Elida Runeson

Minulla on ollut viime aikoina tunne, että työni on hieman hajaantunutta ja että haluan tehdä jotain uutta. Ja että en voi tehdä enää sitä mitä olen ennen tehnyt. Olen tehnyt aikaisemmin tarinallisia ja enimmäkseen esittäviä maalauksia. Ne kuvastavat sisäistä maisemaani ja eksistentiaalisia ajatuksia.

Viime aikoina olen maalannut tilassa olevia muotoja. Nämä uudet kuvat eivät ole tarinallisia. Ne ovat eräänlaisia esittäviä sisääntuloja, mutta niiden loppuolemus on enemmän abstrakti. Sain vapautuneen tunteen tämän työn kautta.

Nyt en tiedä mihin suuntaan työni on menossa. Tiedän, että voin tehdä molempia. Ja tiedän, että tämä on osa prosessia, jossa etsin omaa paikkaani maalarina eri maalaustyylien kautta ja pidän näin prosessia liikkeessä.

Tunnen kuitenkin suurta tarvetta keskittyä työskentelyyni päästäkseni eteenpäin ja syventääkseni sitä. Mielestäni taiteellinen prosessi on osa jotain laajempaa, kehitysprosessia yleisellä tasolla elämässäni. Olen todella osa työtäni ja se selittää paljon miksi on tärkeää, että työskennellessään on sekä fyysisesti että henkisesti hyvässä paikassa.

Mielestäni olen siirtymässä nyt vanhasta uuteen. En voi tietää mihin työni kehittyy, vielä.