Konehuone-kolumni: Eettistä toimintaa säätiörahoitetusti

Mikä on eettistä ja oikeudenmukaista toimintaa, kun säätiön rahoituksella tehdään tiedettä tai taidetta? Mitä säätiön rahoittaman tutkijan tai taiteilijan pitäisi tehdä, kun hän kohtaa eettisiä ongelmia? Missä menee raja rahoittajan ja tutkimus- tai taideorganisaation välillä, kun ongelmia selvitetään, tai eettisten rikkomusten ja rikollisen toiminnan välillä? Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen pohtii Konehuone-kolumnissaan säätiörahoitetun työn eettisiä ulottuvuuksia.

Aluksi voi kysyä, toimiiko säätiö itse oikeudenmukaisesti, kun se jakaa rahaa tieteelle ja taiteelle vertaisarvioinnin perusteella, eikä jaa esimerkiksi yhtä paljon rahaa kaikille. Minun nähdäkseni säätiö toimii eettisesti. Muuten olisi vaikea tehdä tätä työtä. Edellytämme, että myös säätiön rahoittamat tieteen ja taiteen tekijät toimivat eettisesti.

Alun jatkoksi täytyy todeta, että jos Koneen Säätiön tai minkä tahansa säätiön rahoittamassa hankkeessa toimitaan rikollisesti, asian selvittäminen ei kuulu enää rahoittajalle, vaan poliisille.

Eettiset ongelmat ovat minusta harvinaisia tieteellisessä ja taiteellisessa työssä. Niitä kuitenkin esiintyy, koska tieteeseen ja taiteeseen kuuluu kilpailua, jyrkkiä hierarkioita ja selkeitä valtasuhteita. Toisaalta niitä esiintyy, koska tieteeseen ja taiteeseen kuuluu matalaa hierarkiaa ja epäselviä valtasuhteita. Eettisiä ongelmia esiintyy, koska työtä tekevät ihmiset toisten ihmisten kanssa.

Karkeasti eettiset ongelmat tieteellisessä ja taiteellisessa työssä voi jakaa kahteen tyyppiin: tutkimuseettisiin (ja taiteellis-eettisiin) ongelmiin sekä yhteistyössä esiintyviin käytännöllisiin eettisiin ongelmiin.

Vakavammat ja luultavasti tunnetuimmat tutkimuseettiset ongelmat liittyvät tutkimuskohteiden kohteluun, olivat nämä sitten ihmisiä, ihmisyhteisöjä tai muunlajisia eläimiä. Mahdollisten tutkimuseettisten ongelmien kirjo on laaja, koska tieteen piirissä kehitettyjä välineitä voidaan käyttää ihmisten tai ekosysteemien tuhoamiseen tai ihmisten manipulointiin. Natsien julmuudet ja muut tieteen väärinkäytökset saivat tiedeyhteisön 1900-luvun jälkipuoliskolla säätelemään tutkimuksen eettisyyttä. Tutkimuseettiset näkökannat elävät koko ajan, kuten muutkin moraalikäsitykset. Tämä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa eläinkokeisiin.

Myös käsitykset tiedonhankinnan eettisyydestä muuttuvat. 1800-luvulta pitkälle viime vuosisadalle asti oli ihmistieteissä tavallista, että tutkija kävi keräämässä tutkimusaineistonsa esimerkiksi alkuperäiskansan tai vähemmistökielen puhujien piiristä. Sitten hän julkaisi sen muulle tiedeyhteisölle, eikä tutkittua yhteisöä huomioitu lainkaan. Vähitellen tutkimuksen näkökulma on muuttunut niin, että tutkimusta on alettu tehdä tutkittavan yhteisön hyväksi ja osallistaen sitä.

Kirjoitin tiedonhankinnan eettisyydestä syksyllä 2019 tässä blogissa, ja totesin, että nykyisin kielentutkimuksen hanketta, josta ei jää mitään tutkittavalle yhteisölle, ei pidetä eettisesti hyväksyttävänä. On entistäkin tärkeämpää, että tutkimus kiinnittyy johonkin tutkijoiden yhteisöön, joka voi sitten olla osa tutkittavaa yhteisöä, tai jolla on ainakin vahva yhteys tutkittavaan yhteisöön. Muuten syntyy helposti se käytännöllinen ongelma, että tutkija ei tiedä, mitkä ovat oikeat käytännöt hänen tutkimusalallaan.

