Vuoden 2018 Kesä-Kaivo kokoontui Saaren kartanolla heinäkuisena viikonloppuna 13.–15.7.2018 alumnimme, taiteilija ja tutkija Mirko Nikolićin kutsumana. Tänä vuonna Kesä-Kaivossa pohdittiin rajan vetoa elämän ja elämättömän välillä taiteen, tieteen ja filosofian rajat ylittävien taiteellisten käytäntöjen kontekstissa. Kahdeksan taiteilijaa ja tutkijaa eri taustoista ja aloilta viettivät pitkän viikonlopun Saaren kartanolla, jossa he keskustelivat esimerkiksi lajittelujätteen (tail(ing)s) aineellisuudesta ja diskursiivisuudesta, kaskiviljelystä, hengityksestä ja stromatoliiteista.

”Jos keskitymme eroon elämän ja elämättömän välillä, emme joudu kiusaukseen ihmetellä, josko ihme ei olekaan Elämä, jonkin uudenlaisen muodon ja potentiaalisuuden voiman omaavan asian syntyminen, vaan Elämätön eli olemassaolon muoto, jolla on ollut potentiaali ei pelkästään olla ei-elävä vaan tuottaa sitä, mikä ei ole Elämää? Elämättömällä on valta itsensä järjestämiseen tai olla järjestämättä, muuttua Elämäksi tai sitten ei. Tässä tapauksessa nollatason aikomus on kaiken aikomuksen lähde. Eloton on elämän totuus, ei sen kauhistus.”

– Elizabeth Povinelli, Geontologies: Requiem for Late Liberalism (2016)

”Elämä on kaikkialla, kaikissa hetkissä, jotka tietty elävä subjekti elää, ja jotka mitataan tietyissä eläneissä objekteissa: läsnä oleva elämä, joka kantaa mukanaan tapahtumia tai yksittäisyyksiä, jotka toteutuvat ainoastaan subjekteissa ja objekteissa. … Näyttää siltä, että yksittäinen elämä saattaisi tulla toimeen ilman yksilöllisyyttä…”

– Gilles Deleuze, Immanence: a life (1995)

Kuten usein käy tavalla tai toisella posthumanismista kiinnostuneiden keskuudessa, kaikki alkoi Rosi Braidottista. Tällä kertaa se ei liittynyt yksitulkintaisesti hänen kirjoituksiinsa, vaan Braidottin kehotukseen kriittisille teoreetikoille/ammatinharjoittajille kokoontua keskustelemaan avomielisten henkilöiden kanssa tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä. Tätä neuvoa noudattaen vuoden 2017 syksyllä kirjailija ja kuraattori sekä Contemporary Art Archipelago (CAA) -nykytaidenäyttelyn taiteellinen johtaja Taru Elfving, performanssitaiteilija Essi Kausalainen, taiteilija ja MA in Ecology and Contemporary Performance -ohjelman johtaja (Helsingin yliopisto) Kira O’Reilly ja mirko perustivat vapaamuotoisen luku- ja keskusteluryhmän Helsingissä peitenimellä G&T Reading Group, joka keskittyy löyhästi ihmiskuntaa laajempiin ongelmakohtiin nykytaiteessa ja performansseissa. Samoihin aikoihin mirko sai kutsun koota ja järjestää vuoden 2018 Kesä-Kaivon Saaren kartanolla. Näin ollen pitkästä kesäkaivoviikonlopusta kehittyi monilajinen retriitti, jonka johtoajatukseksi muodostui elämän/elämättömän yhtälön ja dualismin purkaminen. Ydinryhmän ajatuksista kehkeytyvän kutsukierroksen kautta ryhmä laajeni seuraavilla osanottajilla: Monika Bakke, filosofian laitoksen apulaisprofessori Adam Mickiewicz -yliopistosta (Poznan), joka on kiinnostunut nykytaiteesta ja estetiikasta posthumanismiin ja ihmiskeskeisyyteen liittyen; filosofian tohtori ja tuoreen kokoelman Atmospheres of Breathing toimittaja Petri Berndtson, jonka erityinen kiinnostuksen kohde on hengitys; feministinen filosofi ja monialainen sukupuolentutkija Marietta Radomska, joka tällä hetkellä toimii postdoc-tutkijana Linköpingin yliopistossa ja vierailevana tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa; sekä kuvataiteilija Åsa Sonjasdotter (Berliini), Neighbourhood Academyn perustajajäsen ja Tromssassa sijaitsevan Tromsø Academy of Contemporary Art -oppilaitoksen entinen professori – ja yksi perustajista vuonna 2007 – sekä ympäristötaiteen COAL-palkinnon voittaja vuodelta 2014. Ryhmään liittyi myös kaksi emäntää: performanssitaiteilija, New Performance Turku -festivaalin taiteellinen johtaja ja Saaren kartanon toiminnanjohtaja Leena Kela sekä Saaren kartanon 10-vuotisjuhlavuoden koordinaattori Silja Pasila.

