Uutiset

Apurahat

09.12.2024

Koneen Säätiöltä rahoitusta 366 hankkeelle lähes 50 miljoonalla eurolla 

Kuvitus: Sanni Seppä

Koneen Säätiön yleisen haun, Media ja demokratia -teemahaun sekä viimeisimmän Metsän puolella -hakukierroksen rahoituspäätökset on julkistettu. Rahoitusta tieteen ja taiteen tekemiseen myönnettiin yhteensä yli 48,9 miljoonaa euroa. 

Koneen Säätiön hallitus myönsi rahoitusta kaikkiaan 148 tiedehankkeelle, 162 taidehankkeelle sekä 42 tiedettä ja taidetta yhdistävälle hankkeelle. Lisäksi rahoitusta sai 13 Metsän puolella -hanketta. 

Yhteensä yleiseen hakuun, teemahakuun ja syksyn Metsän puolella -hakuun jätettiin yli 7 000 hakemusta.  

”Koneen Säätiön tehtävä on parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä vapaalle tieteelle ja taiteelle. Rahoituspäätökset heijastelevat suomalaisen tieteen ja taiteen rikkautta ja monipuolisuutta. Uudet ja erilaiset näkökulmat herättelevät keskustelua, joka toivottavasti on rakentavaa ja innostavaa. Myös perusteltu kyseenalaistaminen on tervetullutta”, Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen sanoo.  

Ensi vuoden aikana työskentely alkaa sadoissa erilaisissa hankkeissa. Niiden joukkoon mahtuu sekä itsenäisesti, työryhmissä että organisaatioissa tehtävää työtä. Suurin osa Koneen Säätiön rahoituksesta on monivuotista: tavoitteena on turvata kestävät työskentelymahdollisuudet tieteen ja taiteen kentällä. 

”Uudet hankkeet käynnistyvät ajassa, jossa demokraattisen yhteiskunnan toimintamallit ovat paineen alla ympäri maailmaa ja valtavirtojen ulkopuolinen toiminta on ajettu monin paikoin ahtaalle. Suomessa kulttuurialan leikkaukset heijastuvat koko kentän mielialaan. Epävarmuuden aika haastaa myös yksityisiä säätiöitä etsimään uudenlaisia tapoja oman tarkoituksensa toteuttamiseen”, Koneen Säätiön toimitusjohtaja Ulla Tuomarla sanoo. 

Aloja arkeologiasta ympäristötekniikkaan 

Suurin osa Koneen Säätiön rahoituksesta myönnetään syksyn yleisessä haussa: tänä vuonna summa on 44,8 miljoonaa euroa. Rahoitusta voi hakea humanistiseen, yhteiskuntatieteelliseen ja ympäristötieteelliseen tutkimukseen, taiteen tutkimukseen sekä kaikilla taiteen aloilla tehtävään työhön. Eri tieteen- ja taiteenaloja oli tänä vuonna valittavana hakemuslomakkeella yhteensä 32. 

“Haluamme syventää ymmärrystä maailmasta kannustamalla hankkeisiin, joissa yhdistyy eri tieteen- tai taiteenalojen osaamista. Samalla Koneen Säätiölle on tärkeää tukea perustutkimusta sekä aloja, jotka ovat julkisen rahoituksen leikkausten vuoksi yhä suuremmassa vaarassa joutua marginaaliin. Pohdimme vuosittain alojen luokittelua osana hakuprosessia, ja toisinaan listaukseen tehdään muutoksia. Kun säätiöt luovat tieteen- ja taiteenalojen kategorioita ja jakavat rahoitusta niiden pohjalta, tehdään samalla tiede- ja taidepolitiikkaa”, tiede- ja taiderahoituksen johtaja Kalle Korhonen sanoo. 

Lue lisää vuoden 2024 haku- ja myöntötilastoista

Arviointi nojaa säätiön strategisiin painopisteisiin 

Koneen Säätiö etsii vuosittain eri alojen hakemuksille yli 50 vaihtuvaa vertaisarvioijaa tieteen- ja taiteentekijöiden piiristä. Arvioijien päätöksiä ohjaavat säätiön strategiassa määritellyt painopisteet: tieteen ja taiteen vapaus ja itseisarvo, moniäänisyys, rohkeus, pitkäjänteisyys, ylirajaisuus sekä ympäristövastuullisuus

Arvioijien nimiä ei julkaista, jotta he saavat työrauhan. Lopullisen päätökset valinnoista tekee säätiön hallitus arvioijien ehdotusten pohjalta. 

“Tieteen vapaus ja itseisarvo näkyvät omaperäisissä ja odottamattomissa aihevalinnoissa sekä siinä, että mukana on ilahduttavan paljon sellaista tutkimusta, jota voi luonnehtia perustutkimukseksi”, kommentoi eräs tieteen arvioijista. 

Arvioijien palautteessa säätiön hallitukselle korostui tänä vuonna hakemusten korkea taso, monipuoliset näkökulmat ajankohtaisiin kysymyksiin sekä uudenlaiset kysymyksenasettelut.  

