Yleinen apurahahaku: Taiteen arvioijaprofiilit (3.12.2020)

Selaa arkistoa

ylioppilas Warda Ahmed Haji Omar 30 000 € Minun maani, minun kehoni? Feminiinin kehon läsnäolo Somalimaassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Työssäni haluan tarkkailun, osallistumisen ja neuvottelun kautta päästä kuulemaan mahdollisimman monen naisoletetun ja feminiinin kehon kokemuksista Somalimaassa. Heidän, jotka ovat olleet kokoajan paikalla, heidän, jotka ovat palanneet pitkältä diasporajaksolta, heidän jotka ovat ensimmäistä kertaa siellä ja heidän jotka eivät voi mennä sinne.

Työskentely jakaantuu läsnäolon tarkkailun ja autofiktiivisen sarjakuvatarinan julkaisuun verkossa. Työskentelyjakson aikana tuotetaan verkkosarjakuvaa, josta kootaan myöhemmin n. 60–80-sivuinen julkaistava albumi, työstetään näyttelyjä, opetetaan sarjakuvaa ja piirtämistä Somalimaassa, kerätään lähihistoriaan ja kulttuurihistoriaan ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvää aineistoa Somalimaassa ja muualla Itä-
Afrikassa, mm. Etiopiassa ja Djiaboutissa.

Tämä on rohkea avaus, koska haluan altistaa itselle kysymykselle siitä minne minä kuulun?
Yhdenvertaisessa tilanteessa minulle kuuluisi sekä identiteetti suomalaisuudesta että somaliudesta. Ilman että olen kriittisesti katsonut mitä tarkoittaa olla somalinainen somalialaisessa yhteiskunnassa en voi sitä ottaa itselleni tuosta vain.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

tanssitaiteilija Auri Ahola ja työryhmä 72 000 € Paikkasidonnaisen tanssiteoksen Viehâ toteuttaminen saamelaismuseo Siidan ulkomuseossa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Viehâ (suom. väki) on paikkasidonnainen tanssiteos kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä yhdistävistä tunteista sattumanvaraisen elämän keskellä. Tanssi, valotaide, puhe ja äänimaailma luovat yli satavuotiaisiin saamelaismuseon rakennuksiin toisen todellisuuden, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat. Immersiivisessä teoksessa luopuminen, välittäminen, ikävä, selviytyminen ja toivo vuorottelevat. Viehâ näyttää hetkiä, joissa ihminen kokee näitä tunteita ja joutuu tekemään koko eliniän mukana seuraavia päätöksiä. Kuka lopulta voi vaikuttaa siihen, mikä säilyy ja mikä katoaa vuosien kuluessa?

Ulkomuseon rakennuksiin luodaan Jukka Huitilan valo- ja Tuomas Norvion äänisuunnittelua apuna käyttäen kohtauksia, jotka eivät etene kronologisesti vaan noudattavat unenomaista logiikkaa. Rakennuksissa viisi esiintyjää (Auri Ahola, Titta Court, Unna Kitti, Pekka Louhio ja Ailu Valle) luovat vahvan fyysiseen liikekieleen, puhuttuun tekstiin ja lauluun nojautuvia kohtauksia, jotka peilaavat ihmisen ajatusten ja tunteiden ketjua.

“Saamelaisten historia ei ole aina kirjoitettua historiaa. On paljon sellaista tietoa, joka on ainoastaan ihmisten muistoissa, mielissä, tarinoissa."
(Ulpu Mattus-Kumpunen, Siidan yhteisökoordinaattori)

Viehân tarina muodostuu katsojan pään sisällä, jossa omat kokemukset ja oma henkilöhistoria limittyvät teoksen kohtauksiin. Teoksen suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa kiinnitetään huomiota kulttuurilähtöisyyteen: saamelainen katsoja voi kokea saamelaisessa talossa esitetyn kohtauksen hyvin toisella tavalla kuin valtakulttuurin edustaja, ja tälle kokemukselle on tärkeää antaa tilaa taiteessa. Katsojan kulttuuritaustasta riippuen kohtaus, jossa lapsi lähetetään koulutielle voi näyttää radikaalistikin erilaiselta. Taiteen keinoin voidaan antaa tilaa esimerkiksi asuntolakokemuksen käsittelylle ilman asian alleviivaamista tai sanoittamista.

Suuren mittaluokan immersiivisen nykytanssiteoksen toteuttaminen Saamenmaan muinaismuistoalueella, kaukana taideresursseista ja yli 300 kilometriä Napapiirin pohjoispuolella, on rohkea avaus.

Tanssiteoksen toteuttaminen kulttuurilähtöisesti on rohkea avaus: koreografi Auri Ahola työskentelee taiteellisesti omalla maallaan, oman kulttuurinsa lähtökohdista, mikä on harvoin edes mahdollista.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Ahola Auri, Louhio Pekka, Kitti Unna, Huitila Jukka, Court Titta, Valle Aslak-Nils (Ailu), Alatalo Malla, Norvio Tuomas

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Säveltäjä Marja Ahti 60 000 € Taiteellinen työskentely 2021–2022 kokeellisen musiikin ja äänitaiteen kentällä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Apurahakaudella työskentelyni sijoittuu monipuolisesti kokeellisen musiikin, äänitaiteen ja esitystaiteen alueille soolo- ja yhteistyöprojektien muodossa. Työskentely tapahtuu Suomen lisäksi lyhyissä työskentelyresidensseissä Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa.

Haen apurahaa mahdollistaakseni sävellyspraktiikkani ja siihen liittyvän ajattelun laaja-alaisen kehittämisen äänitysten, konserttien ja esitysten avulla. Työsuunnitelmani vuosille 2021–2022 yhdistää eri tapoja työskennellä äänen parissa, sekä yksin studiossa että yhteistyössä eri alojen taiteilijoiden kanssa. Työskentelyä määrittää sävellysprosessin aktiivinen tutkiminen: äänen materiaalisuudelle avautuminen ja kuuntelun praktiikan kehittäminen. Filosofisesti virittynyt työskentelyni etsii uteliaasti reittiä uuden ja tuntemattoman äärelle.

Työskentelyni keskiössä on apurahakaudella 2021–2022 elektroakustinen Membranes -teos, joka tutkii kuuntelemisen liminaalisuutta membraanin metaforan kautta, sekä Thousand Times Yes -kamarioopperan harjoitukset, esitykset ja uudet sovitukset. Apurahakaudella työskentelyni tärkeimmät institutionaaliset kumppanit ovat Inter Arts Center ja Inkonst Malmössä, Kunsthal Rønnebæksholm Næstvædissa sekä InaGRM Pariisissa. Taiteilijakumppaneista keskeisiä ovat muun muassa esitystaiteilija Essi Kausalainen, sellisti Judith Hamann ja helsinkiläinen Sähkökitarakvartetti.

Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet taiteellisen työni kannalta käänteentekeviä. Olen syventänyt praktiikkaani kahdella soololevylläni ja aktiivisella konserttitoiminnallani ja samalla kokeillut rajojani uusien formaattien parissa. Monikanavaesitykset, ääni-installaatiot, radiofonia ja kokeellinen ooppera ovat kaikki tuoneet uusia näkökulmia työskentelyyni. Kaksivuotinen työskentelyapuraha mahdollistaisi näiden näkökulmien täysimittaisen hyödyntämisen uusien teoksien muodossa.

Työssäni on kyky heittäytyä filosofiseen pohdintaan, sukeltaa syvään, ja heittäytyä leikkiin. Työskentelyni on aktiivisesti uutta etsivää, koska sisällöt ja työskentelytapani edellyttävät, etten ota asioita annettuna vaan jaksan kysyä, kyseenalaistaa ja olla utelias. Tämä näkyy tavassani työstää ääntä, mutta myös toimijuudessani laajemmin, missä olen mukana luomassa uudenlaisia rakenteita ja kieltä. Praktiikkaani ohjaa kunnioitus ääntä itseään kohtaan ja kaikki tapahtuu sen ehdoilla.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Aino Sound 40 000 € Tanssivideoteos Hoitava

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Videoteos Hoitava tutkii audiovisuaalisen kerronnan mahdollisuuksia tuottaa katsojalle kehollisia kokemuksia. Teos käsittelee kontaktia ja kontaktittomuutta perustuen koronasairaanhoitajana työskennelleen tanssitaiteilija Hanna Heinon kokemuksiin. Tavoitteena on kehittää tanssielokuvan audiovisuaalista ilmaisua ja etsiä tapoja, miten katsojan saisi samaistumaan tanssin kehollisuuteen. Teos kannustaa kehollisuuden kautta käsittelemään tunteita, jota hallitsemattomat ja tuntemattomat asiat voivat herättää. Sairaudetkin ovat osa elämää ja luontoa, jota emme voi hallita, voimme vain yrittää tulla hallitsemattoman kanssa toimeen. Teoksen suunniteltu esitysympäristö ovat hoitolaitokset, mutta teosta voi esittää myös festivaaleilla. Työskentelyyn sisältyy ohjauksen, kuvauksen ja tanssin ennakkosuunnittelu, videoteoksen kuvaukset sekä lokaatiossa että studiossa, kuvamateriaalin leikkaus, kuvaan jälkikäteen lisätyt visuaaliset efektit ja äänityöt. Projektin taiteellisesti päävastuulliset ovat ohjaaja/äänisuunnittelija sekä projektin vastuuhenkilö Salla Hämäläinen, tanssija/koreografi Hanna Heino, kuvaaja Saija Mäki-Nevala, leikkaaja/visual fx-artisti sekä avustavia tekijöitä. Työskentely ajoittuu aikavälille kevät–kesä 2021, ja videoteos on valmis syyskuussa 2021.

Tanssielokuvassa käytetään tanssin ja elokuvan keinoja tarinan ja tunteen välittämiseen. Konventionaalinen kuvailmaisu palvelee tehokkaasti tarinankerrontaa, mutta voi jättää katsojalle tarkkailijan roolin suhteessa esiintyjän keholliseen olemukseen ja liikkeeseen. Hoitava tavoittelee audiovisuaalista ilmaisua liikkeelle ominaisella tavalla, eli audiovisuaalinen ilmaisu valitaan liikekieltä mukaillen. Teoksen aihe puhuttelee tässä hetkessä: Kontaktittomuus on muuttanut kehollista olemistamme.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hämäläinen Salla, Mäki-Nevala Saija, Heino Hanna, Effendy Ella, Lehtikangas Pekka, NN NN

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

taiteilija Simo Alitalo ja työryhmä (Sonic Commons) 180 800 € Kuulumia, yhteisöllinen äänitaidehanke kuulumien ja kuuntelun puolesta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen
Kuulumia-hanke etsii menetelmiä ja käytäntöjä joilla ihmiset pystyisivät suojelemaan ja puolustamaan jokapäiväisiä ääniympäristöjään, kuulumia, niin että ne säilyisivät kuunneltavina.

Kuulumia järjestää tapahtumia ja erilaisia tapoja joilla ihmiset pystyvät sanallistamaan, arvioimaan, dokumentoimaan ja tallentamaan omia kuulumiaan ja niiden muutoksia. Hanke myös yllyttää ihmisiä kuuntelemaan sekä harjoittamaan kuuntelua aktiivisesti. Tavoitteena on kaikkien sananvalta kuulumien muutoksessa.

Kuulumat ovat yhteisomaisuutta (sonic commons) jonka yhteisöllistä luonnetta ei ole tunnustettu. Kuulumien merkitys jokapäiväisessä elämässämme on sivuutettu ja sitä vähätellään. Meille sanotaan että "meluun tottuu", vaikka tutkimukset osoittavat, että melu altistaa sekä vahingoittaa terveyttä monella tavalla. Meille tarjotaan menetelmiä, miten voimme sulkea korvamme, kun tosiasiassa meidän pitää vaatia kuulumat omaan hallintaamme.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Alitalo Simo, Alitalo Tuike

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Mediataiteilija Pasi Autio 30 000 € Taiteellinen työskentely Lintudisco-konseptin parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Työskentelen apurahakaudella pääsääntöisesti Lintudisco -konseptin parissa. Sen lähtökohtana on kiinnostukseni lintujen laulun rytmiikkaan ja musikaalisuuteen sekä uutiset lintukantojen romahtamisista. Pyrin Lintudiscossa herättämään ristiriitaisia tunteita yhdistämällä kantaaottavan teeman, luonnon monimuotoisuuden katoamisen, musiikin viettelevyyteen ja viihdyttävyyteen.



Työstän Lintudiscoa varten lintujen lauluäänistä rytmillisiä ja minimalistisia titityybeat "diskomusiikkikappaleita" sekä lintujen ääniin pohjautuvia äänimaailmoja. Nämä musiikki- ja ääniteokset ovat keskeinen osa eri tavoin ja tekniikoin toteuttavia teoksia.

Teen tulevaan Helsinki Biennaaliin yleisöä osallistavia Lintudisco -tanssitapahtumia, joissa yleisö voi tanssia titityybeatin tahtiin tanssitaiteilija Ville Oinosen luomien, esittämien ja ohjaamien liikkeiden mukana. Kuvaan Oinosen kanssa myös videotaideteoksen/musiikkivideon tähän materiaaliin.

Pidän yksityisnäyttelyn Galleria Huudossa lokakuussa 2021, johon toteutan tilallisen Lintudisco -teoksen joka sisältää videota/valokuvaa ja ääntä.

Yhdistän ensimmäistä kertaa työskentelyssäni mediataidetta, musiikkia, äänitaidetta, performanssitaidetta ja tanssia.



Yritän saada Lintudisco -tanssitapahtuman katsojat osallistumaan ja kokemaan teoksen tanssimalla. Pyrin herättämään katsojassa ristiriitaisia tunteita käsittelemällä vakavaa aihetta huumorin keinoin ja vielä nauttimaan siitä. Ehkä tämä voi auttaa tunnistamaan omaa käyttäytymistään muissakin yhteyksissä ja valintatilanteissa.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

medianomi Heidi Backström ja työryhmä (Teatterin uusi alkukirjasto) 15 000 € Teatterin uusi alkukirjasto – teatteritekstien kustannushanke

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Uusi kustantamo Teatterin uusi alkukirjasto julkaisee teatterin keskeisimpiä nykyajattelijoita, avantgardenäytelmiä, muulla kuin suomeksi tai ruotsiksi kirjoitettuja kotimaisia näytelmiä, koreografianotaatioita sekä esseistiikkaa eli näyttämötaiteisiin liittyviä tekstejä, joita ei Suomessa muuten ole mahdollista jatkuvasti lukea, vaikka kirjoittajia ja lukijoita on. Hankkeen jälkeen Suomeen on luotu uraauurtava teatterin “alkukirjasto” ja kustantamo, joka synnyttää (teatteri)keskustelua, laajentaa suuremman yleisön käsitystä teatterista merkittävästi sekä sparraa suomalaista teatterikirjoittamista ja sen vaikuttavuutta uudelle tasolle.

Teatterin uusi alkukirjasto väittää ja osoittaa, että teatterin perusteokset pitäisi nykypäivänä ajatella uusiksi ja asettaa näytelmät lukemisharrastuksen ytimeen proosan ja runouden rinnalle.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Backström Heidi, Säkö Maria

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Muusikko Joakim Berghäll 67 500 € Taiteellinen työskentely äänitaideteosten ja videosarjojen parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Apurahan avulla saan valmiiksi pitkän tutkielman siitä, miten tila vaikuttaa musiikilliseen lopputulokseen. Teen tutkimusta kiertäen ensin ulkokohteissa Suomen sekä lähinaapuriemme luonnossa. Hyödynnän hankkimaani, ladattavaa mobiiliäänityskalustoa ja esiinnyn dialogissa kohteen kanssa, improvisoiden sävellyksen paikan ehdoilla ja äänittäen tilan niin tarkkaan jokaista rasahdusta myöten, että kuulija voi todella kokea olevansa teoksessa sisällä. Luontokohteiden lisäksi kierrän erityislaatuisissa kaupunkikohteissa, soivissa, ihmisen rakentamissa lokaatioissa. Työn hedelmät julkaistaan videosarjoina ja/tai äänitaideteoksina, osa kerrallaan.

Saan valmiiksi Dialogues-duettolevysarjani kolme seuraavaa osaa, joiden teemat ovat V: Amerikan kiinnostavimmat jazzmuusikot, VI: Hip Hop ja VII: Nykymuusikot. Jatkan tutkimustyötä kiertuetoiminnan hiilineutraaliuden eteen käyttäen esimerkkinä omia yhtyeitäni, ja jakaen kerättyä tietotaitoa aiheesta kaikille kiinnostuneille. Tutkin myös mahdollisuuksia yhtyetoiminnan uusiin aluevaltauksiin. Miten tuoda yhtye taidemuseoon, tai virtuaalisesti tilaan kuin tilaan? Teen äänitaideteoksia, esiintyen niiden kanssa myös interaktiivisesti.

En koe, että avaukseni olisi erityisen rohkea. Ehkä tämän myöntäminen on rohkeaa?
Onko rohkeaa olla vastuullinen? En pidä tekemiäni valintoja niinkään rohkeina kuin vastuullisina.
Olen tekijä, joka saapuu esiintymisiinsä pyörällä, tekijä, jonka yhtyeet toimivat hiilineutraalisti. Ekologisuus on ohjaava vaikuttaja kaikissa valinnoissani. Otan toiminnassani huomioon inklusiivisuus- ja tasa-arvokysymykset. En pelkää asettaa itseäni epämukavuusalueelle, vaan nautin siellä, missä voin oppia muilta.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Veikko Björk 72 000 € Taiteellinen työskentely ympäristöteemoihin liittyen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Taiteilijana välitän kokemuksia ympäristön tilasta yhteisön tietoisuuteen. Työskentelen työhuoneella ja luonnossa. Etsin vaihtoehtoisia näkökulmia ihmiskeskeiselle ajattelulle.

Covid-19 on osoittanut, että pystymme muuttamaan elintapojamme vähemmän ympäristöä tuhoavaksi. Sen sijaan, että odotamme epidemian loppuvan, voimme sopeutua uusiin olosuhteisiin. Taide voi olla tässä sopeutumisessa etulinjassa yhdessä tieteen kanssa.
Shamaaniperinteestä on paljon opittavaa yhteiselosta muiden lajien kanssa. Shamaani pystyi ottamaan muiden eläinten olomuodon ja välitti kokemaansa yhteisölle. Kesällä 2020 kuljin hömötiaisena metsissä etsien sopivaa pesäpuuta.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Animaationtekijä, sarjakuvapiirtäjä Maria Björklund 72 000 € Planeetta Z -animaatiosarjan käsikirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Planeetta Z on kehittelyvaiheessa oleva animaatiosarja, joka esittelee erikoisen planeetan outoa ekosysteemiä ja sen asukkaita. Sarja on suunnattu ensisijaisesti 6–9-vuotiaille lapsille ja se koostuu 39:sta seitsemän minuutin mittaisesta jaksosta. Luontodokumenteista inspiraationsa saaneen Planeetta Z:n ytimessä on ajatus monimuotoisuudesta. Sarjan päähenkilöt, kuten Pinki, Tora ja Bobo, vaihtelevat söpöistä eläinvauvoista aina kauhistuttaviin petoihin ja pienen pieniin parasiitteihin. Planeetan erilaisten otusten haasteena on tulla toimeen keskenään, ja usein planeetan pinnalla selviytyminen edellyttää myös luovaa yhteistyötä. Sarjan tuottaa turkulainen animaatiostudio Pyjama Films, ja se perustuu Maria Björklundin samannimiseen sarjakuvaan.

Vastakkainasettelun, vihamielisyyden ja nurkkakuntaisuuden yleistyessä maailmassa tuntuu välttämättömältä, että lastenviihteessä esitellään kohdeyleisölle parempia vaihtoehtoja. Tämä on Planeetta Z:n ydinkysymys: miten keskenään valtavan erilaisten olentojen on mahdollista selvitä ja elää sovussa oudolla ja joskus vähän hankalallakin planeetalla?

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Editor, publisher, researcher Sezgin Boynik ja työryhmä (Rab-Rab Stories) 70 500 € Remembering as future

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
The project Remembering as future is a series of publications discussing the relevance of history in understanding today’s artistic forms and political struggles. The project starts with an idea to elaborate on specific historical events through very concrete examples by following the stories of people involved in these moments. These are stories of Muammer Özer, Larissa Reisner, Hjalmar Linder, and Kari Aronpuro. This project is not an homage nor it is searching for the heroic models from the past, it aims to picture how in the moments of radical historical ruptures it is difficult to separate personal from political.
Taking the subjective aspects of historical narratives as the point of departure, the main question of the project is to search for the experimental storytelling in dealing with the past.

Theoretically, the whole project builds on the epistemological premises of breaks and ruptures. The central claim is that these breaks are rich with new knowledge. By these breaks what is referred to is attempts of people to detach from their given identifications; people who surpass the given definitions of social class, artistic norms, gender roles, and national belonging. The core concept of the project is to talk about such people whose lives ceased to fit into patterns of traditional and conservative society; but instead became models, or crystallisations, of different traits and contradictions of the social emancipation. The hypothesis of the project is to delineate these personal traits in light of larger historical and social contexts through experimental forms enabled by artistic practices. Ultimately, the aim of the project is to apply experimental storytelling devices in finding the hidden palimpsests, latent trajectories, and invisible traits of the lives of people who have changed the usual route of the society.

It talks about lives of people who opposed given definitions of social class, artistic norms, gender roles, and national belonging. It presents lives of people who refused to fit into patterns of traditional and conservative society as the inspiration for artistic forms and political struggles. It portrays social emancipation as experiment in living.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Boynik Sezgin, Henriksson Minna, Kagovere Ott

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Anna Broms 22 500 € Miten luonto tehdään?

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Teoreettinen fyysikko Carlo Rovelli sanoo, että maailma ei ole kappaleiden kokoelma vaan vuorovaikutuksen kokoelma. Tallennan muutoksia ja palautumisia ja liikettä. Aiheeni käsittelevät nostetta, painovoimaa ja aikaa ja ne ovat yleisinhimillisesti jaettavia.

Maalaan veden ja ilman avulla yli 4-metrisiä maalauksia ohuelle batistipuuvilllalle, joka reagoi lämpöön, liikkeeseen ja kosteuteen. Teokseni Spaces between the spinal bones on nyt esillä Saari2020-tapahtumassa. Yhdistelemällä herkkiä, joustavia ja luontoa vahingoittamattomia materiaaleja, kuten sellakkaa, luonnonpigmenttejä ja mehiläisvahaa, olen saanut aikaiseksi toimivan tavan maalata kestäviä teoksia ulkotiloihin, jotka joustavat kuin iho.

Teokseni muuttuvat. Teoksissani en käytä muoveja enkä muutakaan maatumatonta tai ympäristöä vahingoittavaa materiaalia. Tutkin materiaalit ensin äärioloissa: myrskytuulessa, sateessa, pakkasessa, auringossa ja vedessä. Teos voi mukailla shinto-kulttuurin toimintaa, jossa puinen temppeli rakennetaan parinkymmenen vuoden välein uusiksi ja kuolemattomuus saavutetaan luonnon ehtoihin sopeutumalla. Teoksesta voi antaa osia ympäristön käyttöön ja siihen saa koskea.

Taiteessa on vallalla järjestelmä, joka ei edistä kokeilevuutta, vahingoittaa taidetta ja johtaa markkinavetoisen taiteen ylivaltaan. Mikä on taiteilija perintö maailmalle? Haluan nähdä, että taiteilija voi ottaa vastuun jättämästään jäljestä.

On olemassa painovoimastaan tietoisia paikkoja.
Selkärangan nikamien väleissä tilaa.
Tuuli läpäisee makuupussini idästä.
Vaaleanpunaisena.
Ruutupaperin marginaali piirtyy kehooni.
Meren noste

Julkisen taiteen tulee olla myös taiteellisesti haastavaa, ympäristöystävällistä ja se voi olla muokkautuvaa. Jos teos jää luontoon, miten se vaikuttaisi? Voiko teoksesta tehdä pesän? Saako eläin siitä suojaa?
Jatkan ympäristöystävällisten materiaalinen kanssa maalaamista ulkona ja merenrannalla.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Visual Artist Diego Bruno 30 000 € Brief occupation of the courthouse (working title)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
I aim at completing an investigation and realisation of an audiovisual art work, that ask for the pertinence of moving-image in producing a compelling form of peoples uprisings. Claiming that the formal particularities of film, allow for re-situating distant geographies and actualizing past events. Questions of actuality of the events investigated , and representation as a category both artistic and political are at the center of this project.
Departing from a specific event, a wave of peoples uprising in the altiplano region of Bolivia between the year 2000 and 2005, the work-plan focus on the usurpation and destruction of a police station and court house in the small town of Achacachi in the Bolivian altiplano during April 2000.
The specific event I want to focus on took place during the roadblocks between April and September 2000 in The Altiplano region of Bolivia. Community members expelled local authorities from the Achacachi mayor’s office, burned documents and archives that contained the procedures to survey and title land, opened jails and burned legal records. Similarly they destroyed and burned police offices, and they expelled high-ranking members of the national police of the town.
The displacement of state institutions and the “de facto” autonomous control of vast Aymara territories was, in my view, one of the two most significant aspects of the uprising during the period. The symbolic and political force of these actions can be read as the break down of dynamic of the State. It was the expression, revelation and decisive practice of a particular way of living, producing, and struggling against the established order.
It is the collapse of sovereignty as an organizing element through the State. Understanding this as a meta-institution that has a monopoly on politics, and the legal and juridical order of the people.
Thus a space appears in which subjectivity comes from below, from a place outside the institutions.

This work addreses collective attempt for new forms of politcal practices. It is concern with both political actions that aim at transforming regimes of representation and visibility, but also with artistic forms that, in order to addres those political events, have to also investigates formal and artistic radicality. Therefore looking for new languages.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Dosentti, opettajankouluttaja Hannele Cantell ja työryhmä ((in)validit) 52 400 € Näkyväksi tekevä lukupiiri: Esseeteos vammautumisesta, kelpaamattomuuden tunteesta ja identiteetin muutoksista, sekä esseistä kumpuava näyttämöteos

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joilla on jokin krooninen sairaus. Osalla sairaus on synnynäinen, toisille taas sairaus tulee yllättäen jossakin elämänvaiheessa. Hannele Cantell vammautui, kun hän sairastui kahteen neurologiseen harvinaissairauteen 50-vuotiaana. Hankkeen aikana hän kirjoittaa radikaalista elämänmuutoksestaan esseemuotoista tietokirjaa. Teksteissä pohditaan tunnetason kokemuksia kelpaamattomuudesta, ulkopuolisuudesta, kehon kömpelyteen liittyvästä häpeästä ja surusta sekä riippuvuudesta suhteessa toisiin ihmisiin. Esseissä pohditaan muun muassa, onko vammautunut ihminen enää viehättävä ja kelpaava, ja miten seksuaalisuus muuttuu, kun kaikkialle särkee. Keskeinen teema on, miten identiteetti ja sosiaaliset suhteet muuttuvat, kun keho pettää: rakentuuko siis minuus kehollisuuden varaan? Nämä ovat teemoja, joista ei useinkaan kehdata ja rohjeta puhua.

Esseeteoksen rinnalla kulkee tekstien reflektointi laajemmin, ja irrottautuen yksipuolisesta vammaisuuden näkökulmasta. Työryhmä koostuu Cantellin ohella eri-ikäisistä näyttelijöistä (Pinja Hahtola, Sari Havas, Ria Kataja, Minna Kivelä, Irina Pulkka, Minna Puolanto), joiden kanssa toteutetaan monitaiteellinen näyttämöteos. Se pohjautuu Cantellin esseisiin, joiden johdattamina pureudutaan keskustelun, draaman ja liikkeen avulla mm. kehollisuuden, seksuaalisuuden ja identiteetin muutoksiin erilaisissa elämäntilanteissa. Kirjallisuuden omakohtainen reflektointi on tullut työryhmälle tutuksi lukupiirissä, ja myös näyttämöteoksessa keskeistä on kokemusten jakaminen ja kohtaaminen, kuten lukupiirissäkin. Myös yleisö osallistetaan keskusteluihin mukaan. Esitysten tärkeänä viestinä on osoittaa, että kelpaamisen ja kelpaamattomuuden sekä muiden tunteiden moninaiset kokemukset ovat lopulta samoja, olipa kyse vammaisesta tai vammattomasta ihmisestä.

Hanke perustuu yhdenvertaisuuden ajatukseen monin tavoin: tietokirjallisuus kohtaa taiteen, vammainen vammattomat, esiintyjä yleisön, ihminen ihmisen.

Aihe: Onko vammainen ihminen muille näkymätön, vain epäkelpo – invalidi – keho? Miten vammaiset ja vammattomat kohtaavat häpeän, riippuvuuden ja kelpaamattomuuden tunteita? On rohkeaa puhua heikkoudesta.
Esitystapa: Hankkeessa syntyy esseemuotoinen tietokirja, jossa käsitellään mm. kelpaamista, pelkoa, riippuvuutta ja seksuaalisuuden muutosta. Esseistä kumpuavat kokemukset tuodaan näyttämölle poikkitaiteellisin keinoin, jossa työryhmä peilaa, jakaa ja kohtaa omia elämänkokemuksiaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Cantell Hannele, Hahtola Pinja, Havas Sari, Kataja Ria, Pulkka Irina, Puolanto Minna, Kivelä Minna

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master In Global Music, harp performer, singer Natalia Castrillón ja työryhmä 24 625 € A transcultural journey for harp, voice, electronics and visuals – Traditional meets experimental

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
A transcultural journey for harp, voice, electronics and visuals consists of the creation of a voice and harp concert and concept developed by the investigation on how the traditional (voice accompanied by a harmonic instrument) meets the experimental (electronics and visuals) and how this interdisciplinary collaboration between artists from Finland and Colombia brings an innovative sonic and visual experience as a result of their encounters.

This concept and concert aim at promoting versatility, the creation of a third space for a new harp concert format and the coexistence between the known and the unknown: Colombian folk songs that will be presented in a format arranged for voice, lever harp, Colombian harp, electronics and visuals as well as my own compositions for lever harp and llanera harp.

Also, this work will focus on the use of contrasting approaches on my harp playing including conventional ways of using the instrument as well as using extended techniques and preparations on my instrument in order to investigate and promote its versatility as an instrument and sound object.

There will be 3 different concerts in Finland featuring guest musicians and a graffiti artist.

I am creating a concert format which supports and promotes the coexistence of diverse backgrounds that have shaped my musicianship: Classical harp playing, folk Music, Global Music, Experimental Music and singing as well as the collaboration between diverse fields of art brought to this project (visual arts and graffiti) in a concert format that aims to create a third space which will be the result of the artistic dialogue of our different cultures and art disciplines together.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Castrillon Natalia, Olarte Alejandro, Guzmán Paola

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Multidisciplinary Sonic-based-Artist/Researcher Sergio Andrés Castrillón Arcila 72 000 € On the edge of the contour: a series of experimental-multi-sonic performances and analysis-based texts created by means of comprovisation

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
On the Edge of the contour is a two-year art project that integrates research. The main convergent point between the artistic part (4 experimental-multi-sonic performances) and research (4 analytical texts based on the art works) is comprovisation. According to composer S. Bhagwati, comprovisation appears as a practice that allows score-base notated pieces the inclusion of improvisational elements, generating the coexistence between a contingent moment of performance, and a context-independent system of rules. Here I propose to use comprovisation as: 1) An experimental creative process, 2) A tool for using non-traditional notation or scoring, and 3) An analysis method for experimental-multi-sonic pieces. Namely, the core of its compositional-performative aim is expanded into a multifunctional tool that can be applied to different creative and analytical processes.

Due to my role as a multidisciplinary sonic-based-artist/researcher and my transcultural identity, within this project I plan to develop ideas of experimental cross-genre creativity, multi-sonic performance, and instrumental deconstruction. Reassess soundscape composition, and the use of electronic devices and noise. Delve into physical approaches to sound performance, as well as gestuality in sound and music theater, using as study material Charlotte Moorman's, Nam June Paik's, Mauricio Cagel's, and some of my own works. Finally, I propose to integrate the concepts of displacement and geocultural identity by philosophers J. Rancière and R. Kusch respectively.

The works are all created and performed by myself and registered live in different scopes in Helsinki, in order to avoid traveling. Also to foster a more ecological awareness in art making, I plan to only use equipment found at hand, aiming to accomplish a sort of domestic and self-sustainable set up for each piece. On the other hand, all the registrations and texts will be published in online art platforms that promote mainly experimentalism.

This project breaks any idea of unitary expertise, reassessing and developing in parallel art and research. It displays new experimental-pluralistic art processes and research methods. Here art and research; composition and improvisation; music and sound art; as well as the traditional and the experimental; meet on the edge of the contour interacting equally strongly in diverse scopes, reconstructing themselves, and fostering inclusivity and accessibility in more ecological and sustainable ways.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Phd candidate Synes Elischka ja työryhmä 56 750 € An artistic exploration on radical intimacy and queer feminist film aesthetics and production methods

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
This is an artistic exploration into the possibility space of sexually explicit movie aesthetics and production methods based on enthusiastic consent.

Our project started after the screening of very diverse porn films curated by Vex Ashley at Wonderlust Festival Helsinki in 2016. We instantly felt drawn to combine our experience in cinema, costume design, media-, and performance art to explore the form of sexually explicit material in our work.

With every film we made we learned something new, making the shooting safer and more comfortable for everyone involved. And with every film, we found new questions and directions for our artistic research.

We will focus on three main areas: production methods (how to change our production methods to prioritise human connection & safety), aesthetics/performance (how does our existing practice change when working with explicit sexuality), and themes (eco-sexuality, post-gender, radical vulnerability, effortless consent & safety, liberation from the false dichotomy of "norm" vs "other").

Phase 1: We explore our research questions alone and regularly meet & collaborate with other artists from Finland & abroad by organising screenings and workshops.
Phase 2: We will organise one 10 day experimental filmmaking retreat, and produce several short films.

The porn industry's aesthetics today stand as a monopolistic fiction that constructs and influences our sexualities. We are de-constructing their legacy, but not by trying to comment on their fiction or trying to replace it with something more "realistic".
We are flooding it with fierce artistic expressions of other sexualities–creating a diversity of fictions to challenge their monopoly.

Working with sexuality magnifies existing problems in society: things that seem vague in everyday life - like consent - become urgent when it involves your own body.

We counter our cultures pervasive violence with raw authenticity, a lust for new, diverse expressions of intimacy - using cinematic tools and aesthetics.

