Ilja Lehtinen

Dramaturgi, näytelmäkirjailija, Saaren kartanon kutsutaiteilija tammi–helmikuu 2024

Kuva: Jussi Virkkumaa

Näytelmätekstien työstäminen ja dramaturgisen praktiikan sekä ajattelun kehittäminen

Keskityn residenssijaksolla dramaturgisen ajatteluni kehittämiseen sekä yleisesti että näytelmätekstin Järjen vuosisata (öljynäytelmä) työstämisen kautta.

Dramaturgis-tekstuaaliseen praktiikkaani kuuluu tekstin tuottaminen hajautettuna, heterogeenisia materiaaleja sisältävänä, mutta samalla kokonaisvaltaisena eleenä, jossa yksittäisten fragmentaaristen havaintojen dramaturginen tarkkuus avaa teosyhteytensä ja rinnalleen asetettujen, kontrapunktissa toimivien materiaalien kautta laajempia merkitysyhteyksiä

Pyrin kirjoittamaan auki yhteiskunnallista ja kollektiivista tajunnallisen kokemuksen tilaa, kielen ja mielen materiaalista tiedostamatonta. Kirjoitusprosessit koostuvat erimuotoisten tekstimateriaalien etsimisestä, kollaasinomaisesta yhdistelemisestä, kokonaismuodon hahmottelusta ja toistuvista uudelleenkirjoituksista. Dramaturgia on minulle ennen kaikkea heterogeenisten materiaalien työstämistä ja sommittelua.

Järjen vuosisata (öljynäytelmä) on näytelmä Brechtistä, öljystä ja rationaalisuudesta. Teksti rakentuu tilinteon eleen ympärille. Kyse on paitsi tilinteosta Brechtin teatterillisen perinnön kanssa, myös – ja kenties olennaisemmin – tilinteosta perintönämme saamamme länsimaisen edistyksen, rationaalisen hallinnan ja maailman parannettavuuden ideaalin kanssa.

Brechtille oli itsestäänselvyys, että maailman esittäminen ihmisen hallittavana ja muutettavana hänen kehittämiensä (tai muilta lainaamiensa ja osin jopa varastamiensa) eeppisen teatterin keinoin olisi emansipatorinen ele. Se lisäisi ihmisen vapautta ja mahdollisuuksia muokata häntä ympäröiviä olosuhteita itselleen sopivammiksi.

Voi kuitenkin kysyä, onko kyse ollut suuresta kuplasta, joka on myös johtanut maailmansotiin, riistoon, lajikatoon ja ilmastokriisiin. Hallitseeko meitä, vaikka kuinka edistyksellisiä olisimmekin, edelleen ajatus järjestä, edistyksestä, rationaalisesta hengestä, joka tahtoo hyvää, mutta aikaansaa kaikilla toimillaan pahaa? Onko (eurooppalainen) järki tulossa omille rajoilleen ilmastonmuutoksen ja sivilisaatiokriisien aikakaudella? Mitä Brechtin perinnöstä, rationaalisen idealismin perinnöstä, on jäänyt jäljelle?

Esitys ottaa lähtöimpulssinsa näyttämöprojektista, joka 1920-luvulla toimi Brechtin alustana kohti maailmanmainetta. Kyse on nyt jo pitkälti unohtuneesta ”öljynäytelmästä”, johon Brecht myös kirjoituksissaan ohimennen viittaa: Erwin Piscatorin ohjaamasta ja Leo Lanian kirjoittamasta näytelmästä Konjunktur, joka esitettiin Berliinin Lessing-teatterissa vuonna 1928. Näytelmä oli kunnianhimoinen yritys esittää öljy toimijana; tätä kautta näyttämöllä yritettiin päästä kiinni ei-persoonallisiin, ei-henkilöllisiin prosesseihin.

Tekstini ja siihen kytkeytyvä dramaturginen ajattelu pyrkii samaan tavoitteeseen: näkemään näyttämö ihmistä suurempien voimien hallinnassa olevana, traagis-eeppisenä kokonaisuutena. Öljynäytelmän parissa pyrin kehittämään järjen tuonpuolista, ei-henkilöityvää dramaturgiaa.

Työpraktiikkaani kuuluu laajamittainen pohjatyöskentely; historiallisiin, dokumentaarisiin ja kirjallisiin materiaaleihin uppoutuminen ja niiden kollaasinomainen yhdistely. Etsin katkelmia, sanankäänteitä, tilanteita. Tämän dramaturgisen praktiikan tarkoituksena on luoda moniäänisiä ja ristivetoisia, oman historialliseen hetkeemme sedimentoitunutta ajattelua ja olemista paljastavia teoskokonaisuuksia.