Teknologia kuuluu kaikille

Toimittaja-aktivisti Silvana Bahia haluaa, että afrobrasilialaiset naiset ottavat haltuunsa teknologia-alan asiantuntijatehtävät. Insinööreinä ja koodareina naiset pääsevät vaikuttamaan yhteiskuntaan, jossa elävät.

Lunta on pyryttänyt sakeasti monta päivää, ja Punainen huvila Lauttasaaren kartanon pihamaalla on nietosten peitossa. Huvilan kahvilassa brasilialainen Silvana Bahia esittelee uutta harmaata kaulahuiviaan lounasseuralaisilleen, toimittaja Monica Gathuolle ja tutkija Leonardo Custódiolle.

Lauttasaaren kartanon kaikkien aikojen ensimmäinen residenssivieras saapui tammikuun alussa talviseen Helsinkiin Rio de Janeirosta ja näyttää tarvinneen vaatekaappiinsa täydennystä.

Bahialla on kotimaassaan monta roolia. Hän on aktivisti, toimittaja, elokuvantekijä ja vieraileva professori, jonka kaikki työt kiteytyvät afrobrasilialaisten naisten osaamisen ja aseman vahvistamiseen. Suomessa hänen vierailuaan organisoi vuoden verran Koneen Säätiön rahoituksella toiminut ARMA – Anti-racism Media Activist Alliance, joka edistää rasisminvastaiseen media-aktivismiin liittyvää osaamisen vaihtoa ja kansainvälistä verkostoitumista.

ARMAn kaksi jäsentä, Monica Gathuo ja Leonardo Custódio, ovat ottaneet mahdollisuuden työskennellä Bahian kanssa vakavissaan. Bahian kolmen kuukauden mittaisessa vierailuohjelmassa on useita luentoja, työpajoja sekä vierailuja myös muissa Pohjoismaissa. Luppoaikana on pidetty tervetuliaisjuhlat ja käyty uimassa Altaalla.

Kaikki alkoi hiuksista

Yksi tilaisuus kuulla Bahian kertovan työstään on luvassa maaliskuun alussa Vuotalossa, jossa Bahia vierailee Puhutaan hiuksista! -tapahtumassa. Samalla voi nähdä nähdä Yasmin Thaynán lyhytelokuvan KBELA, joka vahvatunnelmainen ylistys afrobrasilialaisten naisten hiuksille. Bahia oli mukana tekemässä elokuvaa.

Elokuvaa edelsi Thaynán brasilialaisessa kirjallisuuslehdessä julkaisema essee, jossa hän kertoi päätöksestään leikata kemiallisesti suoristetut hiuksensa ja antaa niiden kasvaa takaisin luonnollisina.

”Brasiliassa on pitkä valkoistamisen historia”, Bahia selittää. ”Nuoremmat sukupolvet ovat yhä ylpeämpiä hiuksistaan sellaisina kuin ne ovat. Muutos on tapahtunut vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.”

Lyhytelokuva toi erityisesti Thaynálle valtavasti palautetta ja se keräsi useita palkintoja kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Bahia kertoo, että elokuva oli käänteentekevä myös hänelle.

Elokuvan tuotannossa Bahia sai haltuun paljon elokuvien tekemiseen tarvittavaa teknistä osaamista. Taitojen kertyessä hän alkoi pohtia, miksei afrobrasilialaisia naisia ole missään tehtävissä, jotka vaativat teknologista osaamista. Heitä ei ole kuvaajina eikä leikkaajina, ei koodaajina eikä insinööreinä. Alat olivat täysin valkoihoisen keskiluokan hallitsemia.

Aika muutoksen tuntui kuitenkin kypsältä. Ihmiset tuntuivat optimistisilta internetin tarjoamista mahdollisuuksista. Tärkeältä oivallukselta tuntui sekin, että brasilialaiset ovat aina olleet tekijäkansaa. Tuntui mielekkäältä perustaa jotakin, mutta mitä?

Bahian ystävä Gabriela Agustini vieraili useissa maker space -tiloissa ympäri maailmaa ja perusti 2014 Olabiksi nimetyn tilan, jonka tavoitteena oli lisätä moninaisuutta uusien teknologioiden tuotannossa. Olabiin palkattu Bahia puolestaan alkoi pyöritellä ideaa tilasta, jossa kannustettaisiin abrobrasilialaisten ja alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten teknologisen osaamisen kehittymistä.

Ensimmäiseksi Bahia kollegoineen teki kartoituksen, jossa etsittiin korkean teknologian parissa työskenteleviä naisia. Osaajia haettiin laajasti matemaatikoista tubettajiin. Syntyi PretaLab, josta on muutamassa vuodessa kasvanut alkuideaa suurempi aate.

