Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 03.06.2022 Hanketarina: Somedata luonnonsuojelun tukena Kuvassa vasemmalta oikealle Vuokko Heikinheimo, Tuomas Väisänen, Tuuli Toivonen, Christoph Fink ja Tuomo Hiippala. Kuva: Nora Sayyad Hanketarinat Koneen Säätiö luo edellytyksiä vapaalle tieteelle ja taiteelle. Mitä vapaus mahdollistaa tutkijoille ja taiteilijoille? Mitä säätiön rahoittamissa hankkeissa tavoiteltiin, miten ja mitä lopulta syntyi? Teksti Suvi Korhonen Jaa: Mitä hyötyä somettavasta retkeilijästä voi olla luonnonsuojelulle? Koneen Säätiön rahoittama monitieteinen tutkimusryhmä louhi sosiaalisesta mediasta tietoa ihmisten toiminnasta luonnossa. Ymmärrys luonnossa liikkujista auttaa tekemään parempia päätöksiä sekä luonnon että ihmisten kannalta. Mistä on kyse? Luonnonsuojelun tueksi tarvitaan tietoa muun muassa siitä, missä, milloin ja keitä luonnossa liikkuu, mitä ihmiset luonnossa tekevät ja mitä luontokohteissa arvostavat. Monitieteinen tutkijaryhmä louhi sosiaalisen median päivityksistä tietoa luonnossa liikkujista ja heidän toimistaan ja arvostuksistaan. Tutkimusta tehtiin erityisesti kansallispuistoissa, mutta myös kaupunkien viheralueilla. Yhteistyökumppaneita olivat Suomessa kansallispuistoja hoitava Metsähallitus sekä Etelä-Afrikassa SanParks, joka hallinnoi 16 maan kansallispuistoista. Tutkimushankkeessa mukana olivat geoinformatiikan professori, FT Tuuli Toivonen, FT Anna Hausmann, hankkeen aikana väitellyt FT Vuokko Heikinheimo ja väitöskirjatutkija Tuomas Väisänen. Muulla rahoituksella mukana olivat lisäksi FT Christoph Fink, FT Olle Järv sekä nyttemmin apulaisprofessoreiksi nimitetyt Enrico Di Minin, Tuomo Hiippala ja Henrikki Tenkanen. Hanke toteutui vuosina 2016–2021 Koneen Säätiön rahoituksella. Some kertoo, mikä ihmisiä vetää luontoon Hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa sosiaalisen median datan käytöstä luonnonsuojeluun liittyvässä tutkimuksessa. Hankkeessa tutkittiin sosiaalisen median alustoilta louhitun aineiston hyödyntämisen mahdollisuuksia ja rajoitteita kuten somedatalle tyypillisiä vinoumia. Selvää on esimerkiksi, että vain osa luonnossa vierailevista ihmisistä jakaa sisältöjä sosiaaliseen mediaan. Lisäksi tutkittiin sitä, miten hankkeessa kehitetyin menetelmin analysoitua dataa voisi hyödyntää erityisesti luonnon virkistyskäytön ja suojelun suunnittelun tukena. Erityisesti keskityttiin siihen, miten somealustoilta louhittu tieto voisi auttaa ymmärtämään sitä, mikä ihmisiä vetää luontoon, ja toisaalta seurauksia, joita luonnon virkistyskäytöllä on. Puhelin ja somesovellukset kulkevat taskussa niin viheralueilla kuin kansallispuistoissakin. Digijalanjälkien jäljillä Nykyretkeilijä jättää usein itsestään digitaalisen jalanjäljen. Puhelin ja sen mukana sosiaalisen median sovellukset kulkevat taskussa niin kaupunkien viheralueilla kuin kansallispuistoissakin. Tavallisten käyttäjien sosiaaliseen mediaan jakamat päivitykset ovat tutkijoille arvokas aineisto. Valtavien tietomassojen louhiminen edellyttää kuitenkin perusteellista ymmärrystä sekä sosiaalisen median käytön ja