Suotrendi suuntaa tulevaisuuden luonnonkäyttöä

Taiteilija tekee suohon liittyvää taidetta inspiroiduttuaan suosta tai ottaakseen kantaa sen puolesta. Karnevalistiset suourheilutapahtumat saavat aikuiset ihmiset vuodesta toiseen mutaisille kentilleen pelaamaan ja leikkimään yhdessä. Kaunokirjallisuuden ja elokuvien suokuvastot heijastelevat ympäristöhuolta ja kansanperinteestä omaksuttuja myyttisiä suomielikuvia. Samaan aikaan keräily- ja retkeilyperinteet soilla elävät rikkaina. Mitä suokulttuurissa on tapahtumassa?

1900-luvun loppupuolella oli selkeästi nähtävissä, että maaseutuelämään kiinnittyneet välttämättömät toimet suolla olivat väistyneet kaupunkeihin muuttaneiden suomalaisten arjesta. Jo pitkään jatkuneen kaupungistumisen myötä suopellot ja -metsät, turvetuotantoalueet ja tutut hillasuot olivat jääneet etäälle ja suhde niihin osin jopa katkennut. Heinittymään päässeiden, aikanaan kovalla työllä raivattujen suopeltojen perään saatettiin itkeä, mutta samaan aikaan moni kantoi huolta, säilyvätkö luonnontilaiset suot tuleville sukupolville. Yhä harvempi suuntasi suolle tai muuallekaan luontoon henkensä pitimiksi. Suolle oli kuitenkin halutessa mahdollista matkata vapaa-aikana, jolloin ensisijaista oli elämyksellinen suuntautuminen luontoon.¹

Toisistaan hyvinkin poikkeavat toiminnot, tapahtumat ja soiden esittämisen tavat herättivät tutkimusryhmämme 2020-luvun taitteessa pohtimaan, mitä soilla on tapahtumassa: oliko parikymmentä vuotta aiemmin nähtävissä ollut elämyksellinen suosuhde jatkanut voimistumistaan ja oltiinko soista yhä huolissaan? Nimesimme jo tutkimuksen alkuvaiheessa meneillään olevan luontosuhteen ja ympäristökulttuurin muutosta heijastelevan ilmiön suotrendiksi. Hyödyntämällä humanistisen ympäristötutkimuksen menetelmiä halusimme tutkia tarkemmin, mikä motivoi tänä päivänä suohon liittyvän taiteen tekemiseen ja mikä saa ihmiset leikkimään ja upottautumaan vapaaehtoisesti turpeeseen. Tavoitteenamme oli tutkia, vaikuttavatko soiden uudet käyttömuodot myös soihin liittyvän kulttuuriperinnön uudenlaiseen rakentumiseen ja tulevaisuuden näkymiin.

Hyödynsimme tutkimuksemme aineistona monipuolisesti nykypäivän suokokemusten kuvallisia ja sanallisia esityksiä, suourheilu- ja suotaidetapahtumiin osallistuvien haastattelu- ja havainnointiaineistoja, sekä 2000-luvun kulttuurituotteita, kuten kaunokirjallisuutta, sarjakuvia ja elokuvia. Kesinä 2020, 2021 ja 2022 havainnoimme eri puolilla Suomea järjestettyjä suotaide- ja suourheilutapahtumia yleisönä, mutta toisinaan myös aktiivisina osallistujina. Haastattelimme yli 100 suotoimijaa ja analysoimme myös Suo – kirjoitus- ja kuvakeruun tuloksena saatuja suomalaisten suokokemuksia (SKS, 2018–2019).

Ryhtyessämme etsimään erilaisia suotapahtumia ja tutkimushaastateltavia suotaiteen ja -urheilun parista, huomasimme pian, että soilla toimitaan ja ihmiset pohtivat soihin liittyviä arvoja vielä aktiivisemmin kuin mitä olimme aavistelleet. Tutkittavista ei tullut pulaa; siitä lämmin kiitos kaikille tutkimukseemme osallistuneille!

Karnevalistista yhdessäoloa ja taidetta suolla

Suotapahtumiin suuntautuneet kenttätyömatkamme ja haastatteluaineistomme osoittivat, että jo 2000-luvun taitteesta saakka järjestetyt suopotkupallokisat Hyrynsalmella ja suolentiskisat Haukivuorella eivät olleet hetken huumaa vaan päinvastoin vaikuttavat vakiinnuttaneen asemansa. Liki yhtä pitkään Pudasjärvellä järjestetyt Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisat jatkavat myös suosiotaan, vaikka niiden järjestäjä taiteilija Kari Tykkyläinen on jo usean vuoden ajan ehdotellut niiden lopettamista.