“Useissa hakemuksissa näkyi suuntautuminen individualistisesta tekemisestä yhteiseen, jaettuun ajatteluun ja työskentelyyn. Suuntautumista tuntui motivoivan ymmärrys siitä, että kriisiytyneessä maailmassa selviytymiseen sekä elinvoimaisen nykyhetken ja tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan nimenomaan yhteistyötä”, kirjoitti yksi taiteen arvioijista palautteessaan.  

Lue lisää arviointiprosessista

Rahoitusta myös median tutkimiseen ja metsäaiheisiin 

Tänä vuonna järjestettiin myös Media ja demokratia 2020-luvun Suomessa -teemahaku, joka on osa Koneen Säätiön monivuotista Rapautuuko demokratia -rahoitusohjelmaa. Teemahaussa rahoituksen saaneet hankkeet lisäävät ymmärrystä esimerkiksi median keskittymisen, sisältöjen yksipuolistumisen tai perinteisen ja sosiaalisen median toimintatapojen muutosten vaikutuksista demokratiaan, erityisesti moninaisuuden ja moniarvoisuuden toteutumisen näkökulmasta. Rahoitusta myönnettiin kymmenelle tutkimushankkeelle yhteensä 1,9 miljoonalla eurolla. 

Metsän puolella -haussa puolestaan rahoitetaan metsiin liittyvää tiedettä, taidetta, journalismia ja aktivismia. Viidennellä Metsän puolella -hakukierroksella rahoitusta myönnettiin 13 hankkeelle yhteensä 2,2 miljoonalla eurolla. 

Lue lisää Metsän puolella -hankkeista

Akvarellikuvitus tummahiuksisesta henkilöstä, joka hymyilee silmät kiinni ja jonka kasvoja pitelee neljä kättä. Kädet kuuluvat eri henkilöille. Yhdessä käsivarressa on tatuointi rauhankyyhkysestä. Taustalla henkilön hiuksista haarautuu tummia oksia.
Kuvitus: Sanni Seppä.

Poimintoja hankkeista 

Kriisien ja epävarmuuden aika

Elämme monien päällekkäisten ongelmien sävyttämässä maailmassa. Ilmastokriisi, luontokato, tuhoisat sodat, kasvava globaali eriarvoisuus sekä muut maailmanlaajuiset ja paikalliset kriisit näkyivät selvästi tämän vuoden hakemuksissa. 

Useissa rahoitusta saaneissa hankkeissa tarkastellaan myös kriisien herättämiä tunteita ja kokemuksia: esimerkiksi turvattomuutta, pelkoa, vihaa ja surua. Tiede ja taide voivat kumpikin omin keinoin auttaa jäsentämään ja sanoittamaan tunteitamme epävarmuuden keskellä. 

Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkön johtamassa, tiedettä ja taidetta yhdistävässä hankkeessa tarkastellaan sodan seurauksia ihmiselle, yhteiskunnille ja maailmalle (193 700 €). Hankkeen suomalais-afganistanilainen työryhmä kysyy esimerkiksi, miten sotiin liittyvät päätökset vaikuttavat ihmisten elämään sukupolvienkin päähän, miten sotaisa aika muovaa meitä, jotka elämme rauhassa, ja miten kriisit kuten ilmastonmuutos vaikuttavat sotien syntyyn. Hankkeessa  tarkastellaan Suomen osallisuutta Afganistanin sotaan eri näkökulmista. Lisäksi toteutetaan nuorille suunnattu, kuvitettu tietokirja sodasta ilmiönä ja kiteytetään hankkeen teemat podcast-sarjaksi. 

Napafilms Oy saa rahoitusta Sota ei lopu rauhaan -dokumenttisarjan kehitystyöhön (275 000 €). Neliosainen dokumenttisarja syväluotaa sodan, asevarustelun ja asekaupan dramaattisia ja pitkäkestoisia ympäristövaikutuksia. Sota aiheuttaa valtavaa kärsimystä hyökkäysten kohteeksi joutuneille ihmisille, mutta se on myös ihmisten väkivaltaa luontoa kohtaan. Dokumenttisarjassa sodan välittömiä luontotuhoja tarkastellaan Ukrainan sodan kautta ja pitkän aikavälin luontotuhoja Vietnamin sodan kautta. Lisäksi aseteollisuuden ja sodankäynnin asiantuntijat avaavat näkökulmia siihen, onko ekologinen sodankäynti ylipäätään mahdollista. Kaksivuotisella apurahalla tutkijat eri maista tekevät laajaa taustatutkimusta sarjaa varten. Kehittelyn aikana tehdään myös testikuvauksia sekä tuotetaan sarjan käsikirjoitus, pitch deck ja traileri. 

