Eri reittejä: Queer-katse näkee Koraanissa rakkautta ja myötätuntoa

Muslimitaustaiset vähemmistöaktivistit ja tutkijat raivaavat tilaa vaihtoehtoisille islamin tulkinnoille. Queer-muslimien symbolina on myyttinen Buraq-ratsu, jolla Muhammedin sanotaan kulkeneen taivaaseen. Eri reittejä -juttusarjamme mutkittelee tutkimusaiheesta toiseen joka kuukausi koko talven ajan.

Teksti: Anna Tommola
Kuvat: Juliana Hyrri

 

Olennolla on ihmisen pää: kauniit kasvot, feminiiniset piirteet, pitkät hiukset. Siinä on vähän muulia ja vähän hevosta. Siivet ovat moniväriset. Yllä on koristeellinen, kimaltava loimi.

Tällaiseksi on yleensä kuvattu Buraq, myyttinen ratsu, jonka kyydissä profeetta Muhammedin kerrotaan kulkeneen taivaaseen.

Islamilaisesta perimätiedosta ja maalaustaiteesta tuttu Buraq on muslimeille pyhä hahmo. Nyt sen ovat ottaneet haltuun erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat muslimit.

Symbolisesti tiheämmin ladattua hahmoa saa hakea. Olennossa yhdistyvät eläimen ja ihmisen piirteet ja sen sukupuolen voi ymmärtää moninaiseksi: sillä on naisoletetun pää, mutta siihen viitataan usein teksteissä maskuliinina. Kaiken lisäksi se myös pystyy liikkumaan maailmojen välillä.

Näin se tekee myös taiteilija, kulttuurituottaja ja tutkija Abdullah Qureshin kokeellisessa lyhytelokuvassa Journey to the CharBagh (2019). Siivekäs hahmo siirtyy supisuomalaisesta hevostallista paratiisin puutarhaa symboloivaan Lahoren linnoitukseen Pakistanissa. Matkallaan se kohtaa maallisia ja taivaallisia hahmoja, ja vaellus päättyy tanssiin ja juhlaan.

”Buraq on eräänlainen vaihtoehtoinen yksisarvinen”, Qureshi kertoo videopuhelussa Ranskasta, jossa hän on kerännyt aineistoa Aalto-yliopistossa tekeillä olevaan väitöstutkimukseensa Mythological Migrations: Imagining Queer Muslim Utopias.

Pakistanilaissyntyinen Qureshi pohtii Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimuksessaan queer- ja muslimi-identiteettien yhteensovittamista erityisesti maahanmuuton kontekstissa. Historiallisten lähteiden, myyttien ja taiteen avulla hän pyrkii hahmottamaan “queer-utopiaa”, ihanteellista tilaa, jota vielä ei ole saavutettu. Työ tulee koostumaan artikkeleista sekä taideprojekteista ja niiden dokumentoinnista. Lyhytelokuva ja Helsingin Kaiku-klubilla syksyllä 2019 järjestetty The Nightclub -tapahtuma, jossa se esitettiin, olivat osa tutkimuksen taiteellista osuutta. Toinen osa, The Darkroom, toteutui monialaisena virtuaalisena taide- ja keskustelutapahtumana lokakuun 2020 lopussa.

Vertauskuvallisessa elokuvassa myyttisen Buraqin matkan voi nähdä kuvaavan rajojen ja määritelmien ylittämistä, vapautta ja avointa tilaa kaikille. Nyt sellainen on monille queeriksi  itsensä kokeville muslimeille vielä utopiaa, haavetta paremmasta.

 

Ankarat lait usein siirtomaa-ajan perua

Yleisissä mielikuvissa islam on patriarkaalinen uskonto, joka suhtautuu seksuaalivähemmistöihin ankarasti.

Sekä ulkopuolisilla että monilla muslimeilla itsellään on usein käsitys, että homous ja islam eivät sovi yhteen. Fundamentalistien näkökulmasta queer-elämäntapa on länsimaista hapatusta, josta islam on pidettävä puhtaana.

Perinteinen islamilainen oikeus tuomitseekin homoseksuaalisuuden. Se on muslimienemmistöisissä maissa laajalti määritelty rikokseksi, josta voidaan tuomita sakkoihin, vankeuteen tai jopa kuolemaan, kuten esimerkiksi Iranissa ja Jemenissä. Vaikka laki ei kieltäisi homosuhteita, vähemmistöt ovat monissa maissa yleisesti vihan ja vainon kohteina.

