Lavarunoilija Nummela Jonna

Kansallisrunoilija? – Koti, uskonto ja isänmaa feministisissä puherunoissa. Roolirunokokoelman, lavarunolevyn ja loitsurunokonsertin valmistaminen.

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Työskentelyni jakautuu kahteen samoja teemoja käsittelevään projektiin. Vantaanjoki-antologia (työnimi) on roolirunokokoelma isistä, isänmaasta, bdsm-seksistä ja jääkiekosta. Se sijoittuu yhteen nukkumalähiön kerrostalon rappukäytävään, jossa mikään ei ole traagista eikä luksusta vaan “ihan perus”. Postiluukkujen nimien takaa avautuu patriarkaattisia mikrokosmoksia, joissa isän läsnä - ja/tai poissaolo on kokoelman kerronnan katalysaattori. Koska isäni on aina ollut runojeni kuvitteellinen ensimmäinen lukija, on aika kirjoittaa hänestä hänen kanssaan. Haastattelen kirjoitustyöni tueksi isääni ja tämän ystäviä erätauoilla Helsingin Jäähallissa, menen mökille mottitalkoisiin ja Shellille tekemään kenon. Kirjoitan heille, joista akateemiset feministikollegani ja minä puhumme liian usein kuin kirosanana; keski-ikäisille, valkoisille heteromiehille. Kirjoitan myös hyvin erilaisesta isähahmosta, sellaisesta, joka syntyy kontrollin menettämisen pelosta ja laittaa kuriin köysillä. Miten jatkuva puhuminen voi aiheuttaa sen, että makuuhuoneessa haluaa että suuhun työnnetään urheilusukka. Vantaanjoki-antologia tutkii roolirunojen kautta luokkanousun problematiikkaa, rakkauden, kivun ja vallankäytön rajoja. Antologian lisäksi levytän kokoelman valikoiduista teksteistä lavarunolevyn muusikko Heli Hartikaisen kanssa. Laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäret kanssa sävellän, sanoitan ja tuotan Luonnoton // Luonnotar -esityksen. Teos on määritelmiä väistävää, feminististä ja monitaiteista kansantaidekapinaa: esitys muodostuu uusien kalevalamittaan kirjoitettujen loitsujen ja äänimaisemien, elektronisen viulumusiikin, queerfeministisen lavarunouden sekä yhdessä esitettävien arkaaisten runolaulujen ja paimenkutsujen vuoropuhelusta. Esitys tutkii “rumaa” ja kovaa naisääntä, siihen ja sen kantajiin liitettyjä mielleyhtymiä ja rooleja. Muuttuuko ääni epämiellyttäväksi vasta kun sanojen sisältö ei miellytä kuulijaa, milloin puheäänestä tulee kiljumista, kenen ääni on liikaa?