FT, uskontotieteen dosentti Kaarina Aitamurron johtamassa hankkeessa tutkitaan Venäjän muslimiyhteisöjen suhtautumista Ukrainan sotaan (417 200 €). Venäjän etniset ja uskonnoliset vähemmistöt ovat joutuneet rintamalle yliedustettuina, mutta länsimaisissa tiedotusvälineissä ja akateemisessa keskustelussa sotaa vastustavia venäläisiä on edustanut lähinnä länsimielinen liberaali oppositio. Monien muslimien mielestä venäläinen propaganda, joka kutsuu muslimeja sotaan, on ristiriidassa muslimeihin kohdistuvan poliittisen vainon ja ihmisoikeusloukkausten kanssa. Hanke selvittää Venäjän moninaisen muslimiväestön eriäviä kantoja sotaan tutkimalla esimerkiksi islamilaisten johtajien julkisia puheita, islamilaisia julkaisuja, blogeja ja somessa käytyjä keskusteluja ja pyrkii näin monipuolistamaan näkökulmia Ukrainan sodan globaaleista kehyksistä. 

Kirjailija Khalil Abusharekh työstää apurahalla romaanitrilogiaa (32 400 €), joka käsittelee palestiinalaista identiteettiä, selviytymiskykyä ja muistia kolmessa eri sukupolvessa. Gazassa elävien henkilöhahmojen todellisuudessa keskeistä on särkyneen ajan käsite, joka kuvaa sitä, miten poliittinen ja yhteiskunnallinen levottomuus on pirstonut palestiinalaisten historian ja identiteetin. Kirjoittamisen lisäksi Abusharekh tekee yhteistyötä helsinkiläisten pakolaisyhteisöjen ja taideorganisaatioiden kanssa opettamalla tarinankerrontaa ja elokuvantekoa. 

FT, dosentti Simo Muir tutkii työryhmänsä kanssa pelkoa eri aikakausilla hankkeessa Maailmanloppu tulee! Tove Jansson, suomenjuutalaiset kulttuurivaikuttajat ja pelon kohtaaminen (387 200 €). Tutkimusta, näyttämötaidetta ja yhteiskunnallista dialogia yhdistävän hankkeen avainteos on Tove Janssonin klassikko Muumipeikko ja pyrstötähti, jonka on nähty käsittelevän toisen maailmansodan kauhuja ja sen jälkeistä ydinsodan pelkoa. Ukrainan sodan myötä pelko maailmansodasta ja jopa ydinsodasta on jälleen aktivoitunut myös Suomessa, ja Israelin ja Hamasin sota on kiristänyt juutalaisten ja muslimien suhteita äärimmilleen. Universaalia pelkoa lisäävät myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat kriisit. Hankkeen tutkimuksellisessa osuudessa tarkastellaan Tove Janssonin juutalaisten ystävien, kuvataiteilija Sam Vannin, valokuvaaja Eva Konikoffin, kääntäjä Maya London-Vannin ja teatterimuusikko Erna Tauron sekä juutalaistaustaisen pakolaisen Kurt Bandlerin elämää ja reaktioita sotaan ja vallalla olevien uhkakuvien pelkoon. Tutkimuksen tuloksena syntyy Janssonin juutalaisten ystävien kollektiivinen biografia, jonka johtoteemana on pelon kokemus ja kohtaaminen. Hankkeen taiteellisessa osuudessa, josta vastaa ohjaaja Mikaela Hasán, tuotetaan jiddishinkielisen käännös Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta ja siihen pohjautuva uusi näytelmätulkinta kansainvälisenä produktiona. Näytelmän ja siihen liittyvien keskustelutilaisuuksien kautta pohditaan pelon merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja tapoja pelon tunteen käsittelyyn ja hallintaan. 

Elokuvaohjaaja Reetta Huhtanen työstää apurahallaan pitkää dokumenttielokuvaa Kaiken varalta (34 900 €). Viime vuosien myllerrykset koronapandemiasta Yhdysvaltain ja Kiinan vastakkainasetteluun ovat horjuttaneet perustavasti ihmisten turvallisuudentunnetta. Samaan aikaan turvattomuuden ympärille on rakentunut kasvava globaali bisnes. Kun me pelkäämme, joku hyötyy, Huhtanen tiivistää. Kaiken varalta kertoo uhkakuvilla ratsastavasta pelkotaloudesta sellaisten ihmisten kautta, joiden työnkuvaan kuuluu olennaisesti pelon, huolen, vaaratietoisuuden ja epävarmuuden synnyttäminen. Dokumenttielokuva tekee absurdin keinoin näkyväksi sen, kuinka pelko alkanut jäsentää arkipäiväämme ja kuinka tulkintaa tulevaisuudesta on alkanut toivon sijaan määrittämään uhka. 