Kutsut lähetettiin yllä mainituilla Elizabeth Povinellin ja Gilles Deleuzen lainauksilla varustettuna, ja osallistujia pyydettiin tuomaan mukanaan Saaren Kaivolle monilajinen tarina elottomasta/elollisesta yhteistyössä. Retriitin tarkoituksena ei niinkään ollut uuden tiedon tuottaminen, vaan varata aikaa ja tilaa uudelleen luomiselle queerfeministisessä hengessä syömällä, kävelemällä, uimalla ja puhumalla yhdessä muiden ihmisten kanssa ja muiden kuin ihmisten ympäröimänä. Tästä seurasi, että päivät muotoutuivat orgaanisesti ja keskusteluja käytiin puiden varjossa, Mietoistenlahden kallioilla ja muualla kartanon ympäristössä sekä matkoilla rannalle ja Mietoistenlahden luonnonsuojelualueelle. Ajoittain joku osallistujista ohjasi yhteisiä, osittain vapaasti virtaavia keskusteluja, kun ne siirtyivät aiheesta toiseen. Eräs keskusteluista koski geologiaa, joka oli radikaali vähäpätöisempi tiede ennen kuin siitä tuli laajemmin arvostettu, koska se tutki elottomia kiviä ihmisen olemassaolon sijaan. Tarinoissa käsiteltiin avaruuspölyä, joka on muistutus siitä, ettemme suinkaan ole eristyksissä avaruudesta (erään arvion mukaan peräti 40,000 tonnia avaruuspölyä laskeutuu maapallon pinnalle joka vuosi!). Osallistujat keskustelivat myös purkautuvista binääreista, (epä)määritelmien mutkikkuudesta ja erilaisista tavoista hahmottaa ihmisen ulkopuolelle ulottuvaa aikaa. Puhuimme luonnon ja kulttuurin rajojen uudelleenjärjestämisestä ja siitä, miten ne ovat yhtäältä sidoksissa toisiinsa ja toisaalta erillään. Puheenaiheena oli myös Turun saaristossa sijaitseva Seilin saari, jossa oli aikoinaan parantola ja nyt Saaristomeren tutkimusasema, lomakeskus ja punkkien tutkimuskeskittymä – tämä synnytti uuden monimutkaisen yhdessä elämisen määritelmän. Tuulen puhaltaessa mereltä puhuimme tietoisesta hengityksestä ja mielen avaamisesta ympäristölle. Eräs keskustelu käsitteli bakteerien inhimillistämistä ja sitä, kuinka ongelmallista on määritellä “me” laboratoriokokeiden kontekstissa ja meneillään olevassa hetkessä. Keskustelimme myös Thetis-järven stromatoliiteista Länsi-Australiassa. Ja paljon muusta.

Kesä-Kaivon kolmantena päivänä teimme retken Tummamäen luontopolulle Vehmaalla. Luontopolku kulkee vanhan graniittilouhoksen läpi. Alue koostuu noin 30 metriä syvistä graniittilouhosmontuista, jotka ovat täyttyneet pohja- ja sadevedellä. Monttujen ja polkujen viereen on kohonnut rääpekivestä muodostuneita harjuja. Kaivostoiminta alkoi Tummamäellä vuonna 1932. Lehdon kiviliike lopetti kaivostoiminnan siellä vuonna 1971, minkä jälkeen toimintaa jatkoivat Kullgrens Enka Granit ja AKF Granit. Louhos suljettiin kokonaan vuonna 1976. Vierailu Tummamäen louhokselle inspiroi meitä miettimään ei-inhimillisiä ja ei-eläviä lajeja: miten kivet ovat saaneet alkunsa kauan ennen ihmistä, miten ihmisen toiminta on muuttanut alueen maisemaa, elämää ja elämätöntä.

Keskustelujemme häntänä ja kutsuna näiden “hajaantuneiden-sijoittuneiden” ideoiden ja tietämyksen sokkeloon (Magdalena Górska) ja rohkaistaksemme hajontaa ja sijoittumista tulevaisuudessa haluamme jakaa pienen luku-/katselu-/kuuntelulistan yllä mainituista aiheista, jotka on koottu ennen Saaren Kaivon retriittiä, sen aikana ja sen jälkeen siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet esiin:

Myra J. Hird: The Origins of Sociable Life

Dufourmantelle, Anne ja Jacques Derrida: Of Hospitality

Jacques Derrida: Points… Interviews 1974–1994, toimittanut Elisabeth Weber, englanniksi kääntänyt Peggy Kamuf, Stanford, CA: Stanford University Press, s. 372-395.

Margrit Shildrick: Embodying the Monster

Jacques Derrida: On Cosmopolitanism and Forgiveness, englanniksi kääntänyt Mark Dooley ja Michael Hughes, Lontoo: Routledge.

Tutkimus- ja kehitysprojekti Tissue Culture and Art Project (Oron Catts ja Ionat Zurr)

Jones, Martin (2007): Feast – Why Humans Share Food

Evelyn Fox Keller: A Feeling for the Organism: The Life and Work of Barbara McClintock