sisältöjen erityispiirteistä että tarvittavista menetelmistä kuten tekoälystä. Hankkeessa dataa kerättiin verkkokeräimillä kuvien jakopalvelu Flickristä ja Instagramista sekä yhteisöpalvelu Twitteristä. Hankkeen loppupuolella mukaan otettiin myös muita aineistoja kuten matkapuhelinverkkodataa. Alustoilta kerättyjen tietojen analyysissä sovellettiin geoinformatiikan menetelmiä, spatiaalista analytiikkaa, kieliteknologiaa ja konenäkömenetelmiä. Esimerkiksi väitöstutkija Tuomas Väisänen yhdisteli teksti- ja kuva-analytiikkaa paikkatietoanalyyseihin. Luonnon virkistyskäytön suhteen somedata vastaa monenlaisiin tietotarpeisiin. Datan avulla oli mahdollista selvittää esimerkiksi retkeilijöiden reittejä ja siten sitä, mihin ja milloin kohdistuu erityinen luontoa kuluttava kävijäpaine. Aineistoa analysoimalla kyettiin vastaamaan myös siihen, miksi ihmiset viettävät aikaa luonnossa: millaisia arvostuksia heillä on, mitä asioita luonnossa halutaan tehdä ja mitä muita toiveita luonnossa liikkujilla on. Anna Hausmann tutki näitä kysymyksiä Etelä-Afrikassa, Vuokko Heikinheimo Suomessa. Lisäksi ryhmä teki useita laaja-alaisempia analyysejä sekä eteläisestä Afrikasta että koko maailmasta. Myös käyttäjätietoja kuten ikää, sukupuolta ja kotipaikkaa hyödynnettiin, ja niiden tunnistamiseen kehitettiin uusia menetelmiä. Saadun tiedon perusteella tutkittiin muun muassa sitä, miten eri kävijäryhmät eroavat toisistaan. Kuvassa vasemmalta oikealle Vuokko Heikinheimo, Tuomas Väisänen, Tuuli Toivonen, Christoph Fink ja Tuomo Hiippala. Kuva: Nora Sayyad Tutkijanurien hautomo Luonnonsuojelun, maantieteen ja massadatojen louhinnan rajapinnassa tehty tutkimus on ollut uraauurtavaa, ja tutkimustuloksiin on viitattu laajasti myös kansainvälisesti. ”Hanke nosti työryhmän kansainväliseen maineeseen, ja näkisin, että se on osaltaan vaikuttanut siihen, että työryhmän jäsenistä neljä on saanut professuurin ja yksi akatemiatutkijan tehtävän”, hankkeen vastuullinen johtaja Tuuli Toivonen kertoo. Myös muut hankkeessa toimineet tutkijat ovat jatkotyöllistyneet tutkijoina yliopistolle tai ympäristöhallintoon. Hankkeen aikana väitellyt Heikinheimo siirtyi hankkeen päätyttyä erikoistutkijaksi Suomen ympäristökeskus SYKEen. ”Väitöstutkijalle hanke oli jatkuvaa vertaisoppimista muilta eritaustaisilta tutkijoilta. Olisi ollut eri asia tehdä väitöskirjaa yksin”, SYKEn paikkatietomenetelmien kehittämiseen ja kestävyysmurrokseen liittyvän tutkimuksen parissa työskentelevä Heikinheimo sanoo. Kuva: Nora Sayyad ”En koskaan olisi keksinyt tätä tutkimusaihetta, jos en olisi kuullut puhuttavan siitä, miten monimuotoisuutta voidaan mitata laskennallisesti.” Avointa tiedettä kaikkien käyttöön Hankkeessa kehitettyjä työkaluja julkaistiin avoimen tieteen periaatteita noudattaen, jotta tutkimusta voitaisiin niiden avulla jatkaa niin tutkimus- kuin suojeluorganisaatioissakin. ”Kuvasimme muiden käyttöön datan prosessointipolun ja monia yksittäisiä analyysimenetelmiä. Se on edistänyt myös tutkimuksemme läpinäkyvyyttä”, Toivonen sanoo. Tutkimusryhmässä karttunut menetelmällinen osaaminen on näin kenen