Dosentti Johanna Nurmen johtama työryhmä tarkastelee hankkeessaan nuorten kokemuksia monikriisin ajassa elämisestä (425 500 €). Monikriisi viittaa toisiinsa kytkeytyvien ja samanaikaisesti vaikuttavien kriisien verkostoon. Hankkeessa tutkitaan, miten 16–19-vuotiaat nuoret Suomessa ja Marokossa kokevat arjessaan eri kriisien risteytymisen ja millaisia tulevaisuudennäkymiä he hahmottavat. Sosiologiaa sekä kirjallisuuden- ja lukemisentutkimusta yhdistämällä hankkeessa tarkastellaan nuorten kokemuksia erityisesti turvallisuuden (esim. sodat, väkivalta, ääriajattelu) ja kuulumisen (esim. rasismi, vihapuhe, polarisaatio) näkökulmista. Samalla hanke kartoittaa yhdessä nuorten kanssa resilienssin, toivon ja solidaarisuuden mahdollisuuksia. Aineistonkeruu toteutetaan lukupiirien ja kirjoituskilpailujen muodossa marokkolaisissa ja suomalaisissa kouluissa ja järjestöissä. 

Kuvataiteilija, taiteen maisteri Hanna Råst tarkastelee Take Shelter -teoskokonaisuudessa turvaa ja suojapaikkoja (76 800 €). Videota, sanataidetta ja valokuvaa yhdistävien teosten lähtökohtana on suoja ja turva fyysisenä ja psykologisena tilana sekä ihmisten ja muiden lajien erilaiset suojamekanismit. Ihmisen luomat suojan struktuurit, kuten luolat, pesät, pommisuojat ja turvakodit tarjoavat turvaa uhkia ja sääolosuhteita vastaan. Eläinten suojautumismekanismit voivat puolestaan vaihdella fyysisistä tiloista esimerkiksi naamioitumiseen ja jäljittelyyn. Siinä missä ihmiset kommunikoivat vaaraa usein teknologisin keinoin, kuten ääni- ja valomerkein, voivat muut lajit kommunikoida uhkaa myös hajuin, kemiallisin viestein tai varoitusvärein. Teokset tarkastelevat nykyistä maailmanlaajuisesti epävakaata aikaa ja yhteiskunnan historiallisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti muuttuvia käsityksiä turvallisuudesta. Råst työstää projektia Koneen Säätiön ylläpitämässä Saaren kartanon residenssissä syksyllä 2025.

Kuvitus: Sanni Seppä.

Rakennettu maailma  

Rakennettu ympäristö on yhä suuremmassa roolissa yhteiskunnissamme niin globaalisti kuin paikallisestikin. Yli puolet maailman väestöstä asuu urbaanissa ympäristössä ja määrä kasvaa. Ihmisten rakentama infrastruktuuri muun muassa tarjoaa suojaa, liikuttaa ihmisiä ja luonnonvaroja paikasta toiseen sekä on osa näkyvää kulttuuria ja paikallisia identiteettejä. Toisaalta rakentaminen muokkaa ympäristöämme yhä laajamittaisemmin, pysyvämmin ja tuhoisammin. 

Monet tämän vuoden hankkeista käsittelivät näitä rakentamiseen liittyviä ristiriitoja ja kysymyksiä. Kuinka sovittaa yhteen urbanisoituvan maailman tarpeet ja maapallon kantokyky? Mitä ympäröivä arkkitehtuuri kertoo yhteiskunnastamme, historiastamme tai ihanteistamme? Kenen tarpeisiin tai visioihin rakennettu ympäristömme vastaa?  

Tekniikan tohtori Laura Bergerin ja työryhmän hanke (541 400 €) käsittelee modernin arkkitehtuurin purkuaaltoa Suomessa. Ihmiskunta käyttää puolet kaikista hyödyntämistään neitseellisistä luonnonvaroista rakentamiseen: purkaminen ja uudisrakentaminen ovat siis luontokatoa ja ilmastokatastrofia kiihdyttävä ilmiö. Työryhmän hankkeessa laajamittainen rakennusten purkaminen eli rakennuskato rinnastetaan ilmiönä luontokatoon. Työryhmä tutkii rakennuskadon historiallisia, käsitteellisiä ja yhteiskunnallisia taustoja ja tarkastelee purkuaaltoa yhteiskunnallisena prosessina, johon on mahdollista vaikuttaa. Monialaisessa hankkeessa yhdistyvät arkkitehtuurin, yritys- ja oikeushistorian sekä ekologian, filosofian ja arkkitehtisuunnittelun näkökulmat ja metodit. Berger työryhmineen pyrkii tuomaan rakennussektorin luontovaikutukset laajamittaisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä asiantuntijoiden että laajemman yleisön piirissä. 

Tutkijatohtori Johanna Tuomisaari tutkii hankkeessaan, millaisia ekologisen kompensaation suunnittelukäytäntöjä ja instituutioita kaupunkien maankäytön luontohaittojen hallitsemiseksi tarvitaan (197 400 €). Etenkin kasvavissa kaupungeissa maankäytön muutokset ja rakentaminen ovat suurimpia syitä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle. Maankäytön ja kompensaation suunnittelulla kaupungit voisivat torjua monimuotoisuuden köyhtymistä merkittävästi. Tutkimuksen aineisto koostuu maankäytön suunnittelusta vastaavien viranhaltijoiden, poliitikkojen ja muiden asiantuntijoiden teemahaastatteluista ja työpajoista. Tuomisaari analysoi, miten ekologista kompensaatiota määritellään ja tulkitaan, miten se yhdistetään maankäytön suunnitteluun sekä päätöksentekoon ja millaisia vaikutuksia sillä on. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää maankäytön suunnittelussa ja luonnonsuojelupolitiikassa. 

