Monitieteisyys uskonto- ja ympäristötutkimuksessa

Monitieteinen ja tieteenalojen välinen yhteistyö on keskiössä, kun etsitään ratkaisuja tämän hetken viheliäisiin ongelmiin ja kriiseihin. Vaikka ihmisen aiheuttamasta ilmastokriisistä puhuttaessa painottuu usein luonnontieteellinen ja teknologinen tieto, tarvitaan myös ihmislähtöistä tietoa. Koneen Säätiön Kamariin kokoontuneiden uskontotieteilijöiden, teologien ja antropologien keskustelussa huomioitiin, että tutkijan ja tutkittavien yhteinen ilmastokriisiä koskeva käsitteistö voi löytyä uskonnollisesta eikä ympäristön sanastosta. Myös uskontoa määritellään hyvin kapeilla tavoin niin tutkimuksessa kuin julkisessa keskustelussa. Ihmislähtöinen monitieteinen tutkimus kannustaa myös tarkastelemaan ristiriitaisuuksia ja eroja, ja tuo esille, ettei ilmastokriiseihin ole yhtä systemaattista ratkaisua

Näkökulmia monitieteelliseen uskonto- ja ympäristötutkimukseen

Monitieteisyys ja eri tieteenalojen välinen yhteistyö nostetaan esiin, kun kaivataan ratkaisuja tämän hetken ”viheliäisiin ongelmiin” tai meneillään oleviin kriiseihin. Kriiseistä yhtenä keskeisimpänä on ihmislähtöinen ilmastokriisi, josta keskustellessa on usein painotettu luonnontieteellistä ja teknologista tietoa (esim. Hulme 2009).

Koneen Säätiön rahoittamassa Ilmastokriisi ja uskonnollinen muutos Saharan eteläpuolisessa Afrikassa -tutkimushankkeessa on huomioitu, ettei ilmastokriisiä voida tarkastella puhtaasti luonnontieteellisestä ja teknologisesta näkökulmasta (Kallinen, Mölkänen ja Virtanen 2025). Kokoonnuimme Koneen säätiön Kamariin tutkijan urapolulla eri vaiheissa olevien uskontotietelijöiden, teologien ja antropologien kanssa keskustelemaan, mitä näillä tieteenaloilla voisi olla annettavaa monitieteelliseen ja tieteidenväliseen ilmasto-, ympäristö- ja uskonnontutkimukseen.

Keskustelussa monitieteisyys tarkoitti useamman kuin yhden tieteenalan soveltamista tutkimuskohteeseen siten, että kukin tieteenala osallistuu työhön oman tieteenalansa näkökulmasta. Kokouksen muut metodiset avainkäsitteet olivat tieteidenvälisyys ja poikkitieteellisyys. Edellinen tarkoittaa, että tutkimus- tai muussa yhteistyössä on kyse useamman kuin yhden tieteenalan näkökulmien, ideoiden, menetelmien ja teorioiden yhdistämisestä, jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa tieteen uusiutumiseen ja edistää ymmärrystä monimutkaisista ongelmista, joita ei voida ratkaista yksistään yhden tieteenalan pohjalta (ks. esim. Tieteen termipankki 2026). Jälkimmäisessä tutkimus edellyttää käsitteellistä, metodologista ja teoreettista yhtenäisyyttä sekä prosessia, jossa ”tutkimusongelma ja itse tutkimusprosessi ikään kuin kuljetetaan eri tieteenalojen läpi” (Mikkeli ja Pakkasvirta 2007, 66).

Humanistinen ympäristötutkimus on poikki-ja monitieteistä

Workshopin keskusteluissa kävi ilmi, että humanistinen ympäristötutkimus on jo itsessään poikkitieteellistä. Tutkijat ovat yhdistelleet työssään eri tieteenalojen keskusteluja, kuten antropologiaa, uskontotiedettä, teologiaa, sukupuolen tutkimusta, sosiologiaa, globaalia kehitystutkimusta, mikro- ja evoluutiobiologiaa, filosofiaa ja psykologiaa. Heidän omat tutkimuksensa ovat myötävaikuttaneet myös toisten tieteenalojen keskusteluihin sekä monitieteisiin tutkimussuuntauksiin, kuten nuorisotutkimukseen, metsä- ja meritutkimukseen, eläintutkimukseen, sukupuolentutkimukseen sekä ekoteologiaan. Tutkijoiden tutkimuspaikat ja -kohteet sijoittuivat maantieteellisesti Suomeen ja toisiin Pohjoismaihin, Länsi- ja Etelä-Eurooppaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Lähi-itään ja Afrikkaan.

