Koneen Säätiön syksyn haussa ennätysmäärä hakijoita ja rahoitusta: yli 44 miljoonan euron tuki vaalii tieteen ja taiteen vapautta vaikeina aikoina 

Syksyn 2023 yleisessä haussa rahoitusta saa 350 hanketta, jotka tuovat maailmaan innovatiivista tutkimusta ja moniäänistä taidetta. Koneen Säätiön koko vuoden aikana myöntämien apurahojen , palkintojen ja lahjoitusten summa nousee 55 miljoonaan euroon.

Usko tulevaan on näinä aikoina helposti koetuksella. Elämme pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pimeintä jaksoa, ja poikkeusvuosien jäljiltä pimeys tuntuu jämähtäneen ajan hengeksi. Luontokato, ilmastonmuutos, sodat ja talouden häiriöt jatkuvat. Puhutaan monikriisistä, jossa useat viheliäiset ongelmat osuvat samaan hetkeen ja kytkeytyvät yhteen vahvistaen toisiaan. Suomessa julkisen talouden haasteet varjostavat myös tieteen ja taiteen rahoituksen tulevaisuutta, ja tänä syksynä tutkijat ja tutkimusrahoittajat ovat kohdanneet yhä laajempaa häirintää verkossa. 

Tässä haastavassa tilanteessa Koneen Säätiö myöntää rahoitusta sadoille hankkeille, jotka tuovat maailmaan toivoa luovaa ja uteliasta tutkimusta sekä tarkkaa ja moniäänistä taidetta. 

Koneen Säätiön tehtävänä on parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä vapaalle tieteelle ja taiteelle. Säätiö tukee humanistista, yhteiskuntatieteellistä ja ympäristötieteellistä tutkimusta, taiteellista tutkimusta sekä taiteellista työskentelyä kaikilla taiteen aloilla. 

Valtaosa tuesta myönnetään syksyn yleisessä haussa, jossa säätiö sai tänä vuonna ennätykselliset 6 684 hakemusta. Rahoitusta myönnettiin 350 hankkeelle, yhteensä yli 44 miljoonalla eurolla. Rahoituksen saaminen ei ole helppoa: hakemusten kappalemäärästä laskettuna 5,2 % hankkeista sai rahoituksen, ja haetusta euromäärästä myönnettiin 6,6 %. 

”Tulevaisuus voi näyttäytyä monen poikkeusvuoden jälkeen epävarmana ja riskialttiina kenelle tahansa, mutta työskentely tieteen ja taiteen kentällä vaatii erityistä sitkeyttä jo rahoituksen saamisen osalta. Haluamme luoda pitkäjänteisellä rahoituksella uskoa siihen, että tieteen ja taiteen tekeminen on arvokasta, tavoiteltavaa ja ylipäätään mahdollista näinä aikoina”, kertoo säätiön toimitusjohtaja Ulla Tuomarla. 

”Samalla kun suomalainen yhteiskunta sulkeutuu kuoreensa, monet säätiön rahoittamat tieteen ja taiteen tekijät katsovat ulospäin, Euroopasta muihin maanosiin. Osassa hankkeista puolestaan pureudutaan entistäkin tarkemmin suomalaisen yhteiskunnan ilmiöihin”, sanoo tiede- ja taiderahoituksen johtaja Kalle Korhonen. 

Yleisen haun rahoituspäätösten yhteydessä julkistettiin myös Koneen Säätiön Metsän puolella -aloitteen toiset myönnöt. Metsän puolella on säätiön vuonna 2023 käynnistynyt avaus, jonka tavoitteena on metsäkeskustelujen monipuolistaminen ja uusien äänien tuominen metsäkeskusteluun. Metsän puolella -rahoitusta voidaan myöntää tieteen ja taiteen lisäksi myös journalismille ja aktivismille, jolla on yhteys tieteeseen tai taiteeseen. 15 hankkeelle myönnettiin rahoitusta yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. 