Our continued artistic exploration stems from our deeply personal need for art that reflects the diversity we live and fight for every day.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Elischka Synes, Riitijoki Vilma, Kukkonen Kaisa

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Elokuvaosuuskunta Camera Cagliostro 34 000 € Kuninkaan kaupungissa – Kuusiosainen animaatiosarja romaniperheen muutosta Tukholmaan 70-luvulla

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Kuninkaan kaupungissa on kuusiosainen, lapsille ja varhaisnuorille suunnattu dokumentaarinen animaatiosarja joka kertoo 70-luvun suuresta rakennemuutoksesta romaniperheen näkökulmasta. Matka Karjalan hökkelikylistä Olof Palmen Ruotsiin, Tukholman suuriin "miljoonalähiöihin" oli pitkä ja monimutkainen, mutta sen seurauksena kokonainen 60-luvulla syntyneiden suomalaisten romanilasten sukupolvi pääsi tutustumaan koulutuksen, keskuslämmityksen ja sinikeltaisen kansankodin symbioosiin.

Yhteistyössä YLEn, Pohjoismaisen ministerineuvoston, Kirkon Mediasäätiön, Romanikulttuurin museon sekä ruotsalaisten ja tshekkiläisten animaatioalan yhteistuottajien kanssa kehittelyyn lähtenyt sarja on itsenäinen jatko ohjaaja Katariina Lillqvistin ja Elokuvaosuuskunta Cagliostron vuosituhannen vaihteessa tekemälle romanisatujen sarjalle Mire bala kale hin – Tarinoita matkan takaa. Sarja oli ensimmäinen suomalainen animaatioprojekti joka sai MEDIA-ohjelman tukea EU:lta, ja se levisi vuosien varrella 12 eurooppalaiseen maahan liki yhtä monen käännösversion kanssa. Sarja käännettiin myös monelle romanikielen murteelle eri maissa.

Mire bala -sarja perustui kuuden maan romanilegendoihin ja sen historialliset tapahtumat sijoittuivat viidelle vuosisadalle. Sarjan tyyli oli aiheelleen uskollisesti värikäs ja täynnä romaniperinteen uskomuksia ja autenttisia yksityiskohtia, ja sen tekoprosessiin osallistui romanitaiteilijoita ja - muusikoita viidestä maasta. Kuninkaan kaupungissa on edeltäjäänsä hieman realistisempi, mutta senkin keskeisenä elementtinä on romanien kertomaperinteen uskomaton surrealismi ja hengästyttävä vauhti.

Tälläkin kertaa tuotannon kaikkiin osa-alueisiin osallistuu romanitaustaisia tekijöitä. Yksi projektiin liittyvän koulutusprojektin keskeisistä tavoitteista on kulttuurialalla jo toimivien tai sitä opiskelevien romaninuorten koulutus animaatioalan ammattitehtäviin nimenomaan tuotannon puolella: paitsi romanimuusikoita ja käsikirjoitustiimin jäseniä.

Rankkaan 70-luvun romanitodellisuuteen ja autenttiseen haastattelumateriaaliin perustuva animaatiosarja ei ole kaikkein perinteisintä Pikku Kakkosen materiaalia. TV2:n lastenohjelmilla on kuitenkin pitkä perinne riskinoton suhteen: K. Lillqvistin yksi keskeisimpiä teoksia, Berliinissä Hopeisella Karhulla palkittu Kafka-filmatisointi Maalaislääkäri oli aikoinaan myös Tohlopin lastenohjelmien kanssa toteutettu tuotanto. Kuninkaan kaupungissa jatkaa tällä linjalla tinkimättömän rohkeasti.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Grund Tomas, Nikkinen Angelika
Muut työryhmän jäsenet: Lillqvist Katariina

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

artist Antye Greie-Ripatti 38 250 € Feminist sonic technologies {recon}

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Continuation of the Recon project [Kone Foundation 2020], growing into a network of global feminist sound art & listening community, commissioning exclusive work of political sound and listening. I would like to grow the project into a specific support network of artists working bravely with sound by commissioning women & feminist artists for contribution to the exhibition space rec-on.org. My plan is to facilitate the projects, oversea the contributions and build the spaces and network.

Feminist sonic technologies uses methods of listening and sound for justice, equality and care.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteilija Tommi Grönlund ja työryhmä (Museum of Sound) 77 800 € MV Museum of sound

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen
During the last years we have worked on how we can facilitate and look after the heritage of Mika Vainio's legacy and work. Through this process we have gathered reflections and experiences of how sound art can be displayed, the relevance towards other practice and its part of art and music context.

We think it's time to show dedicated funding and attention to the area of sound art and in the light of the exhibition Mika Vainio 50 Hz and follow up on the research and initiative from this exhibition. There were several findings and thematic that was not included, that could be furthered explored.

We find it relevant to see how sound can be used as a materiality in itself and that this is an area to be showed more attention and research. Music and sound within art practises is something that would be highlighted, especially to look at how this create other types of connections and juxtapositions that is specific through this form. The main aim is to pay more attention to sound, that sound is all around us, also silence is a sound, and that we should listen to sound instead of just hear sound.

The project aim to stage sound events were the following topics are explored: How to install sound art? Create platforms were venues are sourced for sound installations or the sites are sources for sounds in themselves. Sound can create other types of emotional response or reaction that other media or art forms.

The approach would be create a warehouse event were sound installations are mounted. A succession of events will be attached such as talks and discussions were the themes around sound art are followed up upon, with key researchers, artist and curators.

Another important aspect is the audience participation and reaching towards another combination of audience appeal, which differs from the usual museum and gallery audience. The relevance of club culture, electronic music and sound art will be explored through the events.

The initiative we are applying funding for aims to cross boundaries by presenting sound art in various places. The project is unusual since it will present works that are between the art and music, in abandoned sites. A large part is the audience participation through listening and interacting in the space. The initiative will present works that does not have an exciting platform and will reach a range of audiences through its reference to rave culture and electronic music.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Grönlund Tommi, Lundgreen Rikke

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Jenni Haili 30 000 € Voyage out – Sukuhistoriaan ja paikan muistiin pohjautuvan teoskokonaisuuden toteutus Viipurin maalaiskunnassa ja New Yorkissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Täytän tänä vuonna 40. Ehkä tämä lähestyvä ”keski-ikä” on saanut minut katsomaan taaksepäin, etsimään juuriani. Isäni suku – Hailit – juontavat juurensa Viipurin maalaiskuntaan. Isäni äiti teki aikoinaan sukututkimusta ja hiljattain sain nämä dokumentit itselleni. Ilmeisesti ensimmäisellä rekisteröidyllä Haililla on ollut esi-isälle sopiva etunimi: Adam. Epämääräisistä isäni kertomista tarinoista, muistan että joku esi-isistämme muutti Amerikkaan siirtolaisuuden kultavuosikymmeninä. Verkossa julkaistuista Ellis Islandin matkustajalistoista löydänkin jopa 10 Suomesta lähtenyttä Hailia, jotka saapuivat New Yorkiin vuosien 1906 ja 1955 välillä.

Työskentelyjakson aikana tutkin menneen ja nykyisen suhdetta. Vierailen ja valokuvaan Haili-suvun alkuperäisissä maisemissa Viipurin maalaiskunnassa. Rinnastan nämä kuvat maisemiin, jotka ”kauimmaksi matkustanut” Haili näki New Yorkissa. Löysikö tämä matkaava esi-isäni (vai äitini?) jotain maalaiskylästä tuttua suuresta kaupungista? Tavoitteenani on, että kuvien välinen keskustelu synnyttää uusia ajatuksia ja mielleyhtymiä.

Kuvasarjan kuvat toteutan historiallisella ja työläällä märkälevymenetelmällä. Materiaali, sen mukana tulevat virheet, sattumat ja kokeellisuus ovat oleellinen osa työtä. Märkälevymenetelmä fragmentoi kuvan vakaan olemuksen monella tapaa.

Tämän projektin valokuvien on tarkoitus toimia kahden maailman välillä, muodonmuutoksessa, jossa valokuvien aitous on kiehtova todiste kokemuksesta. Mieli, muistot ja kokemus ovat yleisestikin epävarmoja asioita ja sisältävät paljon tukahdutettuja ja käsittämättömiä ulottuvuuksia. Aion tutkia olemassaolon suuria teemoja: muistia, halua, kuolemaa ja luonnon valloittavaa välinpitämättömyyttä ihmisen pyrkimyksiin. Kuvissa mennyt ja nykyinen, kuten myös fakta ja fiktio sekoittuvat.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

taiteilija Johanna Hammarberg (Matruka) 108 000 € Kolme kosketusta -teossarjan toteuttaminen ja muu taiteellinen työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Toteutan kolmen eri taiteenalaa edustavan taiteilijan kanssa paikkasidonnaisten kohtaamisesitysten sarjan sekä kirjoitan ja toimin esitystaiteilijana.

Vasta kun yksittäinen ihminen todella uskaltaa kohdata toisen (paikan, tilan, ajan, suurelementin, vieraan ihmisen) absoluuttisen toiseuden ja siirtyä polariteettien vallitsemasta maailmankuvasta "minä-sinä" -olemiseen (Martin Buberin ‎Ich und Du), vallankumous voi alkaa. Taide on turvallinen raami avautua, tulla toiseuden koskettamaksi, muuttua.

Kriisi kriisiyttää ihmisyhteisöä. Vaatii rohkeutta luoda alusta kosketetuksi tulemiselle, olla huutamatta huutajien kuorossa tai sitä vastaan.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

maisema-arkkitehti Hanna Hannula ja työryhmä (Yhden pallon visiot) 23 500 € Yhden pallon visiot

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
Yhden pallon visiot on kirjallinen ja kuvallinen teoskokonaisuus, jossa etsitään vastausta kysymykseen, millainen olisi maapallon kantokykyyn sovitettu kestävä yhteiskunta. Teoskokonaisuudella halutaan lisätä yleistä ymmärrystä yhteiskunnissa tarvittavista kokonaisvaltaisista ekologisista rakenneuudistuksista ja tuoda esiin inspiroivia, ratkaisukeskeisiä näkemyksiä ympäristökriisejä koskevaan keskusteluun. Poikkitieteellinen ja -taiteellinen kokonaisuus julkaistaan verkkomediassa, kirjana ja näyttelynä.

Hallitun ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen muutoksen onnistumiseksi meillä pitää olla luottamusta siihen, että elämä muutosten jälkeen voi olla hyvää ja merkityksellistä kaikille. Tarvitsemme vision siitä, minne olemme matkalla – mikä tulee muuttuvien asioiden tilalle. Uskomme, että taiteen avulla kestävyysmuutoksesta käytävä keskustelu voi herättää uudenlaista kiinnostusta ja vastakaikua. Siksi tieteellinen tieto tulkitaan hankkeessa kaunokirjallisuuden ja kuvataiteen keinoin.

Teoskokonaisuuden keskiössä ovat kuvitetut novellit, jotka sijoittuvat Suomeen vuonna 2050. Novelleista seitsemän kertoo yhteiskunnasta, jossa ollaan toden teolla ryhdytty toimiin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Yksi novelleista käsittelee dystopiaa, jossa seuraukset toimimatta jättämisestä ravistuttavat yhteiskuntaa. Novelleista vastaa kuusitoista suomalaista tai Suomessa asuvaa kirjailijaa ja kuvittajaa.

Novelleja taustoitetaan artikkeleilla, jotka käsittelevät tulevaisuuden ekologisen hyvinvointiyhteiskunnan eri osa-alueita: energiantuotantoa, maankäyttöä, ruokaa, liikennettä, yhdyskuntarakennetta ja rakentamista, kulutusta, talousjärjestelmää sekä arvoja ja kulttuuria. Artikkelit perustuvat tutkijahaastatteluihin ja kirjallisiin lähteisiin. Artikkeleista vastaa neljän kirjoittajan ryhmä.

Lopputuloksena syntyy tiedettä ja taidetta yhdistävä moniääninen kokonaisuus, jossa tulevaisuus herää henkiin tarinoina ja kuvina.

Millainen voisi olla maapallon kantokykyyn sovitettu yhteiskunta? Kysymys pakottaa kyseenalaistamaan valintojamme, oikeamielisyytemme ja saavutettuja etuja. Se tekee näkyväksi varjopuolemme yksilöinä ja yhteisönä.

Projektissa yhdistetään uudella tavalla tieteellistä tietoa, kaunokirjallisuutta ja kuvitusta moniääniseksi ja kerrokselliseksi kokonaisuudeksi. Uskomme, että sillä voi olla voimaa puhkaista suojakilpi, joka yleensä saa meidät kääntämään katseemme pois vaikeasta kysymyksestä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Rosqvist Daniela, Hannula Hanna
Muut työryhmän jäsenet: Suokko Aki, Kari Elina, Lettenmeier Michael, Salonen Arto O., Hannula Antti, Yli-Jama Vuokko, Hammarström Louise, N N., N N.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Textile Artist, Illustrator Kholod Hawash 39 000 € Dark home

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
My project aims to collect stories of women in Finland and Iraq that have suffered from domestic violence and express them through an expressive and colorful form of textile art. As an Iraqi woman, who experienced the rise of fundamentalist religion in my home country, and now living in Finland, I can see the great differences in independent status women may achieve in educational and professional life. Domestic violence is a big problem in Finland too. Building a connection between women in Iraq and Finland, I'll develop my ongoing body of artistic work that centers on women.

Domestic violence is a difficult issue around the world. In Finland, about 20 women get killed by their spouses or ex-spouses a year. A study by the European Agency for Fundamental Rights of 2014 states that 53% of women in Finland have experienced emotional threat or violence by men, 30% have experienced physical or sexual violence by their current or ex-spouses. The study does not cover Iraq. I will study the broader picture such statistics show, and my artistic research will be mainly through personal relations and narrative accounts. There will also be stories about women's creativity and success, and about positive roles of women in the family, to show the opposite side, in both Iraq and Finland.

In addition to my studies in Finnish museums and other places for displaying textile arts, such as popular art and craftsmanship for the general public, my research will include visiting Finnish artists in person, talking to them about their motives, topics and techniques. There is an impressive use of textile techniques in contemporary art in Finland which is lacking in Iraq, despite its rich history of traditional genres. I will compare and contrast the motivations and techniques and employ them in my new work for this project. I aim to discover the spirit of Finnish women textile artists and compare it with my artistic experience, techniques and sensibilities. I'm also making an exhibition.

Talking about domestic violence is a societal taboo both in Iraq and Finland, although the status of women is so different. Speaking about this takes courage, especially in the Arab world. I aim to connect these “unspeakable” stories of women from Iraq to women in my current home Finland. Connecting the quilting practices I learned from my mother in Iraq to textile techniques that have a rich history in Finland, I will also undertake original – perhaps unique – research into textile techniques.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tuottaja, käsikirjoittaja Anna-Maija Heinonen ja työryhmä (Heinonen & Moisio) 15 000 € Elokuvan Somesukupolvi muodon ja sisällön kehittäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Somesukupolvi on kahdessa tasossa liikkuva elokuva, jonka kerronnassa limittyvät perinteinen dokumenttiseuranta ja sosiaalisen median alustoilta tallennettu sisältö. Elokuvan ydinajatus on tutkia sosiaalisen median vaikutusta z-sukupolveen. Sivuteemoina elokuvassa käsitellään suosion metsästyksen ja sosiaalisen median mukanaan tuomia lieveilmiötä: nettikiusaaminen, jota elokuvan henkilöt kohtaavat sekä vaikutusvaltaa, jota nuorilla vaikuttajilla on heidän seuraajiinsa. Vaikutusvallan ja tunnettavuuden nurjana puolena nuoret joutuvat rajun arvostelun kohteeksi anonyymissä viestintäsovellus Jodelissa, heistä tehtaillaan meemejä ja levitetään valheellisia tietoja ympäri internettiä.

Apurahan avulla testaamme eri kerronnallisia tapoja käyttää somemateriaalia seurantamateriaalin rinnalla, kuvaamme seurantaa pää- ja sivuhenkilöstä ja viimeistelemme tämän pohjalta käsikirjoituksen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Heinonen Anna-Maija, Moisio Krista

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist / Game Designer Harold Hejazi 60 000 € Museum Futures: Art games for diversity and inclusion

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Throughout the working period I will develop performance-based games for museums that destabilize the institutional and social norms of these cultural spaces. The games that I design and facilitate are immersive theatre performances that use public museums as their medium. They are created in response to pre-existing exhibitions and employ gaming modes such as role-playing and conversation as well as card and video games in order to evoke participation and deeper engagement. This practice is a critique of the disengaged style of consuming art that defines museum spaces. As an artist, I confront this critique and explore different ways of connecting with art. My aim is to shift focus from the object to the experiential.

These museum games foster an environment conducive to exploring multiple perspectives rather than being limited to the perspective of an artist, curator, or critic. Alternatively, the games may stimulate critical thinking regarding the normative ways in which we conduct ourselves within a museum: how we talk (whisper), walk (half-asleep or rushed), learn (through text or audio lecture), and dress (in our Sunday best).
For example, my role-playing game ‘New Stories of Finnish Art’ encourages wider discourse and interpretations of Finnish art to the broader public. Through play, I open up museum spaces to different cultural and ethnic groups and to people who might not see themselves as part of the art world.

At present, there are few established funding streams within museums to support projects of this nature. The support of Koneen Säätiö is essential to enable the development of this new artistic initiative. The grant will enable me to explore the capabilities of the latest game development and VR technologies and to experiment with various performance modalities and immersive theatre techniques. In collaboration with Finnish museums, I will develop participatory performances and digital media platforms to create new forms of experience in museums.

This initiative critiques the museum as a cultural space and provides alternative possibilities for its cultural reinvention. It connects museum work with the performing arts and game design to form a new artistic practice.

This project brings new technologies (VR, Game) into the museum, with a focus on the social-communal component of the art experience. It serves as a model to be adopted by more museums in the future; therefore, it will potentially reach wider audiences.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuva- ja mediataiteilija Päivi Hintsanen 72 000 € Taiteellinen työskentely pigmenttivedosten ja kokeellisten tekniikoiden parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Taiteellinen työni on monimuotoista ja pomppii taiteen genreaitojen ylitse. Apurahatyöskentelyni ehdottomassa pääosassa on kuitenkin luova ja pitkäjänteinen työskentely hitaiden prosessiteosten parissa.

Tärkeimpänä työprosessinani valmistelen kahta teoskokonaisuutta antotypiatekniikalla. Antotypiatekniikka perustuu kasviväriaineen pysymättömyyteen ja haalistumiseen, ja tutkinkin kahdessa teoskokonaisuudessani katoavuuden prosessia. Teoskokonaisuuksien työnimet ovat Kuvien kaiku (perinteet, perintö, muisti) sekä Perhoset (eläinten sukupuutto, ihmisen vaikutus luontoon). Prosessin "oheistuotteena" valmistan itse kasviväreistä pigmenttejä muihin tuleviin projekteihini. Työprosessistani voi lukea työblogistani anthotypical.wordpress.com sekä Instagramissa projektejani voi seurata hashtagilla #anthotypical

Toisena tärkeänä työprosessina teen uutta Maa-kuvasarjaa (työnimi) tekniikalla, jossa yhdistän digitaaliseen tulostukseen perustuvia pigmenttimustevedostekniikoita ja ikivanhoja japanilaisia kuvatekniikoita. Hieman kuvallisesta nykylinjastani abstraktiudellaan poikkeavien, suurikokoisten teosten teemana on löyhästi ajan kerroksellisuus, jota työstän esiin historiallisten värien avulla (maavärit ovat olleet aikojen alusta saakka ja maaliaineisiinkin saattaa joutua väriainetta, joka on syntynyt jo tuhansia vuosia aiemmin).

Teollistumisen jälkeen orgaanisia luonnonvärejä ei ole enää juurikaan käytetty taiteessa, koska niiden valonkesto on pääosin heikko - mutta entä jos niiden "heikkouden" kääntääkin vahvuudeksi? Hitaiden prosessiteosteni parissa työskentelen melko tuntemattomalla maaperällä, jossa luonto ohjaa koko teosten toteutumisprosessia. Luonnonvärit käyttäytyvät välillä epäjohdonmukaisesti, ja auringonvaloon perustuvaa kuvien valotusprosessia ei voi mitenkään edes yrittää hallita.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Vapaa kirjailija ja elokuvantekijä Elina Hirvonen ja työryhmä (Kirjeitä tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin) 55 000 € Kirjeitä tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin – Omaa polkuaan etsivän, Somaliasta Suomeen muuttaneen tytön kokemuksia pohtivan esseekirjan kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
"Kukaan ei kysy mitä sä haluat, vaan yhteisö on jo määritellyt sun puolesta mikä sun pitäisi olla, mutta määritelmä ei kohtaa sitä mitä olet. Suomalaisessa yhteiskunnassa odotukset taas poikkesivat niin radikaalisti yhteisön odotuksista että ajattelin itse olevani hullu. Ajattelin, että olen ainoa maailmassa, huonompi kuin muut ja syyllinen. Haluan puhua tytöille, jotka kamppailevat samojen kysymysten kanssa, ja ajattelevat olevansa yksin."

"Kirjeitä tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin" on ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedin kokemuksiin ja ajatuksiin perustuva esseekokoelma oman polun etsimisestä ja löytämisestä tilanteessa, jossa ympäristö määrittelee sinut tyttönä ja naisena täysin eri tavalla kuin sinä itse, ja roolimalleja on vaikea löytää.

#metoo nosti esiin kokemukset, joiden kanssa naiset olivat kuvitelleet olevansa yksin. Niiden naisten ja tyttöjen kokemuksia, jotka haluavat itse määritellä oman elämänpolkunsa ilman oman painostusta tai määrittelyä, ei vielä ole nostettu samalla tavalla esiin. Kysymys on ajankohtainen sekä Suomessa että muualla maailmassa tytöille, jotka elävät yhteisöissä ja perheissä, joissa tytön liikkumatilaa ja itsemääräämisoikeutta kontrolloidaan vedoten kulttuurin tai uskonnon määrittelemiin normeihin.

"Itsestään selvinä pidetyt asiat kuten voiko käydä elokuvissa tai voiko lähteä opiskelemaan, eivät olekaan selviä, vaan jo niiden haluaminen aiheuttaa syyllisyyttä. Syyllisyys on äärimmäisen yksinäistä."

Teos sai alkunsa, kun ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed ehdotti kirjailija Elina Hirvoselle yhteistyötä. Teoksen ääni ja näkökulmat ovat täysin Ahmedin, teksti Hirvosen kirjoittamaa, koska Ahmed ei koe kirjallista ilmaisua itselleen luontevaksi. Teos myös käännetään somaliksi.

Suomessa elää tyttöjä, joiden elämässä perheen ja yhteisön odotukset, suomalaisen yhteiskunnan mallit ja oman elämän toiveet ovat ristiriidassa. Näiden tyttöjen oma ääni ei ole tullut esiin yhdessäkään kaunokirjallisessa teoksessa, eikä juuri kuulu julkisessa keskustelussa.

Keskustelun avaaminen ja vertaistukena ja roolimallina toimiminen on Ujuni Ahmedilta äärimmäisen rohkea avaus. Tämä olisi ensimmäinen kaunokirjallinen teos, joka ilmestyy samaan aikaan suomeksi ja somaliksi.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hirvonen Elina, Ahmed Ujuni, N N

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Näyttelijä Niina Hosiasluoma ja työryhmä (Puhekupla) 53 000 € Kuplintaa (työnimi) -teatteriesityksen valmistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Kuplintaa (työnimi) on näyttämöteos, jossa materiaalina käytetään Puhekupla-työryhmän taiteilijoiden kokemuksia ja tunteita monivuotisen projektin aikana. Puhekupla-projektin aikana on järjestetty tapahtumia mm. lähiöbaareissa ja ikäihmisten parissa, joissa on osallistavan teatterin avulla herätetty keskustelua maahanmuuttoteemaan ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tilaisuuksia järjestänyt Puhekupla-ryhmä koostuu taiteilijoista ja tutkijoista. Näyttämöteoksessa esiintyvät Pinja Hahtola, Niina Hosiasluoma, Jenni Urpilainen ja Eero Enqvist. Esityksen mentoroivana ohjaajana toimii Tuire Tuomisto. Käsikirjoituksesta vastaavat Niina Hosiasluoma, Pinja Hahtola ja Jenni Urpilainen, jotka ovat työskennelleet yhdessä Puhekupla-projektissa 2017–2020. Puhekupla-projekti on ainutlaatuisuudellaan herättänyt paljon kiinnostusta ja valmisteilla oleva teatteriesitys tuo näyttämölle sekä taiteilijoiden kokemukset aika ajoin hyvinkin haastavan aiheen parissa että valottaa kiinnostavalla tavalla "kansan syvien rivien" ajatuksia maahanmuuttoteemasta, joka vaihtelee avoimen rasistisesta yhdenvertaiseen suhtautumiseen. Teatteriesitys päästää ääneen myös sellaiset yhteiskuntamme jäsenet, joiden ääni harvoin taiteen kentällä kuuluu. Maahanmuuttokeskusteluun liitetään usein ilmiönä polarisaatio, joka on omiaan kaventamaan keskustelu vain kahden ääripään välille. Puhekupla-hanke on kuitenkin ansiokkaasti rikastuttanut tätä dialogia ja tästä kertyneen materiaalin tarjoaminen yleisölle esittävän taiteen muodossa avaisi autoetnografisen tutkimuksen tuloksia myös tunteen ja kehollisuuden tasolla. Kohtaamiset Puhekupla-tilaisuuksissa ovat herättäneet vahvoja tunteita niin tekijöissä kuin vastaanottajissakin. Näiden kokemusten ja tunteiden pohjalta syntyvä näyttämöteos Kuplintaa (työnimi) saa ensi-iltansa Helsingissä vuonna 2021, jonka jälkeen lähtee mahdollisuuksien mukaan kiertämään ympäri Suomea.

Puhekupla-tilaisuudet ovat herättäneet vahvoja tunteita niin tekijöissä kuin vastaanottajissakin, joka on omiaan luomaan erityisen kiinnostavan ja rohkean pohjan näyttämöteokselle. Puhekupla-projektin aikana taiteilijat ovat haastaneet itsensä niin ammatillisesti kuin persooninakin. Tulevaa näyttämöteosta valmistaessa työryhmä haastaa itsensä myös kohtaamaan haastavissa vuorovaikutustilanteissa nousseita tunteitaan sekä omia ennakkoluulojaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hosiasluoma Niina, Hahtola Pinja, Enqvist Eero, Urpilainen Jenni Karoliina, Tuomisto Tuire

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Juliana Hyrri 30 000 € Pöydän alla piilo -sarjakuvaromaanin käsikirjoittaminen ja piirtäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Pöydän alla piilo on sarjakuvaromaani, jonka keskiössä on länsimaisen kulttuurin tulkinta lapsesta Toisena, vieraana ja eläimeen rinnastettavana hahmona. Avaan yleisesti tabuina pidettyjä, mutta lapsuuteen vahvasti kietoutuneita, teemoja autobifiktionalografisella kerrontaotteella. Kerron lapsen seksuaalisuudesta, sosiaalisesta epätasa-arvosta, kasvusta, patriarkaalisesta valta-asetelmasta, kenties rakkaudestakin. Näkökulma on lapsen.

Teoksessa korostuu lapsen viaton ajatuskulku ja sitä kautta lapsi toisena suhteessa aikuiseen. Lapsi on sorrettu, alistettu ja vailla ihmisoikeuksia. Toisaalta aikuisen silmissä lapsihahmon viattomuus, naiivius, sympaattisuus ja katumus antavat raadollisillekin teoille oikeutuksen. Teoksen kertomuskehys pohjautuu osin oman historiani ja lapsuuteni neuvostoliittolaisiin ideologisiin kasvatusihanteisiin, osin omiin ja lähipiirini tarinoihin vaietuista lapsuudenaikaisista kokemuksista. Liikumme elämäkerrallisuuden ja fiktion häilyvässä maastossa. Edellä mainittu autobifiktionalografia viittaa omaelämäkertaan automaattisesti fiktiota sisältävänä kerrontamuotona, sillä jo käsitteessä sana fiction tunkeutuu omaelämäkerrallisuuden keskelle jakaen sanan autobiography kahtia.

Esitän lapsihahmon tiedostavana, joskin ymmärtämättömänä, ja hiljenevänä hahmona. Rinnastan hankalat aiheet kepeään, nostalgiaa ja elämäniloa huokuvaan kerrontaan, joka tuo teokseen ristiriitaisen mutta elämänmakuisen ulottuvuuden.

Lapsuus on universaalia. Tuon teoksessa esille paikoin hankalia ja vahvasti iholle tulevia teemoja, jotka tuskin tavallisesti tulisivat puheeksi tuntemattoman kanssa. Annan äänen äänettömälle; kokemukset saavat uuden ruumiin sarjakuvakerronnan avulla. Tabuja, epämiellyttäviä ja vaikeita asioita käsittelevä sarjakuva voi nostattaa myös lukijassa ennakoimattomissa olevia ja piilotettuja tuntemuksia. Juuri lukijassa valloilleen päässyt tunnekuohu on hankalia teemoja purkavan sarjakuvan voima.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Sähkökitaristi Lauri Hyvärinen ja työryhmä (Sähkökitarakvartetti ja säveltäjät) 81 250 € Neljän studioalbumikokonaisuuden toteuttaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Uuden musiikin yhtye Sähkökitarakvartetti aloittaa vuonna 2021 kaksivuotisen hankkeen, jossa se toteuttaa yhteensä neljä albumikokonaisuutta.

Sähkökitarakvartetti on vuonna 2017 muodostettu yhtye, jossa soittavat Juhani Grönroos, Lauri Hyvärinen, Jukka Kääriäinen ja Sigurdur Rögnvaldsson. Neljän sähkökitaran kokoonpano on poikkeuksellinen ja niitä on ainoastaan kourallinen koko maailmassa. Yhtyeen jäsenet ovat kukin syventyneet sähkökitaran mahdollisuuksiin monipuolisissa, esimerkiksi jazzin, rockin, klassisen musiikin, vapaan improvisaation, kokeellisen musiikin ja äänitaiteen konteksteissa. Yhtyeen tavoitteena onkin moninaisten ainesosien yhteen sulauttaminen ja uusien, vielä hahmottumattomien yhdistelmien ja ilmaisumuotojen etsiminen. Yhtye pyrkii ravistelemaan taidemusiikin vakiintuneita rakenteita ja estetiikkaa tilaamalla ennakkoluulottomasti teoksia niin valtavirrassa kuin marginaalissa toimivilta säveltäjiltä. Yhtye on syystäkin herättänyt kiinnostusta säveltäjien ja yleisön parissa ja on ehtinyt kantaesittää jo yhteensä 14 teosta, joiden säveltäjiin lukeutuvat Sami Klemola, Tytti Arola, Sergio Castrillón, Clara De Asís, Hafdís Bjarnadóttir ja Lauri Supponen.

Vuonna 2021 yhtye aloittaa kaksivuotisen hankkeen, jossa toteutetaan yhteensä neljä studiolevykokonaisuutta. Projektia varten tilataan 8 uutta sävellystä seuraavilta säveltäjiltä: Marja Ahti, Aino Juutilainen, Aili Järvelä, Kalle Kalima, Meriheini Luoto, Pauli Lyytinen, Laura Naukkarinen ja Riikka Talvitie. Levytettävä materiaali koostuu muilta osin yhtyeen aiemmin tilaamista, mutta levyttämättömistä teoksista. Levykokonaisuudet tuovat ennakkoluulottomasti yhteen uusia teoksia laaja-alaiselta joukolta taiteilijoilta.

Levyt äänitetään Ambience Studiosilla, Helsingissä. Levyjen äänityksestä ja miksauksesta vastaa yhtyeen luottoäänihenkilö Teemu Korpipää.

Erilaisia musiikillisia taustoja ja näkemyksiä yhdistävä Sähkökitarakvartetti on yhtyeenä itsessään rohkea avaus ja siksi onkin herättänyt nopeasti kiinnostusta nykymusiikin kentällä. Tässä hankkeessa yhtye tilaa kahdeksalta, hyvin eri lähtökohdista ja tyylilajeista ponnistavalta, tämän hetken kiinnostavimmalta säveltäjältä teokset neljä levyä kattavaan julkaisusarjaan. Julkaisusarjan teokset edustavat kaikki uuden musiikin terävintä kärkeä, ja vanhin levytettävä sävellys on valmistunut 2017.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hyvärinen Lauri, Kääriäinen Jukka, Grönroos Juhani, Rögnvaldsson Sigurdur, Naukkarinen Laura, Korpipää Teemu, Talvitie Riikka, Juutilainen Aino, Lyytinen Pauli, Kalima Kalle, Järvelä Aili, Luoto Meriheini

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Päivi Häkkinen 108 000 € Taiteellinen työskentely sekä veistos-, maalaus- ja piirustusnäyttelyiden valmistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Työskentelen erilaisin metodein sekä henkilökohtaisesti että ryhmässä. Vuorovaikutteisuus ja yksin työskentely tasapainottavat ja rikastuttavat toisiaan.

Veistosinstallaationi yhdistelevät taidehistoriaa, henkilökohtaista elämääni sekä muiden ihmisten tarinoita. Tätä kaikkea värittää absurdi maailmankuvani. Sisällöissä raskas kohtaa kepeän. Yhteistyöprojektit pohjaavat puolestaan ikuisiin myytteihin ja kysymyksiin uskonnosta, yhteiskunnasta, matkoista menneisyyteen ja tulevaan, sekä konkreettisiin matkoihin.

Koen olevani urani käännöspisteessä. Olen ottamassa haltuun uusia tekniikoita (video, maalaaminen, keramiikka, piirtäminen) ja rikkomassa vanhaa jo tutuksi tullutta tekemisen muotoa tapaa. Juuri päättynyttä Cermega2020 -näyttelyä seuraa marraskuussa maalausnäyttelyni No Kid ja toukokuussa 2021 piirustusnäyttely Rivo pupu ja babushka sarjakuvataiteilija Kati Kovácsin kanssa. Yhteistyö toisten kuvataiteilijoiden sekä muiden alan tekijöiden kanssa on kehkeytymässä erittäin hedelmälliseksi. Miksi tyytyä vain yhden ihmisen tietoon ja taitoon, kun parhaimmillaan yhdessä tekeminen antaa enemmän ja johtaa parempaan ja monitulkintaisempaan lopputulokseen?

Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi kun vauvamme kuoli karkauspäivänä 29.2.2020 juuri ennen syntymäänsä. Lisäksi koen edellisten näyttelyiden teemanakin käyttämieni kriisien kautta olevani nyt vahvempi ja ilmaisultani selkeämpi.

Parhaillaan tekeillä on yhdessä puolisoni, tutkija-muusikko Sami Nissisen kanssa kaksiosainen Oraakkeli -teos, joka sisältää veistosta, ääntä, musiikkia, videota sekä kosketusnäyttöpöydän. Valmistan teokseen viisi suurikokoista ennustaja-veistoshahmoa.

Työskentelemme taidegraafikko Tellervo Viitaniemen kanssa yhteisessä ateljeessa Helsingin Vallilassa Åströmin stipendiaatteina 2018–2021. Keväällä 2021 stipendikauden loputtua huhtikuussa on edessä työhuoneen muutto, joka todennäköisesti johtaa pois Helsingistä.

Jotta taide voisi toimia terapeuttisena surun käsittelyn keinona edellyttää se ehdotonta rehellisyyttä ja suorasukaisuutta. Olen piirtänyt päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan. Vauvan kuoleman ja kriisin jälkeen en vajonnut suruun, vaan paransin itseni piirtämällä. Piirustuksia syntyy 10–20 päivässä. En ole juurikaan piirtänyt aikaisemmin, enkä tiedä onko se rohkeata sinänsä. Ison menetyksen jälkeen arvioi arvonsa uudestaan, ja tärkein taiteilijan arvoista on vapaus.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Artor Jesus Inkerö 30 000 € Queer-domestisuus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Hankkeeni pohjaa siihen miten nykyiset (normatiiviset) perhe- ja kotikäsitteet vaikuttavat nykyarkkitehtuuriin ja kulttuuriin. Haluan haastaa ajatusta siitä, missä rajoissa nämä käsitteet sallivat queer-identiteetin osaksi mainittuja rakenteita. Kutsun tätä taiteellista työtäni queer-domestisuuden tutkimukseksi.

Olen tutkinut kotia, perhettä ja arkkitehtuuria kuvataiteellisesti, ja pyrkinyt lähestymään aiheita queer-ihmisenä. Olen muunsukupuolinen ja genderfluid kuvataitelija, ja olen työskennellyt biograafisesti vuodesta 2015 asti käyttäen omaa kehoani ja elämääni taiteellisena materiaalina.

Aiemmat teokseni ovat pyrkineet muuntamaan kehollisia aspekteja minussa: kehon muokkaamista treenaamisen ja ruokavalion kautta, persoonan muokkaamista puhe- ja käytösterapian kautta, pukeutumisen ja ulkonäön muuntamista algoritmien kautta. Näin pyrin vastaamaan normatiivista valkoista mieskuvaa, ja kritisoimaan maskuliinisuuden vaikutusta yhteiskunnassa.

Paljolti työssä liikun itseni ja normien välillä niin, että voin synnyttää ajatuksia ja keskustelua vaatimuksista, joita asetamme toisillemme. Työni on hyvin henkilökohtaisesti linkittynyt elämääni materiaalisen maailman kautta. Queer-identiteettini ja omaelämäkertaisuus ovat tärkeitä lähtökohtia taiteen luomiselleni.

Hankkeellani avaan yhteiskunnallisia rakenteita, jotka oletetaan hyviksi toimintamalleiksi yhteiskunnalle. Nämä toimintamallit ovat kuitenkin vanhentuneita, eikä ne välttämättä sovi enää edes sille ydinperheen idealle, jota varten ne alun perin luotiin. Yksityisen ja julkisen uudelleenjäsennys on tärkeää, kun maailma on murroksessa sekä kriisien että sosiaalisen vallan uudelleenjaossa. Pohdinkin millaisen position voin ottaa perheen ja kodin normatiivisessa yhtälössä queer-ihmisenä?

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija (TaM) Elina Julin 52 500 € Taiteellinen työskentely valon, ajan, herkkyyden ja hiljaisuuden parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Taiteellinen työskentely valon, ajan, herkkyyden ja hiljaisuuden parissa. Pyrkimys tavoittaa itselleen kestäviä työskentelymenetelmiä osin uudelleenarvioimalla omaa työskentelyä ja myös jatkamalla aiempien sarjojen tai aiheiden parissa.

Koen rohkeuden sinnikkyytenä ja keskittymisenä itselleen tärkeille aiheille taiteen monimuotoisella kentällä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Muotoilun kandidaatti Eeva Juuti 7 500 € Laserleikattujen 5G-ikkuna-antennien teknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen eri tarkoitusperiin kuin tietoteknisen verkon vahvistamiseen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
Ikkunan selektiivipintaan laserleikatut 5G-antennit vahvistavat 5G-verkkoa talon sisällä, koska uusien rakennusten ikkunat huonontavat verkon laatua. Kiinnostuin kyseisestä teknologiasta koska se on edullinen ja helppo toteuttaa. Lasin selektiivipintaan leikatut 5G-antennit vahvistavat tiettyjä valon pituuksia, joita lähettää 5G-lähetin. Laserleikatut antennit valmistetaan leikkaamalla värähtelyn kuvio, jokaisella taajuudella on oma kuvionsa.

Tässä taiteellisessa tutkimuksessa hyödynnän auringonvaloa, jossa on valtava elekromagneettinen spektri, erittäin pitkistä radioaalloista lyhyisiin röntgensäteisiin. Kaikki elävä värähtelee, joten jokaisella aineella ja oliolla on oma taajuutensa, tai useita taajuuksia.

Aloitan tutkimuksen kasveista, tutkimalla tiettyjen kasvien omia taajuuksia ja valmistamalla niitä vahvistavan kuvio-antennin. Antenni voidaan leikata esim. kannellisen kasvatuslaatikon pintaan ja tutkia antennin alla olevien kasvien kehitystä verrattuna samoissa tiloissa oleviin, ilman antennia kasvaviin samoihin kasveihin.

Koska kaikella on oma taajuutensa, myös tunteilla on taajuudet. Tutkimuksen toisessa osassa olisi mielenkiintoista tehdä taiteellista tutkimusta valmistamalla esim. rauhan- tai rakkauden tunnetta vahvistava antenni. Tällöin työ olisi tilallinen, jolloin digitaalisen maalauksen kaltainen antenni sijoitettaisiin ikkunan eteen.

Tutkimus vaatii ainakin muutaman kuukauden tutkittavia ajanjaksoja, ja joitakin tutkimustuloksia voi olla vaikea mitata tutkimuksen hitaudesta johtuen. Signaalit tulevat auringosta eikä niitä vahvista esim. taajuuden lähetin, kuten 5G-verkkoa, mutta myös näin töistä tulee autonomisia ja energiavapaita niiden valmistuksen jälkeen.

Valosta ja antenneista on paljon tietoa, mutta samaan aikaan tiettyjä valontaajuuksia vahvistavaa tekniikkaa hyödynnetään usein vain tietoteknisiin tarkoituksiin, vaikka kaikki maailmassa värähtelee ja antennitekniikkaa voisi tutkia ja hyödyntää monipuolisemmin myös muihin tarkoituksiin.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Animaatio-ohjaaja Lauri Järvenpää ja työryhmä 35 000 € Piirroksellisen animaatiotaiteen tekeminen nahjustelun, vartalon hahmottamisen, kömpelyyden, vanhenemisen, lykkäämisen ja arkuuden käsitteiden liepeillä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Hankkeen aikana teen esittävää mutta alikerronnallista animaatiota kaksijalkaisesta, elämänarasta hevosesta nelijalkaisten hevosten maailmassa. Työskentelyn pääosassa on liike: painovoima, massa, painonsiirrot, tasapainon hankaluus, fyysisyys ja ruumiinkieli sanoman, tarinan tai juonen sijaan. Teoksella ei ole käsikirjoitusta tai suurta suunnitelmaa, vaan työssä edetään mielijohteiden ja vahinkojen kautta.

Elokuvan hevonen elää huoneessa, johon se on ajautunut, miettii mitä pitäisi tehdä mutta tekee kuitenkin jotain muuta, huolestuu ja unohtaa. Se on arkaileva nahjus, jonka vartalo poikkeaa mielikuvasta ja joka törmäilee ovenpieliin. Se kauhistuu kuvitellessaan tekojensa mahdollisia seurauksia ja hirnuu. Välillä nelijalkaiset hevoset katsovat huoneeseen ikkunasta ja tarkkailevat sitä, ja välillä kaksijalkainen hevonen katsoo ikkunasta ulkopuolista maailmaa. Mitään suurta ei tapahdu eikä mikään oikein onnistu, mutta aikaa kuitenkin kuluu.

Suuri osa ihmisistä tavoittelee jotain, mutta ajautuu johonkin muuhun. He unelmoivat jostain mikä ei koskaan tule, kokevat saamattomuudestaan syyllisyyttä ja vievät haaveensa hautaan. Tavoitteeni on tehdä jonkinlainen puolivillainen kunnianpalautus tälle nahjustelulle ja unelmoinnille.

Hitautensa vuoksi animaatioelokuvat suunnitellaan tarkasti etukäteen, mutta suunnitelmallisuus hylkää sattumukset ja vahingot. Tässä hankkeessa teen esittävää piirrosanimaatiota nahjuksen elämästä ilman käsikirjoitusta tai kokonaiskäsitystä. Suunnittelun sijasta ajaudun lopputulokseen, joka voi olla kiinnostava tai pohjattoman tylsä. Prosessi heijastelee elokuvan teemoja: ajelehtimista, nahjustelua ja reaktioita sattumuksiin.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Järvenpää Lauri, NN NN, NN2 NN2

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Sirkustaiteilija Milla Jarko 15 000 € Tiikeri: Binääristen kehollisuuksien purkaminen ilma-akrobatiassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Mikä on esitys? – Tiikeri ilmoittaa olevansa sellainen.

Tiikeri on esityksellisiä tekoja, dadaistisia ehdotuksia ja leikkejä. Olemassa olevan purkamista ja sen uudelleen järjestelyä. Tuntematonta, vielä nimeämätöntä. Hetkestä muotoutuvia sirkuksellisia performansseja; kestollisesti ja tilallisesti vaihtelevia sekä sisällöiltään ja tekotavoiltaan vaihtoehtoisia ja vapaita tapahtumia. Sirkus avaa ja uudelleen suuntaa käsityksiä, määreitä ja normeja esityksestä, ihmisotuksista sosiaalisina, yksilöllisinä ja ei-binäärisinä toimijoina. Ilma-akrobatia on konkreettista katsomista, tekemistä toisin – ilmassa ja ylösalaisin. Tiikeri kannustaa aktiivisesti raaputtamaan asioiden nykyistä tilaa, painottaa prosesseja ja pyrkii esittelemään niitä.

Hanke syväluotaa jatkuvaan esillä ja saatavilla olemiseen, julkisuuteen sekä kyselee yksityisyydestä. Onko sitä? Mitkä ovat esittämisen ja somettamisen, identifioitumisen ja some-identifioitumisen samat ja erot, ja miten ne vaikuttavat itsen, toisten ja asioiden määrittymiseen? Millaisena tulen nähdyksi? Millaisena haluan tulla nähdyksi? Voiko Tiikeri olla minun some-minä? Sosiaalinen media, livestream, tapahtumisen tilana - tässä ja toisaalla kiinnostaa, ärsyttää, epäilyttää, ilostuttaa, mahdollistaa.

Naisoletetun ilma-akrobaatin keholliset ominaisuudet ja vaatimukset, kuten sulavuus, keveys, notkeus, vastaan miesoletetun ilma-akrobaatin kehollisen ilmaisun suoraviivaisuus, kulmikkuus ja sallittu, jopa ihailtu rouheisuus. Voisiko Tiikerissä tulla näkyväksi ei-binäärinen kehollisuus biologisen naisen kehossa liikkeessä, ilma-akrobatiassa, miesoletetulle sallituin kehollisin ominaisuuksin ja liikkumisen tavoin? Voisiko feminiinisen energian pehmeys, pehmeät tavat (myös tehdä sirkusta), vapauttaa sukupuolellisista määreistä, oletuksista vaatimuksista ja kuljettaa kohti väljempää? Voisiko pehmeys ja vilpittömyys olla uusi vahva?

Haluan tunnistaa toisiimme kohdistuvia odotuksia ja oletuksia, rakenteellisia stereotypioita historian, vallitsevien normien ja sosiaalisen median valossa – ja purkaa niitä. Työskentelyni nojaa epävarmuuteen ja se on ok. Sen kanssa voin olla. Kuljetan työtapoja kohti ergonomisempaa, inhimillisempää, pehmeämpää. Mitä on sirkusoleva, sirkuskäynti? Entä Real SoMe@bility-show? Esityspaikat keksitään matkalla. Valmista en lupaa, mutta kyselen, kyseenalaistan, lepuutan ja selvittelen aktiivisesti.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Anu Kaaja 45 000 € Kaunokirjallisen teoksen kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Miten esineet käyttävät ihmisiä?
Milloin ihmisistä tulee esineitä?

Neljännessä kirjassani kirjoitan kuvista ja tarpeettomista ylellisyyksistä, nautintoaineista, vauraudesta ja tavaroista. Siitä miten käytännöllinen vetosolmu muuttuu koristeeksi tai aiempi ylellisyys kansan kulutustavaraksi. Tutkin miten sosiaalista luokkaa ja yhteisöä rakennetaan ulkoisten merkitsijöiden kautta.

Romaaniteksti liikkuu esseen ja novellin maastoissa vaihdellen kertojaa ja kerrontatapaa. Se haastaa katseita, osallistuu teknorituaaleihin ja performoi onnellisuutta. Uin taidehistoriassa ja medianykyisyydessä, mutta ennen kaikkea esineiden pinnoilla. Kun nauhanpätkästä askarreltu koristerusetti kuumaliimataan hiuspinniin, se muuttuu symboliksi. Näytän lukijalle, että rakkaus esineeseen ja kuvaan on joskus syvempää kuin ihmisten väliset hetkellisyydet.

Teos on analyyttinen ja lyyrinen kirja, joka on yhtä aikaa rakkausromaani esineille ja jäähyväisromaani ihmisille.

En pelkää käsitellä pinnallisuuksia, sillä uskon, että toisinaan kakunkuorrutukset saattavat kertoa yhteiskunnasta kaiken.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kaaos Company / DanceAbility Finland 206 000 € Kaaos Company Artistic Work 2021–2022: Destabilising normalcy in dance and performance

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Kaaos Company juxtaposes normativity by placing varieties of body on stage and in performance contexts. This action supports deconstruction and reorientation to the 'as is' nature of the body. Indirectly this questions equality and discrimination by the fact it exists. These principles are explored during 2021–22 with Principia: a dance and circus durational performance work investigating equality and agency through the gravitational field. This is a collaboration with Kati Raatikainen (choreographer) Jenny Mansikkasalo (circus) Roy Boswell (sound) Aino Koski (set) Ada Halonen (light) Piia Rinne (costume) and Kaaos Company (Noora Västinen, Georgie Goater, Sally Davison, Kadar Khristan). Principia will premiere at X Dance Festival 2022.

The second work Swan song is a collaboration between Liisa Pentti, Maija Mustonen, Georgie Goater (mentors), Riku Pekka Kellokoski (sound), Irene Lehtonen (light), and Sally Davison, Gunilla Sjovall (performers). SWAN SONG circumnavigates the relational space from the performers combined 131 years of flesh. The space informed by disability, age, life on the margins, and thirteen years of working together to include all bodies in dance. SWAN SONG premiers at X Dance Festival 2021.

The working plan also covers a residency (PRINCIPIA), touring (SWAN SONG), rehearsal, and performance fees for artists who perform improviation gigs for Kaaos Company 2021–22 (4 performers), producer, artistic direction, of KC and XDF, performance fees for 30 artists in X Dance Festival 2022, (an inclusive dance festival dedicated to displacing and disrupting perception in dance). This application supports about 50 artists to investigate creativity and expression through bodily investigations in occupying otherness.

Kaaos Company's work is an act of accountability for our communal heritage in reinstating physical and mental variety as an artistic, cultural, and social imperative in refining perception and new trajectories in artistic work.

Kaaos Company exists to reorientate perception beyond an ableist lens to the presence of the body. The ethos and philosophy of inclusive dance inspires social equality by the fact it exists. Validating the ‘as is’ nature of body undermines prejudices, assumptions, and reductionist definitions. Otherness is reclaimed from the confiscated ground of our communal heritage and reinstated as an artistic, cultural, and social imperative in refining perception and new trajectories of humanness in art

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Visual & Performance Artist Parsa Kamehkhosh 18 000 € Proximity: A collection of sculpures

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Proximity is about the aesthetics of nearness and joints. It revolves around what I call the “aesthetic aura” that appears from the juxtaposition of materials and shapes. In this body of work, I try to manifest this aura by designing a variety of creative compositions through different natural materials, including wood, felt, and copper. The ideation, sketching, and material experiments are finalized, and I am ready to start the production phase. The objective is to build a collection for a show in Lokal Gallery, Helsinki, 2021.

This project’s roots can be traced back to my master thesis in industrial design (2010). It's a phenomenological study on nature’s aesthetic language. By going beyond the common reductionistic approach that diminishes complex reality to simplified geometry and ratios, my thesis focuse on comprehending the process of the formation of shapes in nature in comparision with the designers' approach. I showed that the factor of growth in nature, in contrast with assembly in design, is the core of their differences. As a result, I proposed a theory by which the logic behind the complexities and irregularities in nature could be better understood.

From here, I was invited by Cheryl Akner-Koler, sculptor, and professor in Theoretical and Applied Aesthetics at Konstfack University to teach my findings as a design course. It was there I started discovering Nordic design and crafts and their impressive sensitivity to materials and their assembly. The outcome of these experiences triggered the idea of the "aesthetic aura" appearing through the assembling of materials that represent the juxtaposition of irregular and geometric shapes.

The prominent role of nature and natural material in Finnish design, excellent material juxtaposition in Alvar Aalto’s works, and the potentials of the Finnish crafts (e.g., the use of birch bark layers in Puukku knife handle) have been also the sources of inspiration for the development of this idea to the present stage.

All the sculptures’ material has been collected from valuable though discarded materials of the Aalto University’s wood and metal workshops during the last three years. Proximity gives them a second life.

This project is maneuvering on the borders of three disciplines of art, crafts, and design. Fortunately in Finland, the connection of these disciplines and their blurry boundaries are recognized. This collection honors this relationship and highlights the potential of each for one another.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) Noora Karjalainen 90 000 € Taiteellinen työskentely If my body was deaf -teossarjan parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Haen työskentelyapurahaa jatkaakseni taiteellista työskentelyä multimodaalisen ruumiinfenomenologian parissa. Monitahoinen työskentely koostuu taiteellisen teossarjan suunnittelemisesta ja valmistamisesta sekä siihen liittyvän artikkelin kirjoittamisesta.

Työ jakautuu kolmeen osaan.

1. Autofiktiivinen teossarja
Teoksessa työvälineenäni toimii oma eletty keho ja elävä keho. Tutkin kehomuistoja ja kehonkokemuksia ja etsin rajapintoja ja risteyskohtia kehoni luonnollisen (kuuron) todellisuuden ja opitun (kuulevan) todellisuuden välillä. Teossarja muodostuu esityksellisestä tapahtumasta, viittomakielisen kirjallisuuden keinoin tuotetuista videoinstallaatioista sekä sosiaaliseen mediaan lisättävistä skisseistä.

2. If my body was deaf (työnimi)
Kehollista emansipaatiota tutkivassa teoksessa työskentelen viiden muun viittomakielisen kuuron taiteilijan verkostossa, jossa laboratoriotyöskentelyn kautta tutkimme kehollista todellisuutta, emansipaatiota ja dekolonialismia. Laboratorion aikana sanoudumme irti ns. kuulevien teatteriperinteestä ja palaamme tyhjyyteen, josta käsin lähestymme omaa luonnollista kehon todellisuuttamme. Työskentelyssä käytämme multimodaalisia (monikanavaisia) työtapoja ja teoksen lopullinen muoto ruumiillistuu useassa eri formaatissa: valokuvana, videona, kuvataiteena, esitystaiteena.

3. Artikkeli
Kirjoitan prosessien pohjalta artikkelin, jossa tarkastelen työskentelyssä nousseita ilmiöitä mm. dekolonisaation, emansipaation ja toiseuden viitekehyksissä.

Teosten teemat liittyvät tiiviisti ajankohtaiseen keskusteluun taiteen representaatiosta, inkluusiosta ja valtarakenteista taiteen kentällä. Taiteellisen työn tutkimusteemat ja kysymykset osallistuvat diskurssin muuttamiseen ja tekijyyden aktiiviseen uudelleenmäärittelyyn tarjoten ymmärrystä kuuron esiintyjän todellisuudesta ja taiteellisen työn laadusta.

Teossarja laittaa pohtimaan esiintyjän ruumista ja todellisuutta haastaen käsitystämme siitä, millaista esiintyjyyttä arvostamme. Teokset irtautuvat kuulevien taiteilijoiden luomista rakenteista ja teatteriperinteestä ja tarkastelevat esiintyjän todellisuutta kuurosta todellisuudesta käsin. Vaatii rohkeutta asettua poikkiteloin ja aloittaa uuden praktiikan rakentaminen tyhjästä, perusasioiden ääreltä. Läsnäolosta ja kokeilemisesta, siitä että katsoo mitä eteen tulee.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kirjailija Maija Kauhanen 90 000 € Koti, keho ja kohtaaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Romaani, esseemäinen autofiktiivinen teos ja runokokoelma.

Romaani kertoo aidosta inhimillisestä kohtaamisesta kulttuurirajojen ja globaalin elintasokuilun yli; siitä, kuinka se on mahdotonta, mahdollista, mahdotonta, mahdollista... Autofiktiivisen kehyksen muodostaa koronapandemian vuoksi pienelle Nicaraguan saarelle jumiin jäämiseni ja täpärä "pelastumiseni" muiden karusta todellisuudesta takaisin Eurooppaan. Minua kiinnostaa matkustamisessa hetki, jolloin paratiisit paljastuvat tavallisiksi paikoiksi, joiden päälle on heitetty vähän rahaa. Kolmas maailma on valkoisten huvipuisto, mutta korona rikkoi laitteista jarrut.

Kun mummoni dementoitui eikä pärjännyt enää kotona, minä muutin asumaan hänen asuntoonsa ja otin hoitaakseni hänen muistonsa. Mummoni oli sotalapsi ja ruotsinsuomalainen siirtolainen, minä läppärin kanssa reissaava diginomadi. Mummoni elämässä niukkuus muuttui hyvinvoinniksi, itse olen hakeutunut hyvinvoinnista kohti vapaaehtoista niukkuutta, aiempien sukupolvien tekemä työ turvanani. Kuva minusta mummoni asunnossa on kuva muistista, kielestä, kodista ja ihmismielen ja ihmisruumiin muuttumattomuudesta, vaikka maailma muuttuu ympärillä.

Runokokoelma käsittelee oman kehonsa rakastamista ja terveempää suhdetta liikuntaan. Runoissa luodaan kehopositiivista utopiaa kuvittelemalla kehovihan syitä pois omasta elämäntarinasta ja yhteiskunnasta yksi kerrallaan. Tässä teoksessa kirjallisuus lähenee aktivismia, ja hankkeessa on keskeistä saavutettavuus. Haluan, että runot sopivat luettaviksi kännykän ruudulta ja että ne ovat antoisia myös ihmisille, jotka kärsivät keskittymisongelmista esimerkiksi uupumuksen tai ahdistuksen takia.

Hankkeen teokset ovat kaikki omanlaisiaan kuvauksia katseen kääntymisestä maailmantuskasta ja suorittamisesta tietoiseen läsnäoloon, riittämättömyydestä ja kyynisyydestä pehmeyteen ja hoivaan. Käänne on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana omassa elämässäni ja vastaa käännettä, joka on tapahtunut sukupolveni ajattelussa, feminismissä ja aktivismissa. Se on käänne, jota haluan olla voimistamassa teoksillani.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikin maisteri Noora Kauppila ja työryhmä 41 750 € Kaivanto NVC Oy – väkivallattoman vuorovaikutuksen kaivosyhtiö

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Kaivanto NVC Oy on voittoa tavoittelematon kaivosyhtiö, joka tuottaa kaivostoimintaan liittyvää rakentavaa ja myötäelävää kommunikoinnin kulttuuria Pohjois-Suomessa. Yrityksemme kerää, jalostaa, kierrättää erilaisia kaivoshankkeisiin liittyviä todellisuuksia väkivallattoman vuorovaikutuksen (nonviolent communication NVC) ja esitystaiteen keinoin. Kaivanto NVC Oy toimii tärkeänä osana yhteisymmärryksen lisäämistä tuottaen inhimillistä- ja henkistä pääomaa sekä parempaa vuorovaikutusta huomioiden ihmiset, ympäristön ja yhteiskunnan. Kaivosyhtiömme porautuu keskenään erilaisiin kaivostoimintaan liittyviin sosiaalisiin, taloudellisiin sekä ympäristöllisiin kokemuksiin haavoittuvuuteen, huumoriin, läsnäoloon heittäytyen.

Yrityksemme visio on luoda esitysksellisen toiminnan avulla tiloja, joissa on tarpeeksi happea keskenään erilaisten mielipiteiden läsnäololle ilman eturistiriitaa. Henkilöstömme ammentaa taiteelliseen työskentelyyn NVC-koulutuksista sekä kaivosyritysten viestinnästä ja jargonista, joita tutkimme myös kehollisella tasolla hyödyntäen sanattomia taiteellisia praktiikoita. Aloitamme koeporaukset pohjoissuomalaisten kaivossuhteisiin järjestämällä nettikeruun sidosryhmiemme ja yksilöiden kuulemiseksi. Laajennamme kenttätyöskentelyyn sekä kerätyn materiaalin jalostukseen ja avoimiin paikallisväestölle suunnattuihin esityksiin Lapin kaivospaikkakunnille kaivoshankkeemme etenemisen tiimoilta. Toimintamme erinomaisuus tähtää kärsivälliseen sisäisen laadun sekä tunne-tarveketjun tarkkailuun ja myötäelävän vuorovaikutuksen parantamiseen rakentaaksemme luottamusta niin paikallisiin ihmisiin kuin muihinkin olevaisiin.

Polarisoituminen ja keskustelukulttuurin köyhtyminen ovat haasteita, jotka ohjaavat Kaivanto NVC Oy:n missiota ja osaamisemme keskittyykin mustavalkoisuuden vähentämiseen vastuullisella tavalla. Yrityksemme pyrkii nollatoleranssiin ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvassa tuomitsemisessa.

Kaivanto NVC Oy porautuu järkälemäiseen, ristiriitaiseen ja konfliktiherkkään teemaan esitystaiteen keinoin. Kaivosyhtiömme kuljettaa rinnakkain sekä väkivallattoman kommunikoinnin (NVC) perusteita että yritysten markkinointiviestintää kehollisia ja sanattomia taiteellisia praktiikoita hyödyntäen. Kaivanto NVC Oy leikittelee osakeyhtiömuotoisena todellisuuden ja utopian välimaastossa nurinkurisuudessa kiemurrellen ja pureutuu radikaalin rehellisyyteen sekä empatiaan itselleen nauraen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Kauppila Noora, Salminen Jussi, Virta Emma, Lehtola Minna, Käärmemaa Kaisa

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Johanna Ketola 30 000 € Taiteellinen työskentely installaatiomuotoisen teoskokonaisuuden For G, as Ground parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Vuonna 2021 hakija jatkaa työskentelyä monen vuoden aikajänteelle ulottuvan laajan installaatiomuotoisen teoskokonaisuuden For G, as Ground parissa, joka muodostuu liikkuvasta kuvasta, veistoksellisista elementeistä, valokuvista ja tekstistä. Lisäksi teoskokonaisuuteen kuuluu sekä kirjamuotoinen että performatiivinen osa.

Teossarjan kautta hakija tarkastelee kehon hajoamisen ja elpymisen tiloja, kielen semanttista hajoamista sekä järkyttävää tai uhkaavaa asiaintilaa proaktiivisena voimavarana. Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi hankkeen innoituksena toimivat mm. semiotiikka, karjalainen itkuvirsiperinne sekä puhelaulettu ja fragmentaarinen runomuotoinen teksti. Keskeisenä taustavaikuttimena koko työprosessille toimii kokemus kehon ja muun materiaalisen maailman syvästä yhteenkietoutuneisuudesta.

Hakija toimii teostensa käsikirjoittana, lavastajana, ohjaajana, kuvaajana, leikkaajana ja tuottaja-järjestäjänä sekä suunnittelee teosten veistokselliset osat ja kirjoittaa teoksiin liittyvät runomuotoiset tekstit. Teoksen äänitys ja äänimaailma toteutetaan yhdessä muusikko- musiikintuottaja Petri Alangon kanssa.

Konkreettisesti työskentelyyn kuuluu vuonna 2021 kuvauksia, äänityksiä, jälkityöstöä, veistoksellisten osien suunnittelua ja valmistamista, näyttelysuunnittelua ja näyttelyrakentamista (olettaen että haettuja näyttelyaikoja saadaan). Lisäksi työskentelyyn kuuluu kirjamuotoisen osion taitto ja valmiiksi saattaminen sekä teoskokonaisuuden elementtejä hyödyntävän performanssin suunnittelu ja toteutus.

Hankkeessa oleillaan rohkeasti kehon kokonaisvaltaisen hajoamisen, kuoleman ja katastrofin likeisyydessä, jossa mikään ei ole varmaa. Eletystä kokemuksesta käsin on pyritty muodostamaan positio, jossa syvästi negatiivinen asiaintila voisi muuntua proaktiiviseksi toiminnaksi. Prosessin kuluessa koetetaan tinkimättömästi hahmottaa maailmankokemusta, jossa uudenlainen materiaalisuus nousee keskiöön ja jossa arkaainen rituaaliperinne voi avata kehyksen taiteenaloja yhdistävälle toiminnalle.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Visa Koiso-Kanttila ja työryhmä 43 200 € Tyttö ja korppi -elokuva

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Tyttö ja korppi kertoo lastensuojelulaitokseen suljetusta tytöstä, joka ryhtyy kapinoimaan väkivaltaista henkilökuntaa ja näiden mielivaltaisia sääntöjä vastaan. Tyttö ja korppi on raju ja elämänmakuinen, tositapahtumiin perustuva draama, jolla on vahva yhteiskunnallinen viesti. Tyttö ja korppi perustuu todellisiin paikkoihin ja tapahtumiin 2010-luvun Suomessa.

Tyttö ja korppi antaa äänen unohdetuille ja kaikista heikoimmassa asemassa oleville, eli lastensuojelulaitoksiin sijoitetuille lapsille ja nuorille. Elokuva perustuu lastensuojelulaitoksissa asuneiden nuorten haastatteluihin ja omiin tarinoihin. Nuorille annetaan mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi elokuvan kautta. Elokuvan käsikirjoitus syntyy osallistavan työmetodin kautta siten, että nuorilla on mahdollisuus kommentoida tarinaa ja myös vaikuttaa sen sisältöön.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Koiso-Kanttila Visa

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteen kandidaatti (AMK) Merja Kokkonen 30 000 € Taiteellinen työskentely kuvien, äänien ja tarinoiden parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Työskentelen monitaiteellisesti lähestyen mielenkiintoni kohteita kuvin, äänin ja tarinoin. Työskentelyni on kudosmaista, kehräytyvää ja intuitiivista. Teen paljon aiheisiin liittyvää taustatutkimusta, mutta lopulta annan runolliselle tulkinnalle etusijan.

Myös teosteni aiheet kumpuavan rajapinnoilta. Olen kiinnostunut rituaaleista, joiden pyrkimyksenä on saavuttaa uudistumisen tila.
Esimerkkinä järjestämäni laulu-improvisaatiot yhden tai useamman ihmisen kanssa. Laulurituaali alkaa aina hiljaisuudesta ja etenee siitä arvaamattomiin suuntiin. Minua kiehtoo se, kuinka hengitys muuttuu ensin ääntelyksi ja siitä edelleen lauluksi. Session lopussa ääni palaa ihmisen sisään hengitykseksi kuin lintu pesäänsä. Tulee olo että on käynyt jossain.
Olen nauhoittanut näitä improvisaatioita kymmeniä tunteja ja aion käyttää materiaalia jollakin tavoin tulevalla levylläni.

Muodonmuutoksen teemoja tutkin myös monelta ei-inhimilliseltä suunnalta kuten hyönteisten elinkaaresta.
Työstän grafiikanprässin avulla ns. tuholaisten omia puupiirroksia, painan kaarnakuoriaisten puunrunkoihin syömät kolot ja reitit paperille, ja käytän näitä visuaalisena partituurina orkesterille.

Taiteilijuuteeni kuuluu myös yhteistyöprojektit. Vuodelle 2021 on jo sovittuna neljä tällaista hanketta:
Ääni-ja esitystaiteilija Juha Valkeapään kanssa toteutan teoksen jonka aiheena on hapanjuurileipä.
Tanssija Simo Vassisen kanssa tutkimme suomalaisen ja saksalaisen saunakulttuurin liikekieltä sekä hoivaamisen rituaaleja.
Esseisti Antti Nylénin kanssa teen itsenäisen jatko-osan vuoden 2015 Nicosfääri tilataide-teoksellemme.
Australialainen äänitaiteilija Felicity Mangan tekee kanssani eläinten aistien maailmaan uppoutuvan visuaalisen notaation orkesterille.

Työskentelen mielelläni muiden taiteilijoiden kanssa. Olen aina oppinut paljon yhteistyöstä (ja toivottavasti myös muut minulta). Tämän tiedon ja taidon avulla pyrin uudistamaan sekä omaa tekemistäni, että siirtämään oppia eteenpäin.

