaa opiskeluohjelmaa ei ollut tarjolla Venäjällä. Parikymmentä vuotta sitten Korsunova-Tsaruk muutti Suomeen opiskelemaan ympäristöjohtamista ja väitteli siitä tohtoriksi. Nykyisin hän työskentelee Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa metsätieteiden osastolla ja on osa Kestävyystieteen instituutin tutkijaverkostoa. Korsunova-Tsarukin ryhmä pyrkii tutkimuksellaan selvittämään, mikä motivoi ihmisiä tekemään kiertotalouteen liittyviä valintoja ja ylläpitämään niitä. Millaisia haasteita kiertotalouden ideaalin mukaan elämiseen liittyy? Ja millaista tukea esimerkiksi yhteiskunnalta vaadittaisiin, jotta osallistuminen kiertotalouteen helpottuisi? Moni yhdistää kiertotalouden kierrättämiseen, mutta se on paljon muutakin. ”Tärkein kiertotaloustoimi on pyrkiä estämään jätteen syntymistä.” Se voi tapahtua esimerkiksi karsimalla turhaa kulutusta, vaikkapa vuokraamalla asioita niiden ostamisen sijaan. Kiertotaloutta ovat myös erilaiset tavaroiden käyttöikää pidentävät teot, kuten huoltaminen, korjaus, tuunaus ja muokkaus uuteen käyttötarkoituksen. Myös tavaroiden myynti eteenpäin kirpputoreilla ja netin kauppapaikoilla on osa kiertotaloutta. ”Kiertotalouden ytimessä on huolellinen luonnonvarojen käyttö.” Kahden lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisen kiertotalousyhteiskunnan – Suomen ja Venäjän – tutkiminen rinnakkain on Korsunova-Tsarukista kiinnostavaa, koska näin voi löytää ihmisten toiminnasta yhtäläisyyksiä, joista saadut opit voivat olla sovellettavissa hyvinkin erilaisiin kulttuureihin. ”Jos menemme poliittisten ja kulttuuristen erojen taakse, kiertotalous voi olla jotain, mikä yhdistää meitä.” ”Kuluttajan leima on jähmettänyt meidät ajattelemaan, että parasta, mitä voin tehdä, on kuluttaa oikeita tuotteita.” Kuluttaja on menneen maailman käsite Jotta kiertotalouteen voitaisiin tulevaisuudessa siirtyä aidosti, pitäisi ymmärtää, miten ihmiset toimivat ja näkevät kiertotalouden. Näin ei tällä hetkellä Korsunova-Tsarukin mukaan vielä ole. Kiertotaloutta on tutkittu pääasiassa yritysten ja rakenteiden tasolla. Sen sijaan kansalaisten halukkuutta ja aktiivista osallistumista kiertotalouteen sekä siihen liittyviä sosiaalisia normeja ei juurikaan ole tätä ennen selvitetty. ”Meillä ei ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä kansalaisista politiikan teon taustaksi.” Korsunova-Tsaruk pitää tärkeänä, että visiota tulevaisuuden kiertotaloudesta rakennetaan yhdessä kansalaisten kanssa. Kansalaiset ovat kiertotalouden toteutumisessa yhtä tärkeässä osassa kuin yritykset, kunnat ja valtiot. ”Jotta voimme siirtyä johonkin, meidän pitää tietää hyvin tarkkaan, miltä tulevaisuus näyttää ja meidän pitää uskoa siihen. Mielestäni emme kysy ihmisiltä tarpeeksi, millaisena he hahmottavat tulevaisuuden.” Perinteisessä talousajattelussa ihmiset on nähty kuluttajina. Roolijako on ollut yksinkertainen: yrityksen tehtävänä on tuottaa innovaatioita ja yksilön kuluttaa niitä. Tarkastelutapa on Korsunova-Tsarukista rajoittunut. ”Kuluttajan leima on jähmettänyt meidät ajattelemaan, että parasta, mitä voin tehdä, on kuluttaa oikeita tuotteita.” Kiertotaloudessa ihmiset eivät ole vain kuluttajia. On tärkeää siirtyä puhumaan kuluttajien sijaan kansalaisista, Korsunova-Tsaruk sanoo. ”Jos näemme itsemme kansalaisina, siihen sisältyy automaattisesti myös enemmän vastuuta.” Kiertotaloudessa kansalaisella on monta roolia. Hän ei vain kuluta asioita ja siten tuhoa niiden arvoa, vaan myös tuottaa arvoa omilla teoillaan, esimerkiksi korjaamalla ja muokkaamalla