Transihmisten sosiaalinen asema vaihtelee, mutta on usein haavoittuva sekin. Joissakin maissa heillä on oikeuksia, mutta ehtona on sukupuolenkorjausleikkaus.

Koko kuva islamin ja vähemmistöjen suhteesta ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, katsottiin sitten historiaa tai ihmisten nykyarkea. Kuten kaikkialla, myös muslimiyhteisöissä on ja on ollut homoja, lesboja, biseksuaaleja, transihmisiä ja ei-binäärisiä.

Vähemmistöihin suhtautuminen on monien tutkijoiden mukaan myös ollut eri aikoina vaihtelevampaa kuin usein halutaan nähdä.

Monien lähteiden mukaan homoseksuaaliset suhteet olivat vuosisatojen ajan muslimimaailmassa varsin tavanomaisia. Vasta moderni aika toi tiukemman suhtautumisen, ja fundamentalistiset tulkinnat ovat vahvistuneet.

Osassa muslimimaista ankara lainsäädäntö on itse asiassa siirtomaa-ajan perua, ja siihen ovat osaltaan vaikuttaneet tuolloiset länsimaiset ajatukset homoseksuaalisuudesta perversiona.

Esimerkiksi islamin tutkija Kecia Ali Bostonin yliopistosta on huomauttanut, ettei oikeastaan ole yhtenäistä ”musliminäkemystä” yhtään mihinkään. Oppineiden joukossa on erimielisyyttä jo alkaen siitä, ottaako Koraani ylipäätään suoraan kantaa homoseksuaalisuuteen.

 

Kuva: Juliana Hyrri

Koraani avautuu monenlaisille tulkinnoille

Aiemmin piiloon jääneet LHBTIQ-ihmiset pyrkivät nyt muslimiyhteisöissä näkyvämmiksi ja kuuluvammiksi. Queer-muslimien asiaa ajavia järjestöjä ja yhteisöjä on perustettu eri maihin viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi jo parikymmentä vuotta toiminut Imaan-järjestö puuhasi viime kevääksi Lontooseen tiettävästi maailman ensimmästä muslimien Pride-tapahtumaa. Se jouduttiin kuitenkin koronatilanteen vuoksi lykkäämään.

Vaihtoehtoisia muslimiääniä on alkanut kuulua myös Suomessa.

Qureshin tutkimuksen ohella Koneen Säätiö tukee parhaillaan myös perinteisiä islamin tulkintoja haastavaa Islamia queeristi -hanketta. Sen takana on muslimitaustaisten queer-aktivistien Wisam Elfadlin ja Mire Mrouén muodostama Wasla-kollektiivi.

Tavoitteena on lisätä tietoa islamin moninaisuudesta ja LHBTIQ-inklusiivisista tulkinnoista keräämällä kirjoja ja tutkimuksia kaikkien saataville. Samalla hanke antaa äänen queer-ihmisille itselleen julkaisemalla aihetta käsitteleviä haastatteluja, kirjoituksia, kuvituksia ja valokuvia.

Niin Suomessa kuin muualla maailmassa vallalla oleva tulkinta islamista on hyvin yhteisö- ja rituaalikeskeinen, Mire Mroué ja Wisam Elfadl toteavat. Silloin korostuvat säännöt ja uskoa tulkitsevat auktoriteetit.

Koraani itsessään, menneiden vuosisatojen mystikkojen kirjoitukset ja vaikkapa islamilaisen maailman taide, maalaukset ja runous tarjoavat kuitenkin aineksia myös vaihtoehtoisiin tulkintoihin.

Olennaista on erottaa toisistaan usko ja vuosisatojen aikana kertynyt perimätieto sekä oppineiden tulkinnat, jotka nekin ovat aikansa tuotetta.

”Queer-tulkintojen keskiössä on muun muassa se, että luovutaan valtaapitävistä välikäsistä, jotka määrittävät uskontoa”, Mroué sanoo.

Mroué ja Elfadl haluavatkin ennen kaikkea muuttaa sen, kuka islamista saa puhua ja kuka sitä edustaa. Heille on tärkeää, että islamin moninaisuudesta puhuvat ne, joita asia koskee: muslimitaustaiset queer-, trans- ja ei-binääriset henkilöt itse.

