Väitöskirjatutkimus: Heroic Action in an Ethical Emergency

Väitöskirjahankkeessa tutkitaan moraalin vaatimuksia eettisissä hätätilanteissa. Keskeisin tutkimuskysymys on, millä perusteilla kriisi-, konflikti- ja katastrofitilanteita voidaan luonnehtia hätätilaeettisiksi toimintaympäristöiksi. Soveltava jatkokysymys on, kuinka paljon moraali voi tällaisissa tilanteissa vaatia. Voivatko äärimmäiset katastrofit ja konfliktit vaatia jopa tekoja, jotka muissa tilanteissa olisivat supererogatorisia? Supererogatorisilla teoilla tarkoitetaan moraalin vaatimukset ylittäviä, sankarillisia tekoja. Eettisellä hätätilalla tarkoitetaan sellaista eettistä valintatilannetta, jossa jokaiseen toimintavaihtoehtoon liittyy huomattavia eettisiä riskejä, mutta jokin vaihtoehdoista on kuitenkin valittava. Tavoitteenani on muotoilla vaativampi, mutta helposti käytäntöön sovellettava katastrofieettinen teoria, joka tarjoaa konkreettisia eettisiä työkaluja hätätilaeettisiin valintatilanteisiin. Tutkimukseni selvittää 1) Millaisen eettisen toimintaympäristön modernit katastrofit, kriisit ja konfliktit muodostavat, 2) Miten uusi eettinen toimintaympäristö muuttaa kriiseissä ja konflikteissa toimivien (ammatti)eettisiä vaatimuksia ja 3) Mitä eettisesti paras mahdollinen toiminta edellyttää modernien kriisien keskellä? Tutkimus kuuluu soveltavan etiikan alaan ja se suoritetaan Turun yliopistossa 4 vuoden työskentelyn aikana. Väitöskirja on monografia ja se kirjoitetaan englanniksi. Tutkimusmetodit ovat soveltavan etiikan perinteisiä tutkimusmenetelmiä.

Tässä väitöskirjahankkeessa tutkittiin moraalin vaatimuksia moraalisissa tragedioissa erityisesti modernin sodankäynnin kontekstissa. Koneen Säätiön apuraha on käytetty täysipäiväiseen työskentelyyn aikavälillä 1.1.2020-31.12.2023. Rahoituksen aikana väitöskirja ja jatko-opinnot on saatettu 80% valmiiksi. Työn viimeistely jatkuu huhtikuuhun 2025 muulla rahoituksella ja väitöstä suunnitellaan toukokuulle 2025. Väitöskirjan ensimmäinen keskeinen tulos oli moraalitragedia-käsitteen kehittäminen koskemaan moraalidilemman reunaehtoja, jotka luovat pakotetun pienimmän pahan valintatilanteen. Soveltava jatkokysymys oli, kuinka paljon moraali voi tällaisissa tilanteissa vaatia. Tutkimuksen myötä tunnistettiin käsitteellinen ristiriita pienimmän pahan oikeutuksessa, joka ratkaistiin luomalla uudenlaista tapaa käsitteellistää moraalinen paha. Uuden käsitteellistämisen pohjalta argumentoitiin, että moraalitragedioissa pienimmän pahan oikeutus ja jopa vaatimus on mahdollinen ilman käsitteellistä ristiriitaa. Lopuksi tutkittiin, voivatko äärimmäiset katastrofit ja konfliktit vaatia tekoja, jotka muissa tilanteissa olisivat supererogatorisia. Tutkimuksen tavoitteena oli muotoilla vaativampi, käytäntöön sovellettava teoria moraalitragedioihin. Tämä tavoite toteutui suunnitelman mukaan, sillä tutkimus onnistui selvittämään millaisen eettisen toimintaympäristön moraalitragediat muodostavat, miten moraalisesti traaginen toimintaympäristö muuttaa moraalisia peruskäsitteitä ja vaatimuksia, ja mitä eettisesti paras mahdollinen toiminta edellyttää modernien kriisien keskellä. Suunnitelman mukaisesti väitöskirjahankkeen aikana hankittiin ja ylläpidettiin yhteyttä merkittäviin yhteistyötahoihin ja sidosryhmiin, edistettiin verkostoitumista, kansainvälistymistä ja pätevöitymistä tulevalle tutkijanuralle. Tutkimuksenteko, kansainvälisyys, kohdeyleisöjen tavoittaminen ja tutkijanuralla kasvaminen onnistuivat hankkeen aikana hyvin.