On rohkeaa kartoittaa uusia tekemisen alueita ja olla pelkäämättä epäonnistumista.
On rohkea lähestyä toista ihmistä äänen kautta, ilman puheen ja selittelyn tuomaa turvaa. On rajoja avaavaa säveltää ääntä kuvan kautta.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

teatteripraktiikan (esitystaiteen) maisteri Taru Koski ja työryhmä (Toisinajattelijat) 86 560 € Toisinajattelijat – taiteellisen tutkimuksen prosessi, työyhteisö ja julkaisualusta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Toisinajattelijat on uusmaterialistisen ja tanssitaiteellisen ajattelun risteyksestä esiin nouseva tutkimusprosessi, työyhteisö ja julkaisualusta, joka toimii sillanrakentajana taiteellisen tutkimuksen ja tanssitaiteilijoiden hiljaisen tiedon välillä. Taiteilijat Taru Koski, Heli Keskikallio ja Soile Voima työskentelevät yhdeksän kuukauden ajan sekä henkilökohtaisten taiteellisten projektiensa, että laajemmin uusmaterialistisen tanssi-/esitystaiteellisen ajattelun artikuloimisen ja esiintuomisen parissa. Taiteellis-tutkimuksellinen prosessi etenee julkisen dokumentoinnin, ajattelua näkyväksi tekevän podcastin ja julkisten taiteellisten, sekä esitysluentomaisten ulostulojen muodossa. Toiminta pystyttää taiteen kentälle uuden ajan taiteilijan asiantuntijuutta ja koulutusta vastaavan toimijuuden mallin, sekä sitä tukevan työskentelyalustan.

Työryhmä toimittaa projektin päätteeksi julkaisun, johon joukko kotimaisia uusmaterialistisen ja tanssitaiteellisen ajattelun risteyksessä työskenteleviä tanssitaiteilijoita kirjoittaa oman osuutensa.

Uusmaterialistinen ajattelu korostaa materialisuuksien toimijuutta ja tarkastelee kriittisesti toimijuuden kysymyksiä, sekä länsimaista, kyvykkyyteen ja rationaalisuuteen perustuvaa ihmiskäsitystä ja ihmiskeskeistä maailmankuvaa. Ruumiillisuuden ja asioiden materiaalisten toimijuuksien korostaminen on erityisesti tanssitaiteelliselle ajattelulle ominaista. Uusmaterialistisen ajattelun lähtökohtien saavutettavampi ja avoin artikulointi luo tanssijataiteilijoiden asiantuntijuudelle painoarvoa taiteen kentän sisällä, ja laajemmin yhteiskunnallisen keskustelun piirissä.

Toisinajattelijat on sitoutunut nyt ja tulevaisuudessa rakkaudelliseen, avoimuutta ja tieteen ja taiteen saavutettavuutta edistävään, visionäärisesti tulevaisuuteen suuntautuvaan, vallankumoukselliseen ajatteluun. Akateemiseen praktiseen tietämisen ja osaamisen perinteeseen verkostoidutaan kunnioittavaan, mutta ei-uskolliseen sävyyn.

Projekti rakentaa siltaa taiteellisen tutkimuksen ja tanssitaiteen kentän välille. Akateemista taiteellista tutkimusta vaivaa tahaton maailmasta eristäytyminen, eivätkä taiteellisen tutkimuksellisuuden merkitykset tällä hetkellä juuri valu akateemisten piirien ulkopuolelle. Taiteellisen asiantuntijuuden vahvistaminen edellyttääkin tutkimuksellisen otteen mahdollisuuksien ja merkitysten artikuloimista laajemmin ja avoimemmin, osaksi uuden ajan taiteilijoiden arkea myös korkeakoulujen ulkopuolella

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Koski Taru, Voima Soile, Keskikallio Heli

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Äänisuunnittelija, Foley-artisti, yrittäjä Heikki Kossi 36 000 € Foley-taiteen (=käsityönä tapahtuva äänen tuottaminen elokuvassa) orgaanisen olemuksen laajentaminen äänikerrontaan elokuvassa, näyttämötaiteessa ja sävellystaiteessa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Pyrkimykseni on päivittää taiteellista ilmaisuani elokuvan alalla ja laajentaa hallitsemiani ääni-ilmaisullisia keinoja muihin taiteen muotoihin kuten kokeilevaan säveltaiteeseen ja esittävään taiteeseen.

Työni foley-artistina on kiivastempoista, aikataulusta toiseen siirtymistä ja samalla pienen studion omistajana yrittäjän velvoitteista vastuussa olemista. Taiteellinen uudistuminen ja kokeellinen toiminta on näissä olosuhteissa haastavaa. Olen viime vuosina ollut mukana elokuvasta poikkeavissa projekteissa kuten yhteistyössä säveltäjä Sami Klemolan ja Avanti-orkesterin kanssa ja Sakari Männistön Ghost town -projektissa, jossa olen käyttänyt kykyjäni tarinankertojana ja tuottanut ääntä foley-taiteen keinoin.

Foley-artistin työ mielletään tekniseksi. Ennakkoluuloton ja kokeileva taiteellinen työni on murtanut rajoja ja osoittanut foley-äänen ilmaisun huomattavasti laajemmaksi kuin vain elokuva. Apuraha mahdollistaa kokeilevan taidealojen rajoja murtavan taiteellisen työskentelyn.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kulttuuriyhdistys Ensemble Nylandia ry 35 000 € Orkesterin uudelleensyntymä – Ensemble Nylandian renessanssitoiminta vuosina 2021–22

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Vanha musiikki on valtavirtaistunut, nyt on sen aika syntyä uudelleen. Barokkiliikkeellä on mahdollisuus syventää osaamistaan sukeltaen 1400–1500-luvuille, jolloin monet tuntemistamme musiikin pelisäännöistä syntyivät. Improvisaatio, kontrapunkti, viritysjärjestelmät, musiikin käyttötarkoitukset ja vakavuusasteet ovat yhä tunnistettavissa, mutta silti vieraita. Voimmeko olla varmoja, että ymmärrämme, mikä oli normaalia tai tavatonta, kaunista tai rumaa, vakaata tai vankkuvaa? Vakiinnuttamalla renessanssitoimintamme etsimme tietä yhä syvemmän musiikkikokemuksen äärelle. Siinä ovat läsnä sekä helposti havaittava että salainen, ilmeinen ja implisiittinen. Lähestymme aihetta kokonaisvaltaisesti tutkien.
Ensemble Nylandian renessanssimusiikkitoiminta 2021-22

Aurore-festivaali 2021
- avajaiskonsertti Renessanssin oppineet naiset, uusinta omana tuotantona vuonna 2022
- kaksi muuta konserttikokonaisuutta festivaalilla
- Concerto delle donne – musiikkia Firenzen cameratasta sekä nykyrunoutta

Consort-yhtyetoiminta
- nokkahuilu- ja viola da gamba -yhtyeiden Q Consort ja Eloisa Consort konsertit 2021–22
- Suuri renessanssiorkesteri -hanke renessanssin monikuoro-ohjelmistoa, hankeen laajennus yhteistyöksi Royal Wind Music -nokkahuiluyhtyeen kanssa vuonna 2022
- Yhden miehen consort: yhtyemusiikkia soolo-nokkahuilulle elektroniikan avustuksella

Korkea ja matala tyyli
- cembalisti Matias Häkkisen 2. ja 3. jatkotutkintokonsertti Sibelius-Akatemiassa 2021–22
- Sovituskoppi: instrumentaation rajojen koettelu yhteistuumin yleisön kanssa
- Tanssimusiikkia: renessanssiohjelmiston tanssi- ja kansanmusiikkijuuret
- Kauneimmat renessanssijoululaulut: Café Barockin yhteislaulukonseptin kiertueet 2021–22

Yhtyeen piirissä toimii lisäksi koulutustoimintaa musiikkiopistonuorille, amatööreille ja ammattilaisille.

Eri musiikeille ja niihin liittyville seremonioille on aikansa ja paikkansa. Kuten sanotaan, säännöt täytyy sisäistää, jotta niitä voi taidokkaasti rikkoa. Näemme uutta vanhan läpi uskoen, että kontekstitietoisuus antaa mahdollisuuden kokea yhteisiä väristyksiä nykyhetkessä. Joskus on radikaaleinta olla ylittämättä rajoja, poistumatta poterosta tai kaatamatta aitoja.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Riitta-Leea Laine 72 000 € Taiteellinen työskentely kvanttifysiikan kautta kasvi- ja organismiteosten parissa

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Hidden Diversity.

Ihminen suojelee sitä, mitä rakastaa, rakastaa sitä mitä tuntee ja tuntee sen, minkä on oppinut. Pinnan alla on paljon selvittämätöntä, joka saattaa olla tärkeämpää, kuin vielä ymmärrämmekään.

Kvanttimekaniikan avulla voi kurkottaa havaintomaailman takaiseen todellisuuteen, kun kieli ja kuvailutapa kahlitsevat ymmärrystä. Todellisuus on suuri ja niin läsnä, että se jää huomaamatta. Jos lisääntyvä tieto voi muuttaa käsitystä Maasta litteästä pyöreäksi, miksei myös kokonaisia maailmankuvia?

Taiteellisessa työskentelyssä lähestyn kasvi- ja organismiteoksia monenmaailman tulkinnan kautta. Yksisoluisten levien vieminen esityksen keskiöön vapauttaa ihmisen peilaamasta alati itseään ja antaa mahdollisuuden oppia jotain uutta. Kokemusta ei voi ymmärtää, jollei ole laajempaa oletusta tulkinnalle. Itsensä haastaminen ja törmäyttäminen on silti ainoa tapa yrittää ymmärtää eri todellisuuksia. Kun teoksessa käsitellään kasvia, sen intensiivinen maailmassa-olemisen muoto on kääntöpuoli liikkeen puutteelle.

Teokset ovat näyttämöteoksia, valo- ja äänitaidetta sekä julkaisuja perustamani tiede- ja taidekollektiivi Fern Orchestran kanssa. Leväteosten jatkumoa ovat Leväsafari, -kuunnelma ja -julkaisu, sekä yksisoluisuuteen ja diversiteettiin pureutuva esitys Monadi. Monadi on G. W. Leibnizin (1646–1716) nimitys käsitykselleen substanssista. Monadien ominaisuudet ovat havainto ja halu. Ne eivät ole suorassa vaikutuksessa keskenään, vaan ilmaisevat toistensa tiloja.

Plant series -teossarjaa jatkavat nykytanssiteos Ikebana, jossa kukkienasettelumetodia yhdistetään näyttämötoimintaan ja Shade avoidance, jossa kasvin käyttäytyminen, siihen vaikuttava valo ja tietoisuuden myöntäminen ilman hermostoa tarjoavat mahdollisuuden havaintojen käyttämiseen näyttämötoiminnan, visuaalisuuden ja liikkeen säännöstössä.

Tulevaisuus ei ole koskaan samanlainen kuin ennen. Siksi nyt täytyy työskennellä maailmankuvan tarkastamiseksi. Kvanttifysiikan soveltaminen taiteellisessa työssä luo ajatteluun tasoja ja lyö luonnontieteelliset faktat pöytään. Ihmiskiemurtelun voi siis kirkasotsaisesti ohittaa ja keskittyä oppimaan muilta: kasveilta ja yksisoluisilta organismeilta monenmaailman tulkinnan. Renessanssi-ihmisenä toimiminen on juuri uskallusta astua tuntemattomaan ja kartoittaa, mitä milloinkin on löydettävissä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteen maisteri, filosofian maisteri Laura Lehtinen ja työryhmä (Luokkahanke) 120 900 € Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke käsittelee tanssitaiteen keinoin luokkaisuuden kokemuksia ja samalla tuottaa ruumiillista tietoa aiheesta sosiologian ja filosofian käsitteellisen tiedon rinnalle. Työskentelemme apurahakaudella teoksen Mun keho – duunari parissa, joka on suunniteltu kantaesitettävän Oulussa syksyllä 2021. Esityksen sisältö perustuu hankkeen tutkimustyöhön, joka on ollut käynnissä vuodesta 2018. Esitys nostaa esille omakohtaiset kokemuksemme luokkataustasta ja luokkaretkeilystä nyt-hetkessä, omassa historiassamme sekä kuvitteellisessa tulevaisuudessa. Keskitymme näiden ilmenemiseen ruumiillisuudessamme: kehomuistoissa, tunteissa, tavoissa ja habituksessa. Peilaamme henkilökohtaisia kokemuksiamme tutkimuskirjallisuuteen, jotta työskentelymme voisi heijastella laajemminkin yhteiskunnassamme oleviin luokkaeroihin.

Esitysprosessissa lähestymme aihetta viiden työskentelymme aikana nousseen teeman; häpeän, luokkaylpeyden, liiallisuuden, kestävyyden ja kuulumattomuuden kautta. Työskentelyymme kuuluu henkilökohtaisiin kokemuksiin keskittyvän tutkimuksen lisäksi lähiökävelyitä, fyysistä talkootyötä, netissä jaettavan taiteellisen materiaalin työstämistä ja dokumentointia. Työryhmässä on yht. 15 taiteilijaa ja tutkijaa.

Kaikessa henkilökohtaisuudessaan työmme yrittää tehdä näkyväksi välisyyttä, joka luokkakeskustelussa on läsnä. Kuulumisen ja kuulumattomuuden tunteet ovat meissä, niin taiteen tekemisen todellisuudessa kuin suhteessa omaan historiaamme, samaan aikaan ja limittäin. Ruumiissamme risteävät taiteilijuus, maalaisuus, työläisyys, akateemisuus, kaupunkilaisuus, hillittyys, tunteellisuus, sivistys ja ronskius. Lähestymme välisyyttä kysymällä luokkaisuuden tuntua ja etsimällä tästä kysymisestä aukeavaa ruumiillisuutta.
Kantaesityksen jälkeen kirjoitamme luokkataustan ja ruumiillisuuden suhdetta käsittelevän nettijulkaisun, joka on suunnattu eri alojen taiteilijoille, tutkijoille sekä kasvatusalojen ammattilaisille.

Ettäkö kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet elämän valinnoissa?! Osallistumme tämän tasa-arvomyytin purkamiseen esittävien taiteiden kentällä ja sen ulkopuolella. Edistämme monenlaisista taustoista tulevien osallisuutta taiteeseen ja keskusteluun esim. jalkautumalla eri ympäristöihin. Nostamme esiin luokka- ja taustaylpeyttä moninaisuutta arvostaen. Teemme työtämme pitkäkestoisesti, dialogisesti vaalien yhteistekijyyttä, jakamista, huokoista rakennetta ja kriittistä suhtautumista omaan työhömme.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Lehtinen Laura, Heikkilä Elsa, Lahdenperä Soile, Hannuksela Riina, Keskikallio Heli, Poropudas Pinja, Lindroos Aliina, Juntti Virpi, Tavi Katriina, Karttunen Minna, Tolonen Ilkka, Suomi Lotta, Puuperä Anni, N. N., N. N., N. N.
Muut työryhmän jäsenet: Tirkkonen Sanna, Talonen Virva, Huhtakallio Soili

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteilija Milla Lehtinen ja työryhmä (TOF-Laboratory työryhmä) 30 000 € TOF-Laboratory – monitaiteellisen performatiivisen teoksen luominen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
TOF-Laboratory on tanssi-, ääni-, ja mediataidetta yhdistävä monitaiteellinen nykytanssiperformanssi, jonka liikekieli muodostuu nykytanssin ja fyysisen teatterin liitosta, jossa toistolla ja rytmillä on tärkeä sija. Kansainväliseen viiden hengen työryhmään kuuluvat tanssitaiteilija Milla Lehtinen (taiteilijanimi: Milla Virtanen), mediataiteilija Leevi Lehtinen, äänitaiteilija Anssi Laiho, tanssitaiteilija Deirdre Griffin (Irlanti) ja mentori Eddy Becquart (Belgia).

Teokseen luodaan erinäisiä moduulimaisia osuuksia, joita voidaan esittää itsenäisinä miniteoksina. Lisäksi tutkimme mahdollisuutta esiintyä duettona yhtä aikaa kahdessa maassa videostreamin välityksellä niin että kummassakin esiintymispaikassa on livenä yksi esiintyjä. Moduulimuotoisen teoksen joustavuus vastaa nykyisiin haasteisiin, joilla on ollut suuri vaikutus liveteoksien esittämismahdollisuuksiin ja kansainväliseen matkustamiseen.

TOF-Laboratory on oodi ilmaisunvapaudelle. Teosta voisi kuvailla suurena värikkäänä päivänvarjona, jonka alla kukkivat yksilölliset, ainutlaatuiset ja energisoivat taideistutukset.

Yhdistämme ennakkoluulottomasti, luovasti ja uudistaen eri taiteen lajeja. Luomme teoksen modulaariseksi
niin että eri osat toimivat myös itsenäisinä taideteoksina. Modulaarisuuden avulla voimme kestävällä tavalla
löytää teokselle laajempaa yleisöä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Lehtinen Milla, Lehtinen Leevi, Laiho Anssi, NN NN, Griffin Deirdre
Muut työryhmän jäsenet: Becquart Eddy

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Filosofian maisteri Sanna Lipponen 30 000 € Dialogissa-sarjan kirjoittaminen ja taidekriitikkona työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Dialogissa-sarjan keskiössä on taiteeseen sekä sen merkityksiin ja välineisiin syventyminen. Kuten aitoon dialogiin kuuluu, sen tavoitteena on yritys ymmärtää. Sana dialogi tulee kreikan sanoista dia (lävitse) ja logos (sanaksi, merkitys). Dialogi on siis merkitysten läpi kulkemista. Taiteesta keskusteltaessa ja kirjoittaessa olen jatkuvasti sellaisten asioiden äärellä, jotka eivät oikeastaan ole olemukseltaan sanallistettavissa, mutta joihin liittyy ehkä sitäkin enemmän merkitysten läpi kulkemista.

EDIT-taidemediassa julkaistavan Dialogissa-juttusarjan kautta pyrin avaamaan ja avartamaan paitsi omaa ammattitaitoani taidekriitikkona myös taiteesta käytävää keskustelua haastattelemalla eri taidekentän toimijoita. Tulisiko taidekeskustelujen käsitellä enemmän taiteen tekemiseen tai esittämiseen liittyviä prosesseja? Vai koettaa määritellä sitä, mitä taiteen vapaudella tai poliittisuudella tarkoitetaan? Tai tuoda esiin instituutioiden roolia taiteesta käytävissä keskusteluissa?

Olen kiinnostunut kuulemaan ja ymmärtämään myös erilaisten taidekentän toimijoiden suhdetta kieleen, taiteesta puhumiseen ja kirjoittamiseen. Siitä, miten heidän kirjoittamisensa nivoutuu muihin toimintoihin, kuten kuvan tekemiseen, lukemiseen, läsnäoloon, ajatteluun tai liikkeeseen?

Sarjassa käsitellään myös kentän toimijoiden rooleja ja niiden kompleksisuutta: sitä, miten perinteiset, pysyvät toimenkuvat tai toimijaidentiteetit yhä enemmän liukuvat ja limittyvät. Ja onko tuo roolien sekoittuminen valittua ja vapaaehtoista vai ulkopuolelta tulevien erilaisten vaatimusten ja olosuhteiden pakottamaa?

Dialogissa-sarjan ohella kirjoitan taidekritiikkiä, jonka toivon olevan ajankohtaista, mielenkiintoista, ajatuksella laadittua ja laadukasta. Haluan tarjota tuoreita näkökulmia, oivaltavia ajatuksia ja kaunista kieltä – mutta myös uskaltaa kokeilla rohkeammin, luodata ja oppia uusia tapoja kirjoittaa taiteesta. Myös tämä vaatii aikaa ja tilaa sekä ajattelulle että taiteen katsomiselle.

Millaista taidekeskustelua Suomessa käydään? Millaista taidekeskustelua Suomessa voitaisiin käydä? Miten vaikeaa on kuunnella, mitä oikeastaan sanotaan? Miten vaikeaa on antaa aikaa ja tilaa hitaalle ja harkitsevammalle ajattelulle, kirjoittamiselle ja keskustelulle? Kai joku muukin kaipaa pitkiä, hitaita ja aiheeseen syventyviä keskusteluja taiteesta?

Hitaus ajattelussa ja keskustelussa tuntuu rohkealta tässä ajassa, jossa keskustelut syntyvät, kiihtyvät ja kuihtuvat lähes hetkessä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Education, Visual Artist Jan Lütjohann 60 000 € Among physical and metaphorical tools

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
At the heart of this project are wooden sculptures that take the shape of tools, equipment and workspaces. The sculptures are performative objects that invite the hand for touch and let us conceptualize the action of using them. I use pre-industrial tools and obsolete technology to contemplate working with hands in contemporary society. During the working period I will make wooden sculptures and installations, hold exhibitions and workshops, and carry out performative fieldwork. My artistic work contains approaches from the fields of craft, education and anthropology.

Working entirely by hand enables me to work independently of electricity, take my tools anywhere and to connect with people and different forms of knowledge. My workshops, collaborations and performative fieldwork aim to empower participants and argue that craft, initiative and sensibility for material are common to all of us and independent of background or ability. In my work I use both literal tools (physical objects that shape material) and metaphorical tools (practices that bring forth social changes). The overarching goal is to unite both qualities.

The forests and the hand-tool technologies that are vital to this project exist at scales much larger than a human life. My work views the things we do, think and feel over the span of several generations and sees art as a long term cross-generational effort. It makes approachable what is otherwise thought of as lost, obsolete or unattainable. It evaluates the possibilities of historical and current material knowledge as a powerful strategy for an uncertain future.

In view of ecological crisis and increased technologization, working with hands takes on a critical yet optimistic dimension. The project affirms desires of making, discusses narratives of craft, and confronts ethical problems of creating things. The initiative acknowledges tool-making and tool-use as essential human abilities, that are at the foundation of art and everyday life even in our times.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Ylioppilas Ajak Majok 52 500 € Mitä jos olisin vapaa? -hanke

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Mitä jos olisin vapaa? on kolmivuotinen hanke, joka nostaa keskiöön yhteiskunnan normien ulkopuolella puskettuja, erityisesti mustuuden intersektioissa eläviä ajatuksia, kehoja ja käsityksiä vapaudesta poikkitaiteellisella työllä.

Hanke pohjautuu aktivistin ja tanssijan Ajak Majokin yhteiskunnalliseen huomioon siitä kuinka toiseutettujen äänet kuuluvat yhteiskunnassa usein objekteina – kohteina joita tutkitaan, mystifoidaan ja kyseenalaistetaan. Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi myös kehollinen taide näyttäytyy siten, että toiseutetut kehot – erityisesti mustuuden intersektiossa elävät – ovat olemassa sivuosissa, nimettöminä ja ajattelemattomina passiivisina toimijoina valkoisuuden normin tuolla puolen.

Kun toiseutettujen kehojen olemassaoloa, haaveita, unelmia ja todellisuutta tuodaan esille tavalla joka poissulkee valkoisuuden normin, ollaan sellaisen rohkean totuuden äärellä jota oikeudenmukaisempi huominen ja tämän päivän parantumisprosessin aloittaminen kaipaa. Kolmivuotinen hanke rakentuu Majokin ja keskustelijoiden välisille dokumentoitaville ajatustenvaihdoksille, näiden pohjalta syntyvistä tekstikokoelmista ja kruunautuu lopulta tanssiperformanssiin, joka pyrkii kehollistamaan hankkeen kysymyksen vastausta: Mitä jos olisin vapaa?

Keskustelijoita Majok tulee valitsemaan kolmesta Suomen kaupungista, joissa hänellä on historiaa: Oulusta, Kokkolasta ja Helsingistä. Mustuuden intersektioissa elävien kehojen vapauskäsityksen tuominen valtakunnalliseen kontekstiin rakentaa hankkeeseen moniuloitteista tulkintaa, joka usein hukkuu Helsinki-painoitteiseen käsitykseen suomalaisuuden monimuotoisuudesta.

Hanke haastaa valkoisuuden normeja kertomalla monipuolista tarinaa mustuuden intersektioissa elävien kehojen totuuksista vapaudesta poikkitaiteellisella työllä.

Mitä jos olisin vapaa? -hanke on hyppy tuntemattomaan ja sellaisen kokeilevan taiteellisen työn pariin, joka peräänkuuluttaa sitä, että meidän on aika unelmoida vapaudesta!

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Writer, designer and multimedia artist Daniel Malpica 40 500 € Risteymä. Ecopoetics, equity and pandemia

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Poet, graphic designer and multimedia artist Daniel Malpica applies for a 1 year working grant to develop two main core projects:

1. Writing a series of conceptual, concrete and cross-discipline poetry attempting to explore non-conventional ways of creative writing while reflecting on the meaning and purpose of literary practices after Covid19. The series will try to constitute a fundamental analysis of the human activity on this planet (the perceptions of nature, Ecopoetics, environmental devastation and utopia).

2. A series of multi-platform projects intended to showcase, support, translate and publish linguistically diverse literature within the Finnish literary scene. Those projects will take the form of live streaming sessions involving Finland-based authors; and a multilingual book on freedom of speech involving a discussion on Finland’s xxi century literary corpus (as part of a wider project developed by Suomen PEN).

First, the project is a bold initiative because it will attempt to provide a dialogue and a visibility platform for a literary community that has become more vulnerable after Covid 19. It will enable a possitive exchange of ideas between readers and authros, while supporting the writers to build a stronger carreer and make them feel part of a wider literary scene.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Filosofian maisteri, taideterapeutti Elina Mantere ja työryhmä (We Who Smile) 34 000 € Minä olen...! - animaatiosarja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kokemuksista, ajatuksista ja tunteista

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Minä olen...! on monitaiteellinen yhteisötaideprojekti, jonka tavoitteena on antaa turvapaikanhakijoille yhdenvertainen ääni taiteen avulla ja murtaa ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan. Monitaiteellisten animaatiotyöpajojen tuotoksena syntyvä animaatiosarja käsittelee turvapaikanhakijoiden elämää ja kokemuksia eri näkökulmista.

Ihmiskunta on kautta maailmanhistorian vaeltanut maapallolla eri syistä. Nykyiset kansallisvaltiot ovat historiallisesta näkökulmasta hyvin nuoria - ja nykyinen maailmantilanne (sodat, ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit ym.) ravistelee joitakin alueita rajusti. Lähteminen on ollut monille ainoa vaihtoehto. Haluamme välittää turvapaikanhakijoiden omin sanoin, taiteen kautta, tietoa heidän kokemuksistaan ja tunteistaan. Animaatio on tähän oiva keino, sillä sen kautta voi saavuttaa helposti laajan ja eri-ikäisen yleisön. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät syvemmin turvapaikanhakijoiden todellisuutta, jotta heihin ei suhtauduttaisi vain “tilastoina uutisissa”.

Animaatiotyöpajat myös opettavat uusia ilmaisukeinoja ja taiteen tekemisen taitoja turvapaikanhakijoille, joista heillä on hyötyä tulevaisuudessa saavat he sitten oleskeluluvan Suomesta tai ei. Tavoitteemme on luoda animaatiotyöpajoissa innostus uutta luovaan taiteen tekemiseen - joka voi synnyttää joitakin turvapaikanhakijataustaisia taiteen tekijöitä tulevaisuudessa.

Taideterapeuttisella taiteen tekemisellä on suuri voima – sen kautta voidaan siirtää vuoria. Yksinkertaisesti se, että saa ilmaistuksi taiteen kautta jonkin traumaattisen kokemuksen ja siihen liittyviä tunteita – ja saa sille todistajia (kuulijoita ja katselijoita) – voi auttaa vapautumaan kokemuksesta, muuttamaan varjot valoksi.

Haluamme auttaa vaikeita kokemuksia kohdanneita turvapaikanhakijataustaisia nuoria olemaan rohkeita ja kertomaan tarinansa animaation kautta laajallekin yleisölle. Animaatioiden kautta haastamme suomalaiset olemaan todistajia turvapaikanhakijoiden kokemuksille, ajatuksille ja tunteille - olemaan rohkeita ja näkemään sydämellään ihmisyyden ytimeen eri kansallisuuksien/oleskelulupastatusten sijaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Mantere Elina, Haswell Nicholas

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, Toimittaja Noora Mattila 35 000 € Kertova tietokirja: Keskusteluja anoppini kanssa – mitä opin, kun yritin uskoa vaihtoehtotietoon (työnimi)

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Kirja kertoo totuudenjälkeisestä maailmasta, mutta sen keskipisteenä ei ole media tai politiikka vaan ihminen. Kirja pyrkii selvittämään, mikä saa niin monen ihmisen nykyään uskomaan vaihtoehtoiseen tietoon ja salaliittoteorioihin. Se kysyy, mikä on se logiikka ja psykologinen vetovoima, joka johtaa epäilemään auktoriteetteja, tiedettä ja asiantuntijoita ja luottamaan niiden sijaan yksityiseen kokemukseen ja toisten ihmisten tarinoihin.

Kirja kertoo kahden vastakkaisen tietokäsityksen törmäämisestä ja tutkii, miten maailmankuvat syntyvät ja millaisia seurauksia niillä on yhteiskunnalle. Se ponnistaa keskusteluista vaihtoehtotieteisiin uskovan anoppini kanssa mutta laajenee käsittelemään yleisemmin ilmiötä ja sen esiintymiä, kuten rokotuskriittisyyttä ja 5G-tekniikkaan kohdistuvia teorioita.

Yhä useampi on alkanut epäillä perinteisiä tietolähteitä, kuten viranomaisia, lääkäreitä ja valtamediaa, ja on löytänyt internetistä tukea totuudelleen.
Vaihtoehtotietoon, uskomushoitoihin ja salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä on jo niin paljon, että pelkkä tyhmyys tai huono lukutaito eivät riitä selityksiksi. Kirjan tarkoitus on selvittää, mikä näitä ihmisiä ajaa ja miten tähän on tultu.

Kirja pyrkii ilmiön vilpittömään ymmärtämiseen ja avaamiseen. Samalla se tarkastelee, miten eri tietokäsitykset voivat keskustella keskenään ja mitä aidosta vuoropuhelusta voi syntyä.

Tietokirja ottaa vaihtoehtotiedon, salaliittoteoriat ja uskomushoidot vakavasti sosiaalisina ja poliittisina ilmiöinä sen sijaan, että leimaisi ne vain hörhöilyksi tai humpuukiksi. Kirja lähtee rohkealle matkalle uskomuksien lähteisiin ja antautuu keskusteluun teorioiden ja niihin uskovien kanssa. Kirja tutkii myös suomalaista tietokäsitystä ja maailmankuvaa ulkopuolisen silmin. Samalla se kokeilee nonfiktion kerronnan muotoja, omakohtaisen ja yleisen yhdistämistä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Aku Meriläinen ja työryhmä (#digiteatteri ja työryhmä) 119 400 € Queer AI -projektin työpajan järjestäminen, tekoälyn toteuttaminen ja esityksen tekeminen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Haemme apurahaa Queer AI -projektin viimeisiin vaiheisiin: työpajan järjestämiseen, tekoälyn toteuttamiseen ja esityksen tekemiseen.

Queer AI on #digiteatterin, LHBTIQ-aktivisti Annu Kemppaisen ja tietojenkäsittelytieteen FM Essi Salmenkiven suunnittelema tekoälyprojekti. Projektin päämääränä on toteuttaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisesti hahmottava tekoäly, tuottaa esitys kyseisen tekoälyn ympärille ja vaikuttaa tekoälykehityksen läpinäkyvyyteen ja inklusiivisuuteen.

Työpaja on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Se järjestetään osana Kiasma-teatterin URB21-festivaalia. Työpaja ottaa immersiivisen esityksen muodon ja lainaa osallistavan taiteen sekä yhteisötaiteen käytänteitä. Se suuntaa katseensa leikkisästi tulevaisuuteen ja pyytää osallistujia mielikuvittelemaan utopistisen, normatiivisista rakenteista vapaan yhteiskunnan. Työpajan tavoitteena on purkaa sukupuolen kokemus ja seksuaalinen suuntautuminen pieniin osatekijöihin, jotka tekoäly voi ymmärtää.

Työpajassa tuotetun tiedon pohjalta työryhmä toteuttaa tekoälyn, jonka tarkoituksena on generoida uusia sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisia suuntautumisia. Tekoäly toimii analysoimalla valitun näytelmätekstin ja vertaamalla sitä työpajassa tuotettuun tietoon sanavektorimallin avulla.

Tekoälyn tekemiä ratkaisuja ja generoimia identiteettejä käytetään projektin viimeisessä vaiheessa näyttämöteoksen sovittamiseen ja roolihahmojen luomiseen.

Queer AI -projektin keskeisiä kysymyksiä ovat, miten teknologiakehitykseen voidaan tuoda sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden näkökulmia? Miten taiteen prosessin vaikutuksia teknologiakehitykseen voidaan käsitteellistää, konkretisoida ja tehdä näkyväksi? Miten vähemmistöistä nousevia representaatioita ja ääniä on mahdollista siirtää teknologioihin ja teattereiden lavalle?

Teknologioiden tulee olla kontekstuaalisia, tarvelähtöisiä ja normikriittisiä. Niiden ytimessä tulee olla eettiset kysymykset ja inklusiivisuuden periaatteet.

#digiteatteri ottaa uusimpia teknologioita taiteen prosessien kriittisen tarkastelun ja hellästi muovaavaan syleilyyn. Uskomme taiteellisen prosessin ja teknologian yhteenliittymän mahdollisuuteen nimetä ja osaltaan ratkoa sosiaalisia ongelmia.

Myötävaikutamme tekoälykehitykseen taiteen menetelmillä. Keskiössä on taiteellisen prosessin aikainen haavoittuvainen tila, jossa uutta tietoa syntyy taiteen tekemisen kokemuksesta ja prosessiin osallistuvien osapuolten maailmankuvien kohtaamisesta.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Meriläinen Aku, Salmenkivi Essi, Kemppainen Annu, Oiva Maria, Pylväs Jyrki

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Film Director & Scriptwriter, Visual Artist Erol Mintas ja työryhmä (Academy of Moving People and Images (AMPI)) 372 180 € Academy of moving people and images AMPI (Liikkuvien ihmisten ja kuvien akatemia)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
AMPI on elokuvantekijä Erol Mintasin perustama hanke liikkuville ihmisille, jotka ovat saapuneet Suomeen eri syistä, kuten maahanmuuttajina, turvapaikanhakijoina, opiskelijoina tai työntekijöinä. AMPI luo uuden oppimismallin, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat työskennellä yhdessä ja antaa oman panoksensa syrjinnästä vapaan elokuvateollisuuden puolesta. Eräs päätavoitteista on suunnitella kestävä pedagoginen malli, joka antaa liikkuville ihmisille elokuvanteon mahdollisuuden, taidot ja työkalut. Toivomme että jakamalla suomalaisten ja ulkomaalaisten asiantuntijoiden osaamista osanottajat tekevät vähitellen elokuva-alasta avoimemman ja monimuotoisemman.

