Avoin kirje Suomen hallitukselle vanhojen metsien suojelemiseksi

27.6.2024

Suomen hallitus on 11.6.2024 laittanut lausunnoille esityksensä uusiksi vanhojen metsien kriteereiksi Suomessa. Hallituksen esityksen myötä metsät, jotka aiemmin mm. vanhojen metsien suojeluohjelmassa olisi määritelty suojelunarvoisiksi vanhoiksi metsiksi, eivät sitä enää olisi, vaan suojelukynnys nostettaisiin aiempaa huomattavasti korkeammalle. 

• Vetoamme hallitukseen kriteerien määrittelyn tekemiseksi uudelleen avoimesti ja tiedeperustaisesti. Tällaisenaan me allekirjoittaneet emme hyväksy Orpon hallituksen esittämiä kriteerejä vanhoille metsille. 
• Esitämme syvän huolemme siitä, että esitetyillä kriteereillä hallitus käytännössä lisäisi vanhojen metsien hakkuita ja antaisi luontokadon jatkua, nostamalla suojelukynnyksen perusteettoman korkealle. 
• Näemme, että vaikuttava, kansainvälisten velvoitteiden mukainen luonnonsuojelulailla toteutettu tiukan suojelun päätös valtion mailla kattaisi mm. alue-ekologisen verkoston aarniometsä- ja luonnonmetsäkohteiden pysyvän suojelun sekä uudempien inventointien luonnonmetsäkohteet, eli yhteensä vähintään 700 000 hehtaaria vanhoja ja luonnontilaisia metsiä, luvun tarkentuessa saamelaisalueiden kartoitusten ja neuvotteluiden myötä.

1) Kriteerien tulee kattaa kaikki luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät – ei vain osaa niistä

EU:n jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, ovat hyväksyneet yhdessä EU:n biodiversiteettistrategian, jonka yhtenä tavoitteena on määritellä, kartoittaa, seurata ja suojella tiukasti kaikki EU:n jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Näiden metsien suojelu on välttämätöntä, koska niiden määrä vähenee edelleen hakkuiden seurauksena. Vanhojen metsien kehittyminen on hidasta, ne ovat korvaamattomia elinympäristöjä uhanalaisille metsälajeille ja ne ovat suuria hiilivarastoja.

Luonnontilaiset ja vanhat metsät ovat tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta korvaamattoman arvokkaita. Niissä on valtava luonnonhistoriallinen arkisto, johon on tallentunut mm. metsien kehityshistoria, ilmastovaihtelun historia ja kulttuuriperinnön jäljet.

Orpon hallitus pohjaa kriteeriesityksensä Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden taustaselvitykseen, josta hallitus on kuitenkin poiminut vain korkeimmat mahdolliset arvot vaihteluvälien ylärajalta “luonnontilaisten vanhojen metsien” iälle ja lahopuun määrälle, ohittaen olennaiset vaihteluvälit sekä aiemmin käytössä olleet vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien kriteerit.  

Erityisen huomionarvoista on, että Euroopan komission ohjeistuksen vastaisesti hallituksen kriteerit jättävät kokonaan huomioimatta muut vanhat metsät. ”Vanhat metsät” on ”luonnontilaisia vanhoja metsiä” laajempi käsite, joka sisältää myös luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät, jotka rakenteeltaan ja dynamiikaltaan alkavat riittävästi muistuttaa luonnontilaista vanhaa metsää. Näissä metsissä voi olla selviä merkkejä ihmistoiminnasta, kuten vanhasta tukkipuiden poiminnasta, mutta metsät ovat jääneet selvästi pitkäksi aikaa puuntuotannon ulkopuolelle. EU-ohjeistus edellyttää myös näiden metsien tiukkaa suojelua, mikä onkin luontokadon pysäyttämisen kannalta keskeistä.

Hallituksen esitys johtaisi käytännössä EU:n biodiversiteettistrategian määritelmän mukaisten vanhojen metsien hupenemiseen entisestään, kun niitä rajautuisi nyt suojelukriteerien ulkopuolelle. 