Tutustu tästä syksyn yleisen haun rahoitukseen (avautuu uudessa välilehdessä)

Tutustu tästä koko vuoden 2023 rahoituksen tilastoihin (avautuu uudessa välilehdessä)

Hakemuksia arvioivat tieteen ja taiteen asiantuntijat 

Syksyn hakuun lähetettyjä hakemuksia arvioivat vuosittain vaihtuvat asiantuntijat säätiön tukemilta tieteen ja taiteen aloilta. Noin 50 arvioijaa tekee työtään itsenäisesti, ja yleensä kutakin hakemusta arvioi vain yksi henkilö.  

Arvioijat tekevät säätiön hallitukselle ehdotukset rahoitettavista hankkeista, ja hallitus tekee lopulliset päätökset valinnoista. Arvioijat koostavat hallitukselle myös yleisperustelut, joissa korostui tänäkin vuonna hakemusten korkea laatu. 

”Arvioijan tehtävä oli todella vaativa, sillä hyviä ja rahoituksen ansaitsevia hakemuksia oli paljon. Huomasin turhautumisen ja tuskastumisen tunteita, mutta myös puhdasta iloa siitä, että maassamme on näin valtavan paljon korkeatasoista, innovatiivista tutkimuksellista ajattelua”, luonnehtii eräs tieteen arvioija.

“Kaiken kaikkiaan oli silmiä avaavaa ja toivoa luovaa, että Suomessa tehdään hyvin tarkkaa, moniäänistä ja rohkeaa taidetta myös näin haastavina aikoina”, summaa eräs taiteen arvioija.

“Kokonaisuutena hakemuksissa oli erityisen inspiroivaa niiden luovuus; hankesuunnitelmista välittyvä tutkijan uteliaisuus ja lähestymistapojen yhdistely tavalla, jolle voi olla vaikea saada rahoitusta muualta kuin Koneen Säätiöltä. Tällainen tutkimus on nimittäin aina tietyllä tavalla riskialtista ja epävarmaa, ja samalla se voi tuottaa merkittäviä tuloksia yhteiskunnan ja tieteen kehityksen kannalta”, kirjoittaa yhteiskuntatieteisiin kuuluvan alan arvioija.

Tutustu tästä arviointiprosessiin (pdf-tiedosto avautuu uuteen välilehteen)

Poimintoja rahoitetuista hankkeista 

Kuvittele tulevaisuus 

Miten tulevaisuuden tekemiseen voi osallistua, ja mikä toisaalta estää muutosta? Rahoitettavissa hankkeissa hahmottamisen avuksi otetaan myös kokonaan uusia käsitteitä, kuten outo aktivismi tai pönötys. 

Dosentti Tapio Nykänen ja työryhmä syventyvät ”outoa” aktivismia käsittelevässä tutkimushankkeessaan (307 400 €) aktivismin demokratisoiviin mahdollisuuksiin ja toisaalta sen ongelmiin. Työryhmän mukaan aktivismin oudolta vaikuttaviin tavoitteisiin tai toiminnan muotoihin voi kytkeytyä virkeää ja kekseliästä poliittista mielikuvitusta, joka kykenee haastamaan vallitsevia hierarkioita ja haitallisia yhteiskunnallisia toimintamalleja. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää oudon aktivismin teoriaa sekä tutkia sitä, mitä 2020-luvun outo aktivismi ja siihen liittyvä vuorovaikutus kertovat suomalaisen demokratian kehityssuunnista.

Tutkijatohtori Taina Meriluoto ja työryhmä kysyvät sosiologian alan hankkeessaan Paljas aktivismi: Marginaalien poliittinen osallistuminen hypervisuaalisena aikana (464 500 €), miten esilläolon vaade ja aitouden normi muuttavat mielenterveys- ja queer-aktivistien poliittista osallistumista.  Kun yksilö- ja tarinakeskeinen some vaatii poliittisilta toimijoilta yhä henkilökohtaisempia tarinoita, voi oman elämän paljastaminen poliittisen toiminnan resurssiksi luoda marginalisoiduille aktivisteille pahimmillaan hengenvaarallisen uhan. Tutkijat paneutuvat siihen, mitä, missä, milloin ja miksi aktivistit paljastavat itsestään, millaisia rajanvetoja ja neuvotteluja esille tulemiseen liittyy, ja millaisia seurauksia sillä on demokratialle ja aktivisteille itselleen.

