Argoliin laakson maatalouden ongelmat ovat vain jäävuoren huippu

Argoliin laaksoa halkoo kuivunut Inakhos-joen uoma. Nykyään appelsiineistaan tunnettu laakso kärsii pohjaveden ehtymisestä, maaperän myrkyttymisestä, ja jopa Argoliin lahti on rehevöitynyt. Itsenäisen Kreikan ensimmäisessä pääkaupungissa Nafpliossa, eikä koko kunnassa voi enää juoda hanavettä.

Joki, jolla ei ole lähdettä

Aloitin laskemalla polkupyörällä Sternan kylältä kuivuneen joen piennarta Nea Kiosin kylään yhdessä päivässä. Sterna sijaitsee Argoliinlaakson luoteiskulmassa, Nea Kios Argoliinlahden rannalla. Matkan olisi voinut kulkea tunnissa, sillä joen vieressä kulkee maantie ja reitti on kauttaaltaan loivaa alamäkeä. Pysähdyin kuitenkin useassa kohtaa katsomaan mitä Inakhos -joki, jolla ei ole lähteitä*, haluaa sanoa.

Argoliin laaksossa ei ole vähään aikaan satanut. Kiinnitin huomiota vesijohtoihin, joita on vedetty kuivan Inakhos-joen uoman yli kastelemaan lähinnä appelsiinipuita. Puiden oksista roikkuu hedelmien lisäksi torjunta-ainepulloja ja kastelukanavista löytyy hylättyjä lannoitesäkkejä.

Lähempänä Argosin kaupunkia on joen penkereelle kasaantunut pienimuotoisia kaatopaikkoja. Niistä löytyy kaikenlaista pientä muoviroskaa ja romua, myös esimerkiksi huonekaluja ja vessanpönttöjä. Sadevesi kuljettaa kaiken irtoavan mukanaan mereen.

Maanviljelyksen eräs ongelma Argoliin tasangolla on monokulttuuri. Jos viljelykasvi on sama useampana vuotena peräkkäin, monet tuhoeläimet, kasvitaudit ja rikkakasvit runsastuvat pienentäen viljelykasvin satoa. Tämä on lisännyt kemiallisten lannoitteiden ja tuholaisten torjunta-aineiden käyttöä, joka on alkanut vaikuttaa maaperän, kasvien sekä pinta- ja pohjaveden myrkyttymiseen.

Se mitä Argoliissa tapahtuu, tapahtuu myös muualla Kreikassa. Väitetään, että Argolis on vain jäävuoren huippu. Miljoonia tonneja syöpää aiheuttavia nitraattilannoitteita ja torjunta-aineita kaadetaan ympäristöön ilman minkäänlaista valvontaa.

_{*Antiikin Kreikan myytin mukaan meren jumala Poseidon tyrehdytti suutuksissaan kaikki Inakhos-joen lähteet, kun hän oli hävinnyt Argoksen hallinnan Heralle. Argolis tunnettiinkin antiikin aikaan kuuluisasta Heralle omistetusta temppelistä lähellä mykeneläistä Tirynsin akropolia. Tämän lisäksi Poseidon uhkasi Argoliin tasankoa tulvalla. Hera sai kuitenkin suostuteltua Poseidonin vetäytymään takaisin. Ihmiset Argoliissa ovat kuitenkin menneet maanviljelyksessä ja pohjaveden pumppaamisessa niin pitkälle, että ”Poseidonin” merivesi on jo ottanut makean pohjaveden paikan Argoliin laaksossa.}

Argoliin laakson lähes 20 000 vesipumppua

1950-luvulle asti Argoliin laakso oli vauras alue. Laakson tasanko oli täynnä reheviä peltoja. Matalia rinteitä peittivät viinitarhat, kun taas korkeammilla rinteillä laidunsivat vuohet ja lampaat. Sittemmin tehomaatalous ja matkailun tarpeet ovat kestämättömyytensä vuoksi lopulta heikentäneet alueen taloutta ja saastuttaneet ympäristöä.

Viljelysalueilla tapaa useita vesipumppuja, joita on kaikkialla Argoliinlaaksossa. Kaivoja on porattu melkein 20 000, jotkut niistä ovat jopa sata metriä syviä. Pohjavesi laski seitsemän metriä vuodessa ja huolimattoman porauksen seurauksena merivettä valui maanalaisiin pohjavesikerroksiin. Ongelmaa on tutkittu jo noin 70 vuotta, mutta tänäkään päivänä ei Argoliinlaaksossa voi juoda hanavettä.

Lannoitteet ja torjunta-aineet eivät vaikuta pelkästään Argoliin alueen ihmisten terveyteen, vaan myös maataloustuotteiden laatuun ja siten kaikkiin kuluttajiin. Näiden typpilannoitteiden ja torjunta-aineiden piittaamattoman käytön vuoksi ei ainoastaan pohjavesikerros ole saastunut, vaan myös Argoliin lahti. Lahti on mesotrofisessa tilassa, mikä johtuu purojen mukana mereen huuhtoutuneista nitraattilannoitteista.