”Tämä [hankkeemme] on ensimmäinen kerta, kun asiasta edes keskustellaan Suomessa tällä tasolla”, Elfadl sanoo.

Suomenkin muslimien piirissä on moninaisuutta ja erilaisia näkemyksiä, Mroué ja Elfadl tietävät. Ihmiset vain eivät usein uskalla tulla esiin, koska pelkäävät tulevansa suljetuksi yhteisönsä ulkopuolelle.

Mediakin on osaltaan pönkittänyt homogeenista kuvaa islamista päästämällä konservatiiviset yhteisön edustajat yksipuolisesti ääneen, he kritisoivat. Se taas sataa suoraan islam-kammoisten laariin.

 

Lue itse, tulkitse itse

Mrouén mukaan moni muslimi on pienestä pitäen oppinut ajattelemaan, ettei ”tavallinen” ihminen voi tulkita pyhiä tekstejä, saati kritisoida vallitsevia tulkintoja. Niitä on silloin vaikea kyseenalaistaa.

”Ajatuksenamme on, että ihmiset ottaisivat vallan itselleen ja vapauttaisivat uskon niistä sortavista rakenteista.”

Islamia queeristi -hankkeen tekijät pyrkivät tarjoamaan ihmisille työkaluja omiin tulkintoihin. Tiedon keräämisen ohella he haluaisivat vaikuttaa myös yleisten kirjastojen valikoimiin niin, että islamiin liittyvä aineisto monipuolistuisi kautta linjan aina runoudesta historiaan – ei niin, että vaihtoehtoista materiaalia tarjotaan erillisissä sateenkaarihyllyissä.

Koraania queer-näkökulmasta tulkitsevat tutkijat ovat löytäneet tekstistä tuomitsemisen sijasta kuvauksia luomistyön monimuotoisuudesta – joskaan sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista ei kirjan syntyaikoina toki ole hahmotettu nykykäsittein. Tasavertaisuuden puolustajat nostavat esiin säkeitä, joissa kuvataan Allahin tehneen ihmisistä erilaisia niin uskon, kielen, ihonvärin kuin muiden ominaisuuksien suhteen tai kehotetaan suojelemaan elämää ja puolustamaan heikompia.

Mroué näkee Koraanin ytimessä selkeät arvot, jotka puhuvat oikeudenmukaisuuden, rakkauden, tasa-arvon ja myötätunnon puolesta. Mutta yhtä lailla joku voi löytää keinot käyttää samaa kirjaa lietsomaan vihaa itseä tai muita kohtaan.

”Niin Raamattu kuin Koraani ovat täynnä suuria ristiriitaisuuksia, joiden tarkoitusta voi vain pää pyörällä yrittää ymmärtää. Se, miten tulkitsemme jotakin pyhää tekstiä, kertookin ennen kaikkea meistä itsestämme.”

Mroué ja Elfadl tiedostavat puhuvansa ihmisille hyvin herkistä asioista ja pohtivat paljon tapaansa ilmaista asioita. Konservatiivisia vallanpitäjiä he eivät sen sijaan pelkää hermostuttaa.

Kuulijoiden pasmat menevät yleensä pahasti sekaisin jo siitä, miten Mrouélla on tapana viitata Allahiin feminiinimuodossa – sana itsessään kun ei ole maskuliini eikä feminiini, mikä hänestä heijastaa jumalan määrittelemättömyyttä ja rajattomuutta.

Perinteisesti ajattelevien reaktio queer-näkökulmiin on usein jyrkkä: tuo on väärin, tuossa ei ole enää kyse islamista ollenkaan.

”Kuitenkin lähtökohtaisesti viesti Koraanissakin on, että lue itse, tulkitse itse”, Mroué sanoo.

Se viesti vain on kadonnut matkan varrella. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki alkaisivat ajatella kriittisesti? Valtarakenteet saattaisivat murtua ja vallanpitäjät suuttua.

”Kaikkien järjestäytyneiden uskontojen taustalla eri aikoina on aina ollut tarve kontrolloida massoja”, Elfadl muistuttaa.

 

Onko ok olla uskovainen ja homo?

Ainakin suurille yksijumalaisille uskonnoille – islamille, juutalaisuudelle ja kristinuskolle – on yhteistä, että keskustelu uskonnosta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä pyörii usein saman peruskysymyksen ympärillä.