Ohjelman kesto on kaksi vuotta, ja Akatemia valitsee siihen enintään kahdeksan uutta osallistujaa, joilla on intohimoa ja kunnianhimoa elokuvantekemiseen. Tarjoamme heille maksuttoman kaksivuotisen koulutuksen. He saavat tehdä omat elokuvansa liikkuvien ja suomalaisten elokuva-ammattilaisten ohjauksessa ja täyttää itse kaikki elokuvantekemisessä tarvittavat työroolit. Tavoitteenamme, joka on jo toteutunut aiempina vuosina, on saada elokuvat esitettäväksi paikallisilla ja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Valmistuessaan opiskelijoilla on valmius työskennellä ammattimaisesti elokuva-alalla.

AMPI:lla ei ole omia tiloja, vaan opetus tapahtuu sen vakiintuneiden yhteistyökumppaneiden tiloissa, joihin kuuluvat Suomen elokuvasäätiö, Aalto-yliopisto, HIAP, Caisa, Designmuseo, MIF, Taidekoulu MAA, GAP, Italian kulttuuri-instituutti, Publics, Helsingin aikuisopisto, Baltic Circle, Artlab Productions ja Third Space. Tämän liikkuvuutensa kautta AMPI toteuttaa toista funktiotaan, jossa se pyrkii haastamaan edellä mainitut organisaatiot ja instituutiot työskentelemään yhdessä muutoksen puolesta. Liikkuvuus mahdollistaa myös opiskelijoille verkostoitumisen suomalaisessa taidemaailmassa.

Elokuvateollisuuden luova ydin kärsii monimuotoisuuden puutteesta. Tarinat, joita elokuvissa kerrotaan, eivät heijasta moniarvoista yhteiskuntaamme. Elokuva-alan ammattilaisten verkostot ovat usein suljettuja piirejä. Tässä projektissa luodaan uusi oppimismalli ja kestävä pedagoginen oppimisalusta, jossa Suomeen eri taustoista saapuneet ihmiset voivat antaa oman panoksensa monimuotoisemman elokuvateollisuuden puolesta ja olla osana muutosta.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Mintas Erol, Rothlaender Jonas, Korhonen Kirsi Maria, Sasioglu Mete, Thomas Christopher Lorenzo, Jerem Tonteri, Abdulkarim Maryan, Sillanpää Jemina, Haji Sherwan, Sorri Salla, Kiljunen Jaakko, Pedregal Alejandro, Haapasalo Alli, Suni Aino, Käki Hannu, Teivaala Toni, Boynik Sezgin, Forsström Jan, Vornanen Niina
Muut työryhmän jäsenet: Kuoppala RiIkka

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

visual artist, poet Muhannad Mohamed Khorshid 45 000 € Illustrating short stories about refugees who suffered psychologically from the effects of the asylum procedure

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Waiting is about having faith that morning will come it's an act of passive evasion but an active process taken by those who have not given up hope. Have been sentenced to see life through back yard to watch life without participating in it. A refugee may not feel loved or protected and succumb to total helplessness.

Illustration of short stories talking about refugees from conflict zones who spent many years from 2015 waiting in refugee camps in Finland and who does not obtain official papers and residence permits for many years. The short stories talk about human beings without history and their reality did not require attention, historically or culturally. They face the hatred of multiculturalism and that they are foreign intruders who disturb the way of life of the population and do not share and respect the civilization of the host country.

If the refugee is not able to adapt to the new environment and may suffer from many mental illness such as phobia, anxiety, panic, traumatic disorder that may lead to more cases of self-isolation and escape strategies and does not interact with the new environment. Integration requires tremendous psychological effort and becomes able to touch the inner strengths and the ability to communicate.

And how is the refugee aware that the street and places are no longer strange for them, and people will stop watching them as a stranger. And overcome the feeling of not belonging to the place. The texts in the short story will be translated into Finnish to reach the messages to the Finnish community to know the nature of the psychological suffering of those refugees.

The comic short stories depicts the life of those whose lives are hidden and their reality did not require attention, historically or culturally who have been uprooted about people make decisions they can't explain it's not that don't have a reason but that they don't have the words to explain. The stories will focus more on what happens during these long periods of waiting immigration service department decisions for asylum seeking from 2015, and me as an individual I went through.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteen maisteri Milja-Liina Moilanen ja työryhmä 20 000 € Respect-dokumenttielokuvan ohjaajien henkilökohtainen taiteellinen työskentely sekä suunnittelutyö

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Seksiä suorassa lähetyksessä, viihdeuutisten klikkiotsikoita parisuhdeväkivallasta ja tappouhkauksia salaa kuvatun pettämisen jälkeen- tosi-tv:n maailma on kaikille tuttu, vaikka kukaan ei sitä myönnä katsovansa. Respect (työnimi) on pitkä dokumenttielokuva kolmesta naisesta, jotka rakentavat omakuvansa uudelleen jouduttuaan julkisen häpäisyn kohteeksi tosi-tv-ohjelmissa sekä keltaisessa lehdistössä. Miten aloittaa alusta, kun vastassa on kolossaalinen viihdeteollisuus ja miljoonayleisön ennakkoluulot?

Yli vuoden kestäneen seurannan jälkeen valmistelemme projektia varsinaiseen tuotantoon. Tammikuussa alkavan neljän kuukauden apurahatyöskentelyjakson aikana saatetaan valmiiksi Respect-elokuvan ohjaus- ja kuvaussuunnitelma. Työskentelyn tuloksena projekti on tuotantovalmiudessa ohjaajien taiteellisen työn osalta.

Elokuva pyrkii tekemään katsojan tietoiseksi viihdeteollisuuden luomasta naiskuvasta ja agendoista sen taustalla. Respect pyrkii projektina lisäämään tietoisuutta medianlukutaidosta ja kuvan voimasta.

Tosi-tv:ssä esiintyvät naisia arvostellaan vapaasti ja heihin projisoidaan avoimesti vihaa. Naisia ei kohdella julkisuudessa samoilla säännöillä kuin miehiä. Kaksoisstandardit elävät ja voivat hyvin. Medianlukutaito ja-kritiikki eivät ulotu viihdemaailman pariin. Tosi-tv nähdään “aivot narikkaan” -viihteenä; kuitenkin se tarjoaa arvomaailmaa joiden seurauksia nähdään jopa politiikan kentällä. Respect herättää katsojassa empatian näyttämällä lööppien takaisen ihmisyyden.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Pasanen Eveliina, Moilanen Milja-Liina

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

esitysten ja musiikin tekijä Lehmus Murtomaa 60 000 € Political being – taiteellinen työ/elämä, jatkuvaa harjoittelua

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Political being etsii ja harjoittelee joitakin nautinnollisia feministisiä ja anti-rasistisia tekemisen/olemisen tapoja. Taidetta ja elämää kokonaisuutena. Mikä on tärkeää? Mihin voimat riittävät? Mikä taiteessa on mahdollista mikä ei ole mahdollista muuten? Luovuus elämässä selviytymiskeinona, taide kommunikaation jatkeena ja tilan ottaminen/etuoikeuksien käyttäminen sortavien rakenteiden purkamiseen. Harjoittelu jatkuvana työnä ja elämäntapana. Missä rajani kulkevat, hämärtyvät, katkeavat, venyvät, murtuvat ja muuttuvat? Miten kurottaa jonnekin mitä ei vielä tiedä? Miten olla yhdessä ja kuitenkin säilyttää erillisyytensä? Mitä/mitä kaikkea nyt tapahtuu?

Nautinto moninaisena poliittisena keinona kerätä voimia ja toimia pitkäkestoisesti uupumatta. Arkipäivän aktivismi, myös mahdottomien yhteyksien luominen (välttämättömät kontaktit heihin, joiden kanssa en koe jakavani yhteisiä maailmankuvia). Kontaktin ja koskettamisen tutkiminen suostumuksen ja hyväksymisen kautta. Resilienssin ja muutoksessa elämisen voiman harjoittaminen, jotta voin toimia maailmassa kokonaisvaltaisemmin ja yhdessä muiden kanssa. Valkoisuuden rakenteiden näkyväksi tekeminen jotta ne voidaan purkaa.

Esityksiä harjoittelujakson sisällä ja vierellä:
Cooper cooper – Lajitoveri, tarkkailuesitys huppareissa (työnimi) 2021
Many bodies of pleasures (työnimi) esityssarja (osat 1 ja 2):
nautinnosta, seksuaalisuudesta ja eksotismista, lokakuusta 2020 alkaen
Munasarja – radikaalia somatiikkaa (työnimi) 2023–
lisäksi puhelinmonologeja ja keskustelun avauksia julkisiin tiloihin 2022–

Political being: Mikä taiteessa on mahdollista joka ei ole sitä muuten? Miten olla ja työskennellä maailmassa ja maailman kanssa tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa? Miten toimia sekä/että eikä joko/tai? Jatkuva harjoittelu/taiteen tekeminen ja elämä erottamattomana kokonaisuutena, ei-neutraaleina jatkumoina. Luovuus selviytymiskeinona, taide kosketuksen jatkeena ja tilan ottaminen/etuoikeuksien käyttäminen sortavien rakenteiden purkamiseen. Yhteys ja erillisyys yhtäaikaisesti.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Maarit Mustonen 90 000 € Taiteilijakirjoihin keskittyvä kokeellinen ja monivälineinen työskentely sekä oman taiteellisen työn ja runouden suhteen vahvistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Näen koko ajan ympärilläni mahdollisia kirjoja: tämä voisi olla kirja, tämä tai tuo. Näen miten kirja olisi osana installaatiota, paikkasidonnainen tai teospari esitykselle. Kirja olisi tila mille tahansa teokselle, sen voisi kokea vaikkapa näyttelyssä, sille olisi tilaa, kirja ei olisi gallerian ikkunalaudalla, se ei olisi katalogi.

Tulevat teokseni ovat taiteilijakirjoja, joita tuon yhteen muiden nykytaiteen teosmuotojen kanssa. Työt ohjaavat huomiota mm. oman nimen ja kielen, lattian ja tilan sekä kehon kysymyksiin.

Olen monta vuotta tanssahdellut runouden kysymysten ympärillä katsomatta kuitenkaan suoraan kohti. Millaiseksi oma monivälineinen, kuvataiteeseen pohjautuva työ muotoutuu, kun sille löytääkin nimiä runoudesta? Millaista runoutta se voisi olla? Katse näin kohdistettuna, mitä löytää runouden ja kuvataiteen välistä, niiden vuoropuhelusta? Millaisena kieli siellä näyttäytyy?

Omien teosten lisäksi tavoite on perustaa ystävän kanssa taiteilijakirjoihin keskittyvä pienkustantamo Helsinkiin. Toteutamme kirjamuotoisia teoksia eri alojen taiteilijoilta, etsimme kunkin työn erityislaatua ja omaa tapaa olla. Kustantamo on tärkeä, sillä taiteen tekemisen työtä voidaan jakaa ja tehdä yhdessä, kaikkea ei tarvitse tehdä ja osata yksin.

Kirja voi olla veistos, kirja voi olla esitys, kirja voi olla kirjallisuutta. Kirjasta ei aina tiedä mitä se on.
Kysyn runouden "ulkopuolelta", mitä runous voi olla?
Taiteen tekeminen on aina, joka kerta, rohkeaa.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

napafilms oy 96 750 € Viimeinen vaunu – animoidun dokumenttielokuvan ja ihmisoikeustilanteeseen keskittyvän vaikuttavuuskampanjan suunnittelu

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Haemme apurahaa osittain animoidun dokumenttielokuvan ennakkotutkimukseen, käsikirjoittamiseen sekä visuaalisen maailman ja arkistomateriaalin ennakkotutkimukseen ja suunnitteluun. Lisäksi aloitamme elokuvan rinnalla kulkevan vaikuttavuuskampanjan suunnitteluun. Elokuva käsittelee erään Euroopassa sijaitsevan alueen lähihistoriaa ja ihmisoikeustilannetta alueelta paenneiden ihmisten kertomusten kautta. Elokuva on osin animoitu, sillä siinä tarinansa jakavat ihmiset eivät voi näyttää kasvojaan. Animaatio antaa myös keinona mahdollisuuden kertoa menneistä kokemuksista viitteellisesti ja subjektiivisen tunnekokemuksen kautta. Elokuva rakentuu yksinkertaisen, mutta ihmisten loppuelämää määrittävän tilanteen ympärille. Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi tässä vaiheessa kehittelyä elokuvasta ei julkaista muuta tietoa. Projektissa henkilökohtaisella apurahalla työskentelevät henkilöt ovat tuottaja Marianne Mäkelä, ohjaaja Inka Achté, animaation art director Jan Andersson sekä toisena käsikirjoittajana ja ohjaajan assistenttina työskentelevä Déni Pitseav.

Rohkeaa tästä projektista ei tee suomalaisten tekijöiden työ, vaan kaikkien mukana olevien henkilöiden panos. Elokuvamme osin animoitu muoto kuitenkin suojaa haastateltavia. Tutkivat journalistit ovat käsitelleet aihettamme hiukan, mutta teatteriyleisölle tarkoitettuja elokuvia aiheesta ei ole tehty.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Mäkelä Marianne, Achté Inka, Andersson Jan, Pitsaev Déni

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Katri Naukkarinen 68 000 € Sama todellisuus – eri taajuus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Ajatellaan, että näkökykymme rajallisuus on funktionaalista. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa sen ajantasaisuus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Mikä voisi olla kaupunkiympäristössä vaikkapa UV-näkemisen arvoista?

Hankkeessa tarkastellaan ympäristöä aallonpituuksilla, jotka eivät kuulu näkyvän valon spektriin. Toteutuvissa teoksissa liikutaan ihmisen näkökyvyn rajoilla ja niiden tuolla puolen IR-taajuudella, UV-taajuudella sekä vielä lyhyemmillä ionisoivilla aallonpituuksilla.

UV-näkökyky paljastaisi muun muassa ympäristöämme kuorruttavan mikromuovin. Jos näkisimme paremmin mitä hengitämme ja syömme, tekisimmekö erilaisia elämänvalintoja? Entä jos radon tuntuisi olevan läsnä juuri tässä ja juuri nyt – muutenkin kuin abstraktina tietona?

Tuotan teokset pääasiallisesti analogisen ja digitaalisen valokuvan ja videon keinoin. Tulen myös käyttämään muita medioita: esimerkiksi radonsäteilyn visualisointia varten rakennan installaation, jonka keskeisenä elementtinä on ilmapallo.

Jos arkiympäristöäni kuorruttava mikromuovi olisi läsnä näkökentässäni, suhtautuisinko kulutukseeni ja muihin elämänvalintoihini toisin? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin haluan johdattaa hankkeessa syntyvien teosten kautta. Laajennan arjen havaintoa alueelle, jolta saattaa löytyä epämiellyttäviäkin totuuksia.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MA Eva Neklyaeva ja työryhmä 27 900 € Softshell – a series of new performative art works, delivered to spectators by post

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Softshell is a bold and visionary organism that activates different identities and functions: a very innovative curatorial project, a performance production house, a theatrical season without a physical venue that wishes to reach spectators from all other the world. Softshell consists of two main lines: a collection of art works and an international magazine dedicated to performing arts on a messenger app.

Softshell will commission art works from a selected and curated group of artists who explore performativity in different ways, whose work has a social and political impact and from whom we can learn something new. All the artworks commissioned will be performative objects, delivered worldwide by post to spectators who will experience them in a domestic "venue". Each performative object, upon a limitation of production cost and dimension/weight, can have a very diverse nature and shape: a song, a text, a lipstick, a t-shirt – accompanied by a set of instructions to render it performative.

Together with the production of new works specifically commissioned, the project will open a news channel on the messenger app called Telegram, with contents related to the artworks produced and updates/news from the global performing arts scene. The Telegram channel will be curated by the Softshell curatorial team and the contents will be written by a board of international artists, curators and critics, who will work on rotation.

In this way spectators will receive by post the commissioned object and on their mobile the discursive contents/news part of the project.
The need of re-imagining production models is rooted in the belief that how you produce and communicate an art project is as important as its dramaturgical content and has to carry the same ethics and values.

In this historical moment, artists and institutions are struggling to adapt contents and formats to newly imposed fruition rules, online and live. Why not imagining something different from the beginning.

Softshell is has the ambition to imagine in a radically new way production, presentation and spectatorship, as well as sharing of discursive contents in the field of performing arts. Softshell is born from a series of burning questions such as what can be a new way to connect artists and audience? Can premiere happen in the intimacy of your home? What can be a new experience of spectatorship?

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Neklyaeva Eva, Gilardino Lisa, Cendron Marco

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Maisteri Tatu Nenonen 30 000 € Työskentely äänisuunnittelijana

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Olen äänisuunnittelija ja teen työkseni ääniä. Pienin ääni, jonka ihmiskorva havaitsee, on 0,0000000020 kilopascalia. Ääni liikuttaa tärykalvoa noin millimetrin miljoonasosan. Tärykalvo repeää noin 100 kilopascalin kohdalla. Vuonna 1883 purkautunut tulivuori Krakatau tuotti räjähtäessään äänen, jonka voimakkuus oli 63 245 553 kilopascalia. Rakensin kesällä pienen betonisen kaiuttimen, joka juuri ennen rikkoutumistaan kykeni tuottamaan 0,0141 kilopascalia. Sitten se oli hiljaa, koska puhekela oli sulanut.

Haen apurahaa äänisuunnittelijana työskentelyyn. Vuoden 2021 aikana käsittelen eri teoksissa ääntä dynaamisena ja fyysisenä ilmiönä. Perehdyn töissä äänen tapaan olla erottamattomassa vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Perehdyn mittakaavoihin. Tulevat teokset ovat osa laajempaa työtä, jossa sana ääni, määritellään uudestaan. Teokset ovat etydejä, joissa laajempi työ nousee hetkeksi esiin. Teosten väliin jää tyhjää tilaa. Kehitän äänellistä motiiviani tässä tyhjiössä.

Ääni on värähtelyä väliaineessa, esimerkiksi ihmiskehon nesteissä. Ääni ei etene tyhjiössä. Alkuräjähdyksen jälkeen universumi oli massan tihentymiä ja harventumia, jotka gravitaatio sai värähtelemään. Paineaallot suuntivat läpi muodottoman ja kirkkaan nesteen. Atomeja ei ollut muodostunut. Nyt nuo muinaiset äänet ovat kosmisen taustasäteilyn hiljaista kohinaa. Universumi on laajentunut ja kylmä, äänetön paikka. Ääni on värähtelevän energian muuntumista lämmöksi. Pienen hetken atomit ovat suuremmassa liikkeessä. Sitten lämpö haihtuu, liike tasaantuu ja on hiljaista.

Koneen Säätiön apurahalla pystyn tuottamaan pitkäjänteistä taidetta, jonka ulostulot ovat pieniä askeleita kohti laajempaa ymmärrystä äänestä ja sen luonteesta. Työssäni tarkennan korvani kohti yksinkertaisia, mutta perustavanlaatuisia äänen ilmenemismuotoja ja luon merkityksellisempää äänisuunnittelua. Haluan, että äänisuunnitteluni voi muuttaa katsojan tai työparin käsitystä maailmasta.

Mietin, onko tämä avaus rohkea itseäni tai alaani ajatellen. Ajattelen omien ajatusteni olevan välttämättömiä oman taiteellisen hengissäpysymiseni suhteen, mutta ala ei katoa ilman ajatuksiani. Äänisuunnittelu on nuori ala, jonka pitää elää ja muuttua. Silti ajanlasku on pysähtynyt Suomen suurissa teatteritaloissa. Suuret vaikutukset alkavat pienistä muutoksista, kuten Lorenzin perhosefekti havainnollistaa. Toivon, että äänisuunnittelijan pienet eleet olisivat väylä suuriin lopputuloksiin.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Norpas ry 62 500 € Poikkitaiteellisen ja -tieteellisen postfossiilisen laivaresidenssin sekä ilmastopsykologiaan pohjaavan esityksen ja työpajojen Itämeren purjehduskiertueen toteuttaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Trans Port on satamasta toiseen purjehtiva, kestävää tulevaisuutta taiteen ja tieteen avulla käsittelevä kiertue. Tanskalainen esittävän taiteen ryhmä Acting for Climate ja suomalainen monitaideyhdistys Norpas ry kutsuvat paikalliset taiteilijat, tieteentekijät ja aktivistit saman purjeen alle toisenlaista tulevaisuutta pohtivia kohtaamisia varten. Kiertue lipuu Suomenlahden halki pysähtyen Suomessa, Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa. Satamissa Acting for Climate esittää jatkuvasti muuntuvan esityksen Ripples ja kannustaa työpajoissa paikalliseen keskusteluun kestävyydestä. Merellä purjehtiessaan laiva toimii taiteilija- ja tieteilijäresidenssinä, joka mahdollistaa kansainväliset poikkitieteelliset kohtaamiset luovien ammattilaisten ja ympäristötutkijoiden kesken.

Nykyihminen on kadottanut tietoisen yhteyden teon ja seurauksen välillä. Ripples tutkii luonnon kiertokulkua ja veden vaiheittaisia syklejä mahdollisuutena korjata ristiriitainen ajattelutapamme. Esityksen perustana toimii ympäristöpsykologian teoriat, jotka pyrkivät murtamaan ihmisen luomaa jatkuvan kasvun illuusiota. Ripples esitetään laivan kannella, mastoissa, köysissä ja ympäröivässä meressä. Myös itse kiertue on sykli; ’trans’ viittaa matkaan meren halki, lähdön ja saapumisen välitilaan, ja ’port’ pysähdykseen sataman suojaan, uuden vuorovaikutuksen näyttämölle.

Trans Port kiinnittää huomiota Itämeren rooliin sen rannikkomaiden tulevaisuuden näkökulmasta. Vesi toimii yhdistäjänä ihmisten, luonnon ja valtioiden välillä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ratkaisut on löydettävä kollektiivisesti. Voisiko Itämeri toimia innostavien tarinoiden, luovien ideoiden ja merkityksellisten yhteyksien vaihtopaikkana? Kiertueen tavoitteena on kyseenalaistaa arvoja, joille yhteiskuntamme on rakennettu sekä herättää uteliaisuutta ja keskusteluja muista mahdollisuuksista. Trans Port toimii tulevan ja edeltävän kohtauspaikkana – kuinka vanhoja käytänteitä, kuten purjehdusta, voisi hyödyntää osana kestävää tulevaisuutta.

Trans Port tutkii kestävän liikkumisen sekä taiteen ja tieteen tekemisen mahdollisuuksia postfossiilisella ajalla. Acting for Climate -ryhmä omaksuu ekologisen elämäntavan käyttämällä purjevenettä liikkumiseen, asumiseen sekä esiintymiseen. Ripples-esitys hyödyntää tieteellistä ilmastopsykologista pohjaa tutkien uusia syklisiä ajatusmalleja jatkuvan kasvun sijaan. Luonnonkiertoa vastaan taistelun sijaan sen rytmiä kuunnellaan purjehtimalla silloin kun tuuli on suotuisa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Tammenpää Ronja, Poulsen Durita Sumberg, Winsvold Abigael Rydtun, Langmoen Emma, Yazaki Schou William, Miikki Heidi
Muut työryhmän jäsenet: Laitinen Ville, Kauppi Matias, Munk Lasse, Ida Langkilde, Bugge Bang Villads, Rombout Saar

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteilija Minkki Nurmi 30 000 € Pehmeä. Piirrettyä, tekstiä ja valokuvaa yhdistelevän runoteoksen toteuttaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Pehmeä koostuu havainnoista, kokemuksista, tunteista ja ajatuksista. Se haluaa päästä lähemmäs ja kutsua luokseen, samaistua, ymmärtää ja kyseenalaistaa. Se haluaa muuttaa kaltaisekseen, tunnustella ja avata uusia ovia herkkyydelle. Se tuntuu välillä turvalliselta, omalta kuplalta, toisinaan upottavalta ja mahdottomalta. Pehmeys on konkreettista, opeteltavissa olevaa, keskeneräisyyttä ja oman haavoittuvaisuuden myöntämistä.
Työskentelyni aikana valmistelen kokeellisen piirrettyä kuvaa, tekstiä ja valokuvaa yhdistelevän kuvarunoteoksen Pehmeä. Se havainnoi elämistä ja olemassaoloa, sekä niiden ymmärtämistä ja niihin liittyvää vastuun ottamista. Teos koostuu omaelämänkerrallisista, queer ja neuroepätyypillisestä näkökulmista kirjoitetuista ja piirretyistä runoista sekä valokuvista. Tutkin kirjoitettujen ja piirrettyjen sanojen, sekä kuvien kautta kuinka olemme ja vuorovaikutamme ehjinä tai rikkinäisinä olentoina. Teemoina ovat myös epävarmuus, sukupuolen moninaisuus, seksuaalisuus ja pehmeyden opettelu itseä ja muita kohtaan. Teoksen tavoitteena on pukea sanoiksi ja kuviksi keskeneräisyyden, outouden, lempeyden, yksinäisyyden sekä yhteyksien löytämisen tunteita. Piirrän, kirjoitan runoja sekä käsin että koneella ja valokuvaan arkeani älypuhelimella. Työskentelyni syventyy itselleni aiemmin erillisinä pitämieni, mutta tuttujen tekniikoiden sekä medioiden yhdistelyyn. Tutkin niiden avulla pehmeyttä, vuorovaikutusta ja miten eri tekniikat vaikuttavat tunnesisältöön

Työskentelyni pohjautuu kokemusten sekä tunteiden purkamiseen ja tutkimiseen. Omakohtaisten kokemusten avoin jakaminen ja oman keskeneräisyyden myöntäminen on rohkeutta. Muille jaettuna yksityinen muuttuu henkilökohtaisesta yhteiseksi ja siitä tulee samaistumispintaa. Haluan tarjota teoksellani uusia näkökulmia, herkkyyttä ja uskallusta olla pehmeä itseä sekä muita kohtaan. Tunteiden jakaminen on elintärkeää ja itsensä näkyväksi tekeminen on rohkeaa, koska emme ole täällä yksin.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kirjailija Antti Nylén 90 000 € Monitaiteisen pienjulkaisutoiminnan kehittäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Haen työskentelyapurahaa kirjalliseen ja taiteelliseen työskentelyyn. Tarkoituksenani on seuraavien vuosien aikana kehittää taideomakustantamisen rakennetta, jossa monitaiteisten pienjulkaisujen ammattimainen tuottaminen ja levittäminen olisi taloudellisesti mahdollista ja taiteellisesti tarkoituksenmukaista.

Tahdon luoda tilan, jossa itsenäiset, marginaaliset, syventymistä vaativat kirjalliset sisällöt, kuten taide-esseet ja pienet klassikkosuomennokset, kohtaavat uuden kuvataiteellisen käsityksen instituutioiden ulkopuolisesta julkaisutoiminnasta. Tuotantovälineiden ottaminen omiin käsiin on visiossani keskeinen ihanne ja tavoite.

Toimintani on pienimuotoista. Se myöntää ja ottaa vakavasti julkaisutaiteen, myös marginaalisen kirjallisuuden, yleisöjen pienuuden. Kirjan tapauksessa ISBN-tunnuksen hankkiminen kuitenkin takaa sen, että teokset arkistoidaan Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmaan.

Monitaiteisuus on yhtä oleellinen lähtökohta. Se merkitsee julkaisun käsittämistä itsenäiseksi taideobjektiksi, jossa ei ole erikseen muotoa ja sisältöä. Toisin kuin tavallisessa painetussa kirjallisuudessa, sanalla ei ole julkaisussa dominoivaa asemaa, vaan visuaaliset elementit ovat ”sisältöä” yhtä lailla.

Pyrin julkaisutoiminnallani mielekkäällä tavalla vastaamaan taiteen julkaisemisen muutoksiin, kuten digitalisaatioon ja yleisöjen fragmentoitumiseen. Toisaalta pyrkimyksenä on luoda yhtenäisyyttä ja uutta kulttuuria taidejulkaisemisen sekalaiselle kentälle.

Taiteellinen toimintani on itsetuhoisuuteen saakka kutsumustietoista. En välitä jo hankkimastani maineesta esimerkiksi esseistinä tai suomentajana, jos tunnen, että oikea etenemissuunta on kuvataiteen ja julkaisutaiteiden marginaaleissa.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija, Filosofian maisteri Olga Palo 60 000 € Ajattelemista paperilla: Tekstuaalinen työskentely kolmen projektin parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Työskentelen taiteen ja feminismin leikkauspisteessä. Työni painottuu tällä hetkellä kirjoittamiseen. Apurahakauden aikana työstän (1) novellikokoelmaa, (2) lyhytdraamasarjan konseptia ja käsikirjoitusta ja (3) esseekokoelmaa.

Kirjoittaminen on minulle ajattelemista, ja ajattelu on aina keskeneräistä, vajavaista, hapuilevaa. Se on prosessi, jossa moninaiset kysymykset ja vastausmahdollisuudet elävät rinnan, nostavat päätään, risteävät, hiipuvat. Haluan antaa tilaa tuon epävarmuuden kanssa olemiselle ja opetella olemaan tietämättä. Kuinka kirjoittaa epävarmuutta tai häivähdyksiä?

1. Novellikokoelmani käsittelee takertumista sanoihin ja sanomiseen, kertomiseen, muistamiseen ja ylöskirjaamiseen, sekä sen samanaikaista mahdottomuutta. Kirjan läpäisevä teema ja rakenne on päiväkirja: muistiinkirjoittaminen ja sen epäonnistuminen. Kuinka sanoa, kun sanojen taakse ja väleihin jää aina jotakin, jokin rajaantuu ulos, nousee etualalle, värittyy, toiset totuudet ja äänet peittyvät ja unohtuvat?
2. Lyhytdraamasarja lähestyy ihmistä seksuaalisuuden tematiikan kautta ja etsii kertomisen tapaa, joka ei lukitse tai perustu toiseuttaviin konflikteihin; joka lähestyy ihmistä tunteen, ei haltuunottamisen tai tietämisen kautta, ja jonka ydintä on lämpö, empaattisuus ja huokoisuus. Pitkä draama kutsuu usein henkilöä selittäviin kaariin. Tutkin, kuinka lyhyt muoto ja antologia, niiden häivähdyksenomaisuus, mahdollistavat henkilöhahmojen lähestymisen ilman vaatimusta kaiken tietämisestä tai identiteetin lukitsemisesta. Konseptin valmistuttua haluan mukaan myös muita kirjoittajia – sarja on eräänlainen feministinen Troijan hevonen jolla normalisoida olemisen kirjoa.
3. Esseekokoelma pohjaa osin jo aiemmin julkaisemiini taidetta ja feminismiä käsitteleviin esseisiin ja kolumneihin ja osin uusien kirjoittamiseen. Essee mahdollistaa minulle itseäni vaivaavien kysymysten kirjallisen pohdinnan sekä sisäisen moniäänisyyden ja ristiriitaisuuden paljastamisen vaikeiden kysymysten äärellä.

Olen luopunut ajatuksesta, että on jotakin mitä minun pitää tietää, että työni tulee ”paremmaksi” sitten kun opin tekemään ”oikein". Eihän taiteessa tai feminismissä ole kyse tietämisestä vaan tekemisestä. Tuon keskeneräisen tekemisen ytimessä on epävarmuus ja hapuilu. Kysyy rohkeutta lähestyä maailmaa yrittämättä ottaa haltuun, sietää haurautta. Olen usein hävennyt sen ääneen sanomista, mitä haluan tehdä tai minkä äärellä olen. Nyt sanon: juuri tätä haluan nyt tehdä, tämä on minulle tärkeää.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Perpetuum Mobile (PM) ry: Artists at Risk (AR) 206 619 € Artists at risk (AR) -turvaresidenssisihteeristön toiminta ja työn kehittäminen sekä uusi Bridging -rahasto uhattujen taiteilijoiden tukemiseksi ei-Schengen alueella

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Koneen Säätiön avustuksella 2018–20 perustettu AR-sihteeristö ja -studiot toimivat Lapinlahdessa ja Hietsun Paviljongissa. Sihteeristö koordinoi laajan verkoston kanssa kehitettyjä “Helsingin mallin” turvaresidenssejä, joita on järjestetty jo 19 AR-residenssissä 14 eri maassa. Uusimmat ovat Gaziantepissä ja Porvoossa. Ne ovat taiteilijoille, joiden ilmaisunvapautta ja henkeä uhataan. Tarve on kasvanut; epädemokraattiset hallitukset käyttävät COVID -19 poikkeuslakeja tukahduttaakseen toisinajattelijoita.

AR-sihteeristö järjestää mm. residenssihaun ja valintaprosessin, tukee AR-residenssien perustamista, järjestää mm. viisumiprosessin, residenssien valmistelun (taiteilija ja residenssi), tukitoimia residenssi aikana, etsii vaihtoehtoja, jos taiteilija ei voi palata, monitoroi AR-alumnien tilannetta ja kampanjoi (vainotut taiteilijat). Residenssimallia kehitetään mm. vertaistaiteilijat, AR-POWWOW kansainväliset onlinetapaamiset, mekanismi ristiriitatilanteisiin.

AR-sihteeristöllä on kansainvälinen advisory board ja kasvava asiantuntijaverkosto, jota konsultoidaan valinnoissa alueittain. AR on vertaistoimija ja työskentelee esim. PEN American ja Internationalin, FreeMusen, EU Human Rights Defenders Platformin, MRI:n kanssa (mm. hätäsijoitukset, kampanjat, EU Komission ilmaisunvapauspolitiikka).

AR-työ on saanut tunnustusta (TAIKEn valtion- ja EU kansalaisen palkinto). Saksan UMn -18 perustama Martin Roth Initiative käyttää AR-mallia referenssinä, samoin UNESCO. Uudessa AR-ENSH -verkostossa ovat mukana mm. ZKM Karlsruhe, CCB Barcelona ja MACRO Rooma.
AR-Bridging-rahaston tarve on suuri COVID -19:n vuoksi; taiteilijoita on sijoitettava “maan alle” kotimaassa ja lähialueilla, kuten myös viisumihylkäyksissä. Haasteena on rahoitus ei-Schengen residensseissä mm. Tunisissa ja Gaziantepissä. Jotkut AR-alumnit tarvitsevat “kotoutumistukea” palattuaan.