EU:n indikaattoreita tulisi tulkita niin, että lajistollisesti arvokkaita ja rakennepiirteiltään edustavia luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä ei hakata. Pääsääntöisesti havumetsät, joissa on Etelä-Suomessa yli 120-vuotiasta ja Pohjois-Suomessa yli 140-vuotiasta puustoa ja joissa on eri lahovaiheen kuolleita puita sekä luontaisia puustorakenteita ja vanhalle metsälle ominaista lajistoa, tulee suojella. Lisäksi heikosti tuottaville vanhoille metsille (kitumaat, tietyt niukkatuottoiset kalliometsät, rämeet ja korvet) ei tule asettaa tavoitemääriä kuolleelle puulle. Lahopuun osalta kriteerien edellyttämät lahopuuston määrät ovat hallituksen esityksessä huomattavan korkeita koko maassa. Yhdessä korkean ikävaatimuksen kanssa korkea kuolleen puun tilavuusvaatimus aiheuttaa sen, että merkittävä osa EU:n komission tarkoittamista vanhoista metsistä jäisi hallituksen ehdottamien kriteerien ulkopuolelle. Kriteerien tulkinnassa on lisäksi huomioitava alue- ja kohdekohtaisesti indikaattoreiden keskinäiset vaihtosuhteet – esimerkiksi jos on runsaasti lahopuuta ja kattava lahopuujatkumo, tai vahva vanhan metsän lajisto, voidaan muita kriteerejä kuten ikää tarkistaa alemmaksi.

2) Tiukkaan, pysyvään suojeluun tulee siirtää kaikki jo tiedossa olevat valtion vanhat ja luonnontilaiset metsät – ei vain osaa niistä

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sovittu kaikkien valtionmaiden luonnontilaisten, vanhojen metsien suojelusta, mikä onkin merkittävä tavoite, sillä valtaosa Suomen suojelemattomista luonnontilaisista metsistä ja vanhoista metsistä sijaitsee valtionmailla. Ne valtion metsät, jotka on jo aiemmissa kartoituksissa tunnistettu vanhoiksi metsiksi tai luonnontilaisiksi metsiksi ja siirretty pois metsätalouskäytöstä, esimerkiksi alue-ekologisen verkoston luontokohteina, tulisi nyt siirtää suoraan pysyvään, tiukkaan suojeluun ilman lisäkartoituksia. Tällaisia Metsähallituksen omissa kartoituksissa jo paikannettuja ja EU:n taustadokumentin mukaisia vanhoja metsiä ja luonnontilaisia metsiä on noin 593 000 ha: aarniometsiä sekä lisäksi muita luonnonmetsiä. Hallitus aikoo kuitenkin siirtää suoraan suojeluun näistä vain muutamia prosentteja, 31 000 ha. Tämä ennakoi sitä, että valtaosa jo tunnistetuistakin luonnonmetsäkohteista valtion mailla jää jatkossakin ilman pysyvän, tiukan suojelun statusta, jolloin metsiä voidaan tarvittaessa ottaa hakkuisiin tai niihin voidaan kohdentaa muuta maankäyttöä kuin metsätaloutta. Huomautamme, että tällainen lähestymistapa on selkeässä ristiriidassa EU:n biodiversiteettistrategian kanssa.

Alue-ekologisen verkoston ulkopuolella valtion metsiä on inventoitu Luonnonmetsä-työryhmän ja Luonnonmetsät Sápmi -työryhmän voimin, muun muassa Koneen säätiön rahoituksella. Syken ja Luken kriteeriraportti arvioi kyseisten inventointien vastaavan EU-komission ohjeistusta varsin hyvin. Luontopaneeli onkin esittänyt Luonnonmetsä-työryhmän paikantamien kohteiden suojelua saamelaisalueiden eteläpuolella sekä oman suojeluprosessinsa aloittamista saamelaisalueilla.  Myös Ympäristöministeriö on talvella 2024 esittänyt suojeltavaksi saamelaisalueen eteläpuolella 100 000 ha valtion maiden vanhoja metsiä, mikä vastaisi pinta-alaltaan hyvin Luonnonmetsä-työryhmän jo paikantamia kohteita sekä tiettyjä potentiaalisia kohteita sisältäviä kartoittamattomia alueita.

