Urbaanit mielet. Henkilöhahmojen kaupunkikokemus Ateenaan sijoittuvassa kirjallisuudessa

Väitöskirjassani tutkin, miten erilaiset kirjallisuuden henkilöhahmot kokevat Ateenan valitsemassani aineistossa, mitkä kaupungin piirteet vaikuttavat heidän kokemukseensa ja miten henkilöhahmoja analysoimalla voi tutkia yksilön asemaa nykymaailmassa. Kehitän uuden tavan tutkia yksilön urbaania kokemusta yhdistäessäni kognitiivisen narratologian menetelmiä kirjallisuuden henkilöhahmojen mielen tutkimuksesta kaupunkitutkimuksen ja geokritiikin lähtökohtiin. Perehdyn Ateenaan kaupunkina geokritiikin näkökulmasta käyttämällä lähdeaineistoa monipuolisesti kaupungin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilta. Ateena on tutkimuskohteena erityisen monimuotoinen, sillä siinä korostuvia piirteitä ovat esimerkiksi yksityisen ja julkisen tilan häilyvät rajat, kaupunkisuunnittelun puute, antiikin ja nykyajan sekoittuminen katukuvassa ja naapurustojen erilaistuminen. Kiinnitän erityistä huomiota talouskriisin aiheuttamiin muutoksiin kaupungissa. Aineistoni koostuu vuosien 1990 ja 2020 välillä kirjoitetuista nykykreikkalaisista romaaneista, jotka sijoittuvat aikansa Ateenaan ja käsittelevät henkilöhahmojen suhdetta kaupunkiin. Syvennyn henkilöhahmojen kokemukseen analysoimalla, millainen vaikutus kaupungilla on heidän ajatuksiinsa ja vuorovaikutukseensa. Vertaan henkilöhahmojen kokemuksissa korostuvia piirteitä kaupunki- ja yhteiskuntatutkimuksessa esitettyihin näkökulmiin ja pohdin, miten kognitiivista narratologiaa voi soveltaa yksilön urbaanin kokemuksen tutkimisessa. Kehitän kaupunkikirjallisuuden tutkimuksessa sovellettavan henkilöhahmotypologian, joka perustuu Alan Palmerin teoriaan henkilöhahmojen kokonaisen mielen (fiktiivinen ja sosiaalinen mieli) analyysista kognitiivisena narraationa. Palmerin teoriaan perustuu myös luomani käsite ”urbaanit mielet”. Ne ovat henkilöhahmotyyppejä, joiden muodostumisessa kaupunki on keskeinen tekijä.