Sen kieltämiseksi tai puolustamiseksi käydään vieläpä läpi samaa – jälleen näille Lähi-idän uskonnoille yhteistä – Sodoma ja Gomorra -tapausta. Sekä Koraanissa että Raamatussa kerrotaan, miten Jumala oli lähettänyt Lootin (joka muslimeille on profeetta) taloon Sodomaan enkeleitä miehiksi muuntautuneina tarkkailemaan kaupunkilaisten paheellista käytöstä. Loot osoitti miehille vieraanvaraisuuttaan, mutta paikalliset asukkaat saapuivat joukolla ja vaativat saada yhtyä muukalaisiin. Jumala tuhosi kaupungit mutta pelasti Lootin perheen.

Konservatiiviset oppineet löytävät tarinasta todisteet sille, että homous on synti. Vaihtoehtoisissa tulkinnoissa rangaistavaa ei ollut itse homous, vaan petollisuus ja raiskaukset. Ei siis miesten välinen seksi sinänsä, vaan seksuaalinen väkivalta. Seksi ei ole liittynyt vain haluun ja suuntautumiseen, vaan myös valta-asetelmiin.

Tästä väittelystä ei useinkaan päästä eteenpäin.

”Se on turhauttavaa”, Elfadl puuskahtaa.

”Me olemme niin eri lähtökohdissa. Meidän lähtökohtamme on jo se, että on ok olla queer ja muslimi. Me aloitetaan keskustelu siitä.”

Yksittäisiin tekstikohtiin ja perimätiedon pätkiin jumittuminen on Mrouén ja Elfadlin mielestä sikälikin ongelmallista, että kertojaketjut ovat usein puutteellisia ja epäluotettavia.

Esimerkiksi islamilainen laki nojaa paljolti haditheihin, kokoelmaan Koraanin ulkopuolisia profeetta Muhammedin ohjeita ja selityksiä. Ne on kirjattu ylös parisataa vuotta Muhammedin jälkeen, ja tarinoiden alkuperä ja luotettavuus vaihtelevat. Vahvimpina pidetään yleensä sellaisia, joista on enemmän kuin yhden kertojan todistus tai joista tiedetään aukottomasti, keiden kautta suullinen tieto on kulkenut sen kirjaajalle.

 

”Olen tilivelvollinen suoraan Jumalalle”

On selvää, että moni ihminen painii yhä henkilökohtaisesti juuri tuon esitetyn peruskysymyksen kanssa: onko ok olla tällainen kuin olen? On ihmisiä, jotka joutuvat ehkä päivittäin perustelemaan identiteettiään itselleen ja muille.

Abdullah Qureshi kertoo oppineensa kasvuvuosinaan Pakistanissa ajattelemaan, että homoseksuaalisuus ja muslimius olivat yhteensovittamattomia: ollakseen yhtä oli luovuttava toisesta. Hän oli koulukiusattu, taiteellinen nuori, joka haaveili jo varhain pääsystä ulkomaille.

Muuttaessaan Lontooseen opiskelemaan Qureshi pystyi tutkimaan omaa seksuaalisuuttaan avoimemmin. Vuosien varrella on vahvistunut, että suhde uskontoon on hänelle viime kädessä henkilökohtainen asia.

”Elämässäni muslimina on olennaista se, että olen tilivelvollinen suoraan Jumalalle. Muiden mahdollisella hyväksynnällä ei ole väliä. Se kysymys, teenko jotain ’väärin’ suhteessa Jumalaan, on ollut taustalla koko tämän matkan ajan.”

Oman identiteetin hyväksymiseen on kuitenkin tarvittu myös toisten samanlaisista taustoista tulevien tukea, keskusteluja vertaisten kanssa.

”Asuminen erilaisissa paikoissa ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin on ollut minulle parantava prosessi”, Qureshi sanoo.

 

Muille vaikea muslimi-identiteetti

Identiteetin osasten yhteensovittaminen ei välttämättä ole helppoa Suomessa syntyneille tai kasvaneille muslimeillekaan, vaikka vähemmistöjen asema on virallisesti turvatumpi kuin monessa muussa maassa.

Sitä mutkikkaampaa on, mitä useammalla tavalla oma identiteetti ei sovi valmiisiin lokeroihin.

