Pidot Olympian lehdossa

Peloponnesoksen pisin joki Alfeios ei pitkään aikaan ole ollut entisensä. Joen alajuoksua on laajennettu patoamalla. Monia osia Alfeios-joesta on suoristettu ja tulvan torjumiseksi on rakennettu penkereitä. Vettä johdetaan kunnalliseen käyttöön ja kasteluun koko joen pituudelta. Joitain osia käytetään soran louhintaan ja jätevedet, lannoitteet ja torjunta-aineet saastuttavat jokea lähes koko sen matkalta.

Alfeios- ja Kladeos -jokien kohtaaminen

Kolusin Alfeios-jokea meren rannalta yläjuoksulle päin missä Kladeos-joki kohtaa sen. Olympian arkeologinen alue sijaitsee juuri näiden jokien risteyksessä. Jokien jumalat on kuvattu Olympiassa Zeuksen temppelin itäisen päätykolmion reunoissa 456 eaa. Vaikka jumalhahmot on kuvattu kaukana toisistaan, he ovat kasvotusten ja näyttää siltä, että heillä olisi ollut meneillään symposium, eli pidot. Mistä he juttelivat ja mitäköhän he joivat?

He joivat todennäköisesti jumalten juomaa nektaria. Puheen aihe oli Pelopsin tulo Olympian Pyhään lehtoon Elisiin. Päätykolmion keskellä oli Zeus, joka oli tullut katsastamaan kilpahevoset ja niiden kuljettajat. Alfeios ja Kladeos tarkkailevat tilannetta siis sivummalta. 

Mitä päätykolmiossa kuvatut ihmiset olivat sitten tekemässä?

Heillä on juuri alkamassa Olympialaiskisoja edeltävät nelivaljakkoajot. Zeuksen oikealla puolella on Pisan kuningas Oinomahos ja vasemmalla Pelops. Pelopsen vasemmalla puolella on Hippodamia, Oinomahoksen tytär, jota Pelops oli tullut kosimaan. Hippodamiaa oli tavoitellut ennen Pelopsia jo 13 kosijaa, joiden kaikkien päät oli isketty seipäisiin Oinomahoksen palatsin portille. Hippodamian sai omakseen vain voittamalla Oinomahoksen, ja häviäjä teloitettiin. Semmoiset olivat säännöt silloin. Pelops voitti kilpailun ja siten Hippodamian omakseen.*

_{*Näin Peloponnesos sai nimensä: ”Pelopsin saari”. Pelops tosin voitti Oinomahoksen petoksella, eikä ”Pelopsin ja pelopidien tarinassa ole mitään tietoisesti sivistävää. Se merkitsee korjaamattoman epäjärjestyksen luomista, perheiden välisten verikostojen sarjaa, kirouksia joiden kaiku tuntuu sukupolvesta toiseen, eleitä joita on pakko toistaa, kuolettavia petoksia”. (Roberto Calasso, Kadmoksen ja Harmonian häät, 1988).}

Sinipohjainen Kladeos-joki

Pienen Kladeos-joen vesi on keskikesällä niin matalalla, että sen pohjaa pitkin voi kävellä. Alfeios taas virtaa niin vuolaana, ettei siihen voi astua. Seisoessani jokien yhtymäkohdassa kuvittelin mielessäni miten Alfeioksen ja Kladeoksen symposium on jatkunut. Se nimittäin jatkuu edelleen. Puheenaiheet ovat edenneet viimeiset 2480 vuotta todennäköisesti ympäristöpoliittisiin kysymyksiin, sillä nektarin laatu on kokenut ennennäkemättömän romahduksen.

Kladeos-joki kulkee Olympia-nimisen kylän läpi. Joen pohja hohtaa paikka paikoin sinisenä. Se on savea ja se tuntuu jalkapohjien alla erittäin miellyttävältä. Eräässä kohtaa Olympian pohjoispuolella nilkkoihini kiemurteli käärme. Säikähdimme molemmat toisiamme. Päätin nousta joen pohjalta penkereelle ja päädyin mehiläistarhan portille. Vierailin tarhalla. Minut otti vastaan Klio-niminen mehiläistarhuri, joka piti minulle ihastuttavan luennon mehiläistarhauksen historiasta. Sitten hän johdatti minut äitinsä luo, joka huolehti hunajan myynnistä. Kun kerroin olevani maalari kävi ilmi, että niin hänkin on. Hetkeä myöhemmin olimmekin hänen talonsa olohuoneessa, jonka seinät olivat täynnä tämän rouvan maalauksia.

Mitä sinä maalaat? kysyi rouva.
Maalaan jokia. Nousin Kladeos-joen uomasta aivan tarhanne vierestä.
Tiedäthän, että Kladeos ja Alfeios-jokien jumalat olivat kuvattuina Zeuksen temppelin itäisessä päätykolmiossa?
Tiedän.
Veistosten eleistä on tulkittu, että Kladeos tuo nuorempana ja innokkaampana jumalana esille, kädet ylös suunnattuina mielipiteensä, kun taas vanhempi Alfeios tyytyy kuuntelemaan, nojaten leukaansa kämmenelleen.
Ahaa.
Nousit siis joen uomasta? Siellä on käärmeitä.
Tiedän.
Millä tavalla sinä jokia maalaat?
Se jää nähtäväksi.

