Tarinat ja julkaisut Kaivolla-blogi 16.07.2024 Monitieteistä opetusta tieteen ja taikuuden raja-alueista Tieteen ja taiteen rajamailla -kurssin luennolla / Kuva: Mari-Liisa Varila Teksti: Ossi Korpi FM Ossi Korpi on uskontotieteen väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Hän toimi Tieteen ja taikuuden rajamailla -kurssin koordinaattorina. Avainsanat monitieteisyys, taikuus, Tiede, tieteenhistoria, uskonto Jaa: Turun yliopistolla järjestettiin keväällä 2024 Tieteen ja taikuuden rajamailla -kurssi, jossa syvennyttiin tieteenhistorian, esoterian ja uskonnon risteyskohtiin keskiajalta nykypäivään. Valtavan suosituksi osoittautuneella kurssilla luennoi toistakymmentä tutkijaa. Opiskelijoille tarjottiin laaja tutkimuksellinen katsaus siihen, miten eri kansankerrokset ovat etsineet tietoa, vaikutusmahdollisuuksia ja viihdettä ympäröivän todellisuuden mysteereistä. Kurssi järjestettiin osana Koneen Säätiön rahoittamaa Tieteen ja taikuuden rajamailla: Noidat, alkemistit ja astrologit keskiajan ja uuden ajan alun englannin kielessä (TiTaRa) –hanketta. Kielentutkijoiden lisäksi ääneen pääsivät uskontotieteen, arkeologian, taidehistorian ja kulttuurihistorian asiantuntijat sekä roolipelisuunnittelija Kristel Nyberg, joka toteuttaa TiTaRa-projektin tutkimustuloksia popularisoivan pöytäroolipelin. Poikkitieteellinen lähestymistapa herätti selvästi myös opiskelijoiden mielenkiinnon: kurssi keräsi kandidaatti- ja maisterivaiheen opiskelijoita yli kahdestakymmenestä oppiaineesta. Yhteisiä juuria ja hankalia luokitteluja TiTaRa-hankkeen vastuullinen johtaja Mari-Liisa Varila piti alkajaisiksi luennon astrologiasta varhaisena tieteenalana. Kirjakaupan rajatietohyllyn äärellä voi olla vaikea hahmottaa, kuinka kiinteästi astrologia kietoutuu tähtitieteen ja lääketieteen historiaan. Varilan mukaan astrologia ja astronomia nähtiin kuitenkin myöhäiskeskiajalle asti lähes synonyymeina. Tämän jälkeenkin taivaankappaleiden vaikutuksia maanpäällisiin asioihin tutkittiin laajalti – myös Mikael Agricolan kaltaisten kirkonmiesten toimesta. Astrologian antiikista juontuvat perusperiaatteet jatkavat elämäänsä tieteen ulkopuolella, esimerkiksi erilaisissa esoteerisissa järjestelmissä ja sosiaalisen median sisällöissä. Vastaavia kehityskulkuja on helppo nähdä myös muissa kurssilla esitellyissä ilmiöissä. Seuraavaksi hypättiin tieteellisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan, 1800-luvulle, kun Pauliina Räsänen kertoi naistaikureista ja taikuuden populaari-ilmiöistä. Ajan henki oli muuttunut, ja kiertäviin taikaesityksiin kuului tuolloin sekä spiritistisiä elementtejä että niiden pilkkaamista. Esityksissä hyödettiin myös tieteen valjastamia kuriositeetteja, kuten sähköä ja fosforia. Laajemman kokonaiskatsauksen tieteen ja taikuuden rajapintojen tarkasteluun tarjosi esoteriatutkimuksesta luennoinut Tiina Mahlamäki. Tämän jälkeen opiskelijoille tarjottiin konkreettisia mahdollisuuksia tutustua alan aineistoihin kirjastovierailujen muodossa. Kurssilaiset pääsivät perehtymään Turun Yliopistonmäen syvyyksissä majailevan vapaakappalekokoelman ja Donner-instituutin kattavan uskontotieteellisen kirjaston esoteerisisiin opuksiin. Viimeksi mainittu antoi kuuleman mukaan inspiraatiota myös tuleviin opinnäytetöihin. Kirjallisten lähteiden parissa jatkettiin, kun