Keskustelussa kiteytyikin, että ilmastokriisi ikään kuin törmäyttää eri tieteenaloja, joilla tutkitaan esimerkiksi kosmologioita sekä sosiaaliskulttuurisia maailmankuvia. Myös systeemiajattelu, jossa tarkastellaan erilaisten sosio-ekologisten järjestelmien vaikuttavia osia ja niiden yhteisvaikutuksia planeettamme ja sen elämän hyvinvointiin, voi yhdistää hyvin kaukaisia tieteenaloja. Nykyisten tutkimusrahoitusmallien vuoksi tieteiden välisessä yhteistyössä korostuu kuitenkin usein strategisuus. Tällöin hanketta ei välttämättä työstetä tutkimusryhmän kanssa, vaan tutkimusryhmä kootaan hankkeen ympärille ilman syvempää keskustelua tai vuorovaikutusta.

Workshopissa keskusteltiin siitä, miten tutkijan olisi hyvä reflektoida oman tieteenalan tieto-opillisia perusteita. Esimerkiksi runsaasti keskustelua herättänyt moderni länsimainen luonto‒kulttuurijako on tuottanut erilaisia keskusteluja eri tieteenaloilla. Teologisessa tutkimuksessa on pohdittu hoivan ja varjelun teemoja (LeBruyns 2009), uskontotieteessä muun muassa eri uskonnollisten ryhmien utopioita (Watling 2009) ja antropologiassa esimerkiksi luonnon ja kulttuurin yhteistä olemispohjaa, ontologioita (Kohn 2015).

Monitieteellisen ja tieteiden välisen tutkimuksen potentiaaleja ja haasteita

Workshopissa pohdimme, mitä eri tieteenalat voisivat tarjota uskonto-, ympäristö- ja ilmastoaiheiselle tutkimukselle tai toisille tieteenaloille.

Keskustelussa tuli ilmi, että ympäristöä ja uskontoa tutkittaessa haasteellisinta on usein löytää yhteinen käsitteistö, jonka avulla niin tutkija kuin tutkittavat pystyvät aiheesta puhumaan. Ilmastokriisistä tai ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa keskeisimpiä käsitteitä eivät ole useinkaan ilmastokriisi tai ilmastonmuutos, vaan yhteisymmärrys löytyy vaikkapa uskonnollisen sanaston kautta. Esimerkiksi islamilaista ekoteologiaa tarkasteleva työ voikin tuottaa uutta ja päivitettyä tietoa siitä, kuinka arabiankielistä islamilaista sanastoa ympäristöstä on muokattu uudelleen.
Workshopin osallistujat huomioivat, että uskontoa käsitellään usein hyvin kapeilla tavoilla niin tutkimuksessa kuin julkisessa keskustelussakin. Vaikka uskonnolliset rituaalit eivät välttämättä tuota välittömiä ratkaisuja fossiilisten energianlähteiden vähentämiseen tai metsä- tai lajikatoon, olisi kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, mitä kyseisissä rituaaleissa tehdään, ja millaista sosiaalista kokemusta ja toimintaa ne tuottavat. Ympäristö ei ole myöskään vain materiaa vaan materiaalinen toimija: esimerkiksi meren aaltoilu ja muu liike tai meriveden pehmeys ilmentävät tapoja olla maailmassa, joita ihmiset voivat pyrkiä käsitteellistämään. Tällainen toimijuuden moninaisuuden huomioiminen tuottaa uusia tai nostaa esille aiemmin vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia ilmasto- ja ympäristökeskusteluun.

Antropologinen, usein etnografinen ja kenttätyöhön perustuva tutkimus tuottaa sanastoa ja havaintoja käytännön tilanteista ja ilmiöistä, joita ihmiset sanoittavat kulttuurisilla käsiteillään. Kulttuuristen käsitteiden kääntäminen ymmärrettäväksi yleisölle, joka ei tunne kyseistä kulttuurista kontekstia, voi olla haastavaa. Workshopin osallistujat painottivat, että hyvällä etnografisella kuvauksella on mahdollista avata kulttuurisen ja sosiaalisen kontekstin käsitteitä ja käytäntöjä. Vertaileva tutkimus niin uskontotieteessä, teologiassa kuin antropologiassa, tuottaakin tietoa moninaisista tavoista ja konteksteista, joissa ihmiset elävät ja pyrkivät käsitteellistämään ja ratkomaan meneillään olevia kriisejä.

Haasteeksi monitieteisessä ja tieteiden välisessä tutkimuksessa voi kuitenkin muodostua se, että tutkimustulokset tuottavat oikeastaan lisää tietoa ristiriitaisuuksista ja eroista. Samalla huomataan, että ilmastokriiseihin ei ole yhtä systemaattista ratkaisua.