tavaroita uusiokäyttöön. Esineistä ei tulekaan kuluttamisen lopputuloksena enää vain käyttökelvottomia, vaan kansalaiset voivat tehdä niistä uudella tavalla hyödyllisiä ja haluttavia. Se tuo lisää mielekkyyttä myös ihmiselle itselleen. Korsunova-Tsaruk mainitsee taloustieteilijä Manfred Max-Neefin ihmisen perustarpeita luokittelevan teorian. Sen mukaan ihmiset eivät tyydytä tarpeitaan vain hankkimalla asioita, vaan myös tekemällä ja osallistumalla. ”Mielestäni on selvää, että ihmiset kaipaavat luovuutta. Se on osa ihmisen perustarpeita.” ”Venäjällä ihmiset ajattelevat, että jos haluamme jotain, meidän pitää tehdä se itse.” Juomavesiprojektissa interaktiiviseen karttaan koottiin tiedot kaikista Pietarin kahviloista ja ravintoloista, joissa voi käydä täyttämässä oman vesipullon ilmaiseksi. Ideoita inspiroivista tarinoista Käsityöbloggaaja, joka postaa tavaroiden muuntamisesta uuteen käyttöön ja organisoi laadukkaiden tavaroiden vaihtotoria. Isä, joka järjestää lastensa kanssa roskakeräyksiä ja tekee niistä hauskoja videoita verkkoon. Äiti, joka harrastaa kirpputorien ja vintage-kauppojen kiertelyä. Tutkimustaan varten Korsunova-Tsarukin työryhmä haastatteli neljääkymmentä kiertotalousaktiivia Suomessa ja Pietarissa. Suomalaiset haastateltavat löytyivät Zero Waste Finland -järjestön ja sen verkostojen sekä somen kautta. Venäläiset vastaavasti Trash.No.More-liikkeen piiristä ja sen liepeiltä. ”Haastatteluista kävi ilmi, että ihmiset osallistuvat hyvin monin eri tavoin kiertotalouteen. Jokaisen elämäntarina oli erilainen.” Haastateltavien tarinat olivat Korsunova-Tsarukin mielestä samaistuttavia. Se oli myös pyrkimyksenä. Tutkimusprojektin yhtenä tarkoituksena on jakaa henkilökohtaisia, inspiroivia kestävän elämäntyylin tarinoita ja ideoita eteenpäin muille ihmisille. Ne on koottu projektin sivustolle fi.circular-citizens.com. ”Voimme jokainen miettiä, voisiko tämä sopia myös minulle.” Oma ja läheisten terveys oli sekä suomalaisille että venäläisille yksi tärkeä syy tehdä kestäviä valintoja. Moni halusi omistaa vähemmän tavaraa ja keskittyä johonkin merkityksellisempään elämässä, esimerkiksi löytää iloa luonnossa liikkumisesta. Erot suomalaisten ja venäläisten haastateltavien vastauksissa kertoivat eroista infrastruktuurissa ja instituutioissa. Suomessa on totuttu siihen, että valtio, kunta tai jokin instituutio tarjoaa puitteet kiertotaloustoimille. ”Venäjällä sitä ei oleteta. Ihmiset ajattelevat, että jos haluamme jotain, meidän pitää tehdä se itse.” Pietarissa kansalaiset ovat perustaneet esimerkiksi lääketarvikkeiden ja ruuan jakamispalveluita. Juomavesiprojektissa interaktiiviseen karttaan koottiin tiedot kaikista Pietarin kahviloista ja ravintoloista, joissa voi käydä täyttämässä oman vesipullon ilmaiseksi ja vähentää näin pullojätettä. Pietarissa hanavesi ei ole juomakelpoista. Venäjällä esimerkiksi korjauspalveluita on kuitenkin tarjolla enemmän ja ne ovat halvempia kuin Suomessa. ”Suomessa ihmisiä melkein kannustetaan olemaan korjaamatta.” Esimerkiksi leivänpaahdinta ei korjauta juuri kukaan. Helpompaa on ostaa uusi. Tähän ei ohjaa Korsunova-Tsarukin mukaan kuitenkaan ainoastaan uuden tuotteen halpa ja korjauksen kallis hinta vaan myös rakenteet. ”Hyvin usein vakuutussopimuksen ehdot vaikuttavat päätökseen, korjataanko jotain vai ei.” Suomalaiset kierrättävät mutta eivät vuokraa Suomea pidetään kiertotalouden pioneerimaana. Silti edes Suomessa kiertotalouden palvelut eivät ole Korsunova-Tsarukin mukaan vielä kovinkaan hyvällä tolalla. Kiertotalousaktiivien