tahansa saatavilla ja hyödynnettävissä. ”Yksityisten somekäyttäjien tuottamia sisältöjä emme voineet jakaa avoimena datana, mutta joidenkin yhteistyökumppanien kanssa tästä datasta tehtiin luovutussopimuksia”, kertoo Toivonen. Yhtä tärkeää kuin aineistojen avoimuus ryhmän tutkijoille olikin turvata tietojaan jakaneiden käyttäjien yksilönsuoja. Tutkimuksen vapautta on ylittää tieteenalojen rajat Monitieteisessä tutkimusryhmässä mukana olleet tutkijat edustavat maantiedettä, geoinformatiikkaa ja suojelubiologiaa, mutta myös esimerkiksi teknologiaa hyödyntävää kielitiedettä. Ryhmän tutkijat kokevat, että tiivis yhteistyö muiden kuin oman alan tutkijoiden kanssa on tarkoittanut vapautta laajentaa omaa ajattelua ja esimerkiksi soveltaa menetelmiä, joihin perehtyminen olisi ilman tutkimusryhmää ollut vaikeampaa. ”Tällä hetkellä tutkin pääkaupunkiseudun kielimaisemaa. En kuitenkaan koskaan olisi keksinyt tätä tutkimusaihetta, jos en olisi kuullut tässä meidän hankkeessamme puhuttavan siitä, miten monimuotoisuutta voidaan mitata laskennallisesti”, kertoo Tuomo Hiippala, kielitieteilijä, jonka hankkeen piiriin toi kiinnostus sosiaalisen median laskennalliseen analyysiin. Yhteystiedot Geoinformatiikan professori Tuuli Toivonentuuli.toivonen[at]helsinki.fihttps://www2.helsinki.fi/en/researchgroups/digital-geography-lab Hanke muiden silmin: Liisa Kajala, Metsähallitus ”Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa suurinta osaa Suomen luonnonsuojelualueista ja tuottaa maksuttomia retkeilypalveluita luonnossa liikkujille. Haluamme johtaa työtämme parhaalla saatavilla olevalla tiedolla: SomeCon-hanke on antanut meille monia oivalluksia erityisesti käyttäjälähtöiseen dataan liittyen. Seuraamme kansallispuistojen käyntimääriä elektronisilla laskureilla, ja kyselylomakkeilla keräämme puolestaan tietoa siitä, millaisia ihmisiä suojelualueilla liikkuu ja miksi. Mobiilidata ja sosiaalisen median data tuovat arvokkaan lisän tähän perustietoon ja kasvattavat ymmärrystämme kävijöistä. Data voi auttaa esimerkiksi uusien aktiviteettien ja kävijätrendien tunnistamisessa ja ennakoinnissa. SomeCon-hankkeen myötä olemme hahmottaneet selkeämmin myös somedatan haasteita esimerkiksi edustavuuden suhteen. Hankkeen tutkijaryhmä on globaalisti verkostoitunut, mikä on antanut meillekin näkymän alan kansainvälisiin tuuliin. Eteenpäin katsovien, innovatiivisten ja aikaansaavien ihmisten kanssa asiat ovat edenneet joustavasti ja ripeästi. Olemme iloisia, että yhteistyömme jatkuu seuraavaksi Koneen Säätiön tukemassa ja Tuuli Toivosen johtamassa MOBICON-hankkeessa, joka sekin syventyy luonnossa liikkujien ymmärtämisen, luonnonsuojelun ja mobiilidatan hyödyntämisen teemoihin.” Liisa Kajala on erikoissuunnittelija Metsähallituksen Luontopalveluissa. Hän työskentelee suojelu- ja retkeilyalueiden asiakastiedon kehitystehtävissä. Kuva: Nora Sayyad Avainlukuja 13 tieteellistä artikkelia, joista 11 julkaistua ja 2 valmisteilla tai arvioitavana 1 väitöskirja, osia kahteen muuhun väitöskirjaan 3 avoimen tieteen työkalua 4 professuuria työryhmän jäsenille hankkeen päätyttyä