Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Taiteellinen työskentely, eksotisoivan ja toiseuttavan katseen käsittely (ja unelma sen tuhoamisesta)

Hakemuksen tiivistelmä

Eksotisoiva katse herättää minussa “esillä ja puristuksissa olemisen” tunteen, jota käsittelen veistämisen ja materiaalien kautta. Työni pohjautuu omakohtaiseen kokemukseen, joka samalla liittyy laajempaan kontekstiin, eksotisoinnin historiaan ja konventioihin. Koen tarpeelliseksi käsitellä aihetta monitasoisesti, monessa tilassa ja eri näkökulmista, sillä aiheena se on monimutkainen. Näen tulevat veistossarjat jonkinlaisena omistuskirjoituksena omalle identiteetilleni. Olen ottanut aiheen osaksi taiteellista työskentelyäni viime vuosina, tarkemmin kahdessa teoskokonaisuudessa: Kuvan keväässä esitelty M.Y. Chinoiserie sekä Ruotsissa järjestetyssä yksityisnäyttelyssä Dried flowers last forever. Tarkastelin molemmissa näyttelyissä yllämainittua puristuksen tunnetta, Kuvan keväässä viitaten eksotisoinnin historiallisiin konventioihin kun taas yksityisnäyttelyssä eksotisoidun pinnan suhteesta koristeiden ja rihkaman estetiikkaan. Näiden näyttelyprojektien myötä olen alkanut haaveilemaan yllämainitun tunteen tuhoamisesta. Työskentelen pääsääntöisesti omistautumista ja aikaa vaativien materiaalien parissa. Työskentelylleni on ominaista käsitellä aiheita juuri materiaalin kautta. Minulle keramiikka voi merkitä kulttuuria josta pinnallisesti olen kotoisin, silkki eksoottisen ja erilaisen kehon kaupallistamista, kun taas lasi voi assosioida rikkoutumiseen, särkyvään. Itsen tarkastelu ja saman aiheen käsitteleminen monissa eri konteksteissa on minulle uusi ja pelottava tapa toimia, joka vahvistaa entistä enemmän tarvetta tutkia sitä syvemmältä.

Taiteellinen työskentelyni apurahakauden aikana oli vilkasta näyttelyiden järjestämisen kannalta, samalla kun keskityin aiheeseen, eksotisointiin, joka on ollut työni pääpainopisteenä useiden vuosien ajan. Eksotisointi ilmenee yhtenä rasismin muotona, joka perustuu esineellistämiseen sekä syrjiviin ja kolonialistisiin kulttuurisiin jatkumoihin arkipäivässä, ja olen keskittynyt taiteellisessa työssäni purkamaan näitä eksotisoivia stereotypioita. Purkutyö sisälsi aiheeseen liittyvän taustatutkimuksen syventämisen, erilaisten materiaalien käsittelyn ja uusien veistosten luomisen. Näistä konkreettisia tulemia olivat julkisesti esitetyt näyttelyt Suomessa ja Norjassa.

Jälkikäteen tarkasteltuna, huomaan osallistuneeni aktiivisemmin näyttelytoimintaan ja erilaisiin hankkeisiin kuin koskaan ennen. Apurahakauden aikana on käynnistynyt uusia projekteja, kuten tuleva yksityisnäyttelyni HAM galleriassa, sekä yhteistyöhankkeita muiden apurahansaajien kanssa. Samanaikaisesti työstin pitkäaikaista julkisen taiteen hanketta Helsingin Kaupungille ja Helsingin Taidemuseolle. Olen saavuttanut alkuperäiset tavoitteeni, mutta tarkastelen viime aikaista työskentelyä myös kriittisesti.

Tunnen itseni ylikuormittuneeksi ja väsyneeksi, enkä ole pystynyt toteuttamaan omaa hitaampaa ja syvällisempää työskentelytapaa niin kuin olisin toivonut. Tämä johtuu osittain siitä, että vuoden mittainen apurahakausi on suhteellisen lyhyt ottaen huomioon työskentelytapani, ja toisaalta siitä, että en ole kyennyt kieltäytymään työmahdollisuuksista. Olen vasta urani alkuvaiheessa ja koen ristiriitaisia tunteita siitä, kuinka paljon tulisi olla näkyvillä kuvataiteen alalla.

Takaisin apurahalistaukseen