”Näitä kysymyksiä joutuu kohtaamaan omassa elämässään siitä asti, kun jollain tavalla tajuaa, ettei ehkä olekaan ihan täysi hetero tai ei ehkä sovikaan muottiin muslimista, muottiin suomalaisesta tai mustasta tai naisesta. Mitä kaikkia näitä lokeroita onkaan”, Wisam Elfadl kuvaa.

Suomalaissudanilaisen Elfadlin molemmat vanhemmat ovat muslimeja. Mire Mroué on kasvanut moniuskontoisessa perheessä: äiti on kristitty, Libanonista kotoisin oleva isä muslimi, joskaan ei kovin uskonnollinen.

Mroué kertoo tienneensä hyvin nuoresta asti olevansa queer. Sen sijaan muslimi-identiteetin yhdistäminen siihen on ollut välillä vaikeaa – muille.

”He katsovat, että näytän tietynlaiselta, ja sitten alankin yllättäen puhua islamista. Se muslimius ei sovi heidän kuvaansa queeristä ihmisestä.”

Queer-muslimien kohtaamat vaikeudet eivät liity vain paikan löytämiseen uskonnollisesta yhteisöstä tai toisaalta sateenkaariporukoista. Ymmärtämättömyyttä ja syrjintää voi kohdata monesta syystä, monissa arkisissa yhteyksissä: mediassa, omassa perheessä, kouluyhteisössä tai harrastusporukassa.

”Se ei ole vain sitä, että en jaksa enää noita muslimeja, menen tuonne queer-yhteisöön, siellä on ihanaa ja pinkkiä ja glitteriä. Syrjityksi tuleminen on myös sitä, että menit sitten virkamiehen, opettajan tai vaikka terveydenhoitajan luo, sinut tullaan todennäköisesti kyseenalaistamaan. Niin moni haluaisi, että sinulla olisi vain yksi, heille helpommin ymmärrettävä identiteetti”, Elfadl kuvaa.

 

Sortavat rakenteet alas

Tarkastelutapaa, joka huomioi monet ihmisen asemaan vaikuttavat risteävät tekijät, kutsutaan intersektionaalisuudeksi. Islamia queeristi -hankkeen ote on intersektionaalinen ja dekolonisoiva, vanhoja valtarakenteita purkava. Keskeistä on tunnistaa ja purkaa erilaisia sortavia rakenteita, jotka voivat vaikuttaa yhtä aikaa.

Vaikka joku toisinajatteleva uskonoppinut esimerkiksi puhuisi miesten välisten suhteiden hyväksyttävyydestä pyhien kirjoitusten valossa, hän ei ehkä osaa katsoa aihetta nais-, trans- tai ei-binääristen näkökulmasta. Feministinen islamin tutkimus taas saattaa keskittyä vain cis-naisten asemaan heteroavioliitossa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ei myöskään voida puolustaa ilman että puhutaan rasismista, Elfadl ja Mroué muistuttavat. Suomessa keskustellaan kyllä sateenkaari-ihmisten mahtumisesta kristillisiin seurakuntiin, mutta ihonvärin vaikutukselle voidaan vielä olla sokeita. Olla uskovainen, musta ja queer on eri kokemus kuin olla uskovainen ja queer.

Eikä riitä, että vanhoista kirjoituksista löydetään esimerkkejä trans- tai muunsukupuolisista ihmisistä, jos ei samalla tunnisteta, että nämä ovat omana aikanaan saattaneet olla sorrettuja orjia. Analyysi jää pintapuoliseksi, jos historiasta poimitaan ”voimauttavia” aineksia ilman että puretaan niihin liittyvää painolastia.

 

Kuva: Juliana Hyrri

Kaikkialla vääränlainen

Kun ihminen kokee syrjintää useasta eri syystä, puhutaan moniperusteisesta syrjinnästä. Oikeusministeriö julkaisi aiheesta vuonna 2018 selvityksen, johon haastateltiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, jotka kuuluivat lisäksi myös etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön tai joilla oli jokin vamma.

Heillä ulossulkemisen ja eriarvoisen kohtelun kokemukset usein moninkertaistuvat.

Siirtolaisinstituutin erikoistutkija Outi Lepolan kirjoittaman raportin mukaan erityisen hankalaa on ihmisillä, jotka kuuluvat kahteen vähemmistöön, jotka ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa.

