Colectivo Amasijo

Carmen Serra & Martina Manterola

Photo: Jussi Virkkumaa

Saaren kartanon kutsutaiteilijat Carmen Serra ja Martina Manterola kuuluvat colectivo amasijoon eli ryhmään naisia eri puolilta Meksikoa, joita yhdistää halu pohtia aktiivisesti ruoan alkuperää ja monimuotoisuutta.

Carmen Serra: latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden tutkinto, kulttuuribiologian maisteri, tutkija, opettaja, taiteilija, sosiaalisen teatterin harjoittaja, ajattelujärjestelmät.

Martina Manterola: taloustieteen tutkinto, peltometsäviljelyopinnot, tutkija, kokki, taiteilija.

Olemme kiinnostuneet pulan aikana syödystä ruoasta, naisten verkostoista, yhteisöllisestä maasta, elämää uudistavista teknologioista sekä maamerkkien ja reseptien yhdistämisestä yhdeksi upeaksi alueeksi.

Emme halua ajatella odotuksia. Jolla niitä on, voi erehtyä vain etsimään niitä ja menettää kyvyn ihmetellä ja samalla heikentää uteliaisuuttaan. Haluamme tämän residenssin olevan tila, jossa voimme pohtia työtämme palauteprosessin kautta. Residenssin aikana haluamme oppia erilaisista projekteista, joita yhteisössä tehdään. Haluamme laajentaa ymmärrystämme ihmisen yhteisvastuusta luontoa kohtaan ja siitä, miten voimme kuunnella luontoa yhdistämällä taidepraktiikkamme tällä alueella.

Työtapojamme ovat ruoanlaitto, keskustelut, kuuntelu, rituaalit, pelit, ruoan etsiminen luonnosta, kävely, esiintyminen, seremoniat ja juhlat.

Colectivo amasijo on ryhmä naisia, jotka haluavat aktiivisesti pohtia ruoan alkuperää ja monimuotoisuutta. Kollektiivi syntyi vuonna 2019 ja on siitä lähtien kuunnellut ei-hallitsevia ääniä: maata lähellä olevien naisten tarinoita sekä narratiiveja, jotka paljastavat ilmastonmuutoksen todelliset kustannukset ja näyttävät meille tien kohti maan elvyttämistä.

Avoimena kollektiivina he valmistavat ruokaa yhdessä, jotta voivat jakaa tietoaan ruoan monimuotoisuudesta, oppia ja huolehtia siitä, säilyttää sen, kertoa tarinoita siitä ja juhlia sitä. Heidän hankkeidensa tavoitteena on tehdä näkyväksi kielen, kulttuurin ja alueen keskinäinen riippuvuus. Heidän hankkeensa voivat olla kokoontumisia, yhdessä nautittuja aterioita, tutkimusta, toimia, seremonioita, näyttelyjä, toripäiviä, seminaareja, elokuvia, puheita tai muuta, ja niiden kautta kollektiivi rakentaa tarvittavat rakenteet muodostaakseen yhteisön, jossa alueesta ja sen ruoasta huolehtiminen on etusijalla.