Toisaalta huolenpidon käytännöt nähdään keskeisenä asiana kaikenikäisten elämänlaadun parantamisessa. FT Eino Heikkilä tarkastelee hyvinvoinnin ja huolenpidon verkostoja yhteisöllisessä senioriasumisessa (104 000 €). Hankkeessa selvitetään, mitkä tekijät tukevat asukkaiden hyvinvointia ja miten yhteisöllinen huolenpito käytännössä toteutuu ikäihmisten asuinyhteisöissä. Etnografinen tutkimus tuottaa tietoa toiminnasta ja kokemuksista seniorien omassa asuinympäristössä ja heidän omasta näkökulmastaan. Dosentti Khalil Gholamin johtamassa kasvatustieteen hankkeessa (360 400 €) puolestaan tutkitaan, miten toisista huolehtimisen pedagogiikkaa toteutetaan suomalaisissa kouluissa. Hanke kyseenalaistaa uusliberaalin politiikan valta-aseman koulumaailmassa ja puolustaa pedagogista lähestymistapaa, jossa toisten eettinen huomioiminen asetetaan etusijalle koulun johtamisessa ja käytännöissä.

”Pönötys on elitismin rakenne, joka perustuu etuilemisen kulttuuriin ja aseman tuomaan statukseen. Pönötys tuhoaa dialogin aihiot, rakentavat kohtaamiset ja luottamuksen”, kirjoittaa SID-ryhmä. Ryhmän tiedettä ja taidetta yhdistävä hanke Toisin kuvitellun demokratian utopiat (100 000 €) tunnistaa ja haastaa yhteiskunnassa ilmeneviä pönötyksen muotoja ja hakee niihin ratkaisuja utopioiden, toisin kuviteltujen tulevaisuuksien, avulla. Utopioita luodaan keskustellen ja osallistamalla kansalaisia pönötysvapaapäivänä, jota toteutetaan tapahtumilla eri puolilla Suomea sekä valtakunnallisena teemapäivänä vuosittain. SID-ryhmä on organisaatioiden ennakointi- ja muutoskyvykkyyttä edistävä ja tulevaisuutta luova yhteisö, jonka tausta on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa (2004–2011).   

Teatteripedagogi Maiju Tarpilan hankkeessa pitkäjänteiset larp- eli liveroolipelitaiteen prosessit auttavat kuvittelemaan kestävän elämän horisontteja ekokriisien ajassa, mahdollistaen kehollisia toisinelämisen kokemuksia. Tarpila työstää kahta eri jälkifossiilista elämää käsittelevää larp-teossarjaa, Hurmosta ja Versoa (64 800 €). Hurmos tutkii fossiilikapitalismista irtautumisen prosessia ja siinä näyttäytyvää pyhän kokemusta, Verso taas on nelipäiväinen larp ekokatastrofin jälkeisestä luostariyhteisöstä.

Mitä keho kertoisi?

Kehollisuus on teema, joka näkyy vuosittain sekä tieteen että taiteen hankkeissa. Keskeisiä ovat esimerkiksi kehollisen tiedon ja kokemuksen sekä kivun ja halun kysymykset. 

