Tarinat ja julkaisut

Kaivolla-blogi

27.10.2023

Luonnonmetsätutkimuksen loppusuoralla

Kuva suomalaisesta luonnonmetsästä, jossa on vanhaa puustoa ja lahopuuta.

Kuva: Luonnonmetsä-työryhmä

Luonnonmetsä-työryhmän asiantuntijoiden tekemässä tutkimuksessa löydetyt 70 000 hehtaaria huippumetsiä ovat niin arvokkaita, että jos niitä ei suojella, on luontokadon jatkuminen ja syveneminen väistämätöntä, kirjoittaa Risto Sulkava.

Koneen Säätiön rahoittaman Luonnonmetsä-työryhmän tutkimus saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolisten, Suomen valtion omistamien luonnontilaisten ja vanhojen metsien sijainnista on loppusuoralla. Tutkimus on jatkunut tiukoilla kriteereillä ja laajalla maastotyöllä. Kriteereistä keskeisimmät ovat nk. METSO-alueella käytetty METSO-I-arvoluokan taso ja pohjoisempana Kainuussa ja Lapissa tätä tiukempi metsän historian jatkumovaatimus. Molemmilla alueilla EU-päätösten mukainen luonnonmetsän kriteeristö täyttyy helposti.

Vanhoja metsiä on kesän 2023 aikana löydetty ja dokumentoitu noin 10 000 hehtaaria lisää. Edellisten vuosien aikana oli löydetty yhteensä noin 60 000 hehtaaria tarkasti rajattuja luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, eli nyt näiden huippuarvokkaiden suojelemattomien metsien kokonaismäärä on himpun verran yli 70 000 hehtaaria. Kartoittamatta on yhä armeijan suljettuja alueita sekä pari Lapin kuntaa ja yksittäisiä potentiaalisesti arvokkaita kohteita eri puolilla Suomea. 

Tutkimuksessa löydetty luonnontilaisten ja vanhojen metsien määrä on surullisen pieni. Se on niin vähäinen, että luontokato ei nämä suojelemalla pysähdy. Näillä metsillä ei ole merkitystä Suomen puuhuollolle tai millekään taloudelliselle kokonaisuudelle. Kuitenkin useimmat löydetyt suojelemattomat luonnontilaiset ja vanhat metsät sijoittuvat joko nykyisten suojelualueiden tai Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston eli Metsähallituksen omalla päätöksellä turvattujen luontoarvokohteiden viereen, kainaloon ja toisinaan jopa sisälle. Monet kohteet ovat myös viereistä suojelualuetta rehevämpiä tai alavampia, suuripuustoisemmaksi kasvaneita metsiä. Siksi löydetyt pienialaisetkin kohteet ovat suojeluarvoiltaan paljon kokoaan tärkeämpiä. 

Valtio on jo aiemmin sitoutunut useilla kansainvälisillä sopimuksilla pysäyttämään luontokadon. Kuitenkin luontokato on jatkunut, sillä toimenpiteitä on tehty varsin vähän. Kaikki tässä tutkimuksessa kartoitetut luonnontilaiset että vanhat metsät kuuluvat luontolaadultaan parhaisiin suojelemattomiin metsiin mitä Suomessa on jäljellä. Niiden arvosta kertovat metsän rakennepiirteiden kartoittamisen ohessa löydetyt kymmenet tuhannet uhanalaisten ja silmälläpidettävien metsälajien esiintymät. 

Luonnonmetsä-työryhmän asiantuntijoiden tekemässä tutkimuksessa nyt löydetyt 70 000 hehtaaria huippumetsiä ovat niin arvokkaita, että jos niitä ei suojella, on luontokadon jatkuminen ja syveneminen väistämätöntä. Siksi ei myöskään ole väliä sillä, minne Suomen poliittisessa prosessissa lopulta asetetaan luonnontilaisen ja vanhan metsän raja-arvot esimerkiksi puuston iän tai lahopuumäärän suhteen. Kun tutkimuksessa dokumentoidut ja rajatut metsät todistetusti pitävät yllä vähintään 150 uhanalaisen tai silmälläpidettävän vanhan metsän lajin populaatioita, on niiden pakko myös täyttää suojelun arvoisen metsän laatukriteerit. Jos näin ei ole, on raja-arvo väärässä paikassa. Tässäkin pätee vanha sanonta; ”jos se näyttää sorsalta, kävelee ja ääntelee kuin sorsa, se on sorsa”. Rakennepiirteiltään luonnontilaisen kaltainen metsä täynnä vanhaan metsään erikoistunutta lajistoa, on vanha metsä.

Tehty kartoitus on ehdottomasti tarkin Suomessa toteutettu. Keskeiset ja tärkeimmät jäljellä olevat suojelemattomat metsät saamelaisalueen eteläpuolella ovat tiedossa ja Luonnonmetsä-työryhmän paikkatietorajaukset niistä ovat helposti siirrettävissä järjestelmiin. Puuttuu vain poliittinen päätös hoitaa loppuun se, mihin on jo poliittisesti sitouduttu. Oikea hetki toimia on nyt, kun valtion omistajapoliittisia linjauksia tehdään. Luonnontilaiset ja vanhat metsät on siirrettävä metsätalouden taseesta luontopalveluiden taseeseen.

Toinen keskeinen päätös on tehtävä Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston eli Metsähallituksen omalla päätöksellä turvattujen metsien suhteen. Nykyisin verkosto ei ole turvassa tuhoavalta toiminnalta. Syitä on toisen kolumnin verran, mutta ne kaikki voidaan poistaa samalla keinolla kuin luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelukin; siirtämällä ne luontopalveluiden taseeseen. Kun alueiden pitäisi jo nyt olla poissa metsätalouskäytöstä, ei ole syitä, miksei niitä myös oikeasti pois käytöstä siirrettäisi.

Katso lisää:

Luonnonmetsä-työryhmän kartoitustulokset 2020–2023 (pdf-tiedosto)
Luonnonmetsä-työryhmä X:ssä