TiTaRa-hankkeen väitöskirjatutkija Ida Meerto avasi noituuden käsittelyä muinaisenglantilaisissa tekstilähteissä. Heikki Kråkström puolestaan luennoi kerettiläisenä kuolemaan tuomitun Giordano Brunon (1548–1600) muistikeinosta oman aikansa kontekstissa, asettaen kriittiseen valoon yksioikoiset narratiivit Brunosta joko sekulaarin tieteen esitaistelijana tai magian harjoittajana. Selkeitä luokitteluita pakeni niin ikään Karolina Kouvolan esittelemä suomalainen kansanparannus, joka hyödynsi 1900-luvulle asti myös aikansa biolääketiedettä – seikka, joka on usein jäänyt magiaa korostaneen kansanperinnetutkimuksen varjoon. Kurkistusaukkoja menneisyyteen Tieteen ja taikuuden sumeiden yhtymäkohtien lisäksi kurssilla nousi toistuvasti esiin taikuuden ja virallisen uskonnonharjoituksen suhde. Kuvamagiaa keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa tutkinut Lauri Ockenström kertoi luennollaan kirkon suhtautumisesta eri tyyppisiin kuvamagian oppaisiin. Osa teoksista läpäisi kirkon auktoriteettien seulan, mutta esimerkiksi rituaaliohjeita sisältävät tekstit tuomittiin. Voidaankin vain arvailla, millaisia käsikirjoituksia on hävinnyt ajan saatossa. Oma lukunsa on yksinomaan suulliseen perimätietoon pohjautunut kansanuskon harjoittaminen, josta luennoi arkeologi Sonja Hukantaival. Tällaisissa tapauksissa erilaiset esinelöydöt, kuten kirkon seiniin piilotetut sammakkoarkut, voivat tarjota kiehtovia kurkistusaukkoja satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten uskomuksiin. Seuraavaksi TiTaRa-hankkeen post doc -tutkija Sara Norja laajensi populaarikulttuurin värittämiä mielikuvia alkemiasta kertoen sen monipuolisesta historiasta, joka ulottuu salaseurojen symboliikasta kokeelliseen kemiaan. Vastaavaa stereotypioiden rikkomista tullaan varmasti näkemään myös hankkeen osana julkaistavassa Tähtiin kirjoitettu -pöytäroolipelissä, jonka lähtökohtia avattiin Kristel Nybergin pitämällä luennolla. Viimeisenä tieteen raja-alueita valottaneena teemana olivat vaihtoehtohistoriat. Allekirjoittanut esitteli moderniin länsimaisen esoteriaan liittyviä menneisyyden tulkitsemisen tapoja, kun taas historiantutkija Reima Välimäki perkasi asiaa pseudohistoriallisten väitteiden leviämisen näkökulmasta. Kurssin päätteeksi järjestettiin vielä paneelikeskustelu, jossa kurssilla luennoineet puhelivat omista tutkimuspoluistaan ja vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin. Kurssin suoritti loppuun jopa 117 opiskelijaa. Saadun palautteen perusteella osallistujat kokivat pääsääntöisesti oppineensa paljon uutta. Useimmilla oli jonkinlaisia ennakkokäsityksiä kurssin aiheista, ja osa oli perehtynyt niihin syvällisemminkin. Ilahduttavasti myös monet heistä kertoivat ymmärryksensä syventyneen. Kiitosta keräsivät mm. monipuoliset luennot sekä tieteenhistoriallisten ja esoteeristen ilmiöiden asettaminen ajallisiin konteksteihin. Kurssin kokemukset vahvistivatkin ajatusta siitä, että tutkimukseen perustuville esityksille näistä teemoista on selvä tilaus. Kesällä TiTaRa-hankkeen jäsenet keskustelevat tutkimuksestaan Keskiajan Turku -tapahtumassa (pe 28.6.) ja Suomen suurimmassa roolipelitapahtumassa Ropeconissa Helsingissä (la 20.7.). Syksyllä hanke järjestää Turussa tieteellisen symposiumin yhdessä Magian tutkimuksen verkoston kanssa (10.-11.10.).