Dosentti Anna Lepon ja työryhmän tiedettä ja taidetta yhdistävässä hankkeessa Sairaiden valtakunta (497 700 €) pureudutaan pitkäaikaissairaiden tietoon omasta toimijuudestaan ja osallisuudestaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Hankkeessa tutkitaan rakenteita ja havainnoidaan syrjäyttämisen mekanismeja kroonikkotutkijoiden ja -taiteilijan johdolla, yhdessä toisten kroonikoiden kanssa. Tekijät etsivät analyysinsa avulla keinoja tervehdyttää yhteiskunnan suhdetta pitkäaikaisesti sairaisiin ja osatyökykyisiin, ja tuottavat yhteiskunnan rakenteille “kuntoutusohjelman”.

Historian alan tutkimushankkeessa Kivun kuva ja miehen malli: kärsivä miesruumis länsimaisessa taiteessa ja tarinankerronnassa FT Elina Pyy ja työryhmä (382 600 €) tutkivat antiikin kulttuurin jälkivaikutusta myöhempiin tapoihin sanallistaa, kuvata ja esittää kipua länsimaisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa syvennytään kivun ja maskuliinisuuden väliseen suhteeseen: millaisia muutoksia kärsivän miesruumiin kuvauksessa on tapahtunut vuosisatojen kuluessa, ja mitä tämä kertoo mieheyteen liittyvien ihanteiden ja identiteettien muutoksesta?

Kuvataiteilija Petri Kaverma tarkastelee kapeaa maskuliinisuuden käsitettä Ruumis ja rauta -näyttelytrilogiassa (108 000 €). Mieheyttä, kuolemaa, rituaaleja, luonto- ja konesuhdetta sekä miehiseksi miellettyjä ympäristöjä käsittelevät näyttelyt kyseenalaistavat totuttuja maskuliinisuuden kuvia etsimällä kuluneiden äijäkontekstien visuaalisuudesta poeettisia ja yllättäviä näkymiä.  

Taiteilija Taneli Kemppi piirtää apurahallaan (32 400 €) valmiiksi omaelämänkerrallisen sarjakuvaromaanin, joka käsittelee lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta lihavana ihmisenä. Teoksen päätarkoitus ei ole voimaannuttaa, vaan tuoda rehellisesti esiin sitä kipuilua, jonka aiheutti lapsen maailmaan pakotettu laihdutuskulttuuri.

Taiteilija Kardo Shiwan (32 400 €) työstää muun muassa FUR FUR FUR -tanssiteosta, joka laajentaa ja avartaa karvan merkityksiä post-humanistisen teorian viitekehyksessä. Teoksen toteuttaa yhdessä Shiwanin kanssa joukko Suomesta ja Kurdistanista tulevia tekijöitä. Työryhmä luo moninaista representaatiota erilaisten ihmisten suhteista karvaan ja juuriin.

FM, tanssinopettaja Riina Hannukselan taiteellisen tutkimuksen väitöskirja (180 000 €) paneutuu ruumiillisen tiedon kehkeytymiseen. Hannuksela tutkii, miten moninaiset ja marginalisoidut ruumiillisen tietämisen tavat tulevat yhdenvertaisesti tunnistetuiksi tanssitaiteessa. Tätä kysymystä hän tarkastelee taiteellisessa prosessissa, jossa taiteen ammattilaiset ja ilman ammatillista koulutusta jääneet tanssintekijät työskentelevät yhdessä. Tutkimuksessa ruumiillinen tieto ymmärretään käytännöllisenä tietona (knowing how), joka ei välttämättä edellytä kognitiivista tiedonkäsittelyprosessia tai kieltä tullakseen validoiduksi. 

Kirjailija Satu Erra (32 400 €) viimeistelee nuorille aikuisille suunnatun realistisen romaanin, joka tarkastelee 18-vuotiaan heterotytön halua. Teoksessa halu on niin ruumiillista halua kuin myös halua löytää paikka yhteisössä. Teos pohtii, mitä pää haluaa, mitä sydän haluaa, mitä ruumis haluaa ja mitä ihminen uskaltaisi haluta elämältä ja tulevaisuudelta. Romaanin lisäksi Erra kirjoittaa valmiiksi ihmisen ja esineiden välistä monimutkaista vuorovaikutussuhdetta käsittelevän runoteoksen.