Arkkitehti Eveliina Sarapään hankkeen (64 400 €) tavoitteena on tuoda saamelaisten näkökulma ja kulttuuri esiin saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvassa rakentamisessa. Hankkeen lähtökohtana on, että saamelaisten tulisi itse olla määrittelemässä niitä periaatteita, joiden mukaan Saamenmaalla rakennetaan. Saamelaisille rakennettua arkkitehtuuria on Suomessa toistaiseksi rakennettu, rahoitettu, tutkittu ja käsitelty vain saamelaisen kulttuurin ulkopuolelta valtakulttuurin lähtökohdista käsin. Arkkitehtuurikeskusteluissa ja representaatioissa saamelaisuus eksotisoidaan edelleen yksinkertaisiksi symboleiksi tai muodoiksi: poronsarvi- tai noitarumpuaiheiksi, laavuiksi ja kotamalleiksi. Sarapää pyrkii hankkeellaan tuomaan saamelaisten oman äänen mukaan keskusteluun arkkitehtuurista ja rakentamisesta saamelaisalueilla. 

Medianomi Henri Airon Varkauden kaupunkiin sijoittuva hanke (64 800 €) tutkii murrosvaiheessa olevan tehdaskaupungin identiteettiä ja siitä rakennettuja narratiiveja. Valokuvataiteen, media- ja paikallistutkimuksen sekä yhteisötaiteen menetelmiä hyödyntämällä hanke tuottaa uutta moniäänistä ajankuvaa yhdessä varkautelaisten kanssa ja tiiviissä yhteistyössä Varkauden museokeskus Konstin kanssa. Varkauden kautta Airo tarkastelee myös laajemmin suomalaisista tehdaskaupungeista sekä harvaan asutusta seudusta valokuvan keinoin rakennettuja mielikuvia. Hankkeessä kysytään, kuka määrittää tehdaskaupungeista välitettyjä representaatiota ja kenelle niistä rakennetut narratiivit on suunnattu. 

Urbaaniin lähiympäristöön sijoittuu myös filosofian maisteri, arkkitehtuurin ylioppilas Laura Laakson tuleva romaani Tärkeintä on keinuminen (48 600 €). Laakson teos kuljettaa lapsuuteen 1970- ja 1980-lukujen elementtilähiöissä, “unelmien betonimaassa, jota ei enää ole”. Romaaniprojektissa Laakso tarkastelee arkkitehtuurin kautta paitsi omakohtaisia muistoja ja kokemuksia myös yhteiskunnallista muutosta: kuinka yhtenäinen kompaktikaupunki peruspalveluineen, sivistysihanteineen ja yhtäläisine ihmisoikeuksineen pala palalta murenee epäjärjestelmäksi, jossa solidaarisuus hiipuu ja hyvinvointivaltio on henkitoreissaan. 

Tukea tekstien moninaisuudelle

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu lasten luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä ja sen vaikutuksista demokraattisen yhteiskunnan toimintaan. Tekstitaitojen hallinta on välttämätöntä yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta, mutta lukemisella ja kirjoittamisella on valtavasti muitakin merkityksiä. Marginaaliset tekstilajit kuten runous, essee tai sanataide ansaitsevat paikkansa tekstien monimuotoisessa kirjossa. Tämän vuoden hakemuksissa ja myönnöissä korostui erilaisten tekstilajien arvostus ja puolustus. Kaikilla niistä on yhteinen juuri – lopulta kaikki tekstit koostuvat samasta aineesta. 

Professori, graafinen suunnittelija Arja Karhumaa johtaa hanketta, jossa Suomeen syntyy Tekstien marginaalien keskus (248 600 €). Uusi yhteisö kokoaa tekstin muotoiluun liittyvää asiantuntemusta eri tekstilajeissa, kehittäen näin erilaisia luku- ja kirjoitustaitoja. Marginaalisten tekstilajien skaala ulottuu julkishallinnon saavutettavasta selkokielestä tekstitaiteen kokeelliseen kirjoittamiseen. Saavutettavan ja vaikeatulkintaisen tekstin osaajien yhdistäminen saman katon alle on ainutlaatuista sekä Suomessa että kansainvälisesti. Eri alojen asiantuntijoiden, luovien tekijöiden ja tutkijoiden työtä tuodaan julki verkkoalustalla, näyttelyssä, julkaisussa ja kokoontumisissa. 