Taiteilijat, jotka ovat uhattuina taiteensa vuoksi ovat rohkeita. ARn nopea reagointi voi tarjota heille turvaa, kun vangitseminen, kidutus tai murha uhkaa. AR:n työ vaatii usein nopeita ratkaisuja; välitöntä hätäsijoittamista, tukea ympäristössä, jossa asiat ovat uusia. Useimmat taiteilijat haluavat jatkaa rohkeasti kotimaassa tukahdutettua taiteellista työtään residenssissä. AR-malli on tunnustettua pioneerityötä nopeassa reagoinnissa, lyhyissä residensseissä ja taiteellisen työn tukemisessa.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Stodolsky Ivor, Lochore-Ward Elena, Kiljunen Riikka

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MA Creative Documentary, BA Fine Art (Hons) Lotta Petronella ja työryhmä (Själö Poiesis ja Botaniikan Oppitunti) 37 200 € Själö poiesis – ajatusten kasvio (kokoelma kirjoituksia, piirustuksia, ekologisia observointeja ja fiktioita) sekä Botaniikan oppitunti (esitystaiteellinen kokonaisuus)

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Kirja Själö poiesis – ajatusten kasvio on kokoelma kirjoituksia, piirustuksia, ekologisia observointeja ja fiktioita Nauvon saaristossa sijaitsevan Seilin saaren kasveista, puista ja sienistä. Se tuo esiin paikan monikerroksellisen historian ja erilaiset narratiivit. Botaniikan oppitunti on esitystaiteellinen kokonaisuus, joka toteutetaan itsenäisenä teoksena Seilin saarella.

Kirja käsittelee kolmeakymmentä kasvia, jotka kasvavat saarella. Valittujen kasvien kautta avataan saaren ekologiaa, saarta ympäristönä, ja sen monikerroksista historiaa. Teos pohtii geologista aikaa, ihmisen toimintaa ja vaikutusta saarella, tieteellisiä ja hoitokäytäntöjä. Se luo näkökulmia lääketieteen historiaan, instituutioiden syntyyn, naisten historiaan, psykiatriaan ja luonnollisesti kasvitieteeseen.

Botaniikan oppitunti on esitystaiteellinen kokonaisuus. Siinä on kolme osaa. Ensimmäinen osa on oppitunti saaren kasveista ja unohdetusta historiasta. Toinen osa on tuoksulaboratoorio, joka antaa aistillisen kokemuksen kasvillisuudesta ja yhdistää sen saaren elämään. Kolmas osa on äänitaidetta ja musiikkia yhdistävä kuoroteos, jossa dokumentaariset ja fiktiiviset tekstit käsittelevät saaren moniäänisyyttä yhdistämällä tieteellisen tutkimuksen ja taiteen näkökulmat.

Kirja ja esitystaiteellinen kokonaisuus muodostavat yhdessä trilogian kolmannen osan. Aiemmat osat ovat elokuva Själö – Island of souls (ensi-ilta Kööpenhaminan CPH:DOX elokuva festivaalilla maaliskuussa 2020) ja radioessee Själö – Mentaalinen tila (Yle 2020).
Trilogian kolmannen osan toteuttaa työryhmä, johon kuuluvat elokuvaohjaaja Lotta Petronella, näytelmäkirjailija, dramaturgi Seppo Parkkinen, säveltäjä Laura Naukkarinen, biologi Jasmin Inkinen, kuvataiteilija Cecilia Westerberg sekä kuvataiteilija/parfymööri Anna-Karhu Cormier.

Kirja Själö – Poiesis -ajatusten kasvio ja performatiivinen näyttely Botaniikan oppitunti ovat kahden itsenäisen taideteoksen kokonaisuus. Ne antavat muodon Seilin saaren ekologiselle monimuotoisuudelle ja historian unohdetuille äänille ja eri kerroksille.
Seili nähdään monimuotoisena ympäristönä ja mentaalisena tilana, johon kasvio ja kasvitieteellinen näyttely ja esitys opastavat. Teoskokonaisuus on yhdistelmä kasvitieteellistä tutkimusta, filosofiaa, mytologiaa ja fiktioita.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Petronella Lotta, Parkkinen Seppo, Westerberg Cecilia, Inkinen Jasmin, Karhu-Cormier Anna
Muut työryhmän jäsenet: Naukkarinen Laura

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Miina Pohjolainen ja työryhmä (Miina Pohjolainen ja Salla Valle) 30 500 € Ostaritutkimuksia – taiteellinen ja kuratoriaalinen tutkimus Helsingin vanhoista ostoskeskuksista

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
Ostaritutkimuksia-projektin lähtökohta on tarkastella taiteen ja kuratoinnin keinoin Helsingin 60- ja 70-luvulla rakennettuja ostoskeskuksia, joista suurinta osaa uhkaa joko osittainen tai kokonainen purkaminen tulevien vuosikymmenten aikana. Keskitymme erityisesti hahmottelemaan miten globaali siirtymä teollisesta tuotannosta tietotalouteen vaikuttaa paikallisesti ostoskeskusten nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, ja kysymme kenen ehdoilla ja miten ostareita kehitetään ja käsitellään. Tutkimuksemme pohjana on ajatus siitä, että tilan fyysisiä puitteita ei tarvitse välttämättä muuttaa muuttaakseen sen tarkoitusta. Lähestymme ostareiden nykytilannetta ikään kuin välitilana tai repeämänä, jota voi kutoa auki moneen suuntaan ja joka mahdollistaa toisenlaisen tulevaisuuden kuvittelun. Olisiko mahdollista kuvitella ostareita tiloina, joiden käyttöä ja suunnittelua ei ohjaisi jatkuvan kasvun paradigma vaan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys?

Projekti jakautuu kahteen osaan: tutkimusarkistona toimivan Ostaritutkimuksia-blogin loppuun saattamiseen sekä tutkimus-taiteellisen projektitilan perustamiseen yhdelle Helsingin vanhoista ostoskeskuksista. Tilassa järjestämme avoimia työpajoja, esittelemme keräämäämme arkistomateriaalia ja lopuksi järjestämme päätöstapahtuman, johon kutsumme puhujia kaupunkisuunnittelun, sosiologian ja arkkitehtuurin alueilta sekä esitystaiteilijoita toteuttamaan teoksia teemasta vapaasti inspiroituen. Projekti dokumentoidaan lopulta pienen julkaisun muotoon, jota jaetaan ostoskeskuksissa.

Meille rohkeus on sitä, ettemme ota käynnissä olevaa taloudellista kehitystä vääjäämättömänä, vaan käytämme kriittistä ajattelua ja vapaata kuvittelua miettiäksemme millainen tulevaisuuden kaupunkitila voisi olla. Yritys ymmärtää monimutkaisia, globaaleja talouden muutoksia saa olon tuntumaan heiveröiseltä; on rohkeaa mennä niitä päin sen sijaan, että vain luovuttaa. Meitä kiinnostaa sellaisten ihmisten arkiset kokemukset, huolet ja toiveet, jotka julkisessa keskustelussa useimmiten sivuutetaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Pohjolainen Miina, Valle Salla

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Porin kulttuurisäätö ry 204 000 € Curatorial, artist-led and site-specific practices

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
In 2020 Porin kulttuurisäätö collective was reorganized, and curators Anna Jensen and Eliisa Suvanto were joined with the new members, Andrea Coyotzi Borja and Sanna Ritvanen. Within the next three years the collective continues to move to new sites, areas, and neighborhoods. In 2021 Porin kulttuurisäätö explores the distinction between “artificial” and “natural”, and how nature is presented in the city environment. One of the many aims is to actively collaborate with the city of Helsinki and its different departments. In 2022 the collaboration continues when the fifth Pori Biennale takes place in Kallahti, Vuosaari. The site-specific biennale will open on the nature reservoir, but more so “the biennale” is a method to explore the complexity of the tradition of realizing art projects in suburban neighborhoods. In 2023 Porin kulttuurisäätö will move to Northeast and research the concepts of “holiday” and “work” in Sotkamo. Each project includes a close collaboration and a process-based, collective working between the curators, (emerging) artists and others involved.

Porin kulttuurisäätö is deconstructing the concepts and practices within the art worlds. We have focused on better working conditions while being in the crossroad of global and local. In our next projects we rethink the idea of the spectator and reconsider the hierarchical positions art maintains through the relationship of author and public. Flexibility is our practice: it is site-specific but the site is never fixed. This is why, for example, the next Pori Biennale will take place in Helsinki.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Suvanto Eliisa, Jensen Anna, Borja Andrea, Ritvanen Sanna, N N, N2 N, N3 N, N4 N, N5 N, N6 N, N7 N, N8 N

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteilija Kalle Purhonen 108 000 € Taiteellinen työskentely monialaisten teosten parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Taiteellinen työskentelyni on monialaista, useamman suunnitelman ja työskentelytavan limittäistä edistämistä. Vuoden 2021 loppuun saakka työaikataulu on tiukka. Apuraha mahdollistaa minulle täysipainoisen työskentelyn omien ja yhteistyöprojektien parissa.

Tähtäimessä on maalausnäyttely syksyllä 2021 Porvoon Kappalaisen talon galleriassa. Muutin takaisin lapsuuden kotikaupunkiini Porvooseen vuonna neljä vuotta sitten, kahdenkymmenen vuoden paussin jälkeen. Apurahakaudella maalaan näkymiä kotikaupunkini Porvoon maisemista. Haluan saattaa akvarellityöskentelyn syksyllä 2020 rullaamaan, jotta muut, alle luetellut, jo varmistuneet projektit, voivat uida sekaan pitkin vuotta:

Joulukuu 2020: valoinstallaatio Gammelbackan ostoskeskukseen, Pimeyteen Piirtäjät-taiteilijaryhmän kanssa
Kevät ja kesä 2021: Suomen Paksuin Lipputanko -teos, Porvoonjoen ranta, Porvoo Triennale (yhdessä Sampsa Indrénin kanssa)
Kesäkuu 2021: OrankiArt-ympäristötaidekeskuksen työpaja, Pello, ympäristötaideteos
Elokuu 2021: Finde Tandem -festivaali Horbin, Saksa, yleisöä osallistava teos (yhdessä Justyna Koeken kanssa).

Taustalla jatkuu verkkainen materiaalin haaliminen, joista tarkoituksena toteuttaa veistoksellisiin materiaalikollaaseihin pohjustuva yksityisnäyttely galleria Forum Boxiin vuonna 2023. Työn alla ovat myös Liikennelaulu -kokonaisuuden valokuvakollaasit, joille haluan aikanaan omistaa oman näyttelynsä. Lisäksi toteutan toisen osan vuonna 2014 alkaneeseen, Helsingin ja Porvoon välistä matkaa mittaavaan maalausprojektiin. Kesällä 2014 kävelin Helsingistä Porvooseen. Matkan aikana tein seitsemän tussilaveerausta maantien maisemista. Apurahakaudella toteutan tuon matkan uudestaan päinvastaiseen suuntaan, vesiväreillä työskennellen.

On rohkeaa jatkaa taiteellista työtä vuosi toisensa perään työskentelytapoja vaiston varaisesti vaihtaen, kokonaisuuden kirjavuudesta huolehtimatta. Luottaen tekemisen pitkiin kaariin sekä vuoroviljelymäisen työskentelyn ravitsevaan voimaan.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Q-teatteri ry / Baltic Circle -festivaali 331 400 € Tulevan näyttämö 2021–2024

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen
Tulevan näyttämö on residenssi-, unelmointi- ja tuotanto-ohjelma, joka tekee tilaa marginalisoiduille taiteilijoille. Se on kansainvälisen Baltic Circle -teatterifestivaalin nelivuotinen hanke, joka avaa uuden vuosikymmenen konkreettisella ehdotuksella muuttaa taidekenttää kulttuurisesti moninaisemmaksi ja tuotantomallia kestävämmäksi.

Tulevan näyttämö on suunnattu taiteilijoille, jotka esimerkiksi rodullistamisen, sukupuolivähemmistöön kuulumisen tai vamman vuoksi kokevat tarvitsevansa praktiikalleen avoimempaa tilaa. Hankkeeseen valitaan avoimen haun kautta vuosittain viisi teatteri- tai esitystaiteen tekijää työskentelemään kahden vuoden ajalle. Baltic Circle tarjoaa taiteilijoille työskentelyresidenssin, tuotantopaikkoja festivaalin ohjelmistossa sekä tuotanto-, viestintä- ja sisällöllistä tukea.

Festivaali sitoutuu pitkäaikaiseen liittolaisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen muuttaa taidekentän rakenteita vähemmän syrjiviksi ja sosiaalisesti tasa-arvoisemmiksi.

Hanke antaa konkreettisesti merkittävän tilan ja resurssin heille, joilla ei sitä teatterinäyttämöllä ole. Sitoutumalla taiteilijoihin pitkäjänteisesti festivaali pyrkii muuttamaan taidekentän rakenteita pysyvästi yhdenvertaisemmiksi. Tulevan näyttämö haastaa festivaalituotannon ja -kuratoinnin rakenteita ehdottamalla poikkeuksellista toimintatapaa kansainväliselle festivaalille, jolta odotetaan nopeatempoisuutta ja vuosittaista uudistumista.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: AA AA, AB AB, AC AC, AD AD, AE AE, BA BA, BB BB, BC BC, BD BD, BE BE, CA CA, CB CB, CC CC, CD CD, CE CE

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

tanssija, ylioppilas Janita Rantanen 7 500 € Taiteellinen työskentely videota ja tanssia yhdistävän sooloteoksen Miltä tuntuu muistaa? parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Artistiuden, opettamisen sekä koreografioinnin rinnalle on työssäni nousemassa vahvasti videon kanssa työskentely. Olen erityisen kiinnostunut tutustumaan uuteen liikekieleen, jonka voin luoda oman kehon, kuvaamisen ja editoinnin avulla sekä uusista tavoista koreografioida näiden työkalujen kanssa.

Aloitan näiden uusien tekniikoiden avulla tanssia ja videota yhdistävän sooloteokseni Miltä tuntuu muistaa parissa työskentelyn ensin lyhyesti joulukuussa 2020 ja syvennyn sen ääreen kesäkuusta 2021 alkaen, teos saa ulostulonsa saman vuoden marraskuussa.

Kolmivaiheinen työskentelyni koostuu dokumentaarisen ja taiteellisen tanssivideoteoksen kuvauksesta, koonnista ja editoinnista, videoteoksen kohti koreografiaa vievästä kehollisesta kommentoinnista sekä lopullisen ulostulon hahmottelusta ja toteutuksesta.

Teos käsittelee muistamisen, unohtamisen, menettämisen ja unelmoinnin teemoja. Se pyöristää ajan lineaarisen käsitteen ja sekoittaa menneen ja tulevan järjestyksen – kaikki tapahtuu nyt, ei koskaan ja ikuisesti.
Tunnekeskiöön nousevat suru, rakkaus, ikävä ja epävarmuus.
Miltä tuntuu katsoa omia kokemuksiaan ulkoapäin kuin elokuvaa, kun menneisyys vilisee diakuvien lailla silmissä lapsuudesta tulevaisuuteen? Miltä näyttää ja tuntuu todellisuus, jossa aika ei ole juoksurata vaan valtameri, suunnaton, elävä ja lainehtiva. Voiko itsensä unohtaa, olla samaistumatta?

Teos antaa lohtua ja heijastuspintaa läheisensä menettäneille ja niille, joiden piti haudata ja unohtaa omat unelmansa. Se antaa tukea ja ymmärrystä kuoleman kohtaamiseen niin arjessa kuin ammatissa. Se kertoo myös henkilökohtaisen tarinan rakkaudesta, kun koreografi itse on joutunut hautaamaan 27-vuotiaana syöpään menehtyneen puolisonsa, joka teki musiikkia artistinimellä Edorf ja jonka unelma oli täyttää 30 vuotta.

Paikallisuuden tärkeys korostuu teoksen ollessa samalla kunnianosoitus Ivalosta kotoisin olevan Edorfin elämälle. Teos myös vahvistaa osaltaan Inarin vasta kehittyvää tanssitaide-kulttuuria.

Teos on rohkea avaus niin tekijälle itselleen kuin kaikille, jotka haluavat ja uskaltavat kyseenalaistaa ennenaikaisen kuoleman käsityksen ja nostaa sen kauniiksi ja luonnolliseksi osaksi elämää niin arjessa kuin ammatissa.
Teos antaa myös esimerkillään rohkaisua kaikille kohtaamaan ja käsittelemään omat muistonsa ja pohtimaan niiden merkitystä ajan valtameressä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MFA Bita Razavi 60 000 € Orchidelirium: An appetite for abundance To be exhibited at 59th Venice Biennale, 2022, and personal exhibition at Tallinn Art Hall, 2023

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
'Orchidelirium: An appetite for abundance' is set in a conceptual garden, framed as a storehouse of knowledge where history, the present, and ecology are in a dynamic relationship with the evolving nature of humanity’s contradictory tendencies of construction, preservation, and destruction. As our social lives are conducted in and with reference to the environment, it follows that social categories like race, class, and gender are also ecologically constituted. The title of the project, Orchidelirium, references the 19th-century orchid craze when fascination for collecting the flowers erupted into hysteria. Orchid hunters searched rare species in Indonesian rainforests at the risk of their lives to be taken to upper-class living rooms.

This project started with a collection of some three hundred images of tropical flowers, fruits, and vegetables produced during the first decades of the 20th century by a forgotten artist, E. R. Saal. Her works combine an artist’s eye with a scientist’s method to depict plants from different corners of the Dutch East Indies, then under the Dutch Empire.

Saal’s works and its historical material that reveals the distressing details of colonial domination will be embedded in a garden that I will conceptualize as a play between what we see and what is invisible. The immersive experience of this garden will be constituted from shadows and projections of plants through glass sculptures. The shadows of the outside trees passing through windows will intertwine with shadows created by floral illustrations and representations of palm plantations. The shadows are a reference to plants that were once plucked from their native context and then trapped in herbariums, collected, sold, deracinated.

Orchidelirium is a multidisciplinary project, in which researchers, historians, and artists from different fields and countries participate in the processes of creating the work that will be exhibited at 59th Venice Biennale, and Tallinn Art Hall.

This project raises the timely question: who consumes what, and at whose expense? Through the lens of the botanical, my project addresses urgent issues such as enduring structures of coloniality, race, class, hierarchy and land exploitation. The relevance of Saal’s work to the present, complicated by my works, deserves further analysis than it has received, revealing patterns of consumption that have proliferated to strain the capacities of the globe to sustain them.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MA, MFA Mariliis Rebane 41 250 € Curating the exhibition When time no longer flows, it wells up and pools without a rim in two parts

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
The exhibition When time no longer flows, it wells up and pools without a rim is organised in two parts over the year 2022 in Helsinki and in Tallinn.

These two exhibitions explore the ideas I have been engaged with since participating Kone Foundation home residency with particular focus on the potential of slow or vacant time. The exhibitions suggest that the idle moments, which spare us from the demands of the immediate present, can prompt visions of new futures that are connected to transindividual concerns. Now that the current economical order is coming apart – while creating the impression that 'future' as 'promise' has been canceled – the visual alternatives can keep ourselves and those around us afloat as well as oriented towards what is to come. In response to this future-oriented search for hope, the exhibitions give shape and form to the dreams of the new shared prospects through the artworks that they entail.

By reminding that ecological sustainability cannot be achieved only through personal efforts, collective ways of living (which are often shown as undesirable in mainstream media through the examples of communist regimes, religious cults and by framing hitchhiking or dumpster-diving as dangerous) are presented in the exhibitions as preferred alternatives to the individualism. The shows also include positive reminders of how much the world has changed during the second half of the past century while assuring that social order will continue to transform towards greater equality also in the future. That way it can be seen as a suggestion to work together and to reduce the velocity of living so that structures that appear unyielding could be overturned.

These possible new futures, which are already present but have not manifested for the majority in occidental societies, call for restructuring oneself and also letting go of the internalised dreams. Replacing the belief in modernist progressive narratives with visions of undifferentiated and neutral time requires adopting new approaches and welcoming the unfamiliar. The uncertainty that it brings puts all of us (the curator, artists and audience of the shows) into a position of vulnerability.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Jonnakaisa Risto ja työryhmä (Vaurioteatteri) 65 000 € Aikuisten nukketeatteriesityksen Korhonen valmistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Vaurioteatterin uusi teos Korhonen on nuken ja näyttelijän välinen dialoginen monologiestys. Aikuisille suunnatussa monologissa nuori nainen kohtaa itsensä satavuotiaana. Esitys on groteski vuoropuhelu ja epäkorrekti käsirysy oman kuolevaisuutensa kanssa.

Teos inspiroituu todellisista tapahtumista, mutta ei pyri olemaan omaelämäkerrallinen – näytelmän päähenkilöllä on tuhannen taalan paikka esittää tulevaisuuden itselleen kaikki ne kysymykset, joita ei ole aikaisemmin uskaltanut kysyä.

Esityksen lähtökohtana toimivat käsikirjoittajan kahdet erilaiset sukujuuret, kaksi samassa ajassa, mutta hyvin eri todellisuudessa elänyttä isoisoäitiä. Nämä kaksi matriarkkaa Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin elettyine elämineen ovat jättäneet jäljet tuleviin sukupolviin. Tavoitteena on käsitellä tähän päivään saakka kantautunutta suvun vaiettua aikaa näyttämöllisin keinoin.

Esitystä tehdessä kysymme itseltämme, millaisina näemme itsemme tulevaisuudessa, ja miten tulevaisuus näkee meidät?

Käsikirjoitusprosessin tueksi toteutetaan apurahan turvin opinto- ja materiaalinkeruumatka Karjalaan, Kirkkojoen kylään, jonne näytelmän tapahtumat ja käsikirjoittajan juuret osittain sijoittuvat.

Aikuisten nukketeatteri sisältää valtavasti mahdollisuuksia käsitellä tabuja, kuten sotatraumoja. Tällä hämmentävän helposti samastuttavalla tekniikalla voi kurkotella kohti tuntematonta. Nuken avulla katsoja voi vastaanottaa rajuakin sisältöä niin, ettei se muutu vastenmieliseksi vastaanottaa, kun katsoja saa itse omalla leikkimielisyydellään herättää nuken henkiin, ja valita uskoa siihen.

Työryhmä koostuu nuorista ja intohimoisista tekijöistä, joilla on halu laajentaa teatterillisia keinoja. Tavoitteena on vahvistaa Vaurioteatterin asemaa teatterikentällä, ja luoda sukupolvemme näköistä villiä ja vapaata, monitaiteellista näyttämötaidetta! Pyrimme kehittämään Vaurioteatterin jo nykyisellään omaleimaista tyyliä sekä rohkeasti kokeilemaan, mihin kaikkeen nukketeatteri genrenä voi venyä.

Uskon, että näytelmän sisällön on potentiaalista herättää keskustelua siitä, mistä identiteettimme pohjimmiltaan muodostuu. Pyrin selvittämään, miten yli sata vuotta sitten käydyt sodat vaikuttavat edelleen elämässäni. Istuvatko ne yhä minun ja vanhempieni kanssa samassa kahvipöydässä, kun jotain jätetään sanomatta?

Vaurioteatteri rakastaa virheitä, ja ottaa ne rohkeasti osaksi estetiikkaansa — siksi lopputuloksen on potentiaalista synnyttää jotain uutta!

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Risto Jonnakaisa, Kukkonen Elina, Halonen Ada, Nieminen Eero, Kähärä Ella, Mattila Emma, Timonen Juuso, NN NN, Sormunen Henna

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

yliopistonlehtori Riku Roihankorpi ja työryhmä (LiDiA) 305 500 € Live+Digital Audiences: The future of culture's powerhouses -hanke (LiDiA)

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Ilmastonmuutoksen ja terveysriskien aiheuttamat globaalit kriisit osoittavat konkreettisesti, että elävään esitykseen ja yleisöjen läsnäoloon nojaavat kulttuuri- ja luovan alan toimijat tarvitsevat kipeästi uusia, digitaaliseen kokemusympäristöön nojaavia toimintamalleja. Näitä toimintamalleja tarvitaan sekä laajamittaisten poikkeustilojen ja rajoitetun liikkuvuuden aikana että turvaamaan ja parantamaan kulttuurialojen selviytymiskykyä, kestävyyttä ja saavutettavuutta – niiden tulevaisuutta. Tapahtumien ja tilojen, jotka tavoittelevat suuria yleisöjä, on muutettava toimintansa perusteita suuntaan, joka osallistaa ihmiset päästöjä lisäämättä ja terveyttä vaarantamatta. LiDiA-hanke osoittaa rohkeasti, että elävän esityksen tulevaisuus nojaa erityisesti pienten ja keskisuurten esitystilojen – kulttuurin muutostyön voimaloiden – kykyyn tavoittaa ja palvella erilaisia yleisöjä paitsi fyysisen läsnäolon kautta myös globaalisti digitaalisin keinoin ja yhteyksin, esittävän taiteen hybridein muodoin. Näkemyksemme on, että tulevaisuudessa mainitut toimijat tarjoavat taiteellista ja tuotannollista työtä merkittävälle joukolle hybriditaiteilijoita ja muiden alojen (kuten peli- ja virtuaalisuunnittelun) ammattilaisia. Hankkeen ydin on suunnitella ja toteuttaa näkemystä pilotoivia hybriditapahtumia, jotka yhdistävät paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä yleisöjä: ensiksi kansallisesti tunnetun mutta laajan kansainvälisen yleisön omaavan yhtyeen tuotannon ympärille; toiseksi teatteritoimintana, joka luo hybridejä tuotantomuotoja kansainvälisille festivaaleille ja nouseville tekijöille sekä kolmanneksi edellä kuvattuja toimia hyödyntävällä tuotantokonseptilla, joka tavoittelee kansainvälisesti tunnustettua yhtyettä. Konsepti on pohjana tuotannolle, joka demonstroi tulevaisuuden esityskeinoja 'paikallisesti globaalille' esittävälle taiteelle. Työn vaikuttavin tulos on kestävä ja yhä kehkeytyvä malli sille, miten elävä kulttuuri voimaloineen selviytyy ja palvelee yleisöjään.

Paluu suuriin taidetapahtumiin käy toisin kuin kuvitellaan. LiDiA rakentaa esittävän taiteen edellytykset ja mahdollisuudet uudelleen: Sen taiteellinen työ ja tutkimus seuraavat rohkeasti näkemystä, jonka mukaan suurten yleisöjen kestävä ja turvallinen tulevaisuus nousee vain kulttuurin voimaloiden, pienten ja keskisuurten tapahtumatalojen ja -tuottajien hybridistä toiminnasta. Hybridi taide tavoittaa yhtä aikaa välittömän, fyysisen kokemuksen sekä kansainväliset, virtuaaliset yleisöt.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Roihankorpi Riku, Bastamow Tanja, Lenni-Taattola Jaakko, Laurila Janne, Lähteenmäki Emil, Viikari Tero
Muut työryhmän jäsenet: Sami Peltola

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen Maisteri Iona Roisin 32 000 € I spit on your genre: Rape revenge cinema and spectatorship

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Through moving image and writing my practice engages with how to express difficulty. I have been working with issues of consent and the telling of sexual violence narratives for some years, I spit on your genre will continue this enquiry. I am applying for a grant in order consider these topics through ‘rape revenge’ cinema and in particular what it means to watch it. I will make an essay film about the rape revenge genre, in addition to producing a body of research, an article, and a screening programme.

Everyone (including abusers and victims) constructs their idea of what sexual violence is or is not, not only through personal experience but, through the stories and representations that circulate around us. So it is essential to ask what these narratives are, who makes them and under what conditions, what they look like and how they make us feel or react.

Rape revenge films are interesting as sites of conflict. Traditionally directed by men as a sensationalist mix of sex and violence – yet through a feminist lens, they could be viewed as ‘empowering’ works with strong on-screen heroines: vigilantes who take matters into their own hands to claw back their bodily autonomy. The friction between intention and end result is something to investigate, but these films are not merely ‘good’ or ‘bad’ and cannot be ‘reclaimed’ or ‘subverted’ cleanly. When a simple role reversal between the oppressor and the oppressed isn’t enough, where does that leave us as viewers, as ‘victims’, or as feminists? My project will navigate these questions.

Through centring the act of watching as opposed to just reinterpreting the content I can avoid the pitfalls of this kind of reclaiming. The screening programme and article create a forum for further discussion of this imagery and allows the public to take an active role in defining the strengths and limitations of the genre. These complex films are both liberatory and degrading – but that is what makes them so interesting.

Because rape is a hard subject at the best of times, and rape revenge films do not tread carefully. Conversations about them tend to be unnuanced but given their wide-reaching influence they deserve to be looked at closely. Cinema is still male-dominated so it’s essential that these reappraisals are led by survivors and people other than cis men. Because watching 100 films that depict sexual violence whilst attempting to retain a grip on my humanity is an endurance project. Also, it’s personal.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Kati Roover 30 000 € Äiti / Mother (työnimi) – tulevaisuuden muokkaamisen vastuuseen perustuva työskentely ekofeministisestä näkökulmasta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ
Työskentelen Äiti / Mother teoskokonaisuuden parissa, jonka aiheena on äitiyden globaali, ylisukupolvinen, kollektiivinen ja subjektiivinen kokemus. Lähestyn ekofeministisestä näkökulmasta äitiyttä ja elämän säilyttämisen vaistoa tulevaisuuden muutosvoimana. Kokonaisuus koostuu essee-videoteoksesta, yhteisötaideteoksesta ja audioteoksesta.

Ihmislajin säilymisen kannalta eräs liian vähälle huomiolle jäänyt kysymys liittyy äidin asemaan yhteiskunnassa. Aiemmin äitien ja ympäristönsuojelun välillä on ollut vahva yhteys, koska äidin rooliin on oletettavasti kuulunut huoli siitä, millaisessa ympäristössä heidän lapsensa ovat kasvaneet. Massiivisten ympäristönmuutosten keskellä ja yhteiskuntamme muuttuessa kasvatusvastuuta kantavat äidit saattavat olla ekologisen taistelun etulinjassa juuri tulevien sukupolvien arvojen rakentumisessa, elämän säilyttämisessä ja huolenpidossa.

Äidin hyvinvoinnilla ja jaksamisella on väliä laajassa mittakaavassa, mutta tästä huolimatta puhutaan vain yleisestä vanhempien uupumuksesta. Olen kiinnostunut siitä, miten eri kulttuurit ovat lähestyneet äitiyttä luoden erilaisia rituaaleja ja kollektiivisia tukemisen tapoja. Olen kiinnostunut siitä, kuinka äitiyden merkitys on aina ollut tärkeää vaikeina aikoina. Kysyn ekofeministisestä näkökulmasta, miten äitiys määritellään ja missä olosuhteissa paras mahdollinen äitiyden kokemus voisi tapahtua? Onko hyvinvoiva äiti yhtä kuin hyvinvoiva yhteiskunta ja monilajinen ympäristö?

Vaatii rohkeutta uskoa valoisampaan tulevaisuuteen uusien sukupolvien synnyn myötä. Sillä, miten lapsemme syntyvät tähän maailmaan ja kasvavat osaksi yhteisöjä, on kauaskantoiset seuraukset. Pyrin työni kautta purkamaan haastavia aiheita ja yhdistämään kollektiivista tietoa kokonaisuuksiksi, joissa eheytyminen, empatian kokemus ja syvempi ymmärrys voisi mahdollistua. Kaiken pelon ja tuhon sekä jäykkien ja vanhentuneiden rakenteiden keskellä elämän syntymä ja herkän voimakas kasvu on ihme.

Äiti on kasvualusta ja ympäristö, josta ihmiskunta ja sen tulevaisuus on lähtöisin. Tässä ajassa äitien hyvinvointi tulevaisuuden muutoksen huolenpidossa on koetuksella. Lähestyn äitiyttä henkilökohtaisesta, monilajisesta, kollektiivisesta ja ekofeministisestä näkökulmasta. Äitiyden kokemus on syvästi juurruttava ylisukupolvinen, ihmiskunnan tulevaisuutta käsittelevä aihe, jossa voi tuoda näkyväksi piiloon jääviä hitaita ja hauraita prosesseja yhteiskunnallisten muutosten keskellä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Ohjaaja, dramaturgi Essi Rossi 108 000 € Taiteellinen työskentely ajan kanssa teatterin ja esitystaiteen kentillä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Teen taiteellista työtä teatterin ja esitystaiteen kentällä Suomessa ja ulkomailla. Kolmivuotiskaudella työskentelen ohjaajana, dramaturgina, esiintyjänä ja tuottajana ajan kanssa ja ajan kokemusta tutkien. Työsuunnitelmaani kuuluu esimerkiksi monivuotisia prosesseja ja monipäiväisiä teoksia. Haluan sitoutua hitaaseen ja jatkuvaan työskentelyyn, jonka liike on aaltoilevaa ja kerrostuvaa. Paneudun erityisesti kestollisuuteen, ja tutkin sitä tekijän ja kokijan perspektiivistä: Millaisia narratiiveja ja sisältöjä ajan dramaturginen manipulointi ja uudelleenjärjestely luo esityksiin? Minkälaista kokemusta se synnyttää?

Teen tilaa ja aikaa maailmassa, jossa aika on loppumassa. Oman työskentelyni ja teosteni lisäksi kohdistan apurahaa myös aikaan, jota voin lahjoittaa toisille. Asetun käytettäväksi oman tietotaitoni rajoissa ja laajennan taiteellisen toiminnan maisemaa.

Samalla teen nautinnollista käännöstä pois monumentaalisesta ja näkyvästä, tunti neljäkymmentä minuuttia kestävästä teatterikaanonista, jossa teoksen sisältö on selkeästi artikuloitu kolmessa virkkeessä. Käännyn kömpelösti kohti vuotavia ja valuvia reuna-alueita ja sotkuisia marginaaleja, joissa flirttailen sen kanssa, etten tiedä enkä osaa, ja jossa esityksetkin saattavat kestää vain kolme minuuttia. Harjoittelen irtipäästämistä tehokkuudesta, kurinalaisuudesta ja kilpailuhenkisyydestä. Työskentelyni ei ala mistään eikä lopu mihinkään, vaan se on jatkuvaa ja jokapäiväisen läpäisevää. Tämä jatkumo sisältää erilaisia projekteja, työryhmiä, työtapoja ja työvaiheita.

Kääntyessä kysyn itseltäni:
Millainen taiteilija olisin jos en etsisi tunnustusta?
Minkälaisia asenteita ja rakenteita kannan ja kannattelen?
Miten voin tehdä tilaa toisille ja toimia teosteni ulkopuolella?

Hakemukseen sisältyvät hankkeet liikkuvat ekokriisin kärjistämissä olosuhteissa, joita lähestyn erilaisten temaattisten maisemien kautta:
Ejaculation futures, Sessions, Saimaan sydän, Levottomuus, Takapiha, Suurtärinä.

