Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Yön ja jään matka – maanviljelijöille, metsänomistajille, metsästäjille, retkeilijöille ja vaeltajille suunnatun vaelluskuunnelman käsikirjoitusprosessi

Yön ja jään matka -vaelluskuunnelman retkikunta kuljettaa Pohjoisnavalle visakoivurasiaa täynnä Lepikon torpan multaa, "arvokkainta mitä isänmaalla on antaa". Tehtävä on osa ilmastonmuutoksen, biodiversiteettikadon, jäteongelmien ja eriarvoistumisen maailmassa järjestettävää maanpuolustuskurssia. Jäät liikkuvat arvaamattomasti, kartat pettävät, ja retkikunta joutuu kääntymään takaisin 86°4' leveysasteelta kuten norjalainen naparetkeilijä Fridtjof Nansen vuonna 1895. Nansenin tavoin he päätyvät talvehtimaan Frans Joosefin maalla. Selviytymisen kannalta keskeisiksi kysymyksiksi nousevat erijuuristen, eri tavoin maailmaa hahmottavien ihmisten kyky kollektiiviseen kuvitteluun ja yhteistyöhön. Toivoa pitää yllä eläinten läsnäolo; noiden toislajisten kanssakulkijoiden, itsessään ihmeellisten olentojen, jotka jakavat elinympäristönsä ihmisten kanssa. Samalla tavoin taiteellinen ja monialainen työryhmämme etsii työskentelyprosessissa reittejä kohti tulevaisuuden maisemaa: tapoja kuvitella ja ratkoa haasteita yhdessä. Käsikirjoitus, henkilöhahmot ja dramaturgia kehittyvät näyttelijöiden, asiantuntijoiden ja käsikirjoittaja-äänisuunnittelijan yhteisissä vaellustyöpajoissa sekä kirjoitustyönä niiden välillä. Säröilyn ja eriäänisyyden sallivaa yhteyttä etsitään sanattomasti myös ääni-improvisaatiossa. Lähtömateriaalia ovat Nansenin Yön ja jään matka sekä Purasen ja Väisäsen ilmastonmuutokseen eri tavoin kytkeytyville asiantuntijoille 2018–2019 tekemät teemahaastattelut.

Toteutimme Koneen säätiön rahoituksella Lomonosovin maan postinumero -vaelluskuunnelman kollektiivisen käsikirjoitusjakson. Muutimme kuunnelman nimen, jotta Yön ja jään matka -nimi jää Tuula Väisäsen monologiohjaukselle Nansenin tarinasta.

Työskentelyjakso koostui yhteensä viidestä vaelluslegistä, joista ensimmäinen oli pienemmän työryhmän suunnittelulegi, ja viimeinen rakentui jokaisen ryhmäläisen omasta vaelluksesta sekä yhteisestä etätyöskentelystä. Lisäksi apuraha riitti ensimmäisen harjoituslegin matkakuluihin.

Jakson tärkeintä antia olivat kulkemisesta ja yhteisestä työskentelystä syntyneet kokemukset ja havainnot, jotka ovat sekä pohja että materiaalia kuunnelman tarinalle.

Toinen, yhtä tärkeä anti oli kriisien ja muutosten keskellä toivoa luovan työtavan löytäminen. Työtavallemme keskeistä on ollut muutosten hyväksyminen, mutta myös ottaminen osaksi työskentelyä. Toinen keskeinen asia on ollut retkikunnan jäsenten tilanteista noussut, mutta myös työskentelyn sisältöjä syventänyt hitaus. Toivo syntyy kokemuksesta, että jokaiseen tilanteeseen on löydettävissä sekä mielekäs että merkityksellinen ratkaisu, joka tuo prosessiin jotain uutta. Ihmisen ei tarvitse kysyä, sopeutuuko hän tähän työhön, vaan työ muuntuu ihmisen mukana.

Näemme työtavassa potentiaalia, jota kannattaisi sanoittaa, tutkia ja kehittää edelleen dialogissa retkikunnan taiteilijoiden ja asiantuntijoiden välillä.

Syyskuussa aloitimme harjoitus-, äänitys- ja julkaisujakson, joka jatkuu näillä näkymin huhtikuussa 2022. Puranen jatkaa käsikirjoituksen kirjoittamista. Kirjoittaminen toteutuu vuoropuheluna retkikuntalaisten tekemän näyttelijäntyön kanssa.

Kuunnelmassa jäälle, kohti tuntematonta lähtevät ensimmäisen jakson jälkeen suurehkon karjatilan emäntä Kielo Pasanen, ruokaviraston virkamies Kauko Salonen, ruokainnovaatioihin sijoittava mikrobiologi Nora Richter, omavaraisuutta opetteleva Ansa Laakso, turvetta työkseen ajava metsästäjä Suru ja nuori europarlamentaarikko Henrietta Isotalo.


Takaisin apurahalistaukseen