haastatteluista saadun aineiston pohjalta Korsunova-Tsarukin ryhmä toteutti kyselytutkimuksen. Kansallisesti edustavassa otoksessa tuhannelta tavalliselta suomalaiselta kysyttiin, millaisia erilaisia kiertotalouteen liittyviä toimia he olivat tehneet omassa arjessaan. Tuloksista kävi ilmi, että Suomessa osataan kyllä kierrättää, mutta esimerkiksi kiertotalouteen liittyviä palveluita, kuten vuokraamoita, käytettiin paljon vähemmän. Usein niitä ei ollut saatavilla joko tarpeeksi lähellä tai lainkaan. ”Suomi on maa, jossa erot kaupunkien välillä ovat suuret. Pääkaupunkiseudulla vaihtoehtoja on melko paljon tarjolla, mutta jo sata kilometriä sen ulkopuolella tilanne on toinen.” Eräs toinen kyselytutkimuksesta noussut havainto oli se, että vaikka suomalaiset ostavat tavaroita käytettyinä, on myös tuotteita, joita ei melkein koskaan hankita kierrätettyinä. Tällaisia ovat esimerkiksi pienet kodinkoneet, kuten kahvinkeitin, sekä hieman yllättäenkin puhelin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona voidaan Korsunova-Tsarukin mukaan pitää sitä, että kiertotalouden elämäntyylin toteuttaminen on vielä varsin monimutkaista. Hän nostaa esiin, että Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran sivuilta löytyvässä kiertotalouden kansallisessa tiekartassa kansalaisten rooliksi siirtymässä on määritelty nimenomaan muutos kuluttajasta käyttäjäksi. Ostamisen sijaan ihmiset alkavat käyttää palveluita. Jos ihminen on esimerkiksi lähdössä vaeltamaan, ensimmäisenä vaihtoehtona ei nouse mieleen, että varusteet voisi vuokrata. Tai näin ainakin toivotaan tapahtuvan. ”Olemmeko todella käyttäjiä? Miten lähellä kiertotalouteen siirtymistä olemme?” Korsunova-Tsaruk kysyy. ”Tarvitsemme paljon kohdennetumpia toimia, jotta kiertotalous voi toteutua. Meidän pitää herätä siihen, että kukaan ei esimerkiksi vuokraa.” Korsunova-Tsarukin mukaan käyttäytymistieteilijä Paul Stern on selvittänyt, että kontekstilla on suuri merkitys käyttäytymiselle. Kontekstilla tarkoitetaan erilaisia olosuhteita, kuten infrastruktuuria, normeja tai tarjontaa. ”Jos konteksti ei mahdollista toimintaa, kaikesta tulee vaikeaa, vaikka ihmisen asenne olisi positiivinen.” Kiertotalouteen siirtymistä pitää helpottaa Vielä tällä hetkellä kiertotalous elämäntyylinä vaatii Suomessakin suunnittelua, aikaa ja sitoutumista. ”Tätä pitää helpottaa. Emme voi olettaa, että kaikki ovat todella suunnitelmallisia.” Siksi esimerkiksi vuokrauspalveluita tulisi olla tarjolla nykyistä enemmän, lähempänä ja niistä pitäisi tehdä paremmin näkyviä, Korsunova-Tsaruk sanoo. Jos ihminen on esimerkiksi lähdössä vaeltamaan, nyt ensimmäisenä vaihtoehtona ei nouse mieleen, että varusteet voisi vuokrata. Sen sijaan Google-haku tuottaa tulokseksi listan kaupoista, joista välineet voi ostaa. Tai jos haluaa vähentää jätettä ja täyttää shampoopullonsa uudelleen, se onnistuu hankalasti vain joissain erikoiskaupoissa. Niihin on poikettava erikseen sen sijaan, että asian voisi hoitaa marketissa ruokaostosten yhteydessä. Korjauspalveluiden yleistymistä voitaisiin Korsunova-Tsarukin mielestä edistää esimerkiksi verohelpotuksilla. Myös asenteita korjaamista kohtaan tulisi muuttaa myönteisemmiksi. ”Olemme jämähtäneet ajatukseen, että korjausjäljen pitäisi aina olla näkymätön. Että jos korjaus on näkyvä, se tarkoittaa, että on köyhä.” Esineen korjaamisesta tulisi pikemminkin palkita sosiaalisesti – sehän pidentää tuotteen elinkaarta eli on hyvä teko. Työnantajat voisivat Korsunova-Tsarukin mukaan esimerkiksi tarjota korjauspalveluita