FT, professori Sirpa Lappalaisen työryhmä syventyy tutkimuksessaan suomalaiskouluissa opittavien tekstitaitojen vähimmäisvaatimuksiin (401 700 €). Yksi koululaitoksen keskeisimmistä tehtävistä demokratiassa on tarjota kansalaisille luku- ja kirjoitustaito, jolla voi toimia osana yhteiskuntaa. Mutta onko koulussa pakko lukea kirjaa, jos ei halua? Onko pakko osata esittää asiansa kirjallisesti, jos aikoo autonasentajaksi? Oppivelvollisten tekstitaitojen minimivaatimuksia tarkastellaan hankkeessa osallisuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta, sillä täysipainoinen osallistuminen yhteiskuntaelämään edellyttää varsin monipuolista tekstitaitojen hallintaa. Tutkimuksen etnografinen aineisto kerätään yläkoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten arjessa. 

FT, dosentti Ulla Vanhatalo ja työryhmä toteuttavat apurahalla selkokielisten lastenromaanien Luka-kirjasarjan (68 690 €). Kirjat kirjoitetaan hyvin helpolla selkosuomella. Sitä ymmärtävät myös ne, joiden suomen kielen taito on hyvin heikko tai joilla on suuria lukemisen vaikeuksia. Tällaisille kirjoille on paljon kysyntää, mutta tarjonta on vähäistä. Luka-sarja kertoo alakoululaisesta, jolla on ongelmia kotona ja koulussa. ADHD-diagnoosin myötä Lukan elämä helpottuu ja persoona pääsee kasvamaan. Yhdenvertaisesti ja lämpimästi ihmisiin suhtautuva kirjasarja käsittelee mm. päihteitä, väkivaltaa, ruokailua, jalkapalloa, kielenkäyttöä ja hätätilanteita. Aiju Salmisen selkokuvitus tukee tarinan ymmärtämistä.

Runouden ja vähälevikkisen kirjallisuuden kentällä toimiva Osuuskunta Poesia saa apurahaa toimintansa jatkamiseen (129 700 €). Kuten monet omaehtoiset taidetoimijat, myös Poesia on kärsinyt vaikeista rahoitusolosuhteista ja sen toiminta on ollut vaakalaudalla. Kolmivuotisessa hankkeessa toteutetaan Runouden peruskurssi, eri puolilla Suomea toteutettava runonlukemista opettavien kirjastotilaisuuksien ja iltaklubien sarja. Lisäksi toteutetaan uusia kirjoittajia esittelevä vuosikirja sekä kehitetään omaäänistä tiedotusta ja markkinointia Poesian toiminnan jatkuvuuden tukemiseksi. 

FT, apulaisprofessori Olli Löytty ja työryhmä kartoittavat hankkeessaan esseekirjallisuuden historiaa Suomessa 1800-luvun lopulta nykypäivään (365 500 €). Hankkeessa tuotetaan uutta tietoa suomalaisen esseekirjallisuuden muodoista, tutkitaan niiden yhteyksiä lajin monimuotoiseen perinteeseen ja esitellään aiemmin näkymättömiin jääneitä kirjoittajia. Hankkeessa pohditaan esseen lajityypin ylirajaisuutta: miten kirjoittaa yhteen tekstilajiin keskittyvää kirjallisuushistoriaa ja määritellä aineiston “suomalaisuus” rajat ylittävässä kirjallisuusperinteessä. Hanke antaa eväitä myös esseistisen kirjoittamisen opettamiseen ja opiskeluun. 

Kuvitus: Sanni Seppä.

Muunlajiset ympärillämme

Yksi Koneen Säätiön keskeisistä arvoista on ekososiaalinen sivistys. Meille se tarkoittaa sosiaalista, kulttuurista ja ekologista vastuuta ihmisestä, ympäristöstä ja myös muista lajeista. Monissa tämän vuoden hankkeissa katse suunnataankin maapallomme muunlajisiin eliöihin – eläimiin, kasveihin, sieniin ja ötököihin. Erään tieteen arvioijan sanoin, hakemuksissa näkyi ekokriittisen ja posthumanistisen lähestymistavan valtavirtaistuminen. Tieteen ja taiteen ihmiskeskeisyyttä halutaan kyseenalaistaa ja näkökulmia uudistaa.  

FT, dosentti Mika Perälän ja työryhmän nelivuotisessa hankkeessa (422 600 €) syvennytään eläintutkimuksen alkujuurille ja katsotaan sieltä nykypäivään. Lajien ja luonnon monimuotoisuuden tutkimuksen historiaa tunnetaan huonosti, vaikka juuri se auttaa ymmärtämään ja arvioimaan historian saatossa syntyneitä käsityksiä luonnosta ja ihmisen suhteesta muunlajisiin eläimiin. Eläintutkimuksen tieteenalan perustajana pidetään filosofi Aristotelesta, jonka tuotannosta eläintutkimukset muodostavat peräti neljänneksen. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa eläintieteen historiasta ja aristoteelisesta tieteenteoriasta tarkastelemalla, miten Aristoteleen empiiriset tutkimukset ovat vaikuttaneet eläintieteen myöhempiin käytäntöihin sekä käsityksiin eläimistä. 