Monen maailman välillä

Harva asia maailmassa on mustavalkoinen. Monissa tieteen ja taiteen hankkeissa liikutaan useiden kulttuurien, kielten ja identiteettien leikkauspisteissä. 

VTT Eerika Finellin ja työryhmän kansainvälinen yhteistyöhanke FriendMUM: Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten äitien keskinäisten ystävyyssuhteiden kehittyminen (250 700 €) syventyy Mannerheimin Lastensuojeluliiton ystävätoimintaan osallistuvien äitien ystävyyssuhteiden syntymiseen ja kehittymiseen pääkaupunkiseudulla sekä Pohjois-Savossa ja -Karjalassa. Hankkeen tavoitteena on edistää tieteellistä perustutkimusta paneutumalla monikulttuuristen ystävyyssuhteiden kehittymisen prosessiin sosiaalisen identiteetin ja sosiaalipsykologisen kontaktitutkimuksen näkökulmista, kehittää valtasuhteita purkavia, multimodaalisen vuorovaikutuksen keinoja sekä tarjota välineitä kunnille ja muille toimijoille perhepalvelu- ja kotoutumistoiminnassa.

Koreografi ja tanssija Marika Peura toteuttaa apurahajakson aikana tanssiteoksen dalawang witch (työnimi) 97 000 €, suomeksi “kaksi noitaa”. Teos on duetto tyttäryydestä ja äitiydestä, ja taiteilija esiintyy siinä yhdessä filippiiniläisen äitinsä kanssa. Koreografian keskiössä on intimiteetti ja sen ruumiillisuus, fyysinen kontakti, kosketus, katse, kieli ja hoiva. Miten nämä elementit ovat olleet läsnä äiti-tytär -suhteessa? Entä miten ne voidaan villisti uudelleen määrittää kahden aikuisen naisen välisessä suhteessa? Keskeinen näkökulma teoksessa on kysymys diasporasta ja kahden kulttuurin välissä olemisesta. Hanke on myös pyrkimys rakentaa suhdetta yhteisöön, identiteettiin ja filippiiniläisen kulttuurin traditioihin.

Kuvajournalisti Kim-Linda Nguyen kirjoittaa ja valokuvaa biografisen ruokakirjan (45 000 €), joka dokumentoi hänen Vietnamista Suomeen pakolaisena saapuneen äitinsä elämäntarinan ja keskeisimmät vietnamilaisen keittiön reseptit. Kirjassa vietnamilaiset reseptit nivoutuvat yhteen Nguyenin äidin elämänvaiheisiin alkaen lapsuus- ja nuoruusvuosista sodanaikaisessa Vietnamissa, kulkien läpi pakolaisleirillä Hongkongissa vietettyjen vuosien ja päättyen hänen nykyelämäänsä Suomessa.

Kielet ympäri maailmaa ovat kehittyneet monikielisissä ympäristöissä. PhD Maria Khachaturyanin ja työryhmän tutkimushankkeen (430 000 €) kohteena on kolme Länsi-Afrikan Guineassa puhuttavaa alkuperäiskieltä: mano, kpelle ja susu. Hankkeessa käsitellään kontaktin aiheuttaman kielimuutoksen dynamiikkaa tutkimalla diasporisia alkuperäiskansayhteisöjä luonnollisena laboratoriona. Se on ensimmäinen psykolingvistinen tutkimus kahdesta alkuperäiskielestä (mano ja kpelle) kontekstissa, jossa toinen alkuperäiskieli, susu, on kielellisessä valta-asemassa.