Tutkimuseettisiä tai taiteen eettisiä ongelmia syntyy myös silloin, kun joku käyttää toisen ideoita tai toisen työtä hyväkseen tai esittää sen omanaan. Jos kyse on tiedevilpistä, tutkimusorganisaatioilla on selkeät prosessit tällaisten kiistojen selvittämiseksi. Näistä saa tietoa omasta yliopistosta tai Tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta.

Jos Koneen Säätiölle ilmoitetaan mahdollisesta tutkimusetiikan rikkomuksesta, asia täytyy selvittää ensiksi tutkimusorganisaatiossa, jota se koskee. Säätiö kuitenkin liittyi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan hyvän tieteellisen käytännön ohjeisiin vuonna 2020 juuri siltä varalta, että tutkimuseettisiä ongelmia syntyy joskus myös muualla kuin organisaatioissa. Emme halua olla tutkimuseettisten käytäntöjen ulkopuolella.

Tiedevilppiepäilyjen kaltaiset kiistat ovat usein oireita yleisemmän tason eettisestä konfliktista. Jos henkilösuhteet hankkeessa ovat hyvät, syntyy harvoin kiistaa siitä, ketkä ovat esittäneet ideat tai tehneet työn. Jos kiistaa syntyy, yleisemmän tason eettisiä ohjeita löytyy organisaatioiden käyttäytymisohjeista. Tiedeorganisaatiot ovat viime aikoina alkaneet julkaista näitä verkkosivuillaan (esimerkiksi Aalto-yliopisto), ja ohjeita on tieteilijöiden syytä seurata. Eettisissä ohjeissa käsitellään myös rasismin tai muun syrjinnän kaltaisia vääryyksiä.

Tutkimusryhmässä tai taidehankkeessa voi myös tulla erimielisyyttä siitä, mitä oli sovittu. Rahoitusta on voitu käyttää muuhun tarkoitukseen kuin mitä oli yhdessä sovittu tai rahoittajalle ilmoitettu. Rahoittajaakin koskettaa, jos rahoitusta käytetään muuhun kuin siihen, mitä on ilmoitettu suunnitelmassa, kun rahoitusta on haettu. On kuitenkin niin, että toisin kuin Valtiontalouden tarkastusviraston, säätiön täytyy löytää itse tasapaino siinä, painottaako se enemmän rahoittamiensa hankkeiden tukemista vai valvontaa.

Säätiön tukemat taiteilijat eivät yleensä tee työtään minkään organisaation piirissä, vaan moni toimii yksin tai pienissä vapaan kentän ryhmissä. Lisäksi taiteeseen liittyy omia ”taide-eettisiä” ongelmia, jotka ovat harvinaisempia tieteen puolella. Esimerkiksi taideteoksen voidaan katsoa loukkaavan henkilön kunniaa tai yksityisyyden suojaa. Esitystä harjoiteltaessa tai esitettäessä saattaa esiintyä ahdistelua. Eri taiteenaloilla onkin laadittu alakohtaisia ohjeita, esimerkiksi tanssin ja sirkuksen tai elokuva- ja tv-alalla. Pelkkien alakohtaisten ohjeiden ei kuitenkaan katsota enää riittävän, vaan on ehdotettu, että Suomeen perustettaisiin valtiollinen taho, joka käsittelisi taiteen ja kulttuurin eettisiä kysymyksiä.

Koneen Säätiössä olemme äskettäin täsmentäneet ohjeita säätiön rahoittamien hankkeiden vastuullisille johtajille. Korostamme, että johtajan täytyy huolehtia oikeudenmukaisuudesta hankkeissa. Hankkeiden johtajille tarjotaan myös koulutusta tänä keväänä alkaneessa parhaiden käytäntöjen opintopiirissä. Uskomme, että näin voidaan vähentää jo ennalta eettisiä ongelmia tieteen ja taiteen tekemisessä.