Miltä tuntuu rasismi kipuna, inkontinenssi tai arjen elinvoima, jota ei mitata talousluvuilla? Vuoden Tiedekynä 2025 -ehdokkaat kirjoittavat keskeltä elämää

Miten kirjoittaa tieteellistä tutkimusartikkelia keskeltä elämää? Vuoden 2025 Tiedekynä-ehdokkaat ovat yhteiskuntatieteilijöitä, jotka kirjoittavat tarpeesta sanoa jotakin eletystä ja koetusta todellisuudesta. Samalla tutkimuksellisen linssin läpi tulee näkyviin asioita, jotka jäisivät muuten piiloon – usein itsestäänselvyyksiäkin, jotka tutkija onnistuu sanoittamaan.

Koneen Säätiö myöntää vuosittain Vuoden Tiedekynä -palkinnon tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Tänä vuonna ehdolla on kuusi suomenkielistä vuosien 2022–24 aikana ilmestynyttä tutkimusartikkelia yhteiskuntatieteiden alalta.  

Ehdokasartikkeleiden kirjoittajat kehtaavat ottaa puheeksi häpeällisiksi koettuja aiheita kuten virtsankarkailun naisen psykofyysiseen hyvinvointiin läpi elämän vaikuttavana tekijänä tai työväenluokkaisten yliopisto-opettajanaisten kysymykset oman akateemisen työn arvosta ja siitä, mikä on itselle soveliasta yliopistotyössä.  

Samalla artikkelit pyrkivät näkemään toisin. Siihen mikä voisi näyttäytyä häiriökäyttäytymisenä, kun nuorisotalojen rodullistetut pojat ottavat kontaktia toisiinsa, voikin luoda lempeän katseen: häiriön sijaan kyse voi olla yhtä hyvin kanssahoivasta. Näkökulman valitsemisesta on kysymys myös silloin, kun maaseudun elinvoimaa ei tarkastella taloudellisesti mitattavana tuottavuutena vaan hyvinvointia luovana yhdessä tekemisenä. Uusi kulma totuttuun voi avautua myös yllättävästä rinnastuksesta: entä jos eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa pitäisikin verrannollisena sodankäyntiin? 
 
”Luovan lennokas ilmaisu innostaa lukijaa” 
 
Esiraatiin kuuluivat tänä vuonna toimittaja, kirjailija ja Journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Salla Nazarenko sekä journalisti ja kustannustoimittaja Iida Simes.
  
Tänä vuonna raati kävi läpi yli 200 ehdolle ilmoitettua julkaisua, sisältäen paitsi yksittäisiä artikkeleja myös artikkelikokoelmia ja tieteellisten lehtien vuosikertoja. 
 
”Ehdokaslistalle valikoimissamme artikkeleissa on muita enemmän kiinnostavia näkökulmia ja joskus jopa yllättäviä havaintoja. Kiinnitimme huomiota viestin välittämisen lisäksi tyyleihin, joilla artikkelit olivat kirjoitettu. Selkeä, taitava ja parhaimmillaan luovan lennokas ilmaisu innostaa lukijaa silloinkin, kun itse viesti on raskas”, Simes kertoo ehdokkaiden valintaperusteista. 
 
“Kaikkiaan arvioimiemme artikkeleiden taso oli todella korkea. Onneksi lopputulos on meille ilo, ovathan nämä kaikki kuusi finalistia mielestämme jo voittajia”, Nazarenko täydentää. 
 
Vuoden Tiedekynä -palkintotilaisuus Tekstin talolla toukokuussa 

Tänä vuonna voittaja-artikkelin ehdokkaiden joukosta valitsee sosiologi, historioitsija ja tieteentutkija Ilpo Helén. Helén toimii sosiologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. 

 25 000 euron arvoisen palkinnon voittaja julkistetaan 15.5.2025 Tekstin talolla Helsingissä järjestettävässä palkintotilaisuudessa. Kaikille avoin tilaisuus kokoaa yhteen tiedetekstityötä tekeviä ja muita tieteellisestä julkaisutoiminnasta kiinnostuneita suomenkielisestä tieteellisestä kirjoittamisesta käytävän keskustelun äärelle. Tiedekynä-ehdokkaiden esittelyjen ja palkintopuheiden lisäksi tilaisuudessa kuullaan kirjailija, väitöstutkija Iida Turpeisen kutsupuheenvuoro.

Vuoden Tiedekynä -palkinnon tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Vuodesta 2010 alkaen myönnetty palkinto on yksi Suomen suurimmista tieteellisen kirjoittamisen palkinnoista. Palkinto jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomenkielisen artikkelin kirjoittajalle tai kirjoittajille. 

Lue lisää palkinnosta: Vuoden Tiedekynä 
 

Vuoden 2025 Tiedekynä-ehdokkaat ja esiraadin valintaperusteet: 
 
Elisa Aaltola, “Sota eläimiä vastaan” teoksessa Susanna Hast ja Noora Kotilainen (toim.), Sodan pauloissa: militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa (Gaudeamus 2024), 211–230. 
 
Sodan vaikutukset eläimiin on vähän tutkittu aihe. Aaltolan artikkeli avaa sekä eläinten käyttöä sodassa että eläinten kärsimystä. Aaltola laajentaa ajatteluaan myös kirjoittamalla sodasta eläimiä vastaan; tähän kuuluu myös tuotantoeläinten hyväksikäyttö ja myös luonnonvaraisten eläinten kohtelu. Myös eläinten kohtelu on osa militaristista asenneilmastoa, johon kuuluu vallankäyttö ja alistaminen. 

  

Ismo Björn ja Pirjo Pöllänen, “Hautausmaa hyvinvointivaltion lähipalveluna maaseutukylissä: etnografinen tutkimus hautausmaasta osana maaseudun arjen elinvoimaa”, Alue ja ympäristö 53:2 (2024), 50–69. 
 
Artikkeli kertoo selkeästi asioista, joita lukija ei olisi tullut ajatelleeksi. Ajatus hautausmaasta osana ”elinvoimaa” on kiehtova. Artikkeli tarkastelee terävästi Suomea alueena, jossa on vauraampia ja köyhempiä alueita, jotkut harvaanasuttuja muuttotappion kuntia, jotkut vilkkaita ja elinvoimaisia, ja näiden hautausmaat ja niitä ylläpitävät rakenteet paljastavat paljon.  

  

Heini Kinnunen, Emma Lamberg ja Hanna Ylöstalo, “Sukupuolinäkökulmia korona-aikaan” teoksessa Anne Mäkikangas ja Pasi Pyöriä (toim.), Koronapandemia, työ ja yhteiskunta: Muuttuiko Suomi? (Gaudeamus 2023), 105–123. 
 
Koronakriisi paljasti hoivatyön sukupuolittuneita epäkohtia. Hoivatyö on suureksi osaksi näkymätöntä, kun se tapahtuu kotona, kirjoittajat muistuttavat. Korona-aikaan hoivatyö sai myös outoja näkyvyyden muotoja, kun ihmiset taputtivat parvekkeillaan ja Finlandia-talo valaistiin ilta toisensa jälkeen hoitoalan henkilökunnan kunniaksi. Kuitenkaan julkinen tai yksityinen talous ei ole ollut palkka-asioissa tai edes työehdoissa hoiva-alan puolella. 

  

Tuuli Kurki, “‘Ulkonäön perusteella ajatellaan et me kestetään mitä vaan’: Rasismin aiheuttama kipu ja kanssahoiva nuorten vertaistukiryhmissä“, Nuorisotutkimus 42:1 (2024), 40–58. 
 
Artikkeli tarkastelee rasismin aiheuttamaa kipua ja rasismin ruumiillisuutta. Mustien ja ruskeiden nuorten kokemaan rasismiin reagoidaan myös kanssahoivalla eli läheisyydellä ja hoivalla.  Etnografian keinoin toteutettu tutkimus antaa nuorille itselleen äänen ja avaa rasismin ja vastarinnan monia ulottuvuuksia. 

  

Mari Käyhkö, “‘Sosiaalista nousua en oo miettiny’: Työläistaustaiset yliopisto-opettajanaiset, yliopistotyö ja eletty luokka” teoksessa Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen, Janne Varjo ja Minna Vilkman (toim.), Koulutus ja yhteiskuntaluokka (Tampere University Press 2023), 72–94 
 
Jälleen vähän tutkittu aihe ja näkökulma: Mari Käyhkö avaa sitä, miten työläistaustaiset yliopisto-opettajanaiset luovivat kahden maailman, oman työväenluokkaisuutensa, ja keskiluokkaisen yliopistomaailman välissä. Keskiluokka on yliopistossa vahva normi ja oletus, naiset puolestaan ovat kasvaneet ympäristössä, jossa ajattelu ja tutkimustyö eivät ole ”oikeaa työtä”. Naiset kokevat jopa ”väärää tietoisuutta” ja kokevat kilpailun ja statuksen hakemisen itselleen vieraana. 

  

Annastiina Rajala-Vaittinen, “Synnytinelinten poliittinen talous: biologisen uusintamisen kustannuksista poliittisen talouden vaginaalisilla rajapinnoilla”, Poliittinen talous 10 (2022), 8–41. 
 
Jo otsikko paljastaa tämän tekstin kertovan, miten vakavat terveyshaitat ovat poliittisia. Erityisen ihailtavaa on artikkelin taitava ja hirtehisen hauska kielenkäyttö: lakonisen tyylikkäästi kirjoittaja pudottelee talouspolitiikkaa ja yhteiskunnallisia epäkohtia yhdistäviä faktoja. Synnyttäminen on ”osallistumista talkoisiin”, joihin eivät kuitenkaan osallistu jähmeät poliittiset mekanismit hoitamalla synnyttäjiä kuntoon. 
 

Huomasithan, että avoimesti verkossa saatavilla olevat julkaisut on linkitetty luetteloon.