työpaikkaetuna Epassin kaltaisten maksusovellusten kautta. Se ohjaisi pitämään esineiden korjaamista haluttavana tekona. Kansalaisilta kerätyn aineiston pohjalta voidaan Korsunova-Tsarukin mukaan kehittää paitsi entistä parempia kiertotalouden palveluita myös luoda kiertotaloutta edistävää infrastruktuuria ja koulutusta. Esimerkiksi kiertotaloudesta kouluttamisen pääpainona tulisi hänen mukaansa olla nykyistä enemmän kierrättämisen sijaan siinä, miten jätteen määrää vähennetään. Toimissa, joista englanniksi käytetään nimitystä precycling. ”Se tarkoittaa vähentämistä, korjaamista ja uudelleenkäyttöä. Vasta sen jälkeen tulee kierrätys.” Vuoden 2023 alussa Korsunova-Tsarukin tutkimusprojekti rantautuu Suomessa muutamiin kouluihin. Lukiolaisille suunnatuissa työpajoissa otetaan kiertotalouden oppeja käyttöön käytännössä. Oppilaiden tehtävänä on valita kotoa rikki mennyt tai pois käytöstä jäänyt esine ja miettiä sille jokin uusi käyttötarkoitus. Lopputulos kuvataan. Kuvista on tarkoitus kerätä tutkimusprojektin kotisivulle ”esineiden kirjasto”. Sieltä jokainen voi käydä katsomassa, miltä esineiden uusi elämä – siis kiertotalous käytännössä – näyttää. Tutkimusryhmää johtava kauppatieteiden tohtori Angelina Korsunova-Tsaruk työskentelee opettajana Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan metsätieteiden osastolla ja kuuluu Kestävyystieteen instituutin tutkijaverkostoon. Hän on väitellyt ympäristöjohtamisesta Jyväskylän yliopistosta ja luennoinut aiemmin Aalto-yliopistossa muun muassa vastuullisesta yrittämisestä ja kuluttamisesta. Korsunova-Tsaruk on erikoistunut kestävään kulutukseen, kiertotalouteen sekä kansalaisten ja yritysten väliseen vuorovaikutukseen. Venäjän hyökkäyksen vaikutukset hankkeeseen Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Korsunova-Tsarukin johtamasta kolmivuotisesta tutkimusprojektista oli takana ensimmäinen vuosi. Sota on vaikuttanut hankkeeseen monin tavoin. Hyökkäyksen alettua tutkimuksen Venäjä-osuus meni käytännössä jäihin. Myös kouluissa järjestettävät työpajat jouduttiin perumaan. ”Henkilö tai instituutio voi tulla tuomituksi vieraan vallan agenttina. Esimerkiksi joihinkin haastattelemiimme pietarilaisiin suuresti vaikuttanut, Itämeren suojeluun tähtäävä Itämerihaaste-verkosto on Venäjällä nyt määritelty vieraan vallan agentiksi. En halua asettaa ketään koululaista vaaraan hankkeemme vuoksi.” Sodan alettua projektiryhmä pohti myös sitä, pitäisikö tutkimukseen Venäjältä jo kerätty aineisto hylätä kokonaan, mutta lopulta sen säilyttäminen tuntui juuri nyt erityisen arvokkaalta. ”Sen avulla voimme näyttää, että Venäjällä on monia ihmisiä, jotka itse asiassa tekevät paljon kestävyyden eteen, ja heillä on todella vahvat arvot, vaikka juuri nyt tämä ei tietenkään näy. Tällä hetkellä voi kuulla vain hyvin kielteisistä asioista.” Tätä kirjoittaessa epäselvää on myös se, voivatko tutkimukseen osallistuneet Pietarin ITMO-yliopiston tutkijat julkaista jo keräämiään tutkimustuloksia jossain vaiheessa. ”On todella surullista, millaisia vaikutuksia sodalla on ollut tiedeyhteisöihin. Olemme jo kokeneet rautaesiripun aikakauden. Ja seurasiko siitä mitään hyvää?” Angelina Korsunova-Tsarukin Koneen Säätiön rahoituksella tekemää tutkimusta on hyödynnetty ympäristöministeriön helmikuussa 2023 julkaisemassa raportissa Kuluttajat kiertotaloudessa: Kohti kiertotaloutta ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa. (Korsunova, A. & Råberg, M. 2023. Onnistuuko korjaaminen? – kiertotalouden kansalaistaidot.) Tutustu raporttiin täältä