Valtiotieteiden maisteri Piia Vinnari puolestaan pyrkii väitöskirjatutkimuksessaan ”Se on vain eläin? Spesismistä, ihmiskeskeisyydestä sekä toisenlajisten mielen ja itseisarvon tunnistamisesta” (133 600 €) haastamaan yhteiskunnassamme vallitsevat eläinkäsitykset sekä näkemyksen muunlajisista eläimistä pelkästään ihmisten hyväksikäytettävänä resurssina. Vinnarin tutkimus katsoo eläinsuhdettamme uudesta näkökulmasta vertaamalla tapojamme suhtautua eläimiin niihin tapoihin, joilla suhtaudumme muihin meille vieraisiin toimijoihin, tekoälyyn ja robotteihin. Nelivuotinen väitöskirjahanke toteutetaan Turun yliopiston filosofian oppiaineessa.  

Yhteiskuntatieteiden tohtori Niina Uusitalo selvittää kolmevuotisessa hankkeessaan (166 300 €), miten visuaalisten teknologioiden nopea kehitys on vaikuttanut ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin ja tapaamme kohdata muita lajeja. Visuaaliset teknologiat ovat lisänneet eläinten näkyvyyttä samalla kun niiden läsnäolo luonnossa ja ihmisten arjessa on dramaattisesti vähentynyt. Teknologisesti välitetyt kuvat kattavat hankkeessa niin median eläinkuvastot, riistakameramateriaalit, täytetyt eläimet kuin tekoälyllä tuotetut eläinkuvastot. Hankkeen teoreettinen viitekehys pohjautuu hallinnan tutkimukseen, kriittiseen eläintutkimukseen ja uusmaterialistiseen teoriaan. Tulokset julkaistaan tieteellisinä artikkeleina, mutta niitä esitellään myös valokuva- ja videoteosten, podcastien ja sosiaalisen median välityksellä. 

FT, dosentti Heikki Helanterän ja työryhmän hanke (83 800 €) yhdistää kansalaisdataa, tutkimusta ja tiedeviestintää selvittääkseen tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten asenteisiin eri lajeja kohtaan. Poikkitieteellisen hankkeen ydin on verkossa toteutettava Tökkää ötökkää! -kansalaiskysely, jossa ihmiset pisteyttävät hyönteisiä ja muita selkärangattomia muun muassa niiden mielenkiintoisuuden perusteella. Kyselyn pohjalta työryhmä kirjoittaa tutkimusartikkelin ihmisten asenteista eri hyönteisiä kohtaan ja näiden asenteiden vaihtelua selittävistä tekijöistä. Lisäksi hankkeessa toteutetaan laaja sosiaalisen median kampanja osana Ötökkäakatemia-tiedeviestintähanketta. Hyönteiskato on merkittävä osa tämänhetkistä elonkirjon kriisiä, joten on tärkeä herättää ihmisiä huomaamaan jokaisen hyönteislajin merkitys ekosysteemille. 

Filosofian tohtori Anniina Mattila työryhmineen tarkastelee suomalaisten metsälajien kokemia uhkia vanhojen metsien kämmekkälaji neidonkengän (Calypso bulbosa) kautta (179 800 €). Tiedettä ja taidetta yhdistävässä hankkeessa perehdytään neidonkengän esiintymisessä 60 vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin sekä siihen, miten ne ovat yhteydessä ilmaston ja elinympäristöjen muutoksiin. Monialainen työryhmä jalkautuu tutkimusmatkalle Ylitornion ja Kuusamon vanhoihin metsiin keräämään tutkimusaineistoa neidonkengästä ja sen esiintymisalueista. Tutkimustiedon avulla voidaan edistää uhanalaisen kämmekän ja sen elinympäristöjen säilymistä.  Työryhmän tutkimusmatka ja viimeisissä vanhoissa metsälaikuissa sinnittelevä neidonkenkä dokumentoidaan valokuvanäyttelyksi Luonnontieteelliseen keskusmuseoon muistuttamaan siitä kaikesta, jonka voimme menettää vanhojen metsiemme mukana.

Media ja demokratia 2020-luvun Suomessa

Koneen Säätiön yleisen rahoitushaun yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös teemahaku Media ja demokratia 2020-luvun Suomessa. Teemahaussa keskityttiin suomalaisen mediaympäristön muutokseen, moninaisuuteen ja moniarvoisuuteen demokratian kannalta. Haku oli suunnattu hankkeille, jotka tarkastelivat teemaan liittyviä aiheita tutkimuksen tai journalismin keinoin, ja hankkeita kannustettiin myös tutkijoiden ja journalistien yhteistyöhön. 