Okrameri

Alajuoksulta Alfeios-joen suun ristiaallokkoon ja siitä vielä kauaksi meren horisonttiin asti merivesi on sedimentistä sakea. Rannalla on valtavia ajopuita, kuin Alfeioksen valkoisia luita. Joen penkereet ovat kuitenkin täynnä romua ja muovia, jonka voi arvata päätyvän lopulta Välimereen.

Sedimentissähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Okran värinen meri on kiehtovan näköinen. En osaa kuitenkaan selittää sedimentin valtavaa määrää muulla kuin rannasta noin 10 kilometrin päässä olevalla Flokaksen padolla.

Padon edessä on Alfeioksen tekojärvi, joka luotiin vuonna 1962. Itse pato on 315 metriä pitkä. Tekojärvi rakennettiin alun perin vesisäiliöksi alueen kasteluun, mutta vuodesta 2010 padossa on ollut kahdella turbiinilla toimiva vesivoimala.

Ruskohiilen avolouhos ja Augeiaan tallit

112 kilometriä pitkä Alfeios sijaitsee Arkadian ja Eliksen alueyksiköiden alueella. Sen lähde on lähellä Dorizaksen kylää, puolessa välissä Tripolia ja Megalopolista. Arkadian tasangolla se kohtaa Megalopoliksen ruskohiiliavolouhoksen. Siellä joki ohjattiin avolouhoksen ympärille.

Vuosina 1969-1975 Megalopoliksen voimalaitos avasi kolme ruskohiilen polttolaitosta Alfeioksen varrelle ja voimaloiden valkoisista piipuista on tullut osa Arkadian maiseman piirrettä. Jokea pidettiin alun perin louhinnan rajana. Avolouhos on sittemmin työntynyt joen yli ja Alfeios on pilaantunut sen takia. Joen tulviessa se peittää osan kaivoksesta, jolloin kaivos näyttää ajoittain järveltä. Huolimatta alkuperäisistä suunnitelmista siitä, kuinka vähän maata tultaisiin kuluttamaan, ei avolouhoksen laajentumiselle näy loppua.

”Herakleen piti yhtenä urotöistään puhdistaa yksinään Augeiaan tallit lannasta yhdessä päivässä. Koska talleissa oleileva karja oli Augeiaan saama taivaallinen lahja, oli se immuuni taudeille ja tuli toimeen vähälläkin huolenpidolla. Siksi talleihin oli kertynyt vuosien saatossa suunnattomat määrät lantaa. Herakles hoiti tehtävän kääntämällä Alfeios- ja Peneios-joet kulkemaan tallien läpi, niin että ne veivät lannat mennessään.”

Apollodoros Ateenalainen, Bibliotheke 2.5.5

Augeiaan talleja on tulkittu tarkoittavan asiaa, joka on jätetty hoitamatta ja joka on siten ajan kuluessa jäänyt sotkun peittoon. Herakleen tapa siivota lannat suoraan jokeen oli tosin harkitsematonta ympäristön saastuttamista. Urotyöksi tätä tekoa ei lopulta laskettu, koska Herakles otti työstä vastaan palkkion, mitä hän kahdestatoista urotyöstään ei saanut ottaa. Näyttää siltä, että sekä Augeiaan tallien että Megalopoliksen avolouhoksen taustalla on ollut lahjontaa, tai petos.

Tulin avolouhoksen reunalle. Sen pohjalla oli jättiläismäisiä louhinta- ja maansiirtokoneita. Kaivoksen eteläpuolella, Megalopolista vastapäätä, on ollut Tripotamoksen kylä. Se sijaitsi uudelleenreititetyn Alfeios-joen oikealla rannalla, lähellä yhtymäkohtaa kahden pienemmän sivujoen kanssa. Nyt nuo jättiläiset olivat louhineet kylästä puolet.

Astuin autioituneessa kylän puolikkaassa erään talon puolikkaan puolikkaaseen olohuoneeseen. Avonaisesta huoneen päädystä avautui kammottava tyhjyys keskelle Arkadian tasankoa. Tripotamoksessa ollaan kylän pidot lopullisesti pidetty.

Tämä Alfeios- ja Kladeos-jokia käsittelevä kirjoitus on neljäs Sebastian Boulterin viiden blogitekstin sarjassa, jossa hän esittelee kaikki projektiinsa liittyvät joet yksi kerrallaan. Stroszeckin pyynnöstä näyttely käsittelee jokia, jotka kulkevat viiden eri Saksan arkeologisen instituutin Ateenan osaston ylläpitämän arkeologisen alueen läpi, tai ovat niiden välittömässä läheisyydessä. Alueet ja niiden joet ovat Kerameikos, (Eridanos-joki) Ateenassa, Kifisos-joen laakso, (Kifisos-joki) Boiotiassa, Tiryns, (Inakhos-joki) Argolissa, Olympia, (Alfeios-joki) Eliissä ja Heraion, (Imbrasos-joki) Samoksen saarella.

Lue blogisarjan seuraava osa: Kelo vuoren laella