Tutkimiamme festivaalihenkisiä suotapahtumia yhdistää hauskanpito ja karnevalistinen yhteisöllisyys. Vapautunut tunnelma saa aikuiset ihmiset heittäytymään arjesta poikkeavaan rooliin, jossa keskeistä on kokonaisvaltainen kehollinen kosketus suohon; turpeeseen, veteen, sammaliin, heinikkoon ja hyönteisiin. Suon märkyys ja vaikeakulkuisuus luovat erityisen tilan, joka mahdollistaa leikkimielisen kisailun. Rooli- tai peliasut lisäävät osallistujien välistä yhteisöllisyyttä ja oman arkiminän hetkellistä unohtamista. Moniaistinen ja suon kosketuksia kaihtamaton toiminta poikkeaa selkeästi esimerkiksi retkeily- ja keräilykulttuurista. Kun retkeilijä ja marjastaja pukee ylleen tekniset vettä ja tuulta hylkivät asusteet, suolla kisaileva riisuu käytännölliset ulkoiluasut viimeistään suokentän laidalle ja antaa suoturpeen ja -veden tulla iholle, varpaanväleihin, hiuksiin, silmiin ja korviin. Sotkeentuminen on oleellinen osa pelikokemusta.

Suossa leikkiminen ja kahlaaminen hälventävät suohon uppoamisen pelkoja ja saavat suon tuntumaan läheisemmältä. Suotapahtumiin osallistuvien haastatteluissa tuli esille, että suolla kisailuun motivoi paitsi yhdessä oleminen, hauskanpito ja leikkimielinen kilpailu, ennen kaikkea suo. Tapahtumat ovat saaneet jotkut osallistujat myös pohtimaan soiden arvoa osana koko maan ja oman kotiseudun luontoa.

Suotaiteilijoiden haastatteluista nousi esille myös sellaisia seikkoja, joita emme tutkijoina olleet hoksanneet kysyä. Ajankohtainen teema luonnontilaisia soita uhkaavasta kaivosteollisuudesta toistui useissa haastatteluissa. Taiteilijat pystyivät teoksillaan ja esityksillään käsittelemään paitsi omia myös paikallisten tuntemuksia lähisoiden merkityksistä sekä heijastelemaan erilaisia suomaisemien tulevaisuuskuvia. Suotaide on tänään monimuotoista, mutta on syytä muistaa myös sen 1970-luvulle ulottuva menneisyys. Suotaiteilijoina tunnetut taiteilijat kuten tanssija Reijo Kela ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ovat suoperformansseillaan näyttäneet mallia ja kutsuneet haastamaan nuoremmat soista innostuneet taiteilijat. Suolla tapahtuvien performanssien rinnalla myös gallerioissa ja museoissa maalauksin ja valokuvin esitetty suotaide elää rikkaana.

Tutkijat suotrendiä kokemassa

Tutkijoina hyppäsimme suohon sananmukaisesti kaulaamme myöten. Osallistuminen soilla järjestettyihin urheilu- ja taidetapahtumiin syvensi ymmärrystämme haastateltujen kokemuksista. Mukaan meneminen paransi vuorovaikutustamme haastateltaviemme kanssa.  Koronaviruspandemia vaikutti tutkimusprosessiin, mutta ei yksinomaan rajoittavasti. Puhelimitse tehdyissä haastatteluissa tuntui, että kynnystä kertoa omista kokemuksista tutkijalle ei ollut, koska olimme tavanneet yhteisen asian äärellä suoaktiviteeteissa.

Tutkimusprosessin aikana suoluonnosta materiaalisena, aistittavana paikkana tuli vahva, omaääninen osapuoli suon merkityksien muotoilemiseen. Kuljimme soilla myös tapahtumien ulkopuolella tutkimusryhmän kesken ja muutaman haastateltavan kanssa. Osalla soista ei ollut valmiita reittejä, toiset puolestaan olivat kansallispuistoja tai muita retkeilijöille tarkoitetulla infrastruktuurilla varustettuja soita. Kohtaamisissa suoluonnon kanssa oli aina paikkaan liittyvät erityispiirteensä, mutta myös yhteisiä ominaisuuksia kuten joustavuus, vetisyys, tuoksu ja tilantuntu. Syvyyssuunta ja suon pinnanalainen maailma kutkuttivat mielikuvitusta ja antoivat ajallisuuteen ulottuvuuksia, jotka kiinteämmässä maastossa helposti unohtuvat.