”Joissakin etnisissä ja uskonnollisissa yhteisöissä suhtaudutaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin erittäin torjuvasti, ja kun samaan aikaan sateenkaaripiireissä suhtaudutaan ennakkoluuloisesti tai väheksyvästi etnisiin vähemmistöihin kuuluviin ja uskonnollisiin ihmisiin, kutistuu turvallinen sosiaalinen ja fyysinen tila heidän kohdallaan olemattomiin”, selvitys toteaa.

Raportti onkin nimetty kuvaavasti: Koko ajan jännittyneenä.

Haastatellut joutuivat rajoittamaan identiteettinsä ilmaisua ja varomaan sitä, mitä kertoivat itsestään. He eivät uskaltaneet mennä tilaisuuksiin, joissa ennakoivat tulevansa syrjityiksi. Moni oli kaapissa omalle perheelleen.

 

Tuki ei aina tavoita tarvitsijaa

Sekä queeriksi että muslimiksi identifioituville on toistaiseksi ollut Suomessa vain vähän tukea ja tietoa.

Yksi vertaistukea ja koulutusta tarjoava taho on Taakasta voimavaraksi -hanke. Sen tavoite on, että yhä useampi sateenkaari-ihminen olisi enemmän sinut itsensä kanssa ja että hengellisten yhteisöjen toiminta olisi heille turvallisempaa. Taustalla on Malkus-yhdistys, joka usein mielletään kristilliseksi, mutta yhdistys ja hanke pyrkivät tukemaan sateenkaari-ihmisiä uskontokunnasta riippumatta.

Hankkeessa on esimerkiksi käännetty ja sovellettu Suomen oloihin alun perin amerikkalainen Olen muslimi enkä ehkä hetero -opas nuorille HLBTQ+-muslimeille.

Tietopaketti on otettu hyvin vastaan, kertoo hankkeessa työskentelevä Peik Ingman, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviin kysymyksiin perehtynyt uskontotieteilijä ja sovittelija.

Sen sijaan tukipuhelin ja -chat eivät käytännössä juuri tavoita muslimitaustaisia ihmisiä. Yhteydenottoja tulee kaiken kaikkiaan harvakseltaan.

”Ehkä ihmisille on epäselvää, millaista tukea he voisivat saada”, Ingman arvelee.

He saattavat myös ajatella, että vain saman uskonnollisen viitekehyksen jakavat voivat ymmärtää heitä.

Sekin voi hämmentää, että tukea tarjotaan sekä niille sateenkaari-ihmisille, jotka haluavat pysyä hengellisissä yhteisöissään, että niille, jotka haluavat irtautua niistä.

”Uskontojen kirjo Suomessa on hyvin moninainen ja samoin ne haasteet, joita ihmiset kohtaavat.”

Ingmanin mukaan mietinnässä onkin, onko olennaista saada ihmiset soittamaan tukipuhelimeen, jos henkistä apua on lopulta tarjota vain rajallisesti. Vai onko hyödyllisempää esimerkiksi keskittyä kouluttamaan sote-alan ammattilaisia hengellisten sateenkaari-ihmisten erityishaasteista?

Se voisi ainakin osaltaan vastata queer-muslimien kohtaamaan ymmärtämättömyyteen ja moniperusteiseen syrjintään.

 

Näkymätön valkoisuuden normi

Turvallisen tilan puute nousi vahvasti esiin, kun Abdullah Qureshi Suomeen tultuaan tapasi ja haastatteli seksuaalivähemmistöihin kuuluvia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita avoimessa queer-kahvilassa.

Keskusteluissa nousi esiin kertautuvia traumakokemuksia. Lähtömaissa moni oli kokenut identiteettinsä vuoksi syrjintää tai vainoa, ja lisäksi pakomatka oli usein ollut hengenvaarallinen.

Nyt edessä olivat ihan uudenlaiset tilanteet: tulijat joutuivatkin todistelemaan homouttaan viranomaisille kerta toisensa jälkeen, perustelemaan uhriuttaan.

Vaikka homous ei Suomessa ole rangaistavaa, täällä he saivat tuntea olevansa muuten vääränlaisia. Jotkut kokivat rasistista ulossulkemista myös sateenkaariyhteisön piirissä, kuten eräissä helsinkiläisissä homobaareissa.

”On tapauksia, joissa ulkomaalaisen näköiset on koettu uhkaksi, jos he eivät ole osanneet tai kokeneet mukavaksi tietyllä tavalla ’esittää queeriyttä’ ulospäin”, Qureshi kuvaa.