FT, professori Leila Koivusen johtamassa hankkeessa (298 900 €) suomalaiset ja namibialaiset tutkijat tarkastelevat yhdessä suomalais-namibialaista tiedonmuodostuksen historiaa vuosina 1870–1990. Vaikkei Suomella ollut koskaan siirtomaita, Owambon aluetta nykyisen Pohjois-Namibian alueella voidaan pitää kolonialistisen tiedonmuodostumisen kannalta mielenkiintoisena kohteena. Suomen Lähetysseuran työntekijät aloittivat siellä työnsä vuonna 1870, ja myöhemmin yhteyttä vahvistivat muun muassa suomalaiset YK-joukot sekä Martti Ahtisaaren työskentely Namibian itsenäistymisen puolesta. Tutkimushanke valottaa suomalaisten vaikutuksia Owambon alueen historiassa ja rakentaa aiempaa monisyisempää käsitystä suomalaisista koloniaalisessa maailmassa.

FT Samira Ibnelkaïd (119 800 €) kirjoittaa vertaisarvioidun tieteellisen kirjan korkeasti koulutettujen rodullistettujen maahanmuuttajien kokemuksista Suomessa. Kirjassa syvennytään historiallisiin, teoreettisiin ja empiirisiin lähteisiin, joita Ibnelkaïd on kerännyt viimeisimmän väitöskirjatutkimuksensa aikana. Teos tarkastee Suomea, joka on paradoksaalisesti listattu sekä maailman onnellisimmaksi maaksi että maaksi, jossa rasistisen häirinnän määrä on EU:n korkein. Kirja tarjoaa syvempää ymmärrystä Suomen kolonialistisesta menneisyydestä ja nykyisestä suhteesta ”rotuun”, rasismiin ja maahanmuuttoon. Se kokoaa myös yksilöille, yhteisöille ja instituutioille tarkoitettuja vinkkejä digitaalisesta teknologiasta, jolla rodullistetut maahanmuuttajat voivat työstää omia identiteettejään, kokemuksiaan ja kehitystään.

Ma Rouf -yhtyeen Sufi-Suomalainen – Silta dialogiin -projektin (128 000 €) tavoitteena on paitsi luoda ainutlaatuista ja värikästä uutta musiikkia, myös toimia sillanrakentajana eri kulttuurien välillä musiikin voimalla. Projekti kutsuu suomalaisia muusikoita ja Suomessa toimivia vähemmistöjen edustajia Ma Rouf -yhtyeen vieraaksi rakentamaan musiikillista teosta, joka yhdistelee erilaisia musiikkityylejä ja -muotoja yhtyeen omaan, sufi-musiikista ammentavaan musiikkiin. Projekti sisältää koululaiskonsertteja ja -työpajoja sellaisilla paikkakunnilla, joilla tapahtuu paljon viharikoksia. Esitykset ja työpajat tarjoavat mahdollisuuden syventyä musiikin maailmaan, kokea monikulttuurisen musiikin rikkaus sekä avata keskustelua kulttuurisen monimuotoisuuden tärkeydestä.

Taidehistorioitsija Mia Hannula työstää apurahallaan esseekokoelmaa Kulttuurienväliset kohtaamiset nykytaiteessa ja taidejournalismissa (64 800 €). Hankkeen taustalla ovat Hannulan taidejournalismin parissa kohtaamat haasteet monikulttuuristen aiheiden ja kulttuurivähemmistöjä edustavien taiteilijoiden työn vastuullisessa käsittelyssä. Hannula kartoittaa ja analysoi taiteen keinoja haastaa kulttuurisesti stereotypisoivia, toiseuttavia ja marginalisoivia esitystapoja sekä luoda kulttuurienvälistä kohtaamista ja moniarvoisuutta mahdollistavia esityksiä. Lisäksi hän tutkii vastuullisen journalismin ja alan eettisten ohjeistusten soveltamista laajemmin kulttuurijournalismiin ja erityisesti taidekritiikkiin.