Saamelaisalueella on paljon suojelemattomia luonnontilaisia ja vanhoja metsiä sekä sellaisia metsiä, joita on aiemmin turvattu erilaisilla määräaikaisen rauhoituksen keinoilla, mutta joiden tulevaisuus on auki. Saamelaisten kotiseutualueiden kartoitus- ja suojelupäätökset onkin neuvoteltava yhdessä saamelaisosapuolten kanssa, Saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisesti, FPIC-periaate ja YK:n Kungming-Montrealin luontosopimuksen linjaukset huomioiden. 

3) “Kansalliset kriteerit” on määriteltävä ja arvioitava avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti

Euroopan komission ohjeen mukaan vanhan metsän tunnistamisessa käytettävien kansallisten menetelmien tulee olla avoimesti laadittuja ja julkisesti saatavilla. Euroopan komissio edellyttää, että luonnontilaisten ja vanhojen metsien määrittely tehdään tiedeperusteisesti eikä taloudellisin perustein. Taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on tehtävä kriteerien määritystyöstä erillisenä tarkasteluna. Vaikutusten arvioinnin pohjalta voidaan tehdä päätökset tarvittavasta rahoituksesta ja ohjauskeinoista suojelun toimeenpanemiseksi.

Tutkijayhteisön jäsenenä kannamme huolta kriteerien vaikutusten arvioimisesta avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Jotta näin voidaan tehdä, on tärkeää, että metsävaratieto myös valtion mailta on avoimesti saatavilla. Aluekohtaisten tietojen julkistamisen lisäksi on tärkeää, että Metsähallitus julkistaa tiedot kartoitukseen valittavista alueista ja niiden valintaperusteista sekä kartoitusten ohjeistuksesta ja mahdollistaa kartoitustyön arvioimisen tutkijoiden toimesta.

Me allekirjoittaneet ympäristöalan tutkijat kannustamme Suomen hallitusta arvioimaan päätöskokonaisuuden uudelleen. On tärkeää, että Orpon hallitus säilyttää mielekkäät kriteerit luonnontilaisille metsille ja vanhoille metsille Suomessa, jotta arvometsät voidaan tunnistaa ja metsien luontokato pysäyttää. On turvattava aidosti kaikki luonnontilaiset metsät iästä riippumatta sekä metsät, jotka ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan ja lajistoltaan vanhoja metsiä. Suojelemalla kaikki valtionmaiden luonnontilaiset ja vanhat metsät hallitus tekee vastuullisen teon ja samalla osoittaa, että Suomessa halutaan turvata suomalainen luonto ja sen toiminnallisuus myös tuleville sukupolville.