Haastan taiteen egoistisen ja monumentaalisen kaanonin työskentelemällä moniäänisissä kollektiiveissa ja sitoutumalla monivuotisiin vuoropuheluihin ja muutostiloihin. Teen tilaa ja aikaa hitaille prosesseille yli laji-, kieli- ja kulttuurirajojen hauraassa maailmassa, jonka aika on loppumassa. Teen tilaa kuuntelemiselle ja kokemiselle, ja omien teosteni lisäksi asetun toisten käytettäväksi.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Runoilija, kääntäjä, kriitikko Oscar Rossi 72 000 € Suomalaisen nykyrunouden antologian toimittaminen ja kääntäminen ruotsiksi ja pohjoismaisen ja suomenruotsalaisen runouden suomentaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Monen vuoden työn tuloksena olen päässyt sopimukseen ruotsalaisen kustantamon kanssa suomalaisen nykyrunon antologian julkaisemisesta. Hankkeeseen lähtee Bokförlaget Lejd, jossa on korkea runokompetenssi ja lämpimät Suomi-suhteet. Suunnitteilla on 25 runoilijaa kattava, 450–500 sivuinen järkäle, jonka julkaisu luultavasti menee vuoteen 2022. Antologian tulee avaamaan suomalaisen nykyrunouden villisti versoilevaa virtuositeettiä Ruotsiin ja ruotsin kielen kautta muihin Pohjoismaihin.

Runouden kääntäminen on nykypäivänä kirjallisuusalalla siinä määrin marginalisoitunutta ja rajoittunut yksityishenkilöiden oma-aloitteisuuden varaan, että siihen ryhtyminen kysyy päättäväisyyttä ja sitkeyttä: työtä arvostetaan suuresti mutta siihen ei juuri panosteta rahallisesti. Näin ollen laajat ja suuritöiset projektit, kuten suomalaisen nykyrunouden toimittaminen ja julkaisu ruotsiksi, vaativat henkilökohtaisten ponnistelujen lisäksi säätiörahoitusta.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitieteiden maisteri Tanja Råman ja työryhmä 218 400 € Keho on dacha

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Dacha on venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa mökkiä ja maapalstaa siirtolapuutarhassa. Se on yleensä aidalla rajattu yksityinen alue monien samanlaisten palstojen keskellä. Se on omistajansa vihreä unelmakupla. Dachalla on kuitenkin synkkä historia, joka on muovautunut Neuvostoliiton ja Venäjän poliittisten vaiheiden myötä. Suomessa siirtolapuutarhoja on kehitetty 1900-luvun alusta asti ja niiden merkitys ruuan tuottajina sekä yhteisöllisyyden rakentajina ovat vaihdelleet ajan mukaan. Vuonna 2019 Oulun Varjakassa toimiva kyläyhdistys perusti uudenlaisen siirtolapuutarhan, Warjakka Puutarhan, jonka päätavoitteena on tarjota paikalliselle väestölle yhteisöllistä toimintaa sekä sijaintinsa ja puutarhassa kasvavien perinnekasvien avulla nostaa esiin paikallista kulttuuriperintöä. Warjakka Puutarha on rakennettu 1920-luvulla kukoistaneen Warjakan sahan työläisten asuntojen kivijalkojen sisäpuolelle. Keho on dacha -hanke sijoittuu Warjakka Puutarhaan sekä Arkangelin Kalinushki -nimiseen dacha-kylään Pohjois-Venäjälle. Oulu ja Arkangeli ovat ystävyyskaupunkeja. Ne sijaitsevat samalla leveysasteella, vesistöjen rannalla. Molempia kaupunkeja ja niiden yhteisöjä ovat merkittävästi muokanneet sahateollisuuden kehittyminen ja sen kuihtuminen. Hanke tutkii Varjakan ja Arkangelin entisten teollisuusyhteisöjen siirtolapuutarhojen fyysisyyttä, historiaa ja merkitystä paikalliselle väestölle. Tässä hankkeessa keho mielletään puutarhan vertauskuvaksi, jonka raja-aitana on iho. Keho reagoi, kipuilee, kukoistaa ja muokkaantuu kuin dacha suhteessa sitä ympäröivään poliittiseen ja sosiaaliseen maastoon. Keho kykenee ilmaisemaan myös silloin, kun sananvapautta on rajoitettu tai kun sopivia sanoja ei löydy. Monialainen työryhmä tutkii ja kehittää esityksellisiä, installaatiomaisia, sanallisia sekä yhteisöllisiä taiteellisia elämyksiä vuorovaikutuksessa paikallisiin yhteisöihin Oulussa ja Arkangelissa. Samalla kehitetään taiteilijoiden keskinäistä yhteistyötä ja uusia metodeja.

Keho on dacha -hankkeen taiteellisessa työskentelyssä yhdistyy kehollinen, visuaalinen sekä suomen-, venäjän- ja englanninkielinen sanallinen ilmaisu. Monialainen yhteistyö syventää taiteellista tutkimusta sekä tarjoaa monipuolisia taiteellisia elämyksiä. Puutarhanhoitoon ja taiteelliseen työskentelyyn keskittymällä vahvistetaan teollisuuden hylkäämiä, rikkoontuneita yhteisöjä, etsitään uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja sekä edistetään positiivista sosiaalista muutosta näissä yhteisöissä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Råman Tanja, Collingswood John, Florina Elena, Melnikov Dmitrii, Voiushina Susanna, Gutkina Elena

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Säveltäjä Tomi Räisänen 60 000 € Sävellystyö pandemian varjossa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Koronaviruspandemia on aiheuttanut musiikkikentällä käsittämättömän isoja ja jopa peruuttamattomia ongelmia: monelta muusikolta ovat työt vähentyneet tai kokonaan loppuneet, festivaalit ja orkesterit taistelevat olemassaolostaan. Mitä säveltäjälle tapahtuu, jos esityksiä ei enää voida järjestää? Tuleeko virusten torjunta ja rajoitustoimet pysyviksi osaksi arkea? Mitä ”uusi normaali” voisi tarkoittaa säveltäjälle ja muusikolle? Laitetaanko pillit pussiin vai tehdäänkö asialle jotain? Tarkoitukseni on tutkia ja kehittää sävellysmetodeja, joilla teosten esittäminen olisi mahdollisimman vähäriskistä. Tulevan kahden vuoden ja seitsemän sävellysprojektini puitteissa avainroolissa ovat äänitysteknologia, videointi, projisointi ja striimaus, mutta myös mahdollisimman turvallinen esiintyminen niin sooloteosten kuin kamari- ja ensemblemusiikin muodossa. Orkesterimusiikkiakaan ei ole unohdettu!

Maailma muuttuu. Tuleeko virustartuntojen torjunta pysyviksi osaksi arkea? Mitä ”uusi normaali” tarkoittaa säveltäjälle ja muusikolle? Laitetaanko pillit pussiin vai tehdäänkö asialle jotain? Varaudun rohkeasti pahimpaan ja tarkoitukseni on tutkia ja kehittää keinoja säveltää teoksia, joita voidaan harjoittaa ja esittää mahdollisimman turvallisesti koronaviruksen jyllätessä ja potentiaalisen uuden pandemian iskiessä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija (AMK) Simo Saarikoski 74 500 € Taiteellinen työskentely Abandoned Land(s) -videoteoksen sekä sarjallisen akvarellimaalauksen parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Vuosien 2021–22 aikana aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni videoteoksesta Abandoned Land(s) sekä jatkaa samanaikaisesti limittäin myös työskentelyä sarjallisen akvarellimaalauksen parissa. Molemmat täydentävät toisiaan, enkä halua keskittyä pelkästään yhteen asiaan pitkäksi aikaa eteenpäin. Molemmat työskentelytavat ovat kiinni ajassa: maalaukset nykyhetkessä tutkien todellisuutta ihmisen sisäisen maailman kautta, videoteos taas peilaten mahdollista tulevaisuutta historian ja ihmisen muokkaamaa ympäristöä tutkien.

Abandoned Land(s) on kokeellinen, dokumentaarinen ja runollinen videoteos kadonneesta Euroopasta ja samalla sen tulevaisuudesta. Teos dokumentoi Euroopan reuna-alueiksi ja ilmiöiksi nykypäivän perspektiivissä jääneet hylätyt ympäristöt ja unohtuneet elämäntavat. Hylätty maailma on teoksessa ikkuna tulevaisuuteen, josta heijastuu se, minkä saatamme myös jatkossa kokea hylkäämisen arvoiseksi.

Teoksen pyrkimys on pureutua syihin sen takana, miksi Eurooppa taloudellisesta vauraudesta huolimatta haluaa kiihkeästi sulkea rajansa ja kieltää oman vastuunsa sitä ympäröivän maailman tilasta. Mitä tapahtuu taloudellisen kasvun kulisseissa ja kuka tai mitkä jäävät sen jalkoihin? Uskon vakaasti siihen, että historialla on tapana toistaa itseään. Tutkimalla Euroopan hylättyjä elämäntapoja ja aineellista historiaa voimme oppia jotain siitä, mikä voi olla maanosamme tulevaisuus.

Maalausten keskiössä on ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen kuvan välinen ristiriita, sekä miten löytää armo itseään kohtaan sosiaalisen median luomassa paineessa. Teokset tutkivat ihmisenä olemisen haasteita ja ristiriitoja 2020-luvun maailmassa, jossa tärkeintä ei ole miten asiat ovat, vaan miltä ne ulospäin näyttävät.

Blogit ja sosiaalisen median yhteisöpalvelujen profiilit ovat täynnä käyttäjiä, joilla julkaisijan identiteetti menee todellisen identiteetin edelle. Maalausten kautta katson profiilien julkisen kuvan taakse ja maalaan esiin sen taakse piilotetun todellisuuden.

Rohkeus on tulkintani mukaan kyky katsoa itseään silmiin ja samalla haastaa jatkuvasti itsensä ja uskoa omaan tekemiseen. Ja tehdä näin riippumatta työn aiheen ajankohtaisuudesta tai sen herättämästä mielenkiinnosta nykytaiteen kentällä. Rohkeaa on myös heittäytyä prosessiin tuntemattoman edessä ja katsoa mihin tie lopulta johtaa. Henkilökohtaisella tasolla koen rohkeana myös työskentelyni eri tekniikoin niitä yhdistellen ja uskoen, että lopputulos on yhdessä enemmän kuin pelkkä osiensa summa.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteen maisteri Maria Saivosalmi-Katinas ja työryhmä 15 500 € Yksikanavainen videoteos And then I saw my outlines in a different landscape

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Valmistamme yksikanavaisen videoteoksen And then I saw my outlines in a different landscape. Teoksessa esiintyy Kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakkaina olevia perheitä. Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa hoidetaan kidutuksen vaikeasti traumatisoimia pakolaistaustaisia aikuisia ja heidän perheenjäseniään.

Teos tulee koostumaan staattisista maisemakuvista, maisemien tekstuureista sekä hidastempoisista koreografisista teoista. Esiintyjien tilanteessa nousevaan emotionaaliseen kokemuskenttään emme puutu. Dokumentoimme esiintyjien omaa tunnemaailmaa, mutta teemme sen vahvasti taiteellisen ehdotuksen raamissa. Olemme koko ajan vahvassa dialogissa esiintyjien kanssa ja kuuntelemme sensitiivisesti heidän tarpeitaan ja rajojaan.

Osa perheistä on heti Suomeen saavuttuaan sijoitettu asumaan Helsingin lähialueille ja osa Kuusamoon. Työskentelemme sekä Uudenmaan alueella että Kuusamossa asuvien perheiden kanssa ja kuvaamaan ympäristöä, jossa perheet asuvat. Paralleelina linjana kulkevat edellä mainitut koreografiset teot, joita perheet toteuttavat eri ympäristöissä, yksinkertaisessa studiomaisessa tilassa, maisemien keskellä jne. Näitä koreografisia elementtejä työstämme viettämällä aikaa perheiden kanssa ja keskustelemalla kaikesta, mitä he haluavat meille jakaa. Valitsemme perheiden kanssa yhdessä muutaman asian tai tapahtuman, joita lähdemme työstämään koreografian muotoon. Jokainen perhe tulee toteuttamaan 1–2 liikeideaa.

Tarkoituksena ei ole tehdä sosiaalitaidetta tai kriittistä kuvaa pakolaistilanteesta vaan vilpittömästi sukeltaa näiden ihmisten tämän hetken tilanteeseen ja tunteeseen.

Teos tulee liikkumaan koreografisen ja visuaalisen taiteen sekä dokumentaation viitekehyksissä. Taiteellinen ehdotus on ehdottomasti enemmän abstrakti kuin kertova, mutta varmasti monisyinen, inhimillinen sekä tunnistettava.

Projekti nostaa esiin kohtaamisen tärkeyden ja kauneuden. Keskitymme kirkastamaan meitä kaikkia yhdistäviä asioita ja etsimään yhdessä niitä tekijöitä, jotka auttavat meitä kasvamaan ja herkistymään kohti toisiamme sekä omaa potentiaaliamme. Koemme, että tässä ajassa on tärkeää näyttää kannattelevia asioita, kuten ihmistenvälinen yhteys, rakkaus, kosketus ja läheisyys. Tunnemme loputonta kiinnostusta tämänkaltaisten kohtaamisalustojen ja niistä nousevan taiteen luomiseen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Puidokas Vytautas, Bumsteinas Arturas, Saivosalmi-Katinas Maria

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Suomentaja Esa-Jussi Salminen 72 000 € Udmurttilaisen proosan suomentaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
Udmurttilaisen proosan suomennosprojektissa käännän kahden vuoden kuluessa udmurttilaisen proosan parhaimpia ja kiintoisimpia teoksia pääasiassa Atrain & Nordille. Udmurtista on suomennettu tähän mennessä kirjallisuutta todella vähän. Suomentaminen on arvokas teko kielen ja kansan säilymiseksi. Ei voi olla kieltä ja kansaa ilman kirjallisuutta. Udmurttilainen kirjallisuus ansaitsee reilun kohtelun kuten kaikkien muidenkin kansojen kirjallisuus: yhteyden maailmankirjallisuuteen käännösten kautta. Sitä ei saa mitätöidä tai tuomita lähtökohtaisesti arvottomaksi pelkästään sillä perusteella, että se on vähän tunnettua vähemmistökirjallisuutta. Tämä hanke on jatkoa tänä vuonna ilmestyneelle menestysteokselleni Murskautuneet tähdet, udmurtialaisia novelleja. Ensimmäisenä vuonna suomennan neljä udmurttilaista salapoliisitarinaa. Tämä Suomessa suosittu genre on Udmurtiassa varsin harvinainen: mistä aineksista sukukansan rikostyylilaji alkaa kehittyä? Toisena vuonna käännän suomeksi ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin eli Kedra Mitrein teoksen Sekyt zibet/ Raskas ies vuodelta 1929. Teos tarjoaa näkymiä vertailuun muun muassa Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kanssa; aiheissa on samaa, kuten pako Impivaaraan.

Udmurttilaista proosaa ei ole aikaisemmin suomennettu riittävästi. Se muuttaa käsitystämme sukukansoista ja paikkaa aukkoja tietämyksessämme. Kun suomalaiset tutkimusmatkailijat kävivät yli sata vuotta sitten Udmurtiassa, udmurttilaista kirjallisuutta ei vielä ollut. Sen jälkeen Udmurtia sulkeutui suomalaisilta ja suhteet katkaistiin. Vähemmistökielten puolesta taisteltaessa unohtuu helposti, että kyse on
myös kaikesta mitä tällä kielellä tehdään. Ei voi olla kansaa ilman kirjallisuutta.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FT, dos. Antti Salminen 129 600 € Kolmen teoksen kirjoittaminen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Hankkeen tarkoitus on kultivoida ympäristö- ja energiaymmärrystä, jolla olisi mahdollisuuksia kohdata ekologisen kriisin todellisuus ja fossiilisen energiajärjestelmän murros käytännössä, teoriassa ja esteettis-poeettisesti. Kolmen vuoden aikana kirjoitan kolme "jälkifossiiliseksi" ymmärrettävää teosta, jotka ovat tällä hetkellä eri työvaiheissa. Käytäntöä edustaa valtimolaisen omavaraiseläjän Lasse Nordlundin kaunokirjallinen elämäkerta (Touko Hujasen kanssa), teoriaa ympäristöfilosofisen trilogian päätösosa (Tere Vadénin kanssa) ja taidetta kaunokirjallis-kokeellisen trilogian päätösosa Bahtinovin maski (työnimi). Muodoltaan ja eetokseltaan teokset ovat elämäkerran, filosofisen tutkimuksen ja fiktion poetiikan totunnaisuuksia haastavia. Hanke summaa tähänastisen 15 vuoden työskentelyni teoreetikkona ja kirjailijana.

Jokainen kolmesta teoksesta on omilla tavoillaan (filosofisesti, esteettisesti ja dokumentaarisesti) itse-ehtoinen ja kompromissiton. Hankkeessa filosofinen tutkimus, kokeellinen poetiikka ja jokapäiväinen elämä yhdistyvät yllättävin tavoin viheliäisten ympäristöongelmien paineessa kultivoiden niiden ymmärtämistä. Rohkeutta on kohdata tällä tapaa vaikeimpia aikalaisongelmia ja pysyttäytyä sinnikkäästi niiden äärellä vailla yksinkertaistavia ratkaisuja.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Mediataiteilija, valosuunnittelija Jani-Matti Salo 36 000 € Uudelleen suuntauksia – kohti vaihtoehtoisia valoja

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Toimin suunnittelijana esitystaiteen kentällä ja mediataiteilijana kuvataiteen kentällä eri kollektiiveissa. Pääasiallisena materiaalina käytän valoa. Koen tulleeni tekijänä päätepisteeseen, jossa sumuinen säntäily supersankariviitta leihuten eri työryhmistä ja projekteista toiseen on kestämätöntä planetaarisen muutoksen ollessa käynnissä. Kollektiivisen ruoskan viuhuessa näkymättömässä kivireessä painaa osasyyllisyys planeettamme asteittaisesta tuhoamisesta ekologisesti kestämättömillä työtavoilla, teknologialla sekä koulutuksen säestämällä länsimaisella lelukauppataiteilijamentaliteetilla.

Taiteessani kytkeydyn eri materiaalisuuksien kautta väistämättä riistoon – kenen verellä näyttämöä tai installaatiota valaisen? On mahdottomalta jatkaa eteenpäin ilman täyttä pysähtymistä, läpivalottamista, käytettävän teknologian taustatutkimusta sekä reflektiota – vuosikymmeniä rakentunut ammatti-identiteetti on purettava ja rakennettava uudelleen. On otettava oma aika kollektiivisesta työskentelystä ja etsittävä vaihtoehtoisia valoja, energianlähteitä, käytävä keskustelua teknologiayhtiöiden kanssa materiaalien alkulähteistä, loppusijoituksesta sekä opeteltava käyttämään valoa täysin toisin.

Eikä praktinen uudelleen suuntaaminen tarkoita pelkästään vaihtoehtoisia materiaalisuuksia, vaan sitä seuraavat kaksi muuta tärkeää kysymystä: miten valaista ja mitä valaista tästä eteenpäin? Teknologinen ja taiteellinen ajattelu lävistävät toisensa.

Kolmen vuoden aikana julkaisen kymmenen kriittistä tekstiä, joissa jaan avoimesti taustaselvitystyön, reflektion sekä toiset tavat valaista teknisine dokumentteineen vapaasti suunnittelija- ja taiteilijayhteisön käyttöön. Puran osiin ja läpivalotan taiteellisen työskentelyni kytkeytyneisyyden sekä eettiset valinnat niin tulevissa suuren näyttämön produktioissa kuin kuvataiteen biennaaleissa. Ja uudelleen suuntaan vaihtoehtoiset valot pitkälle tulevaisuuteen myös kollektiivisessä työskentelyssä.

Asetan vaakakuppiin eettiset valinnat ja kytkeytyneisyyden läpivalottamisen. En tule jatkamaan taiteellista työskentelyä eteenpäin, ellei perusteellinen jälleenrakennus tule osaksi päivittäistä praktiikkaani. Vaihtoehtona on tietenkin täysi pimeys, mutta uskon, että lopulta parempi vaihtoehto on uudelleen suunnata kohti vaihtoehtoisen valon horisontteja konkreettisten tekojen ja dokumenttien kautta, jotka ovat hyödynnettävissä myös yhteisöllisellä tasolla.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Saga Sarkola ja työryhmä (Mermaids) 20 000 € By the water -esitys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
By the water on esitys merenneidoista, luontosuhteesta ja julkisesta nautiskelusta. Esitys koostuu kahdesta osasta: esityksestä Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä ja sen lämpiössä, sekä kuunnelmaesityksestä Särkänniemen Akvaariossa. Osat toimivat itsenäisinä teoksina, mutta muodostavat kokonaisuuden. By the water on ensimmäinen osa (water) työryhmän vesitrilogiaa. (Esitystä seuraavat osat "ice" ja "steam".)

By the water -esitys käsittelee merenneitojen, osterin, holkerin ja uppoavan Titanic-laivan kautta luontosuhdetta, kiertokulkua ja julkista nautiskelua.

Työryhmämme taiteellinen työskentely keskittyy näyttelijändramaturgiaan ja sen mahdollisuuksiin esitysprosessin liikkeellepanevana voimana ja uudistajana, sekä näyttelemisen ja äänimaailman suhteeseen.

Esityksen kantava elementti on vesi. Vesi kannattelee ja tukee, se on kevyt mutta tiheä ja meille välttämätön. Pyrimme taiteen keinoin tarttumaan näihin tuntemuksiin ja syventämään niitä, mm. luomalla “aallon dramaturgian”, vedestä vaikuttunut ruumis sen keskiössä. Dramaturgia rakentuu aallon edestakaisesta liikkeestä ja vesimassan kiertokulusta inspiroituen.

Esitys leikkii mm. satujen pelastajanarratiiveilla ja ihmisen jatkuvalla pyrkimyksellä luontokokemuksiin sekä edellämainittujen ristiriitaisuudella. Esitys kutsuu meidät kohtaamaan riippuvaisuutemme luonnosta, huomaa "luontopläntit", jotka olemme päättäneet säilyttää tai rakentaneet ympärillemme, ja tuo esille sen, miten ristiriitaista on pyrkiä suojelemaan pelkästään sitä mitä pystymme kontrolloimaan tai koemme kauniiksi. Mikä tai kuka silti suojelee ja tarvitsee ketä ja kenet pitää pelastaa?

Vaikka kokonaisuuden sävy on hauska, esityksen ytimessä kulkee kysymys ihmisoikeuksien ja feminismin yhteydestä ilmastonmuutokseen, ja se, miten elämän monimuotoisuuden tuhoaminen altistaa ihmiskunnan entistä pahemmille kriiseille. Esityskielenä suomi, ruotsi ja englanti.

Esityksessä laajennamme omia taitojamme käsikirjoittamalla ja ohjaamalla ja toteuttamalla teoksen yhdessä kokonaan näyttämöltä käsin. Haluamme työskennellä nautinnon kautta antautuen ja antaen tehtäviä toisillemme, antaen ruumiimme upottautua taiteelliseen työhön ja hetkeksi jonkun toisen hallittavaksi. Mielestämme on rohkeaa luottaa näyttelijäntaiteen ja äänitaiteen yhteiseen prosessiin ja luomisvoimaan ja vahvuuteen niin, että niistä käsin voi tehdä kokonaisia teoksia.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Sarkola Saga, Laanti Kristo
Muut työryhmän jäsenet: Havukainen Katariina

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Sateenkaarihistorian ystävät ry 180 000 € Sateenkaarihistoria näkyväksi

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Vuonna 2021 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista ja 40 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta. Kuluneen puolen vuosisadan aikana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnallinen asema on parantunut merkittävästi erilaisten laki- ja asennemuutosten kautta. Myönteisestä kehityksestä huolimatta on monia alueita, joilla he ovat edelleen hyvin näkymättömiä. Yksi tällaisista on kansallinen historia. Sateenkaarivähemmistöistä kertova historia on varsin näkymätöntä peruskoulun ja toisen asteen historian opetuksessa sekä museoiden perustoiminnassa. Vähemmistöjen historian näkyväksi tekeminen on tärkeä keino vahvistaa yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä sekä yksilöiden osallisuutta yhteiskunnassa.

Sateenkaarihistoria näkyväksi -hankkeen tavoitteena on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tuntemusta, julkaista uutta tietoa sateenkaarihistoriasta ja tukea kouluja ja muistiorganisaatioita sen esiintuomisessa. Hanke kysyy, miten homoseksuaalisuuden kriminalisointi ja vastaavat ihmisoikeusloukkaukset ovat vaikuttaneet vähemmistöjen historiaan ja näkyvyyteen sekä minkälaisia jälkiä ne ovat jättäneet vähemmistöjen omakuvaan ja kulttuuriin. Miten seksuaali- ja sukupuolinormit ovat muokanneet Suomen historian kertomusta ja sen vaiennettuja tarinoita? Hanke haluaa haastaa homogeenista kuvaa Suomen sateenkaarihistoriasta ja -liikkeen historiasta, sekä nostaa esiin vähemmistöjen keskuudessa ja historiassa olevaa moninaisuutta ja moniäänisyyttä intersektionaalisesta näkökulmasta.

Sateenkaarihistorian näkyvyyttä edistetään hankkeessa neljällä osa-alueella:
1) Merkkivuosi 2021 -kokonaisuuden koordinointi ja siihen liittyvä viestintä, 2) yleisötapahtumien järjestäminen, 3) Tilaa tutkija kouluun -ohjelman toteutus ja tutkijavierailuiden koordinointi, sekä 4) Sateenkaarihistoria.fi-sivuston tietopankin koonti ja uusien aineistojen tilaaminen ja toimittaminen.

Sateenkaarihistoria näkyväksi -hanke haastaa historian kanssa työskentelevät toimijat ja opettajat tarkastelemaan Suomen historiaa sukupuolen ja seksuaalisuuden historian osalta normikriittisesti ja intersektionaalisesti. Hankeen avaama inklusiivisempi ja monipuolisempi lähestymistapa Suomen historiaan parantaa erityisesti nuorten mahdollisuuksia saada asiallista tietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden historiasta oman maailmankuvansa, ymmärryksensä ja toimintakykynsä tueksi.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Juvonen Tuula, Raudaskoski Kaura

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Arts Vidha Saumya ja työryhmä (NO NIIN) 214 000 € NO NIIN: at the Cusp of Art, Criticality and Love

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
NO NIIN is an online monthly magazine at the cusp of art, criticality and love. It functions as a platform for commissioning writers of any background to express their thoughts in the form of essays, exhibition reviews, interviews, images, poetry & memes about the arts scene in Finland. On the magazine’s website, the readers can also find artist statements, manifestos, visual-essays, playlists, event calendars, reviews of screenings, seminars and workshops.

Since our time in Finland, we have sensed a major gap in media coverage around the activities of contemporary art. This lack of coverage reminds one of a family that lives together but doesn't speak to each other. We believe, for an arts scene to be intellectually lively there is an urgent requirement for its members to present their challenges & observations. Without that, we are trapped in a cycle of continuous artistic productions, many of which remain unexamined artistic lives.

At the moment, many Finland based critics, historians, writers, & art workers are redefining the contexts of art & art making. To document these concurrent histories we need a cost-effective & accessible platform that connects ideas of our time in a coherent manner, in order to enable conversations that develop over time & invite responses to past issues. NO NIIN offers an opening into the nuanced arts scene of Finland, to understand: How does it work? What defines it? Who are the agents and authors shaping it? How will it change in the future?

We publish on the themes of: Art Education, Art Writing, Art Market, Inclusion & Diversity; Love; Exhibition Making; Open Calls; Home; Migration; Artistic Labour & Value; Publicness; Friendship; On Revolt; Graphic Novels & Comics; Policing and Surveillance; Drawing Now; Art & Feminism; Discontent: Black, Queer & Feminist Parables; Critique of Art Criticism; Archive; Representing Climate Change in Contemporary Art; Art at the End of Capitalism; Failure; Publishing.

NO NIIN fills the void of a publishing platform needed for the art writers, artists and curators in Finland to share insights and different perspectives on topics they find urgent; doing so, initiating public conversations on the currents of the arts scene in Finland. In addition to attending to the needs of recognition, patronage, market and livelihood by promoting the art workers in the local scene, the online magazine plays an important role in introducing them to an international audience.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Rahmati Elham, Saumya Vidha

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Muusikko-laulaja-säveltäjä Mia Simanainen 36 000 € Työskentely sävel- ja äänitaiteen parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Valmistelen ja kerään materiaalia ääni- ja säveltaiteellisia kokonaisuuksia varten, kartutan uutta ohjelmistoa sekä yksin toteutettaviin projekteihin että yhtyetyöskentelyyn. Pidemmällä tähtäimellä pyrin kohti monitaiteellisia kokonaisuuksia, kuten surrealistinen musiikkisatu aikuisille, tai miniatyyriluontoa tutkiva planetaarioelokuva.

Rohkeus on näkemyksessäni, jota uskallan kuunnella ja toteuttaa.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Sirkustaiteilija/yrittäjä Teemu Skön ja työryhmä (Duo Color Express) 10 050 € Kukko Kiekuu -päiväkotikiertue

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Turkulainen työryhmä Duo Color Express koostuu kahdesta sirkusalan ammattilaisesta. Työryhmä on toiminut Turussa ja muualla Suomessa jo vuodesta 2012 lähtien luoden sirkusesityksiä, jotka tunnetaan leikkisästä hulluudestaan ja värikkään kaoottisesta komiikastaan. Viimeisimmän teoksemme Vortexin (jonka loppuunmyyty ensi-ilta oli tammikuussa 2020) kanssa olemme esiintyneet jo yli 2000 lapselle ja nuorelle, ja esitykselle on toinen koulukiertue tulossa.

Olemme luomassa uutta tilaystävällistä lastensirkusesitystä 'Kukko Kiekuu' (työnimi). Toteutamme sirkusesityksen kiertueen eri päiväkodeissa Varsinais-Suomessa alkuvuodesta 2021. Esitys on kestoltaan n. 30 min ja sopii kaikenikäisille, kohderyhmänä kuitenkin lapset. Esityksen voi toteuttaa pienemmässäkin sisätilassa eikä se vaadi esim. liikuntasalia.

Esitys tuo Varsinais-Suomen varhaiskasvatukseen lisää kulttuuria, viihdettä ja elämyksiä sekä edistää lastenkulttuuria Suomessa.

Minkälaista on päästä oikeaan sirkukseen? Haluamme tuoda päiväkotien pieniin huoneisiin hetkeksi ison sirkusmaneesin tunnelmaa, kuten savua, eläimiä, elävää musiikkia ja korkealaatuista sirkustekniikkaa. Emme halua vaan esiintyä, vaan siirtää yleisölle sirkuksen tunnetiloja, ihmetyksestä jännitykseen. Lapset ovat reaktioissaan rehellisiä, ja se on parasta palautetta mitä esiintyjä voi toivoa. Pyrimme tuottamaan unohtumattoman sirkuselämyksen, jota lapset eivät unohda.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Skön Teemu, Tauriainen Lassi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, Postgraduate (vocal performance) Johanna Sulkunen 72 000 € Sonority / Coexistence

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Lähtökohtana teokselle on oma instrumenttini ääni ja sen resonanssi. Coexistence on projektin Sonority kolmas osa. Teoksessa yhteiskunnallinen aspekti yhdistyy konkreettisesti sävellystyöhön. Ääni on sekä julkinen että yksityinen. Ääni resonoi eri kerrostumien ja teemojen välillä.

Eri teemat konkretisoituvat projektin Sonority kaikissa kolmessa vaiheessa albumikokonaisuuksina 1. Koan 2. Terra ja 3. Coexistence.

Käytännössä teen kenttä-äänityksiä ihmisten parissa. Tarkoitukseni on kuunnella ja kuulla sekä äänittää ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla välitilassa, liminaalitilassa, osa yhteiskuntaa, mutta eivät täysin integroituneita.

Käytän näitä kenttätallenteita, tapaamieni ihmisten ääniä, sekä omaa ääntäni dogmaattisesti materiaalina, joista sävellän uutta musiikkia elektronisesti manipuloiden. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen esiintynyt soolona live-elektroniikkaa apuna käyttäen. Työn kokonaisuuden toteutuksessa nykyteknologia on keskeisessä osassa. Lopputulos on tekoälyavusteinen audiovisuaalinen konsertti-installaatio.

Ihmisääni on siemen, luomisen ja inspiraation sammumaton lähde. Se on samanaikaisesti sekä materiaali, työkalu, instrumentti että arkinen kommunikaatioväline. Perustaessani taiteellisen työni omaan ääneeni, pystyn vapauttamaan ajatteluni ja sävellystyöni genrerajoituksista, ei vain musiikin sisällä, vaan luoden samalla rajapinnan tieteen, taiteen ja yhteisöjen/ihmisten ja itseni välillä.

Teoksen Coexistence kautta haluan kysyä muun muassa: Kuinka rinnakkaiset todellisuudet yhteiskunnassa kietoutuvat yhteen ja ovat olemassa samassa fyysisessä paikassa? Kuinka ääni leikkaa näiden kerrosten läpi? Voivatko ääni ja resonanssi toimia yhteisenä tilana ja rajapintana näiden eri todellisuuksien välillä? Voimmeko kuuntelemalla oppia myös ajattelemaan ja katsomaan toisin?

Rohkeassa uudessa teoksessa Coexistence yhteiskunnallinen aspekti yhdistyy konkreettisesti sävellystyöhön. Jokaiselle yhtäläisesti kuuluvan äänen kautta teemoina ovat toiseus, kulttuurinen integraatio sekä elektroninen, vokaali-improvisaatiomusiikki. Tulos on AI-avusteinen audiovisuaalinen konsertti-installaatio. Materiaalina ovat oma ääneni, sekä kenttä-äänitykset ihmisten parissa, jotka ovat ns. liminaalitilassa – osa yhteiskuntaa, mutta eivät täysin integroituneita, esim. turvapaikanhakijat.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

kuvataiteilija Katja Syrjä-Johansson 108 000 € Tieteelliset kivilitografiat ja Ahvenanmaan väripaletti

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Teen taiteellista työtä yhteistyössä Ahvenanmaalla tapahtuvan tutkimuksen ja Åbo Akademin ja Helsingin yliopiston kenttäasemien kanssa. Tulen käyttämään tutkimusmateriaalia omalla tavallani, ja olen mukana tutkijoiden kanssa kertomassa tutkimustuloksista ja levittämässä tietoa mm. arvokkaasta vedenalaisesta luonnosta, meriajokkaasta tai metapopulaatiobiologiasta taiteen keinoin.