Monitieteellinen ja tieteiden välinen tutkimus paljastaa myös eri tieteenalojen asenteita tai asemia suhteessa päätöksentekoon ja näyttää, kenen ääni kuuluu siinä. Tutkimuksessa tulee aina myös esille, kenen käsitteistöllä ja tiedolla neuvotaan esimerkiksi ympäristö- tai ilmastoasioissa tai kenen arvoilla keskustelua käydään.
Parhaimmillaan monitieteinen ja poikkitieteellinen keskustelu kuitenkin monipuolistaa käsitystämme maailmasta ja sen tapahtumista. Kun esimerkiksi suomalaisen susi–keskustelun tarkastelu nostaa esiin jatkuvia ristiriitoja eri toimijoiden (susiseutujen asukkaat, metsästäjät, poliitikot, eläinsuojelijat) susisuhteessa ja arvoissa, eri tieteenalojen näkökulmista ristiriita vaatii huomiota ja tutkimustyötä.

Tutkijoiden olisikin hyvä tuntea eri tieteenalojen oppihistorialliset nyanssit ja tieteenalan edustajien positiot tieteenalojensa keskusteluissa. Tämä tietämys voisi auttaa tutkijaa, joka keskustelee itselleen vieraan tieteenalan tutkimuksesta. Hyvässä tieteiden välisessä yhteistyössä on kuitenkin mahdollista kysyä tai ottaa selvää, kuinka kyseinen tutkija tai lähde asemoituu. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tutkijat tuntevat kaikki oman alansa eri puolilla maailmaa olevien instituutioiden tutkimukselliset painopisteet. Workshopin osallistujien tutkimukset havainnollistavat kuitenkin jo olemassa olevia tutkimustyön verkostoja. Tutkijoiden tapaamiset ja keskustelumahdollisuudet ovat samalla edelleen ajankohtaisia: workshopissa löytyikin uusia mahdollisia yhteistyösuhteita ja yhteisiä tutkimuskohteita.

Tutkijat yhteiskunnallisina toimijoina

Keskusteltaessa ympäristöaktivisteista heräsi kysymys, kuinka aktivistit toimivat kaksoisroolissaan eli toisaalta ympäristökysymyksiä tärkeänä pitävinä ja toisaalta omaan maailmankatsomukseensa sitoutuvina. Samaan aikaan workshopin tutkijat toivat esille omia roolejaan aktivisteina ja tutkijoina sekä sitä, mitä tällainen kaksoisrooli voisi tuottaa tutkimukselle. Osallistujat huomioivat, että usein tutkijoiden aktivismitoimintaan liittyy halu saada aikaan muutosta ja että tutkijan toimintaa voi motivoida epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo.
Aktivismi tarjoaa toimintaväylän silloin, kun muutosta ei saada aikaan tiedemaailman sisällä. Osallistujat painottivat, että aktivismi kuuluu monitieteiseen tutkimiseen, ja se voi pitää sisällään esimerkiksi elämäntapakokeiluja, tiedottamista, järjestö- tai poliittista toimintaa sekä oman toiminnan reflektointia.

Kiitämme kaikkia workshoppiin osallistuneita tutkijoita eloisasta ja monipuolisesta keskustelusta: Johannes Cairns, Vilppu Huomo, Valpuri Ketola, Teuvo Laitila, Anu Lounela, Ville Niemelä, Panu Pihkala, Jelena Salmi, Jaana Valkama, Elina Vuola ja Laura Wickström.

Kiitos myös Koneen Säätiölle hankkeen rahoituksesta ja tilan antamisesta workshopille.

Lähteet:

Hulme, Mike 2009. Why We Disagree about Climate Change: Understanding Controversy, Inaction and Opportunity. Cambridge, UK: Cambridge University Press.

Kallinen, Timo, Jenni Mölkänen ja Tea Virtanen 2025. Saharan eteläpuolinen Afrikka ilmastokriisin ’etulinjassa’, uskonnollisen murroksen keskellä. https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/saharan-etelapuolinen-afrikka-ilmastokriisin-etulinjassa-uskonnollisen-murroksen-keskella/.

Kohn, Eduardo 2015. Anthropology of ontologies. Annual review of anthropology 44: 311-327.

Le Bruyns, Clint 2009. Re-placing stewardship? Towards an ethics of responsible care. Religion and Theology 16 (1-2): 67-76.

Mikkeli, Heikki & Pakkasvirta, Jussi 2007. Tieteiden välissä? Johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen. Helsinki, WSOY Oppimateriaalit.

Tieteen termipankki 2026. Tieteen integraatio:tieteidenvälisyyshttps://tieteentermipankki.fi/wiki/Tieteen integraatio:tieteidenvälisyys. 23.6.2026

Watling, Tony 2009. Ecological imaginations in the world religions: An ethnographic analysis. A&C Black.