Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Yhteisöjen merkitys lapsille: Pienten lasten kokemuksia yhteisöjensä jäsenenä toimimisesta

Hakemuksen tiivistelmä

Nuorimmat yhteiskunnan jäsenet saavat harvoin ääntään ja näkemyksiään kuuluviin yhteisöihin liittyvässä tutkimuksessa. Tämä väitöstutkimus pyrkii pääsemään näiden varhaislapsuuden arkisten tapahtumien ja kokemusten äärelle, joissa ensimmäiset kokemukset yhteisöistä ja ympäristöstä, sekä toisaalta niihin kuuluvuudesta ja ulkopuolisuudesta, syntyvät. Tutkimus lisää tietoa siitä, millaisena nämä eri yhteisöt näyttäytyvät lasten kokemuksista käsin sekä millaiset asiat ovat heille merkityksellisiä omassa elämässään niin varhaiskasvatuksessa kuin vapaa-ajalla. Lisäksi tutkimuksella kartoitetaan tietoa näihin eri yhteisöihin kuulumisen sekä toisaalta ulkopuolisuuden kokemuksista. Tutkimalla lasten käsityksiä ja kokemuksia on mahdollista saada tietoa ulkopuolisuuteen liittyvistä kokemuksista jo varhaisessa vaiheessa, toisaalta saada tietoa niistä tekijöistä, jotka rakentavat yhteisöllisyyttä ja tukevat lasten hyvinvointia. Lisäksi tutkimuksella kehitetään menetelmiä, joilla kaikkein nuorimmilta lapsilta voidaan saada tietoa itseään koskevissa asioissa. Tutkimus toteutetaan monimenetelmäisesti yhdistäen lasten tuottamaa visuaalista aineistoa, haastatteluja sekä etnografisen tutkimuksen piirteitä ja aineistoa kerätään niin varhaiskasvatuksessa kuin lasten kotiympäristössä.

Lapsi osana yhteisöä: Kerronnallinen tutkimus pienten lasten kokemuksista paikallisyhteisöissään

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin paikallisyhteisöjä lasten näkökulmasta ja kokemuksista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda lisätietoa erityisesti nuorimpien lapsien kokemuksista sekä kehittää niitä tutkimusmenetelmiä, joilla myös näiltä kaikkein nuorimmilta lapsilta voidaan saada tietoa itseään koskevissa asioissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 3–7-vuotiasta lasta varhaiskasvatuksessa sekä kymmenen 2–9-vuotiasta lasta kotiympäristössä. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti yhdistäen lasten tuottamaa visuaalista aineistoa, yksilöhaastatteluja ja ryhmäkeskusteluja varhaiskasvatuksessa sekä valokuvauskävelyitä lasten kotiympäristössä. Lasten kokemuksia tarkasteltiin kerronnallista tutkimusotetta hyödyntäen. Tutkimus osoitti monimenetelmäisen, osallistavan tutkimusotteen soveltuvan hyvin erityisesti nuorimpien lasten kokemusten esiin tuomiseen, antaen lapsille useampia kanavia kertoa kokemuksistaan. Lapsilla oli mahdollista kertoa kokemuksistaan näyttäen, piirtäen, valokuvaten ja toimien arjen ympäristöissään. Tiivistetysti tutkimuksen johtopäätöksenä esitettiin, että yhteenkuuluvuutta rakennetaan arkisissa kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa. Paikallisyhteisöt muodostuivat lasten kertomassa läheisyydestä kotiin, yhteisen, merkityksellisen tekemisen kautta heille läheisten ihmisten kanssa.

Takaisin apurahalistaukseen