Stereotypiat ”idän” ja ”lännen” välillä myöhäisantiikista varhaiskeskiajalle

Tutkin väitöskirjassani ”idän” ja ”lännen” välillä esiintyviä stereotypioita ja niiden kehitystä myöhäisantiikista varhaiskeskiajalle. Tutkimukseni koskettaa jälleen hyvin ajankohtaista teemaa, ”idän” ja ”lännen” kiristyneitä välejä, ja taustoittaa yhä käytössä olevia stereotypioita. Tutkin Rooman valtakunnan myöhempää historiaa, ja aloitan tilanteesta, jolloin valtakunta oli jo hajonnut Itä- ja Länsi-Roomaksi (n. 400 jaa.). Sydänkeskiaikaan (n. 1000–1300 jaa.) mennessä osapuolten välit olivat niin tulehtuneet, että ne kohdistivat toisiinsa hyvin värittyneitä stereotypioita. Ajatellaan, että kehitys tähän suuntaan alkoi viimeistään 800-luvulla, jolloin esimerkiksi idän keisarin ja lännen paavin keskinäisessä̈ kirjeenvaihdossa alkaa esiintyä invektiivejä eli herjauksia, jotka kumpuavat ennakkoluuloista – ja myös siitä, että lännessä pääkieli oli latina ja idässä kreikka. Pyrin tällä tutkimuksella osoittamaan, että kehitys kohti sydänkeskiajan asenteita oli alkanut jo kauan ennen 800-lukua. Tutkimukseni on poikkitieteellistä, sillä tutkin aineistoani, joka koostuu esimerkiksi historiankirjoituksesta ja kirjeistä, filologisin metodein, mutta käytän stereotypioiden tarkastelussa historiantutkimuksen menetelmiä. Pohdin stereotypioita ja niiden kehitystä kontekstissaan. Missä vaiheessa läntisen Euroopan latinankieliset alkavat orientalisoida ”itää”? Entä miten itäroomalaisten näkemyksiin vaikuttaa latinan kielen taidon unohtuminen? Stereotypioiden tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeää, sillä tutkimuksen kautta voidaan hahmottaa myös oman aikamme ilmiöitä. Myös historiakäsityksemme on muovautunut vallinneiden stereotypioiden kautta: esimerkiksi ”idän” orientalisointi on johtanut siihen, että Itä-Rooma tunnetaan yleisemmin nimellä Bysantti, jota aikalaiset eivät olisi edes tunnistaneet. Tutkimus myös valottaa osaltaan monikulttuurisuuden, identiteettien muodostumisen ja vihapuheen historiaa.