Hänen mielestään syrjintätapaukset paljastivat syvällä piilevän islamofobian: muslimikehon ei lähtökohtaisesti mielletty kuuluvan vapaamieliseen ympäristöön.

Qureshi opiskeli perustutkintonsa Lontoossa ja on lisäksi asunut Kanadassa ja matkustellut paljon ympäri Eurooppaa. Hän näkee Suomessa tiettyjä erityispiirteitä verrattuna maihin, joissa maahanmuuttajia on ollut enemmän jo ennen vuoden 2015 pakolaiskriisiä ja joissa heillä on useammin valmiiksi jokin yhteinen kieli muiden kanssa.

Korkean kielimuurin ohella yksi pohjoismaisista erityispiirteistä on ”näkymätön valkoisuuden normi”. Euroopan laidalla sijaitsevassa Suomessa on ylipäätään paljon pidempään pystytty lykkäämään kunnollista keskustelua maahanmuutosta, rasismista ja islamofobiasta, Qureshi sanoo. Siinä ollaan vasta alussa.

 

Muslimius on muutakin kuin teologiaa

Kahvilassa kohdattujen maahanmuuttajien tarinoita Qureshi ei päätynyt suoraan hyödyntämään, koska ei kokenut sitä eettiseksi. Monet olivat syvästi traumatisoituneita ja heidän oli vaikea puhua kokemuksistaan.

Sen sijaan keskustelujen avulla Qureshi hahmotti teemat, joita halusi tutkimuksessaan käsitellä: muistoja, traumaattisia henkilöhistorioita, oikeutta liikkumiseen sekä queer-vastarinnan mahdollisuuksia islamilaisessa kontekstissa.

Toisaalta Qureshi haastaa myös vähemmistöpiirien ajattelua, kuten ahdasta kuvaa ihanteellisesta homovartalosta tai värillisten kehojen eksotisointia. Yhdessä artikkeleistaan hän tarkastelee kriittisesti Tom of Finlandin lihaksikkaita homohahmoja, jotka meillä on kohotettu jo lähes kansallisomaisuudeksi Muumien rinnalle, lakanoihin, patakintaisiin ja mukeihin.

Aineksia queer-muslimi-identiteetin rakentamiseen Qureshi hakee varhaisesta taiteesta sekä tasa-arvoa ja rakkautta painottavista uskontulkinnoista, etenkin suufilaisuudesta. Suufilaisuus on islamin mystinen suuntaus, joka korostaa henkilökohtaista jumalasuhdetta ja henkisen totuuden etsintää. Fundamentalististen islamin tulkintojen kannattajat ovat pitäneet sitä harhaoppina, ja suufeja onkin eri aikoina vainottu.

Kovin syvälle pyhien tekstien ruotimiseen hän ei koe tarvetta mennä. Muslimius ei merkitse hänelle vain teologiaa, vaan laajemmin kulttuuria ja yhteisöä.

”Tämä on enemmän taiteellinen, ei teologinen hanke.”

 

Moskeijan ei tarvitse olla rakennus

Mire Mroué nostaa laukustaan kahvilan pöytään paksun kirjan. Siihen on koottu 82 varhaisen suufilaisen naisen elämäntarinat.

Tuhannen vuoden takainen käsikirjoitus oli pitkään kateissa, mutta löytyi 1990-luvun alussa saudiarabialaisesta yliopistokirjastosta, julkaistiin ensin arabiankielisenä ja vuonna 1999 myös englanniksi käännettynä.

Tarinat ovat suuri inspiraation lähde sille, joka haluaa murtaa mustavalkoista kuvaa patriarkaalisesta islamista. Merkittäviä naisajattelijoita on ollut, heitä vain ei aina muisteta.

Esimerkiksi 700-luvulla elänyt mystikko ja pyhimys Rābi’a al-Adawiyya ei taipunut normeihin eikä suostunut avioliittoon, vaan eli itsenäisesti ja opetti niin miehiä kuin naisiakin. Hänen ajattelunsa ytimessä olivat rakkaus ja hyvin suora yhteys jumalaan.

Juuri henkilökohtainen jumalasuhde tarjoaa queer-tulkinnoille hedelmällisen maaperän: yhteyden löytymiseen ei aina tarvita auktoriteetteja, johtajia tai moskeijoita. Ajatus tuo lohtua niille, joille uskonyhteisö ei tarjoa turvallista tilaa.