Piirrän ja maalaan kalkkikivelle ja yhdistän näihin kivilitografioihin luonnonväripigmenttejä ja ommelta. Kaikki aiheeni ja materiaalini löytyvät Ahvenanmaalta.

Minua kiehtoo ajatus grafiikan historiasta ja sen tarkoituksesta jakaa kuvallista tietoa. Suurten tutkimusmatkailijoiden saavutukset eivät olisi mitään ilman sillä piirrettyjä ja maalattuja kuvia. Piirroksen ja taiteilijan roolin herättäminen henkiin tieteen teossa on rohkeaa. Uskon, että yhteistyö tieteen kanssa avaa uusia näkökulmia sekä minulle taiteilijana että tieteen tekijälle. Innostamme toisiamme omassa työssä ja tutkimuksessa eteenpäin nauttien itse matkasta ja työstä.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Anna Sofia Sysser 62 500 € Keinotrooppisuus – keinotekoisen trooppisuuden ja tropiikin representaatioiden tutkimuksen syventäminen ja yhteistyön laajentaminen, taiteellinen ja tieteellinen työskentely

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Keinotekoinen trooppisuus kukoistaa Suomessa. Täällä on lukuisia “trooppisia” lomakohteita ja tuotteita. Pakenemme räntää kylpylöihin ja sisäpuutarhoihin, syömme tropiikin hedelmiä, sisustamme trooppisilla kasveilla – saatamme kuluttaa trooppisuutta päivittäin. Kaupallisuuden lisäksi Suomessa tehdään tärkeää suojelu-ja tutkimustyötä tropiikkiin liittyen. Maapallon kuumentuessa sisämaailmojen ylläpito kuitenkin huolettaa. On aika selvittää: Mitä trooppinen merkitsee täällä pohjoisessa? Mitä unelmia “suomalais-trooppisuuteen” kätkeytyy? Miten tämä on suhteessa ympäristökriisiin?

Jatkan helmikuussa 2020 aloittamaani hanketta. Äärimmäisen kiehtovat kohtaamiset ja kasvava ymmärrys kannustavat minua jatkamaan. Olen mm. vieraillut 13 kohteessa ja haastatellut 30 henkilöä. Sisältö yllättää: suomalais-trooppisen kulisseissa on laaja kirjo ihmisiä, tarinoita ja unelmia. Praktiikkani syventämisen lisäksi laajennan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa (mm. Viikki Tropical Resources Institute). Toteutan dokumenttielokuvan, esityksen, yhteisnäyttelyn, paikkasidonnaisen installaation ja kaksi yhteisartikkelia.

Sovellan työssäni tropikalismin teoriaa. Se viittaa vuosisatoja vanhaan ajatteluun, jossa trooppinen on konstruoitu "läntisen" maailman ympäristölliseksi Toiseksi (esim. Arnold, The Problem of Nature, 1996). Stereotyyppinen ajattelu elää edelleen lauhkealla vyöhykkeellä. Ilmiöstä ei ole tarpeeksi keskustelua tai tutkimusta Suomessa. Haluan jakaa havaintojani monenlaisten yleisöjen kanssa ja purkaa toiseuttavia representaatioita. Reflektoin myös omaa positiotani. Hankkeeni lisää ymmärrystä Suomesta löytyvästä trooppisuudesta ja suhteestamme tropiikkiin.

Ilmiön moninaisuus tarvitsee moninaiset välineet ja pitkäjänteistä työtä. Aihe on uniikki, ajankohtainen, kehollinen ja metaforinen. Pinnalliset muovipalmut ja runolliset tulevaisuushaaveet kietoutuvat yhteen. Työni ytimessä on monimuotoisuuden tärkeys, niin biodiversiteetin kuin ajattelun kannalta.

Toivo, kohtaaminen ja monimuotoisuus ohjaavat työtäni. Niiden toteuttamiseen tarvitsen rohkeutta. Työni avaa uuden näkökulman aikaamme ilmiön kautta, joka on sokea piste useimmille. Käsittelen isoja kysymyksiä kuten kestävyyttä, keinotekoisuutta ja toiseuttamista. Haastavuudesta huolimatta etsin laajoja yhteenkietoutumisia. Vaikka jännittäisin, pistän työhön ajatteluni, kehoni ja tunteeni. Uskallan visioida maailmaa, jossa yhteiselo ja moninaisuus ovat mahdollisia paikallisesti ja globaalisti.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry 135 000 € Tulevaisuuden kestävä taideorganisaatio – Ehdotuksemme kestävän taideorganisaatiomallin löytämiseksi

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Hiljaisuus ry etsii kestävää taideorganisaatiomallia kaksivuotisessa projektissaan. Kutsumme ulkopuolisia asiantuntijoita työskentelemään kanssamme muotoillaksemme vastauksen kysymykseen, millainen tulevaisuuden taideorganisaation tulisi olla, jotta se pystyisi toimimaan taiteen tekemisen mahdollistajana ja alustana tulevaisuudessa sekä toimimaan kestävällä tavalla sekä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja luonnon kantokykyyn että taiteen omaan ekosysteemiin.

Visiomme mukaan tulevaisuuden kestävä taideorganisaatio on rakennettu taiteellisesti, yhteisöllisesti, ekologisesti ja kommunikatiivisesti viisaalle ja perustellulle pohjalle. Vuosien 2021–2022 aikana hankimme näiltä osa-alueilta organisaation ulkopuolista asiantuntemusta, jota haluamme jakaa myös muille taidealan toimijoille verkkojulkaisujen muodossa.

Projektin aikana tulemme etsimään resurssiviisasta tapaa toimia taideorganisaationa, kehittämään sellaista organisaatiomallia, jossa taiteilijalla ja taiteellisella ajattelulla on tilaa sekä tarjoamaan ehdotuksen kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutuneen taideorganisaation toimintamallista. Tavoitteenamme on vakiinnuttaa sellaista työkulttuuria, joka ei ylikuluta käytettävissä olevia resursseja (rahaa, aikaa, luonnonvaroja, henkilöresursseja, luovaa kapasiteettia), vaan hyödyntää niitä viisaasti ja pitkäjänteisesti.

Keskeisessä roolissa projektin toteuttamisessa on taiteilijan asiantuntijuus, jolle tehdään tilaa sekä organisaatiorakenteessa että yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Projektimme on kunnianhimoinen ja lähes uhkarohkea, sillä tartumme kysymykseen, johon emme omin voimin pystyisi vastaamaan. Samaan aikaan näemme taideorganisaatioiden tulevaisuuden etenkin esittävien taiteiden alalla tarvitsevan kipeästi rohkeaa ajattelua ja taiteen ulkopuolista asiantuntijuutta samanaikaisesti, kun taiteelliselle ajattelulle on raivattava tilaa alamme toiminnassa ja sen rakenteissa sekä yhteiskunnassa.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Leppänen Jonna, Martikainen Joonas, Kaikula Henna, Niiranen Anu

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, kirjailija Olli-Pekka Tennilä 36 000 € Toiveikkaat hirviöt – olioiden erilaistumisesta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Evoluutiobiologiassa tunnetaan käsite toiveikas hirviö (hopeful monster), jolla viitataan eliöiden ainutkertaisuuden ulottuvuuteen. Kukin eläväinen on olemassa peruuttamattomasti oman perimänsä varassa. Niine hyvineen se etsii omille taipumuksilleen soveliasta paikkaa maailmassa, ikään kuin merkitystä sille, mikä siitä on sattuman oikusta tullut. Evoluutiomekaniikan mukaan mikään ei ole valmista, vaan piirteille, elimille tai perimän mutaatioille on ominaista pikemminkin langeta toteuttamaan erilaisia mahdollistuvia funktioita muuttuvissa olosuhteissa. Esimerkiksi sulkien aiempi käyttötarkoitus liittyi lämmönsäätelyyn, mutta jonkin hitaan prosessin kautta niistä sukeutui keino nousta ilmaan.

Kukin eliö rakentuu perimänsä sanelemien kokoonpano-ohjeiden mukaan. Tämä DNA-molekyylin merkitys onnistuttiin purkamaan esiin viime vuosisadan puolivälin tienoilla. Siitä lähtien se on vaikuttanut yhä enemmän siihen, mitä kirjoituksen käsite oikeastaan merkitsee. Kirjoituksen ja perimän välinen suhde on samaan aikaan metaforinen ja syvällekäypä.

Kuinka löytyy tai muotoutuu tuo paikka, jossa outo perimänsä tuottama olio löytää merkityksensä? Pyrin tutkimaan tätä kysymystä kahtaalta nykyrunouden laajan diskursiivisen spektrin valossa:

1. Puran elämän monimuotoisuutta eri näkökulmista. Keskityn tällä tasolla elämän käsitteen välttämättömiin ja riittäviin ehtoihin, sekä niitä koskeviin avoimiin kysymyksiin. Tällä tasolla teokseni pyrkii käyttämään hyväkseen eri tieteiden katsantoa. Toisistaan poikkeavia viitekehyksiä ovat ainakin fysiikan, kemian, biologian, ja ontologian alat.

2. Teoksen muodollisesti aktiivisella tasolla kyse on itse teoksen teksteistä oman kielioppinsa kantajina ja jatkajina. Tämä kysymys rinnastuu perimän kysymykseen, hieman samoin kuin geenien ja meemien välille on esitetty isomorfista samankaltaisuutta. Tutkin erilaistumisen mahdollistavia tekstiympäristöjä, kielioppia ja syntaksia. Viitealoina toimivat biolingvistiikka, logiikka ja epistemologia.

Koen, että juuri nykyrunouden alueella on mahdollista tuottaa kieltä ilmaisemaan eri tieteiden ja työhypoteesien välille puhkeavia ennenkuulumattoman laajoja kysymyksiä, joiden merkitysalaa ei vielä(kään) hahmoteta. Runous toimii parhaimmillaan hieman kuin matematiikka: kovan työn kautta löytyy jotain, joka alkaa vähä vähältä näyttäytyä uudenlaisena yksinkertaisuutena. Toiveikkaan hirviön käsite kaiuttaa evoluutiobiologiassa usein piiloon jäävää sammakkoperspektiiviä, jonka aion nostaa keskiöön.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

writer, educator, curator, organiser Airi Triisberg 36 000 € Political Biographies

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan
The research project aims to document, contextualise and analyse political art practices in Finland, Estonia and Lithuania. The research will consist of interviews with ca 30 art practitioners who are active in movement politics and social justice initiatives.

The result of the research project will be a collection of conversations that connect personal narratives with larger political histories. The research will make interventions into the dominant discourse of art history which tends to treat 'art' and 'activism' as distinct categories. The research will make manifest a variety of entanglements between art and politics, demonstrating how these realms often overlap and sometimes cannot meaningfully be separated at all. Rather than producing a linear and homogenous narrative, the research aims to make room for a multiplicity of voices and perspectives. From the juxtaposition of collected interviews, both commonalities and differences will emerge: key events can be recognised through frequent mentioning, affinities between artistic biographies and activist initiatives will become visible, reflections, critique and disputes will be articulated, potentially from contradicting perspectives.

While connecting individual biographies with larger political histories, the interviews will also address affective dimensions of political everyday practices: how does activism affect artistic and personal biographies? What are the joys and challenges of collective work? How are activists supporting and caring for each other? How do they deal with issues of work overload, burn-out, depression?

The research project will be carried out with the biographical method. This includes in-depth interviews in which the project participants are asked to reflect on their political biographies.

The outcome of the research project will be a collection of texts which will be published throughout the research process and as a printed publication in 2023.

The project articulates entanglements between contemporary art and social movement politics, and connects individual narratives with larger political histories. The focus is on art practitioners who are working towards social change. Through methods of oral history, the project mediates knowledge that cannot be found in hegemonic historical narratives. The project explores how artistic and activist practices travel and transform in transnational contexts, focusing on the Baltic Sea region.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Fine Arts Ninni Magdaleena Wager ja työryhmä 38 800 € Rain 2.0

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Rain 2.0 will become a large-scale installation that is very physical: a kinetic sculpture that is massive and poetic, bothersome and unpredictable. It is based on a modest concept, consisting of 1 ton small stones that will pour down from the ceiling – a stone rain. We call it a 'dramatized installation', as it will have a duration of about 5 min and will be illuminated with alternating light, as if the rain would make a continuous performance.

The artwork will be exhibited at Porvoo Kunsthalle in September 2021.

With everything we do, we believe in thinking differently and literally challenge unchanged conditions. Rain 2.0 becomes an odd and massive rain of stones, manifesting itself enormously. We have never seen a rain of stones. But we want to know how we and the viewers will contemplate the work in front of us; when something so familiar, as rain and stones, is still so unfamiliar. The artwork is what it is, it isn't about anything else. The artwork in itself is the purpose.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Wiking Kristin Linnea, Wager Ninni Magdaleena

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

WAUHAUS ry 282 000 € Yhteenkietoutuneisuutta ja keskinäisriippuvuutta käsittelevän teossarjan toteuttaminen vuosina 2021–2023

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen
Vuosien 2021–2023 aikana toteutamme kolme laajan mittakaavan teosta maisemoidulle täyttömäelle, suurelle näyttämölle ja käytöstä poistuvaan voimalaitokseen. Esitykset purkavat auki niitä monimuotoisia ja monimutkaisia kytköksiä, joiden kautta elämämme tällä planeetalla on mahdollista. Ne pyrkivät valaisemaan lajien välisiä yhteenkietoutumisia ja riippuvuussuhteita ja hahmottamaan tapoja, joilla rasismi, kolonialismi ja kapitalismi liittyvät käsillä oleviin ekologisiin kriiseihin.

Vuosaarenhuipulla Helsingissä ja myöhemmin Kuopiossa toteutettava Kompostin lapset tutkii paikan rakentumista erilaisten eliölajien, rakentamisesta ylijääneiden maamassojen ja ihmisen mielikuvituksen vuorovaikutussuhteissa. Neljän päivän läheisyys tuo inhimillisen kokemuksen rinnalle lokkien, näiden huikeiden siivekkäiden, ihmeellisen vieraan ja täysin vastaansanomattoman todellisuuden. Elektromusikaali puolestaan asettaa ihmisen osaksi sähköverkkojen, elektromagneettisen säteilyn, muinaisen auringonvalon ja palavan kivihiilen huminaa. Teokset ovat tarinoita materiaalisuuksista ja monilajisista ruumiillisuuksista. Ne haparoivat ainakin teatterin, evoluutiobiologian, kuvataiteen, äänitaiteen, ekologian, musiikin, eläinfilosofian, fysiikan ja tanssin välisyyksissä, rakentaen laajaa kudelmaa ja kieltäytyen kunnioittamasta yksittäisten esitysten tai genrejen rajoja.

Kehitämme teossarjassa tapaa toimia kansainvälisesti, mutta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Kaikki tulevat teokset sovitetaan paikallisille esiintyjille, kulloiseenkin esityspaikkaan ja sitä ympäröivään kontekstiin sopivaksi. Teossarjan ennakkotyötä varten luomme VR-teknologiaan perustuvan työhuoneen, joka mahdollistaa pitkäjänteisen ja kestävän suunnittelutyön myös Suomen ulkopuolella toteutettaville esityksille.

Haluamme kuvitella ja luoda esityksiä, joita emme ole vielä koskaan nähneet tai tehneet.
Käsittelemme tulevissa teoksissa kysymyksiä, jotka edellyttävät monikollista lähestymistapaa, sitoutumista yhteiseen dramaturgiseen ajatteluun, äänekkääseen dialogiin ja toveruuteen. Pitkäjänteisyyttä ja toiminnan rakenteita auki purkavat työskentelytavat ovat ainoita mahdollisia tapoja lähestyä teostemme laajoja ja monimutkaisia teemoja. On rohkeaa, että olemme edelleen yhdessä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Haapakangas Laura, Anni Klein, Laine Samuli, Matikainen Jussi, Salo Jani-Matti, Raulo Aura, N. N., N. N.
Muut työryhmän jäsenet: Partanen Jarkko, Soidinsalo Heidi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikin maisteri (MuM) Jenni Venäläinen 30 000 € Melkutusbileet – kanteleella soitetut tanssisävelmät bilemusiikiksi

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Miten 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kerätyt kanteleella soitetut tanssisävelmät ja niiden pohjalta sävelletty uusi musiikki saisivat 2020-luvun ihmisen tanssimaan? Tähän kysymykseen hankkeeni syventyy. Haen apurahaa taiteelliseen työskentelyyn vuodeksi. Työ pitää sisällään mm. harjoittelua, arkistomateriaaliin syventymistä ja säveltämistä. Näen valtavan potentiaalin vanhojen kantelesävelmien ja tämän perinteen pohjalta tehdyn uuden musiikin yksinkertaisuudessaan loistavissa aineksissa: rytmisyydessä, muuntelussa, vähäsävelisyydessä, improvisaatiossa ja pitkäkestoisuudessa – näitähän löytyy esimerkiksi teknossa. Näissä minua kiinnostavissa elementeissä on kontekstista ja esitystavasta riippuen ainekset niin meditaation kaltaiseen rauhoittumiseen kuin villiin tanssiin ja liikkeeseen. Juuri näihin molempiin kanteleperinnettä käytettiin jo satoja vuosia sitten.

Mielestäni 2000-luvun burnout-yhteiskunnassa ihmisten hyvinvointi tarvitsisi juuri sekä todellista rauhoittumista ja sisäänpäin kääntymistä että vapauttavaa, dynaamista liikettä. Olen viime vuosina käyttänyt perinteestä ammentavaa kanteleensoittoani ambientin puoleen kallistuvaan musiikkiin ja haluaisin nyt syventyä luomaan musiikkia perinteen dynaamisemmasta puolesta. Tavoitteeni on, että elektroniset elementit ja mahdolliset muut soittimet sulautuvat kanteleen kanssa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa leikitellään rytmeillä ja soundimaailmoilla. Nykykansanmusiikin kentällä varsinkin haitari on muuntautunut hypnoottiseksi bilesoittimeksi ja haluan nyt pureutua syvälle kanteleella soitetun instrumentaalimusiikin mahdollisuuksiin uudenlaisessa kontekstissa.

Työskentelyapurahakausi jakautuu seuraavien teemojen kesken:
1) Perinne: arkistotyö, harjoittelu
2) Uuden luominen: säveltäminen
3) Tekniikka: työskentelyä efektien parissa
4) Yhteistyö: työskentely muiden muusikoiden kanssa, sopivan soundimaailman ja instrumentaation löytäminen

Näen kanteleen monipuolisena soittimena, joka ei taivu ajoittain melko ahtaaseen mielikuvaansa, ja joka etsii ajasta, ihmisistä ja paikasta riippumatta keinonsa liikuttaa ihmisiä iloon, kyyneliin – ja liikkeeseen! Minulla on visio soundimaailmasta ja luotan täysin siihen, että rentoutumiseen usein yhdistetty vähäsävelinen pienkantelemusiikki voi modernissa maailmassa lunastaa uusin tavoin roolinsa myös tanssittavana ja bailattavana musiikkina.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Viitasaaren kesäakatemia ry 190 000 € Kuratointi ja aktivismi nykymusiikkikentällä – moninaisia ääniä Musiikin ajassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen
Hankkeen taiteelliset tuotannot, residenssit, työpajat, kurssit ja keskustelut linkittyvät nelivuotisiin EU-hankkeisiin Sounds Now ja Ulysses Network, joissa Musiikin aika on suomalaisena partnerina. Sounds Now edistää korkean kuratoinnin avulla aktivismin, moninaisuuden, dekolonialismin, sukupuolen ja tasavertaisuuden ilmiöitä ja aiheita nykymusiikkikentällä. Ulysses luo matalan kuratoinnin puitteissa tasavertaisia mahdollisuuksia nuorille tekijöille.

Hankkeen taiteelliset tuotannot esittelevät vallankumouksellisuuden ja aktivismin eri ilmaisuja musiikkikentällä tänään ja kylmän sodan aikana. Tuotannot ovat kahden tai useamman festivaalin yhteistilauksia ja niissä on mukana suomalaisia tekijöitä.

Kursseilla, avoin tila -moduuleissa ja kuratointilaboratoriossa rakennetaan kuraattorikurssin osallistujien havainnoista kasvavia kokonaisuuksia. Työstämme näissä kuratoriaalisia työskentelymetodeja kuten inkluusio, kollaboraatio, performatiivinen demokratia ja subversiivisuus.

Hanke nostaa esille hyviä käytäntöjä ja esimerkkejä positioinneista nykymusiikkikentällä, mutta tiedostaa myös toivotun poliittisesti korrektin konfliktuaaliset haasteet. Kokonaisuuden aloittaa Moninaisuuden kuratointi -kurssi, jossa mentoreina toimivat kuraattori Julia Gerlach, äänitaitelija Tarek Atoui, säveltäjä ja aktivisti Du Yun ja festivaalijohtaja Vigdis Jakobsdottir.

EU-verkostojen kautta Musiikin ajan 2–3 kurssilaista pääsee vuosittain stipendiaateiksi partnereiden kursseille ja residenssimoduuleihin voimistaen siten verkostointia ja moninaisuutta. Sounds Now -kokonaisuuksia tutkii Varsovan yliopiston filosofian laitos Yulia Lashchukin johdolla. Havainnot julkaistaan partnereiden symposiumeissa ja arvostetussa on-curating.org -verkkolehdessä. Festivaali tuottaa videoita omalle YouTube-kanavalle. Sounds Now -hankkeessa toimii myös partnerina ja sparraajana brittiläinen Audience Diversity Academy. Ulysses Platform -alustalla on yli 4000 taiteilijaa ja 290 organisaatiojäsentä.

Hanke tuo esiin, että kylmän sodan aikainen esteettis-ideologinen nykymusiikkidiskurssi on siirtynyt identiteettipoliittiselle aikakaudelle. Kuratointi on viime vuosikymmenellä noussut erittäin tärkeäksi metodologiaksi nykymusiikkikentällä, mutta se ei ole vielä noussut keskustelunaiheeksi Suomessa. Lähivuodet ovat vallitsevan pandemian johdosta myllerryksen aikoja, mikä tarkoittaa mainiota ajoitusta vastaavanlaiselle samalla reflektiiviselle ja eteenpäin katsovalle rohkealle hankkeelle.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Tallgren Johan

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Pietu Wikström 37 500 € Rap- ja spoken word -teosten kirjoittaminen ja oman esiintyjä-kirjoittaja praktiikan vahvistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen
Kirjoitan seuraavien vuosien aikana Kuopus-nimisenä rap- & spoken word -artistina tulevia albumeitani ja muita teoksia. Työskentelen kolmen Kuopus-projektin parissa:

1) Kissa-nimisen EP:n kirjoittaminen, jossa artisti muuntautuu omaksi kotieläimekseen; itsensä domestikoitavaksi tarjonneeksi pedoksi, jonka kidasta kimpoaa kiihkeät kiroukset. Luovutan ruumiini kirjoitusprosessissa kissan käsitteelle ja tutkin mitä minulle tapahtuu, kun räppään kissan suulla. Kissan, joka ei miellytä ketään, mutta vaatii kaikilta kunnioitusta. Kissa-EP on leikkisä ja humoristinen, mutta verisen vakava musiikki- / sanataideteos, jonka toteutan säveltäjä-tuottaja Elias Riipisen kanssa. EP:tä inspiroi oma mystinen lemmikkikissani Chapo.

2) Esikoisalbumini Luottamus, kuritus + pus (julkaistu 28.8.2020) teemoja ja tyylejä jatkava seuraava kokopitkä rap & spoken word -albumini. Ensimmäinen levyni teki tilaa queerimmälle minälle ja auttoi minua näkemään maailman vinommin. Se puhuu suoraan ja selväsanaisesti – vaikkakin unissaan ja poukkoillen – seksuaalisuudestani, sukupuolestani ja sisäistetystä häpeästäni. Uudella albumillani haluan sukeltaa syvemmälle muunsukupuolisuuden kokemukseen, oppia siitä, arvostaa sitä ja näin tehdä tilaa muunsukupuoliselle rap-kentälle. Kuten kaikki tekstieni autofiktiiviset fantasiamaailmat, muunsukupuolisuus on samaan aikaan nyt ja tässä ja samaan aikaan tuntematonta tulevaisuuden utopiaa, jota kohti lonkeroni kurkottaa. Kun esitän tekstejäni haluan katsoa samanaikaisesti sekä kuulijaa, että itseäni silmiin ja sanoa "tässä olen minä, tästä en tiedä vielä mitään".

3) Kuopuksen laajentaminen artistina musiikin, räpin ja lavarunouden tuolle puolen: keikkojen performatiivista suunnittelua ja toteutusta, spoken word -podcastin toteutus, video- & kuoroteosten toteutusta ja herkistymistä sille, mitä tulevaisuuden ei-binääri räppäri voi olla ja mihin jo nyt hyvin yleisöä saavuttanutta Kuopus-alustaa voisi käyttää.

"Nää riimini tuottavat minut."

Ajattelen, että on rohkeaa olla muunsukupuolinen räppäri. Katsoa yleisöään silmiin alasti, vinosti ja virheitse: karvatta, vallatta ja valtoimena. Kirjoittaa suuhunsa kirosanat, jotka kiroavat "minän" yhä ja yhä enemmän vinoon. On rohkeaa riimitellä suoraan herkästä seksuaalisuudestaan ja häpeästään – kaiken tämän toksisen ja musertavan suomirap-paskan keskellä. On rohkeaa tehdä tätä työtä kunnianhimoisesti laittaen kaikki peliin, vaikka aiheet ovatkin liian riskaabeleja levy-yhtiöiden rahoille.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kriitikko, projektikoordinaattori Maaria Ylikangas ja työryhmä (Feministinen esseeverkosto) 30 150 € Feministisen esseen antologia

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Haluamme koota ja toimittaa esseeantologian, joka kokoaa yksiin kansiin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä essee voi olla. Essee on niin käytännöllisesti kuin teoreettisestikin kiinnostava kirjallinen muoto, johon kohdistuu tällä hetkellä paljon uteliaisuutta ja haaveita siitä, mitä se voisi olla. Tätä potentiaalia pyrimme tuomaan esiin.

Nonfiktiona essee sitoutuu erilaisiin, jopa poliittisesti arkoihin tarkastelupisteisiin. Sen takia feministinen ajattelun traditio on yksi tärkeä kasvupohja monimuotoiselle esseistiikalle, joka luo omanlaisiaan kosketuspintoja todellisuuteen.

Feministinen essee merkitsee myös työskentelytapoja. Antologiahankkeeseen kutsutut tekijät eivät pelkästään kirjoita omaa tekstiään tietämättöminä muiden teksteistä vaan apurahan turvin he pystyvät olemaan uteliaita muiden tekstien suhteen jo tekovaiheessa. Antologian työstövaiheeseen luodaan kirjoittajille yhteistä tilaa ja yhteinen foorumi, jossa he voivat puhua teksteistään ja työstää niitä yhdessä. Antologian toimittajat ovat päävastuussa työtapojen luomisesta, koordinoinnista, tekstien editoinnista ja niiden saattamisesta julkaisuksi.

Uskomme hankkeen avaavan sellaisia kirjoittamisen mahdollisuuksia, joita luova ja eri lähtökohdat huomioiva tekemisen tapa voivat tuoda esille. Tämä näkyy niin teoksen työstämisessä kuin sen lopputuloksessa. Prosessi luo hankkeen osallistujille erilaisia yhteisöllisiä työtapoja, jota he voivat hyödyntää ja kehittää omassa taiteellisessa työskentelyssään ja sen verkostoissa. Hankkeessa on mukana graafikko, joka tukee tekijöitä esseiden visuaalisen puolen toteuttamisessa ja suunnittelee teoksen visuaalisena kokonaisuutena. Lopullinen teos sisältää luovaa, olennaista ja hyvin toimitettua esseistiikkaa, ja näyttäytyy vahvana, taiteellisena puheenvuorona kotimaisen nonfiktion kentällä.

Hanke uudistaa esseekirjoittamista feministisen ajatteluperinteen puitteissa. Se myös luo yhteisöllisiä työtapoja. Yhdessä kirjoittaminen ja keskusteluyhteyksien luominen on esseelle lajillisesti tyypillinen. Unelmana on kirjoittamista yhdessä ajatteleva yhteisö.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Ylikangas Maaria, Ala-Hakula Riikka, Suomenrinne Lada, Österman Bertta, Roiha Taija, Pathirane Henrik, Blanco Sequeiros Sofia, Viljanen Taneli, Baijukya Maija, Kokko Kid
Muut työryhmän jäsenet: Karhumaa Arja

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Maria Ylikoski 20 000 € Sisäkkö Ester Markkolan henkilökuvan luominen kuva-, ääni, teksti- ja esinemateriaalista

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
Tätini Ester Markkola oli kouluttamaton köyhistä oloista tullut nainen, joka eli ihmeellisen elämän. Hän toimi presidentti Kekkosen sisäkkönä yli 30 vuotta. Hän asui Tamminiemen ullakolla, matkusti Sylvi Kekkosen mukana Hawaijille ja Buckinghamin palatsiin, silitti paitoja, osti kravatteja, vei iltateetä ja oli aina tavoitettavissa. Hän muutti pois Tamminiemestä vasta presidentin kuoltua. Ester ei juuri koskaan puhunut työstään. Hänestä ei ole mainintoja historiankirjoissa, koska hän oli nainen, palvelija, sisäkkö, ei kukaan, näkymätön. Kuitenkin esimerkiksi Kekkosen turvamies Kivimäki sanoo eräässä lehtihaastattelussa, että “Herra se on herrallakin”, viitaten tätini tiukkaan komentoon Tamminiemessä.

Ester katui sitä, ettei koskaan pitänyt päiväkirjaa. Hän jätti muistonsa minulle perinnöksi, tutkittavaksi, talletettavaksi.

Haluan kertoa Esterin tarinan, tehdä hänestä muotokuvan ja koota sen haastatteluista, ihmisten puheesta, lähetetyistä postikorteista ja kirjeistä, matkamuistoesineistä, lankakeristä, paidankappaleista, matkalaukkujen osoitelapuista, hotellien kirjekuorista, lehtien artikkeleista, historiankirjoista ja kaunokirjallisuuden viitteistä – kaikesta, mitä tätini säilytti ja kaikesta, mitä pystyn tutkimuksissani kaivamaan esiin.

Teoksen muoto riippuu kokoon saamani materiaalin luonteesta. Haluan ensin koostaa henkilökuvan kaikesta tekstin muodossa olevasta aineistosta, jonka pohjalta tai jota vastaan peilaten rakennan lopullisen kuvan. Onko lopullinen teos kuvakirja, näyttely, video tai jokin uusi hybridi muotokuvan muoto, se selviää vasta kun saan materiaalin koottua, digitoitua ja pääsen tekemään kokeiluja.

Historian professori Pirjo Markkola kysyy: “Kädet, jotka jäivät ulkopuolisille näkymättömiksi, eivät vallan tiloissa olleet näkymättömiä ja merkityksettömiä. Miten historiantutkimuksessa näkyy sisäkkö, joka oli vuosikymmenien ajan aina paikalla? Ei mitenkään. Mittava Kekkos-tutkimus sivuuttaa pitkäaikaisimman Tamminiemen asukkaan muutamalla hajamaininnalla. Sama talo ja sama tila ei ole kaikille sama.” Haluan vastata kysymykseen teoksellani ja tehdä näkymättömän näkyväksi.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri, kuvataiteilija Eero Yrjölä 15 000 € Tulijat – taiteellinen työskentely automaattipiirustuksen keinoin

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ
”I must explain that in the execution of the Drawings my hand has been entirely guided by Spirits, no idea being formed in my own mind as to what was going to be produced, nor did I know, when a stroke was commenced, whether it would be carried upwards or downwards.” – Georgina Houghton (1814–1884)

Haen Koneen Säätiön apurahaa kuvataiteelliseen työskentelyyn automaattipiirustuksen keinoin. Niin sanotulla automaattikirjoituksella ja -piirustuksella tarkoitetaan ilmiötä, jossa teksti tai kuva piirtyy esiin piirtäjän käden kautta, mutta ilman että hän tietoisesti ohjaa kätensä liikettä. Ilmiötä selitetään pääasiassa kahdella tavalla: paranormaalina tapahtumana, jossa henkilö kanavoi henkiolennon tai avaruusolennon viestejä, tai psyykeen tuottamina alitajuisina, ideomotorisina liikkeinä. 1800-luvun ilmiö on noussut uudelleen esiin nykyhetkessä, kun esoteeriset ja okkultistiset liikkeet ovat saavuttaneet uudenlaista kiinnostusta. Kenties tässä ajassa ilmiötä on mahdollista ymmärtää uudenlaisista näkökulmista käsin.

Tarkastelen ja analysoin automaattipiirustusta ilmiönä omien kokemusteni ja havaintojeni kautta. Työskentelyni on luonteeltaan taiteellista, ja ilmiö itsessään tapahtuu piirroksen keinoin. Olen kuvien ja ilmiön äärellä taiteilijana: katselijana, havainnoijana, ajattelijana. Todistan ja raportoin tapahtuvaa. Näkökulmani rinnastuu taiteelliseen tutkimukseen mutta myös eksploratiiviseen tutkimusasenteeseen.

Automaattipiirustus ilmiönä on haastanut ajatuksiani taiteesta, psyykestä ja todellisuudesta. Uskon, että ilmiön on mahdollisuus vaikuttaa merkittävällä tavalla keskusteluun taiteen luonteesta ja sen suhteesta alitajuntaan. Ilmiö on myös synnyttänyt minussa uudenlaista eettistä pohdintaa ihmisen suhteesta näkymättömään todellisuuteen. Tämä pohdinta on jollain tavoin sukua posthumanismin kysymyksille ei-inhimillisten toimijoiden oikeuksista. Todellisuus, alkaen ihmistajunnasta, on monimuotoisempi ja -mutkaisempi kuin kykenemme ymmärtämään.

Pyrin lähestymään polarisoivaa ilmiötä arvottamatta – ennakkoluulottomasti mutta kriittisesti. Henkilökohtaisesti. Taiteen näkökulma on inklusiivinen ja avara. Science fictionin tavoin kuvataiteen kautta ilmiöitä on mahdollista tarkastella spekulatiivisina, kuviteltuina mahdollisuuksina. Scifi on konkreettisesti muokannut tulevaisuutta, sekä herättänyt uudenlaista filosofista ja eettistä ajattelua. Taiteen ei ole tarpeen ottaa haltuun tai määritellä, sen sijaan taide asettaa esille ja kysyy.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti