Vuoden Tiedekynä 2012

Koneen Säätiö myönsi 14.2.2013 Vuoden Tiedekynä 2012 -palkinnon ansiokkaasti kirjoitetusta suomenkielisestä yhteiskuntatieteen alan kirjoituksesta.

Vuoden Tiedekynä 2012 -palkinto yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta

Koneen Säätiö myönsi 14.2.2013 Vuoden Tiedekynä 2012 -palkinnon ansiokkaasti kirjoitetusta suomenkielisestä yhteiskuntatieteen alan kirjoituksesta. Palkinnon tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta.

Vuoden Tiedekynä 2012 -palkinnonsaajan valitsi Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian professori Antti Karisto, joka päätti jakaa palkintosumman kuuden kirjoittajan kesken.

Vuoden Tiedekynä -palkinnonsaajat ja perustelut

Heikki Hiilamo ja Olli Kangas (9 000 euroa)

Väärien profeettojen jäljillä? Kahdeksan erää tuloerojen vaarallisuudesta (Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012), 2: 121–133)

Heikki Hiilamo (s. 1964) on valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä tietokirjailija. Hiilamo työskentelee Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessorina ja hän on myös Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan dosentti. Hiilamon tutkimusalueita ovat muun muassa köyhyys ja syrjäytyminen, tuloerot ja terveys sekä perhe- ja tupakkapolitiikka.

VTT Olli Kangas (s. 1953) työskentelee Kelan tutkimusjohtajana. Aiemmin hän on toiminut professorina Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa sosiaalitutkimuslaitoksella sekä Odensen yliopistossa. Kangas tutkii eri maiden hyvinvointivaltiojärjestelmiä, niiden poliittista taustaa ja seurausvaikutuksia.

Laajan, 127 maata käsittävän aineistonsa avulla Hiilamo ja Kangas ovat toistaneet Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kiivasta keskustelua herättäneen tutkimuksen The Spirit Level, jonka perusväittämä on, että tuloerojen pienentäminen lisää yleistä hyvinvointia monissa eri suhteissa. Kirjoittajat ovat elävöittäneet artikkeliaan järjestämällä kahdeksaneräisen nyrkkeilyottelun Wilkinsonin ja Pickettin sekä heidän tunnetuimman kriitikkonsa, asiasta myös uusintatutkimuksen tehneen Peter Saundersin välille. Tarkkasilmäisinä kehätuomareina he arvioivat, kumman kamppailevan osapuolen argumentit napakammin osuvat.

 

Leena Tervonen-Gonçalves ja Eriikka Oinonen (8 000 euroa)

Vertailun valta (Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012), 1: 3–15)

YTM Leena Tervonen-Gonçalves (s. 1973) työskentelee tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän puolustaa huhtikuussa väitöskirjaansa Tampereen yliopistossa. Väitöskirja käsittelee eurooppalaista kansanterveyspolitiikkaa pehmeän hallinnan ja politiikkojen ylirajaisen siirtymisen näkökulmasta. Tervonen-Gonçalvesin tämänhetkiset tutkimusintressit liittyvät vertailujen käyttöön politiikanteon välineenä ja diskurssiteoreettisesti orientoituneeseen politiikantutkimukseen.

YTT Eriikka Oinonen (s. 1967) työskentelee sosiologian yliopistonlehtorina Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä. Hän on tehnyt laadullista vertailevaa tutkimusta perheinstituution ja aikuisuuteen siirtymän näkökulmista. Oinosen erityinen mielenkiinto kohdistuu Etelä-Eurooppaan – erityisesti Espanjaan – sekä makrotason yhteiskunnallisten rakenteiden ja mikrotason arkielämän välisiin suhteisiin.

Ajattelemisen aihetta antavan artikkelin esimerkki on Portugalin leimautuminen kriisimaaksi. Vaikka kategorisoinnit ovat tehokas tapa tiivistää vertailevien tutkimusten tuloksia, ne myös kovin helposti alkavat elää omaa elämäänsä. Tervonen-Gonçalves ja Oinonen muistuttavat lukijaa kategorisointien yksinkertaistavasta luonteesta sekä julkisuudessa tapahtuvan toiston voimasta ja vaikutuksista.

 

Ossi Naukkarinen (5 000 euroa)

Tahdikkuus esteettis-eettisenä toimintaperiaatteena (Tiede & Edistys 36 (2011), 4: 315–330)

FT Ossi Naukkarinen on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun varadekaani sekä estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut kirjoja ja artikkeleita erityisesti arjen estetiikasta sekä ympäristötaiteesta ja -estetiikasta suomeksi ja englanniksi. Hänen tuorein kirjansa, Mihin humanisteja tarvitaan, julkaistiin lokakuussa 2012.

Artikkeli on kuulas käsiteanalyysi joskus jo vanhanaikaisenakin pidetystä hyveestä. Arkisessa kanssakäymisessä tarvitaan tilannetajuista taitavuutta, luontevaa toisten ihmisten huomaamista ja erilaisiin ”tahteihin” sovittautumista. Kauniisti kirjoitetussa artikkelissa pohditaan myös ”tahdikkuuden traagisuutta”: kaikkiin suuntiin ei voi olla tahdikas, ei ainakaan olematta konformisti tai kameleontti.

 

Noora Pyyry (3 000 euroa)

Nuorten osallisuus tutkimuksessa. Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä (Nuorisotutkimus 30 (2012), 1: 35–53)

FM Noora Pyyry (s. 1972) on koulutukseltaan maantieteilijä ja opettaja. Hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella Kaupungin kanssa asujat -hankkeessa, joka on osa Suomen Akatemian Asumisen tulevaisuus -tutkimusohjelmaa. Pyyry tutkii teini-ikäisten tyttöjen hengailua ja siihen liittyviä – usein kaupunkisuunnittelun käytännöiltä karkaavia – olemisen ja osallistumisen tapoja. Hän myös kirjoittaa harrastuksekseen lastenkirjoja.

Itähelsinkiläisten nuorten ”hengailua” – aikuisten silmissä usein päämäärättömältä näyttävää oleskelua – koskeva artikkeli pohtii raikkaalla tavalla nuorten osallisuutta heitä itseään koskevassa tutkimuksessa. Se myös kehittelee käytännön menetelmiä osallisuuden tukemiseksi.