Kunnioittaen,

1. Mikko Mönkkönen, FT, professori, Jyväskylän yliopisto
2. Aleksi Lehikoinen, dosentti, FT, ekologia ja evoluutiobiologia, yli-intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
3. Jari Kouki, FT, metsäekologian professori, Itä-Suomen yliopisto
4. Kimmo Syrjänen, FM, projektipäällikkö, Suomen ympäristökeskus
5. Veera Norros, FT, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
6. Susu Rytteri, FT, tutkija, Suomen ympäristökeskus
7. Helena Karhu, YTM, hum. kand., jatko-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto
8. Juuso Joona, MMM, väitöstutkija, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
9. Anni Arponen, FT, dosentti, tutkija, Tampereen yliopisto
10. Johanna Toivonen, biologi (PhD), tutkija, metsätiede, Itä-Suomen yliopisto
11. Essi Pykäläinen, FM, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto/Suomen ympäristökeskus
12. Ilari E. Sääksjärvi, FT, professori (biodiversiteettitutkimus), Turun yliopisto
13. Natasha Järviö, PhD environment sciences, post-doctoral researcher, LUT / HY
14. Topi Tanhuanpää, MMT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto
15. Pirita Frigren, FT, tutkija, Jyväskylän yliopisto / yliopistonlehtori, Turun yliopisto
16. Petri Keto-Tokoi, MMM, metsänhoitaja, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu
17. Panu Halme, FT, dosentti, luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
18. Sirpa Kortelainen, KTM, ympäristöjohtaminen, projektitutkija / phd tutkija, Jyväskylän yliopisto
19. Sari Puustinen, tekniikan tohtori, valtiotieteiden maisteri, Erikoistutkija, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
20. Antti Eloranta, FT, dosentti, akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto
21. Johanna Tuomisaari, hallintotieteiden tohtori, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
22. Mikko Jokinen, FT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
23. Aleksi Räsänen, FT, apulaisprofessori, Oulun yliopisto
24. Henna Rouhiainen, FT, Tutkijatohtori, Turun yliopisto
25. Olli Haanpää, yhteiskuntatieteiden maisteri, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto
26. Janne I. Hukkinen, PhD, ympäristöpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
27. Markku Oksanen, VTT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
28. Anna Mustonen, yhteiskuntatieteiden maisteri, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto
29. Mia Rönkä, FT, ympäristöekologian dosentti, erityistutkija, Turun yliopisto
30. Riikka Hohti, filosofian tohtori, akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
31. Jani Lukkarinen, yhteiskuntatieteiden tohtori, Johtava tutkija, Suomen ympäristökeskus
32. Petri Tapio, MMT, tulevaisuudentutkimuksen professori, Turun yliopisto
33. Anna Salomaa, FT, post doc -tutkija, Tampereen yliopisto
34. Hannele Cantell, KT, FM, Dosentti, vanhempi yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tdk
35. Alicia Ng, PhD, tutkija, Helsingin yliopisto
36. Sarita Keski-Saari, FT, hankekoordinaattori, Itä-Suomen yliopisto
37. Noora-Helena Korpelainen, FM, väitöskirjatutkija, asiantuntija, Helsingin yliopisto/ Toiminnanohjausyksikkö
38. Paula Kivimaa, FT, tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus
39. Samu Salonen YTM, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto
40. Emilia Laine, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
41. Minna Kanerva, FT, kestävyystieteen post-doc tutkija, Universität Bremen
42. Helena Siipi, VTT, yliopistonlehtori (ympäristöfilosofia), Turun yliopisto
43. Ninni Saarinen, MMT, dosentti, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto
44. Jaana Bäck, FT, professori, Helsingin yliopisto
45. Pertti Rannikko, YTT, ympäristöpolitiikan professori emeritus, Itä-Suomen yliopisto
46. Janne Mäyrä, FM, tutkija, Suomen ympäristökeskus
47. Minna Santaoja, HT, dosentti, yliopistotutkija, Lapin yliopisto
48. Ninni Mikkonen, FM, biologi, suunnittelija, Suomen ympäristökeskus
49. Merja Elo, FT (dosentti), erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
50. Tarmo Ketola, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
51. Teea Kortetmäki, FT, apulaisprofessori (kestävyyssiirtymät), Jyväskylän yliopisto
52. Outimaija Hakala TaM, FM, väitöskirjatutkija, Aalto-yliopisto
53. Kalle Ruokolainen, FT, lektor, Århus universitet
54. Elina Koivisto, FT, dosentti, Turun yliopisto
55. Otso Ovaskainen, tekniikan tohtori, akatemiaprofessori, Jyväskylän yliopisto
56. Petteri Ilmonen, FT, evolutiivisen ekologian dosentti, biologian laitos, Turun yliopisto
57. Kaisa Korhonen-Kurki, VTT, ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus
58. Teemu Immonen, FT, dosentti, tutkija sr., Turun yliopisto
59. Anne Quarshie, kauppatieteiden tohtori, apulaisprofessori (biodiversiteetti ja liiketoiminta), Turun kauppakorkeakoulu
60. Fanni Moilanen, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
61. Anssi Vainikka, FT, professori, Itä-Suomen yliopisto
62. Teemu Vaarakallio, Master in International Security, väitöskirjatutkija, Swedish Defence University
63. Jan Kunnas, FT, ympäristötaloushistorian dosentti, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto
64. Kari Koivula, FT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto
65. Hanna Paulomäki, FM, väitöskirjatutkija, LUT
66. Juha Haavisto, PhD postdoc -tutkija, Turun yliopisto
67. Pukkala Timo, MMT, professori emeritus, Itä-Suomen yliopisto
68. Otso Kortekangas, fil. dr., dosentti, tutkija, Åbo Akademi ja Helsingin yliopisto
69. Samuli Junttila, MMT, apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto
70. Esko Sorakunnas, KTT, FM, tutkijatohtori, Turun yliopisto
71. Risto Heikkinen, FT, johtava tutkija, Suomen ympäristökeskus
    

[päivitetty 28.6. klo 16.30]