Rämeikkö

Saavuttaessa joen suulle, kohtaa rämeiköstä kantautuvan erikoisen hajun. Kaksi kilometriä pitkä rämeikkö rantaviivan ja Nafplio-Nea Kios-rannikkotien välissä on suojeltu. Suojeltu alue on vain tavattoman pieni verrattuna lahden poukaman laajuuteen. Viidestä tuhannesta hehtaarista entistä suoaluetta on nykyään joutomaata. Afrikan ja Euroopan väliä lentävät muuttolinnut kuitenkin pysähtyvät edelleen tuossa pienessä rämeikössä, muun muassa flamingot.

Inakhos-joen jumalasta ja Argoliin myyttisestä esihistoriasta

Antiikin Argoliin laakson länsiosassa oli lukuisia virtoja ja lähteitä, mikä jo silloin teki maasta soista. Kyseisellä alueella sijaitsi Kreikan mytologiasta tunnettu Lernan suo. Yhtenä kahdestatoista uroteostaan Herakleen kerrottiin voittaneen siellä monipäisen vesikäärme Hydran. Tämä on usein tulkittu vertauskuvaksi muinaisajan ihmisten pyrkimyksille saattaa Argoliin tasanko maanviljelyskäyttöön patoamalla sen virtoja ja kaivamalla sinne ojia.

”Seuraavaksi ilmestyy isä Inakhos
nojaten vasemmalle ruokopenkereelle
ja antaa vedellä täytetyn kannun käydä vapaasti”

Statius ”Thebaid” VI, 275.

Inakhosksen vedellä täytetty kannu tapahtui aikaan, jolloin Inakhos ei ollut menettänyt najadi-tytärtään nimeltä Io, joka oli toiminut papittarena Heran temppelissä. Kun Zeus oli vietellyt Ion ja raiskannut hänet, tuli Hera paikalle. Zeuksen täytyi muuttaa Io valkoiseksi hiehoksi salatakseen syrjähyppynsä. Mutta Heraa ei Zeus onnistunut huijaamaan. Tämä pyysi mieheltään hiehon lahjaksi ja asetti sitten Argoksen, satasilmäisen jättiläisen, vartioimaan hiehoa. Io pääsi kuitenkin tapaamaan isäänsä. Hän pystyi sorkallaan kirjoittamaan nimensä joen rantahiekkaan, josta Inakhos ei koskaan toipunut.

Zeus ei kuitenkaan luovuttanut vaan lähetti Hermeen tappamaan jätin. Hermes, joka oli pukeutunut paimeneksi ja soitti panhuilua, sai Argoksen kaikki sata silmää nukahtamaan kertomalla tarinan siitä, miten panhuilu on syntynyt jokiruo’osta. Sen jälkeen Hermes surmasi Argoksen.

”Hera poimii Argoksen sata silmää talteen koristamaan oman lintunsa, riikinkukon, pyrstösulkia ja kostaa surman Iolle panemalla Manalassa asuvan raivottaren eli erinyksen ajamaan häntä takaa” (Ovidius, Muodonmuutoksia I, 688-746, suom. Alpo Rönty.) Io päätyi Egyptiin Niilin rannalle ja Zeus muutti hänet takaisin ihmiseksi. Io samaistettiin Egyptissä Isis-jumalattareen.*

Jos aikaisemmin tässä tekstissä mainittu tarina Lernan hirviöstä ja Herakleesta voidaan samaistaa muinaisajan ihmisten pyrkimyksille valjastaa Argoliin suot, niin tarina Iosta tuo mieleen ihmisten tyhjiksi raiskaaman pohjaveden, sata eri kasvilajia, joiden viljeleminen lopetettiin muuttamalla maatalous monokulttuuriksi ja mielipuolisen maatalouspolitiikan jossa raha on tehnyt päättäjät raivottaren sokaisemiksi.

^{*Isis, hedelmällisyyden, taikuuden ja terveyden jumalatar kuoli viimeistään v. 529 kun kristityt tuhosivat viimeisen Isikselle pyhitetyn temppelin Filaissa, Egyptissä. Niilin ja sen suiston tilanne ei ole yhtään sen parempi kuin useimmat jokilaaksot Kreikassa.}

Tämä Inakhoa käsittelevä kirjoitus on kolmas Sebastian Boulterin viiden blogitekstin sarjassa, jossa hän esittelee kaikki projektiinsa liittyvät joet yksi kerrallaan. Stroszeckin pyynnöstä näyttely käsittelee jokia, jotka kulkevat viiden eri Saksan arkeologisen instituutin Ateenan osaston ylläpitämän arkeologisen alueen läpi, tai ovat niiden välittömässä läheisyydessä. Alueet ja niiden joet ovat Kerameikos, (Eridanos-joki) Ateenassa, Kifisos-joen laakso, (Kifisos-joki) Boiotiassa, Tiryns, (Inakhos-joki) Argolissa, Olympia, (Alfeios-joki) Eliissä ja Heraion, (Imbrasos-joki) Samoksen saarella.

Lue blogisarjan seuraava osa: Pidot Olympian lehdossa