Talouskeskustelua kaikille, ei vain eliitille

Kirjoitusretriitti on Ylöstalon idea. Kun kahdessa eri yliopistossa ja kolmessa eri kaupungissa olevat tutkijat kokoontuvat, syntyy ihan eri tavalla ajatuksia ja tekstiä, kun niitä voi pallotella kollegoiden kanssa.

”Uskon kirjoittamisessa myös maisemanvaihdoksen voimaan”, Emma Lamberg sanoo.

Hän tutustui Hanna Ylöstaloon, kun Ylöstalo tuli Turun yliopistoon töihin kolme vuotta sitten. Heini Kinnunen taas oli Helsingin yliopistossa Ylöstalon ystävän ja kollegan Anna Elomäen väitöskirjaohjattavana.

”Oli älyttömän iso luottamuksen osoitus, että otit minut mukaan tähän projektiin”, Kinnunen sanoo Ylöstalolle.

Näinkin voi tutkijaryhmä syntyä. Jokaisella on myös oma erikoisalueensa, joka lisää hankkeeseen näkökulmia. 

”Heini ja Emma tuovat tähän kulttuurintutkimuksen ja julkisen keskustelun tutkimisen lähestymistapaa, Inna taas on tutkinut feminististä aktivismia. Itse olen kiinnostunut taloudesta järjestelmänä”, Ylöstalo sanoo.

Kukaan ei ole taustaltaan taloustutkija, mutta Ylöstalo korostaa, että taloutta voivat tutkia muutkin. 

”Siitä voi lukea ja siihen voi kasvaa sisään. Talous on niin keskeistä, että keskusteluun taloudesta pitää voida osallistua muidenkin kuin niin sanottujen talousviisaiden.”

Talousviisailla hän tarkoittaa ”talouden portinvartijoita”. Heitä, jotka kutsutaan julkisiin talouskeskusteluihin.

”Portinvartijat ovat pääasiassa heitä, jotka vannovat uusklassisen taloustieteen nimeen.”

Se ei tarkoita sitä, että feministitutkijat saapastelevat talouden kentälle, romuttavat vanhat mallit ja panevat kaiken uusiksi. Tarkoitus on tuoda talouteen lisää näkökulmia sen yhden vallitsevan rinnalle ja osoittaa, että talous liittyy ihmisten elämään ja vaikuttaa maailmaan myös monella muulla kuin uusklassisen taloustieteen esittämällä tavalla.

”Se tehdään laajentamalla talouden määritelmää rahataloudesta myös palkattomaan työhön ja tutkimalla talouteen liittyviä valtasuhteita sekä tarkastelemalla taloutta sosiaalisena ja kulttuurisena järjestelmänä. Uusklassinen taloustiede on ihan tärkeä näkökulma talouteen, mutta talouden ymmärtämiseen tarvitaan sen lisäksi muidenkin eri tieteenalojen näkökulmia”, Ylöstalo sanoo.

Yksi Femtie-hankkeen tavoitteista onkin pohtia, miten taloutta voi ajatella toisin. Ei siis pelkästään niin kuin ekonomistien enemmistö ja valtiovarainministeriön virkamiehet, vaan laajemmin ja luovemmin.

Tosin halutaan Femtie-hankkeessa ajatella myös sitä, ketä tiede palvelee. Perinteisesti yliopistoissa on Ylöstalon mukaan ajateltu, että siellä tuotetaan tietoa yhteiskunnan eliitille. Hän kuitenkin uskoo, että tietoa on tärkeää tuottaa myös muille kuin poliittisille päättäjille ja vallan huipulle. Siksi Ylöstalo ja hänen kollegansa osallistuvat julkiseen keskusteluun ja antavat haastatteluita enemmän kuin mielellään ja siksi Femtie-hankkeella on tietysti myös Instagram-tili.

Käytännön toiminnan esimerkkinä ovat myös Femtien ja Naisasialiitto Unionin järjestämät Feministiset talouskoulut, joihin voi ilmoittautua kuka tahansa. Niissä opetetaan ”kriittistä feminististä talouslukutaitoa”. Feministisestä näkökulmasta tarkastellen ongelmana nimittäin on se, että sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmat loistavat poissaolollaan talouskeskustelusta. Vastaavasti feministien keskusteluista uupuu usein talous.

”Olen huomannut, että feministit ovat arkoja ottamaan osaa talouskeskusteluun. Näillä talouskouluilla haluamme lisätä tietoa, jotta taloudesta olisi helpompi keskustella.”

Tietoa lisää epäilemättä myös Femtie-hankkeen kirja, jolla ei ole vielä nimeä. Synopsis laaditaan punaisen puutalon retriitissä. 

Kirjassa aiotaan muun muassa käsitellä politiikan, feminismin ja talouden suhteita, visioida feminististä talousajattelua Suomeen, tarjota vaihtoehtoja nykyiselle talouspolitiikalle, antaa välineitä kriittiseen feministiseen talousajatteluun ja käsitellä markkinatalouden ja feminismin suhdetta. Suhde on perinteisesti aika kriittinen, siis feminismin puolelta. Markkinatalous taas mielellään ottaa ilon irti feminismistä silloin, kun se on puheenaiheena pinnalla, ja kaupittelee tavaraa feminismi-sloganeilla.