Vesi vaikuttaa kaikkeen

Veden riittävä saatavuus on elinehto niin yksilöille kuin yhteiskunnillekin. Vesivarannot ovat kuitenkin epätasaisesti jakautuneet niin valtioiden välillä kuin sisälläkin, ja onkin arvioitu, että veteen liittyvät konfliktit ja kuivuuden aiheuttamat lieveilmiöt, kuten muuttoliikkeet ja ympäristöongelmat tulevat yhä lisääntymään lähitulevaisuudessa. Apulaisprofessori Ukri Soirilan työryhmän hanke Water matters: law and political economy of thirst (296 400 €) tarjoaa kriittisen lintuperspektiivin veden oikeuteen ja poliittiseen talouteen, keskittyen erityisesti vettä koskeviin kilpaileviin diskursseihin ja kamppailuihin niiden välillä ja sisällä. Hankkeen johtava ajatus on, että nämä diskurssit, yhdistettynä valta- ja taloudellisiin rakenteisiin, ratkaisevat miten vesi käsitteellistetään, miten siitä puhutaan ja kirjoitetaan, ja kenellä lopulta on valta päättää veden jakautumisesta.

Iuliia Gataulinan post doc -tutkimushanke (217 500 €) analysoi vesivarojen hallinnan ja hyödyntämisen kolonialistis-ekstraktivistisia käytäntöjä. Kaivostoimintaan liittyvää vesistöjen tilan heikkenemistä tarkastellaan tapaustutkimuksella Pohjois-Suomessa ja ekstraktivistisia käytäntöjä tapaustutkimuksella Aral-järven alueella Uzbekistanin Karakalpakstanissa. Hankkeessa hyödynnetään myös taiteellisia menetelmiä. Tiedonkeruuseen osallistuu taiteilija Natalia Batrakova, joka työskentelee paikallisten taiteilijoiden kanssa molemmilla alueilla.

Lumi on tärkeä osa suomalaista ja saamelaista kulttuuriperintöä, mutta talviympäristömme muuttuu kiihtyvää vauhtia. Luminen aika lyhenee, lumipeite ohenee ja kokonaan lumettomat talvet yleistyvät erityisesti Etelä-Suomessa. FT Inkeri Markkula kartoittaa tutkimuksessaan Kun talvi ei ole enää talvi: Lumen muistot, merkitykset ja lumimuutokseen kytkeytyvä ekosuru (78 800 €) lumen moninaisia merkityksiä ympäristöarvoja, ekosurua ja lajienvälisiä suhteita tutkimalla. Tutkimuksen tulokset säilyttävät lumeen liittyvää muistitietoa, tuovat näkyväksi ilmastonmuutoksen emotionaalisia ja monilajisia ulottuvuuksia, ja voivat auttaa menetysten arvottamista ilmastopolitiikassa.

MSc María Paz tarkastelee väitöskirjassaan (134 600 €) paljon vettä kuluttavan avokadoteollisuuden ekososiaalisia vaikutuksia Chilessä. Paz tutkii, miten vesivarojen hyödykkeellistäminen ja maassa harjoitettu politiikka ovat vaikuttaneet ekososiaalisten haavoittuvuuksien syntymiseen Keski-Chilessä. Näitä analysoimalla Paz problematisoi vesivarojen hallinnoinnin kysymyksiä ja ihmisten sekä muunlajisten kokemia ekososiaalisia epäkohtia. 

Metsän puolella -hankkeissa monipuolistetaan ymmärrystä metsistä 

Yleisen haun tulosten yhteydessä julkistettiin myös Koneen Säätiön uuden Metsän puolella -aloitteen toiset myönnöt. Vuonna 2023 alkaneen aloitteen tavoitteena on monipuolistaa metsistä käytävää keskustelua ja tuoda esiin metsän moninaisia merkityksiä. Rahoitusta haetaan avoimessa ja jatkuvassa haussa, joka on auki ympäri vuoden. Koneen Säätiön hallitus tekee rahoituspäätöksiä kolmesti vuodessa. 