”Parin ensimmäisen vuoden aikana teimme sarjan videoita, joille asetimme kaksi tavoitetta. Halusimme vaikuttaa sekä (afrobrasilialaisten naisten koulutusta koskevaan) päätöksentekoon että innostaa muita mustia naisia. Halusimme viestiä heille, että se, ettet näe itsesi kaltaisia ihmisiä jossakin tehtävässä, ei tarkoita, etteikö se voisi olla sinua varten”, Bahia sanoo.

PretaLab on Bahian mukaan onnistuneesti suunnannut valokiilaa afrobrasilialaisten naisten ulosjääntiin yhteiskuntaan ja politiikkaan valtavasti vaikuttavasta teknologisesta kehityksestä.

”Jos vertaa parin vuoden takaista tilannetta nykyiseen, muutos on ollut suuri. Vielä 2017 netistä ei löytynyt kuvia afrobrasilialaisista naisista työskentelemässä korkean teknologian parissa. Nyt heistä voi löytää kuvia opiskelemassa koodaamista tai koneoppimista”, Bahia sanoo ylpeänä.

Brasilia on täynnä muutosta

Tampereen yliopistossa postdoc-tutkimusta tekevä Leonardo Custódio on tuntenut Bahian vuosia. Idea yhteistyöstä oli kytenyt pitkään, kunnes tilaisuus siihen löytyi Lauttasaaren residenssistä.

Organisaatioille tarkoitettu residenssi tarjoaa mahdollisuuden kutsua 1–4 kuukaudeksi Suomeen asiantuntija, jonka kanssa toimija haluaa työskennellä. Koneen Säätiö tarjoaa vieraalle pienen asunnon Punaisen huvilan yläkerrasta, työskentelyapurahan ja järjestävälle organisaatiolle tuotantobudjetin.

Custódio ja Monica Gathuo viettivät viime vuonna useita kuukausia Brasiliassa haastatellen afrobrasilialaisia, jotka käyttävät mediaa hyväkseen saadakseen äänensä kuuluviin.

”Kun kerroin Brasiliassa rasismista, jota kohtaan Suomessa, ihmiset eivät olleet uskoa kokemuksiani. Ne olivat niin samankaltaisia kuin heillä. Myös kokemukset siitä, miten näemme itsemme, ovat samankaltaisia”, Gathuo sanoo.

”Heidän mielikuvansa on Suomesta pohjoismaisena, vauraana maana, jonka olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan rasismi.”

Suomesta käsin voisi taas helposti kuvitella, että asia on juuri päinvastoin. Voiko etnisesti moninainen Brasilia todella kamppailla samanlaisten ongelmien kanssa Suomi?

Afrobrasilialaisten osallisuus yhteiskunnasta on epäsymmetristä, Custodio selittää. Rasismilla on Brasiliassa pitkät perinteet, mutta siitä puhumisesta on myös tullut tabu.

”Orjuus päättyi vasta 1888. Orjia ei pidetty ensin edes kelvollisena työvoimana, mikä johti suureen eurooppalaisten muuttoaaltoon, kun maahan haluttiin saada valkoista työvoimaa. Olemme Silvanan kanssa vasta kolmas vapaa sukupolvi. Ne ongelmat joita minulla on ollut, eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä isäni tai isoisäni kokivat”, Custódio sanoo.

”Sittemmin yhteiskunnassa eteneminen on kyllä mahdollistunut, mutta se on tarkoittanut, että omaan etniseen taustaan liittyvistä kysymyksistä tai kohtelusta on täytynyt oppia vaikenemaan.”

Tämän päivän Brasilia on täynnä muutosta, Bahia ja Custódio sanovat. Afrobrasilialaiset uskaltavat puhua yhä enemmän siitä, mitä he ovat ja olla ylpeitä itsestään. Muutos on alkanut Bahian ja Custódion mukaan vasta heidän elinaikanaan ja vielä ollaan hyvin alkuvaiheessa. Se kuitenkin luo toivoa myös rasismin kanssa kamppaileville rodullistetuille suomalaisille.

”Riossa voi olla +34 astetta ja Helsingissä 20 astetta pakkasta. Olosuhteet ovat aivan erilaiset, mutta jaamme silti samoja visioita ja haluamme puhua samoista asioista”, Custodio sanoo.

Heljä Franssila

Ilmoittaudu mukaan: Breakfast Well & ARMA Talks: Black Women’s Voices in Brazil and Finland, 21.2. klo 9.00–10.30 Lauttasaaren kartanossa (Otavantie 10)