Wisam Elfadl kertoo puhuneensa muiden muslimien kanssa siitä, mikä oikeastaan on moskeija. Sen ei tarvitse olla konkreettinen rakennus, vaan turvallisen tilan voi löytää omasta itsestään.

Moni kuitenkin kaipaa myös yhteisöä ja paikkaa, jossa harjoittaa hengellisyyttään sellaisena kuin on. Pitäisi olla mahdollisuus valita.

”Minulla on ollut vahva suhde islamiin, mutta se on aina ollut virallisten perinteisten tahojen ulkopuolella – valitettavasti. En ole kokenut järjestäytynyttä uskontoa omakseni, koska ei ole ollut paikkoja tai tahoja, jotka olisivat millään tavalla olleet inklusiivisia”, Mire Mroué kertoo.

Muualle maailmaan kaikille avoimia moskeijoita on alkanut syntyä. Inklusiiviksiksi, eli kaikenlaiset ihmiset mukaan hyväksyviksi, julistautuneita moskeijoita on nyt ainakin Pariisissa, Berliinissä ja Torontossa.

Maailmalla on myös joitakin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia imaameja, hengellisiä johtajia. Yksi ensimmäisenä julkisuuteen astuneista, 1990-luvun lopulla kaapista tullut eteläafrikkalainen Muhsin Hendricks olikin vastikään puhujana Pride-viikolla pidetyssä virtuaalisessa LHBTIQ People of Faith -seminaarissa, jota Islamia queeristi -hanke oli mukana järjestämässä.

 

Buraq lentää taas

Vuoden 2020 alussa Suomen LHBTIQ-muslimit perustivat valtakunnallisen yhdistyksen tukemaan muslimitaustaisten queer-ihmisten hyvinvointia ja asemaa. Siinäkin Wasla-kollektiivi on mukana.

Tuoreen yhdistyksen nimi on – yllätys, yllätys – Buraq.

Palataan siis lopuksi vielä alussa esiteltyyn myyttiseen, rajoja rikkovaan hahmoon.

Profeetta Muhammedin ja Buraqin yöllisestä retkestä on eri versioita ja tulkintoja, konkreettisempia ja vertauskuvallisempia. Profeetan kerrotaan tavanneen matkallaan taivaaseen esimerkiksi Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen ja saaneen ohjeita suoraan Jumalalta. Mystikot ovat nähneet tarinan toisaalta kuvaavan henkistä matkaa kohti viisautta ja totuutta.

Visuaalisen monimuotoisuutensa lisäksi Buraqilla on myös kielellinen ulottuvuutensa. Arabian kielessä samalla sanajuurella on usein monia merkityksiä. Sana al-burāq voi merkitä esimerkiksi loistavaa, valonsädettä tai valaistumista. Nykyarabiassa yksi sen merkityksistä on vieläpä kimallus, glitter.

”Sitähän meidän hanke tekee myös: lisää tietoa ja valaistumista”, Wisam Elfadl pohtii, vaikka valaistuminen voikin kuulostaa vähän korkealentoiselta.

”Ymmärrän Buraqin myös näin. Kun valaistut, saavutat uusia tasoja ymmärryksessä ja olemisessa.”

 


 

Abdullah Qureshi

Taiteilija, tapahtumatuottaja ja tutkija.

Tekee Koneen Säätiön rahoituksella Aalto-yliopiston taiteen laitokselle väitöskirjaa, joka käsittelee muslimi- ja queer-identiteettejä maahanmuuton kontekstissa.

 

Wisam Elfadl

Queer-aktivisti ja Wasla-kollektiivin jäsen.

Vetää yhdessä Mire Mrouén kanssa Koneen Säätiön rahoittamaa Islamia queeristi -hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa islamin moninaisuudesta.

 

Mire Mroué

Queer-aktivisti ja Wasla-kollektiivin jäsen.

Vetää yhdessä Wisam Elfadlin kanssa Koneen Säätiön rahoittamaa Islamia queeristi -hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa islamin moninaisuudesta.

Aiheeseen liittyvää
Pitkät jutut

13.4.2021

Taide on vapaa, kun me olemme vapaita
Pitkät jutut

13.4.2021

Tiede totuuden voimana 
Pitkät jutut

9.4.2021

Eri reittejä: Laulamisen voima