Toisen myöntökierroksen suurimman rahoituksen saa FT Tuomo Takalan työryhmän hanke Kohti vahvan kestävyyden metsäpalveluita (569 200 €). Työryhmän mukaan metsien kestävyyssiirtymän keskeinen edellytys on, että metsäpalveluissa ja metsäalan koulutuksessa siirrytään kohti vahvan kestävyyden ajatusmallia. Kun nykyisissä metsäpalveluissa luonnon ja ympäristön hyvinvointia tarkastellaan puuntuotannon kehyksessä ja sille alisteisena, tarkastellaan vahvan kestävyyden ajatusmallissa puuntuotantoa luonnon ja ympäristön huomioimisen kehyksessä ja sille alisteisena. Hankkeen tavoitteena on luoda ja viedä käytäntöön uusi vahvan kestävyyden metsäpalveluiden liiketoimintamalli palvelutuotteineen sekä tutkia kestävyyssiirtymän edellyttämiä osaamistarpeita ja kehittää tarvittavaa moniammatillista koulutusta. Näin hanke pyrkii laajentamaan suomalaisten käsitystä siitä, mikä on metsäpalveluiden tarkoitus ja mitä metsäammattilaisuus voi tarkoittaa.

Voima-lehti luo apurahallaan (179 000 €) toimintamallin metsäjournalismin edistämiseksi. Hankkeessa perustetaan Voimalle erillinen yksikkö, joka tuottaa faktapohjaista, kansantajuistettua, journalistista tietoa metsään liittyvästä tieteellisestä tiedosta sekä toimii kohtaamisalustana erilaisille metsään liittyville ilmiöille. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi aktivismi, politiikan ja talouden suhde luontoarvoihin, metsän kulttuurinen merkitys ja urbaanin elämäntavan yhteys metsään. Mediakokonaisuus toimii alustana myös taiteelliselle ilmaisulle ja kulttuurijournalismille, jota ohjaa vahva temaattinen kiinnostus metsiin.

VTT Timo Harjuniemen johtamassa tutkimushankkeessa Journalismi metsäkiistojen silmässä: suomalaisen metsäjulkisuuden sisällöt, käytännöt ja vaikuttajat (352 600 €) tarkastellaan suomalaista metsäjulkisuutta. Onko suomalainen journalismi metsän puolella, ja kenen asiaa metsäjournalismi ajaa? Hankkeessa paneudutaan siihen, millaiset teemat ja kiistat ovat hallinneet suomalaista metsäjournalismia vuosina 1990–2023 ja kenen ääni suomalaisessa metsäjournalismissa on hankkeen tarkastelujakson aikana kuulunut.

Teatterintekijä Elsa Lankisen ja työryhmän Kainuun metsäkiistat -dokumenttiteatteriprojekti (63 100 €) tutkii metsäsuhdetta sekä metsätalouden ja luonnon muiden arvojen intressiristiriitaa. Esityksen idea iti vuonna 2018, kun Metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen välille käynnistyi sovitteluprosessi ennaltaehkäisemään metsäkiistojen kärjistymistä Kainuussa. Projektin tavoitteena on haastatteluihin pohjaavan dokumenttiteatterin keinoin avata metsäpolitiikkaa, metsäkiistojen taustoja sekä metsäkeskustelua laajemmalle yleisölle Kainuun ”metsämaakunnassa”, jossa Metsähallitus hallinnoi noin 42 % metsien pinta-alasta. Maakunnallinen aihe heijastelee laajemmin Suomea ja koko maailmaa koskevia luonnonvarojen käytön ja valtioiden vastuun kysymyksiä.

Kuvataiteilija Ulla-Maija Alanen on valokuvannut erämaisten metsäjärvien pinnanalaisia maisemia 15 vuoden ajan. Apurahallaan (44 300 €) hän aikoo koota aikansa veden alla Veden horisontit -taidekirjaksi ja siihen liittyväksi näyttelyksi. “Työni on vetoomus puhtaiden metsäjärvien puolesta. Se on kiitokseni vedelle”, Alanen kirjoittaa.

Katso lista kaikista syksyn 2023 haussa rahoitetuista hankkeista