Tutkijaryhmämme vieraili Kauhanevalla Erkki Kalliomäen suolle rakentamassa Kammikylässä, jossa suolta kerätyistä vänkyräisistä puista on rakennettu tupa ja saunoja. Rakennuksia on ollut tekemässä talkoolaisia ulkomaita myöten ja saunomista on harrastettu erilaisissa porukoissa. Myös me pääsimme saunomaan ja mikä parasta, upottautumaan varta vasten suolle tehtyyn pehmeään turveallikkoon. Paikan päällä suolla turve tuntui tyystin erilaiselta kuin purkista otettu hoitoturve. Sotkeminen pisti leikkisäksi. Aistein koetulla suolla on sellaisia hiljaisia merkityksiä, joiden ymmärtäminen vaatii omakohtaista menemistä, tekemistä ja kokeilemista ympäristössä sekä yksin että yhdessä toisten kanssa. 

Aherruksemme tulokset

Rikas tutkimusaineisto ja motivoitunut tutkimusryhmä muodostivat tuottoisan yhdistelmän. Tutkijoina loimme suotrendin käsitteen ja omalta osaltamme myös tuotimme suotrendiä tekemällä soiden uusiin käyttötapoihin liittyviä kulttuurisia merkityksiä näkyviksi ja tuomalla ne keskusteltaviksi. Kolmivuotisen hankkeen aikana kirjoitimme 27 julkaisua, joista 16 tieteellistä artikkelia ja kaksi tiedelehtiin toimittamaamme teemanumeroa. Kirjoitimme myös tutkimukseemme liittyviä kirja-arvioita ja populaareja blogitekstejä. Pidimme tutkimuksestamme 40 puheenvuoroa tieteellisissä konferensseissa, seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa ja järjestimme itse tutkimusseminaareja. Meidät pyydettiin asiantuntijoina mukaan myös skotlantilaisen filmintekijä Robert Aitkenin ekopoeettiseen The Dreaming Bog (2022) -filmiin². Esittelimme tutkimustamme visuaalisesti myös päätösseminaariimme linkittyneessä Suotrendi-posterinäyttelyssä³, jonka yhteyteen saimme vielä Planeetan rajat -journalistiryhmän suoteemaisen valokuvanäyttelyn⁴.

Tutkimuksemme avasi muuttuvan suosuhteen kulttuurisia merkityksiä, joissa tähdentyy soiden elämyksellisyyttä, esteettisyyttä, eettisyyttä ja yhteisöllisyyttä painottava trendi. Tämä trendi näyttää vahvasti suuntaa myös tulevaisuuden suosuhteille ja laajemminkin kulttuurisen luontosuhteen ja siihen kietoutuvan kulttuuriperinnön muotoutumiselle. Tutkimuksemme osoitti, että 2000-luvulla soiden elämykselliset arvot ovat voimistuneet, vaikkeivat turvemaiden märät ympäristöt houkuttelekaan retkeilemään samalla tavoin kuin helppokulkuisemmat metsät. Marjastus, metsästys ja luonnonrauhan tavoittelu saavat suonystävät edelleen lähtemään rahkasammalikoille. Suoteemat ovat vahvistuneet kaunokirjallisuudessa, elokuvissa ja mediassa, joissa suot esitetään tyypillisesti uhanalaisina, esteettisesti ja ekologisesti arvokkaina ja myyttisesti kiehtovina paikkoina. Suolla pelataan isoin joukoin suopotkupalloa ja suolentistä, hiihdetään karnevalistisissa tunnelmissa korkokengissä ja kukkamekoissa, upottaudutaan tieten tahtoen allikoihin, inspiroidutaan ja tehdään taidetta. Aiemmin marginaalissa olleet suot ovat tänään huomion keskipisteitä.

Runsasta haastatteluaineistoamme voi kuulla, lukea ja nähdä suokulttuurin menneisyydestä tulevaisuuteen kurkottavan jatkumon dokumentaationa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon tallennettua aineistoa voivat lähestyä myös muut tutkijat uusin kysymyksin.

¹ Laurén, Kirsi 2006: Suo – sisulla ja sydämellä. Suokokemukset ja -kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä. SKS, Helsinki.
² Ks. The Dreaming Bog -traileri: https://www.youtube.com/watch?v=4sqwI0Om-FM
³ Suo minulle, suo meille: Soiden kulttuuriperintö ja tulevaisuus. https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/suo-minulle-suo-meille-soiden-kulttuuriperinto-ja-tulevaisuus-our-mutual-mires-the-cultural-heritage
 ⁴ Ks. Suoteemainen Planeetan rajat. https://planeetanrajat.fi/