Residenssitaiteilijat ja -tutkijat Maalaus, piirustustaide, grafiikka Petri Saarikko Kuvataiteilija Hyveellisyys Kuin pohjaton kaivo Pidä varasi Saatat nääntyä Omalle maallesi Olen viettänyt Saaressa viimeiset kaksi kuukautta palautuen intensiiviseltä kuvausmatkalta Tasmaniaan, missä tuotin ja kuvasin Remedies Tasmania -muotokuvan jälkikoloniaalisesta yhteisöstä osaksi Tasmanian monikulttuurista kirjallisuusfestivaalia. Renkituvassa olen lukenut öisin yhteisöllisen tilan tematiikkaan liittyvää kirjallisuutta. Päivittäin olen harrastanut mm. kokkaillen ”perhekompensaatiota” talossa olevien pienperheiden kanssa, ravannut 6 km pitkää ”Saaren kolmio” -juoksulenkkiä, lämmittänyt saunaa ja vaan ollut. Alussa poikkesin koelaulussa Mynämäen mieskuoron harjoituksissa ja kuvasin improvisoidun Tulipalomiehet-taide-elokuvan yhdessä Mynämäen vapaapalokunnan kanssa. Kustavin feministiviljelijät lahjoittivat minulle lokakuussa lahjaksi punatammen taimen, jonka Saaren väki tarjoutui istuttamaan kartanon maille yhteisötaiteilija Nina Rantalan Huone-teoksen edustalle. Muistopuun istutushetkestä tuli kipeä hetki toverin poisnukkuessa samana päivänä. Puu istutettiin punahilkaksi pukeutuneen puutarhuri Paulan tutkintopäivänä, ja istutuksesta kuvattiin Punatammi-elokuva. Toivottavasti tammi selviäisi tulevan vuosisadan, tai kaksi. Muuten olen viettänyt öitä lintutornissa yhdessä läheisten taiteilijoiden kanssa ihaillen tähtitaivaan revontulia votkaa siemaillen ja ruovikkolinnun laulusta kaivorunoa kirjoitellen. Saaren maisema on elänyt sormenpäissä valokuvin, joita on näppäilty muutama tuhat, ja joita on jaettu mm. Instagramiin. Joinakin iltana olen kokannut navetalla gourmetruokaa ”Kustavin feministiviljelijöiden” härkäpavuista, itselahtaamista hirvistä ja peuroista. Kun lihaa on syöty, se on ollut itsetapettua, kasvisruokaa muuten. Vierailevien alumnien kanssa on pohdittu populaarikulttuuria, ja ollaan tässä ympäristöön ja terveyteen liittyvä projektisuunnitelmakin luonnosteltu. Residenssin ainoan taidemaalarin kanssa ollaan kehitelty uudenlaisia maalauskuvioita ja testattu materiaaleja. Tutkimusaiheestani, joka liittyy yhteisölliseen tilaan, voisin sanoa, että intohimo tilallisuuteen on lähtenyt lapsuuden metsän tiipiileikeistä älykkäiden tilojen kehittäjäksi ja sittemmin yhteisöllisen tapahtumatilan taiteilijaksi aina Saaren residenssiin asti. Siirryin taiteen kentälle, koska koin omaehtoisen kuvataiteilijan eetoksen ja monialaisen suunnittelijan rooliin yhdistelmän hedelmälliseksi poliittisten metaforien ilmaisuun ja edelleen kehittelyyn. Toimin aiemmin vuosikymmenen taiteen, tieteen, liikemaailman ja teknologian risteyksessä konpseptoiden teoksia ja artefakteja ”tutkimussiiloissa”. Viimeiset kuusi vuotta tuotin näyttelyitä ympäri maailmaa, useimmiten taideinstituutioiden reuna-alueiden vapaissa marginaaleissa. Uuden ajattelun siemenet syntyvät ani harvoin keskiössä, joten on mentävä kauemmas usein kipeidenkin asioiden alkulähteille, mikäli aikoo löytää tyydytystä uuden luomisesta. Täällä Suomessa olen kuratoinut yhteisöllistä Kallio Kunsthalle -galleriaa osana kodin ja perheen arkea yhteistyössä Elokolo-tukipisteen kanssa vuodesta 2011 lähtien. Viime vuonna Kallio Kunsthalle adoptoitiin Uuteen-Seelantiin osaksi Maoriyhteisökeskusta, jonka toimintaa tukee mm. Wellingtonin kaupunki. Suomen Kallio Kunsthalle kuihtuu parhaillaan rahanpuutteeseen. Siksi olenkin koetellut ajatusta toiseudesta osana elävää arkea, ja vaalinut symbioottista ajatusta tilasta, jossa taide ja yhteisö voisivat elää jatkuvassa kierteessä. Muukalaisuuden ja toiseuden hyväksyminen on monelle kaupunkitilaa kehittävälle ja siellä asuvalle haastavaa, koska kriittisen kaupunkikulttuurin tuottamat väliaikaiset interventiot haastavat ja kärjistävät kaupungin arjen ja siinä toimivan taiteilijan. Hain Saaren kartanoon valmistellen yhteisöllisen tilan aihetta taiteellisen tutkimuksen muotoon, mahdolliseksi väitöskirjan aiheeksi. Tarkoitukseni on jatkaa työtä aiheelle ja työlle hedelmällisessä ympäristössä. Residenssissä olen perehtynyt kirjallisuuteen, joka käsittelee yhteisöllisyyttä sääteleviä kulttuurisia ja teknologisia mekanismeja. Uskon taiteen uudistavaan ja intuitiiviseen voimaan tulkita ja uudistaa ajattelun rajoja kulttuureissa, joiden ihmiskuva on alistumassa laskennallisten utopioiden ja niistä johdettujen mekanismien armoille.