”Siitä käy esimerkiksi vaikkapa halpatuotannolla globaalin etelän maissa teetetyt t-paidat, joissa on feministinen slogan”, Ylöstalo kuvailee.

Emma Lamberg ja Heini Kinnunen alkavat keskustella siitä, pitääkö feministisen näkemyksen markkinatalouteen olla vain yksioikoisesti negatiivinen. Lamberg huomauttaa, että nykyään monet, usein pienehköt, naisten vetämät yritykset pyrkivät aidosti toteuttamaan ja edistämään toiminnassaan feministisiä arvoja. Kinnunen lisää, että monet valtiot ovat sellaisessa jamassa, että feminismin edistäminen valtiollisia reittejä pitkin ei yksinkertaisesti onnistu.

Naistutkimus, tuo ”kyltymätön käenpoikanen”

Hanna Ylöstalo on ehtinyt olla tutkijanuransa aikana monessa mukana.

”Olen aina hakenut kaikkia mahdollisia töitä ja apurahoja, kaikkea mikä liikkuu! Olen siksi myös saanut hirveän määrän hylsyjä [hylkäyksiä], mutta sitten on pikkuhiljaa alkanut mennä niin, että yhden homman loputtua on seuraava odottamassa.”

Nykyään hänellä on sosiologian yliopistonlehtorin vakituinen toimi Turun yliopistossa.

”En oikeastaan halua valittaa akateemisesta pätkätyöläisyydestä tai kilpailusta. Akateemisessa maailmassa on niin oma vapautensa, että ajattelen, että olemme oikeastaan monella tavalla etuoikeutettuja.”

Hän aloitti opintonsa 1990-luvun lopulla Lapin yliopistossa Rovaniemellä, josta on kotoisin. Sosiologia valikoitui pääaineeksi, koska yhteiskunta kiinnosti ja sosiologia tuntui tarpeeksi lavealta alalta.

”Sitten yliopistolla huomasin, että on tällaistakin kuin naistutkimusta, josta en ollut kuullutkaan!”

Sitä ei voinut opiskella Rovaniemellä pääaineena, joten Ylöstalo vaihtoi Tampereelle. Ei sitä voinut varsinaisena pääaineena opiskella sielläkään, mutta siitä oli mahdollista tehdä uudenlainen yhdistelmätutkinto. Kun Ylöstalo aloitti jatko-opintonsa, aukeni myös mahdollisuus väitellä naistutkimuksesta.

”Olen siis ollut ihan ensimmäisiä naistutkimuksesta valmistuneita ja tohtoriohjelmassa mukana alusta asti.”

Vuonna 2009 Helsingin Sanomissa silloinen HS-Raati vastasi kysymykseen, ”onko naistutkimus vakavasti otettavaa tiedettä”. Raati koostui julkisuuden henkilöistä ja asiantuntijoista, ja heistä kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että kyllä, naistutkimus on vakavasti otettavaa tiedettä. 

11 prosenttia oli sitä mieltä, että se ei ole tiedettä. Muun muassa silloinen Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kommentoi, että ”naistutkimus ottaa kyllä itsensä äärettömän vakavasti, mutta metodisesti se kuuluu rupattelutieteelliseen tiedekuntaan”. Turun yliopiston valtiotieteen professorin Matti Wibergin mukaan naistutkimus oli ”kyltymätön käenpoikanen, joka kuppaa kohtuuttomasti voimavaroja asialliselta tieteeltä”.

Ylöstalo väitteli vuonna 2012 ja seuraavana vuonna naistutkimuksen nimi muuttui sukupuolentutkimukseksi. Hänelle oli tärkeää valmistua ja väitellä nimenomaan siitä.

”Moni sukupuolentutkija on väitellyt muulta tieteenalalta. Halusin itse tehdä tutkinnon naistutkimukseen, koska halusin tukea sen vakiintumista Suomeen omana tieteenalanaan.”

Sukupuolentutkimuksen ja poliittisen sosiologian dosentti Hanna Ylöstalo työskentelee sosiologian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja johtaa Femtie-hanketta. Hän on tutkinut useissa tutkimushankkeissaan tietoon, talouteen, tasa-arvoon ja politiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Emma Lamberg toimii hankkeessa tutkijana ja keskittyy etenkin tarkastelemaan hoivan ja talouden jännitteitä. Lamberg työskentelee Turun yliopistossa ja väittelee tohtoriksi sosiologian alalta tammikuussa 2023.

Filosofian tohtori Heini Kinnusen erityisosaamisaluetta hankkeessa ovat feministinen demokratiateoria ja poliittinen talous sekä poliittisen julkisuuden kysymykset. Hän tutkii muun muassa talouskeskustelun saavutettavuutta ja roolia politiikassa.

Inna Perheentupa työskentelee erikoistutkijana Turun yliopistossa. Hän on tutkimuksessaan kiinnostunut tasa-arvoon, demokratiaan ja osallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa feminististä aktivismia ja politiikkaa nyky-Venäjällä.