Tieteellistä tutkimusta ja journalismia yhdistää esimerkiksi valtiotieteiden tohtori Tuukka Ylä-Anttilan ja työryhmän hanke (243 900 €), joka tarkastelee oikeistopopulististen sosiaalisen median vaikuttajien sisältöjä. Ylä-Anttila ja työryhmä kutsuvat teknologiaa ja kulttuuria, jossa tilaa saavat huomiotaherättävät persoonat ja algoritmien vauhdittamina leviävät sisällöt, ”narsistiseksi mediaksi”. Kasvavaa huomiovaltaansa populistiseen politiikkaan käyttävät vaikuttajat ovat ilmiö, jolla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia demokratialle. Akateeminen tutkimus on kuitenkin vasta heräämässä tähän murrokseen. Ylä-Anttilan ja työryhmän hankkeessa tuotetaan muun muassa podcast, journalistisia julkaisuja, vertaisarvioituja tiedejulkaisuja, raportti sekä tietokirja, joka sisältää myös käytännön oppaan toimittajien ja tutkijoiden yhteistyöhön. 

Dosentti Katja Lehtisaaren työryhmän hankkeessa tutkitaan median keskittymisen, sisältöjen yksipuolistumisen ja toimitusten toimintatapojen muutosten vaikutusta demokratiaan Suomessa (303 400 €). Työryhmä tutkii viittä suurinta suomalaista lehtikonsernia. Hankkeessa kysytään, miten lehtitalojen talous on kehittynyt keskittymisen myötä, missä määrin samaan konserniin kuuluvien lehtien sisällöt ovat yhdenmukaisia ja onko sisältöjen päällekkäisyys lisääntynyt. Toimitusetnografian, kyselytutkimuksen ja haastattelujen avulla tutkitaan, miten konserniyhteistyö näkyy toimituksen arjessa. 

FT Heta Mularin johtama työryhmä tutkii hankkeessaan TikTokin ja demokratian monimutkaista suhdetta (275 400 €).  Somealusta TikTokin lyhytvideot, niiden uudenlaiset kerronnan muodot ja estetiikka ovat nousseet valtavaan suosioon. Samalla TikTokista on tullut keskeinen osa vaalikampanjointia ja ruohonjuuritason liikkeiden toimintaa. Alusta tarjoaa välineitä itseilmaisuun, vuorovaikutukseen ja yhteisön rakentamiseen, mutta myös disinformaatioon, polarisaatioon ja vihapuheeseen. Hankkeessa tutkitaan, miten nuorten aikuisten tavat tuottaa ja kuluttaa lyhytvideoita TikTokissa vaikuttavat heidän näkemyksiinsä demokratiasta. Tutkimuksessa otetaan käyttöön käsite TikTokCracy (“TikTokRatia”), jolla tarkoitetaan TikTokin välittämää digitalisoitua, uudelleen määriteltyä ja haastettua demokratiaa. Hankkeen tapaustutkimukset pureutuvat nuorisofeminismin uudelleenmäärittelyyn polarisoituneessa mediamaisemassa sekä venäjänkielisten nuorten kokemuksiin kansallisuudesta, suomalaisuudesta, rasismista ja nationalismista. 

Sosiaalisen median alustat ovat myös filosofian tohtori, dosentti Sanna Malisen tutkimuksen keskiössä (147 800 €). Ne toisaalta mahdollistavat kansalaisten julkista keskustelua, mutta alustayhtiöt voivat myös olla aktiivisia poliittisia toimijoita, jotka nostavat ja tukahduttavat erilaisia poliittisia mielipiteitä. Malinen tarkastelee monikansallisten yhtiöiden tarjoamien keskustelualustojen poliittista sensuuria ja valtaa siihen, millaista informaatiota näemme. Kohteena on erityisesti poliittiseen sisältöön kohdistuva moderointi Suomessa. Koska alustayhtiöt eivät avoimesti kerro moderointiperiaatteistaan tai sisältöä muokkaavista teknologioistaan, tutkimus tarkastelee moderointia käyttäjien kokemusten, havaintojen ja tulkintojen kautta. Mitä on digijättien mielestä poliittisesti epäsopiva sisältö ja miten ne sensuroivat sitä? 

Valtiotieteiden tohtori Ilkka Koiranen tutkii populististen puolueiden ristiriistaista suhdetta asiantuntijatietoon, tieteeseen ja journalistiseen mediaan (129 200 €). Asiantuntijatietoon nojaavan politiikan kiistämistä ja vastustamista on pidetty populismin leimallisena piirteenä. Koirasen mukaan populistipuolueiden edustajat ovat kuitenkin alkaneet viime vuosina selvemmin painottaa asiantuntijuuteen ja tutkimukseen perustuvaa politiikkaa. Sosiologiaa sekä politiikan ja viestinnän tutkimusta yhdistävä hanke kysyy, millaista tietoa ja asiantuntijuutta populistien kannattajat arvostavat politiikassa ja miten nämä käsitykset eroavat muista äänestäjäryhmistä. Lisäksi tutkitaan, miten verkottunut mediaympäristö ja alustojen algoritmit ohjaavat tiedollisten käsitysten muodostumista, ja millaisia episteemisiä verkostoja ja uusia yhteiskunnallisia jakolinjoja eriävien tietokäsitysten pohjalta muodostuu.

Selaa kaikkia syksyn 2024 yleisessä haussa ja teemahaussa rahoitusta saaneita hankkeita