Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Selviytymisen mekanismeja: Työllistävät vuorovaikutuskäytänteet palvelu- ja keikkatalouden mobilisoituvissa asiantuntijaprofessioissa

Hakemuksen tiivistelmä

Hanke käsittelee palvelu- ja keikkatalouden mobilisoituvaa asiantuntijatyötä ja sen vuorovaikutuskäytänteitä hybridien taiteilija-kehittäjien työn kautta. Tarkastelun fokuksessa on palvelutuotantoprosessi, jonka puitteissa taiteilija-kehittäjät myyvät erilaisia työyhteisön kehittämispalveluja asiakasorganisaatioille. Hankkeessa tutkitaan, miten he liikkuvat prosessin aikana erilaisten instituutioiden, organisatoristen kulttuurien ja elämänpiirien rajapinnoilla ja osallistuvat niiden moninaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Otsikon käsitteellä "työllistävät vuorovaikutuskäytänteet" onkin kaksoismerkitys. Hankkeessa yhtäältä katsotaan, että nykytyöelämä vaatii refleksiivistä kielen ja vuorovaikutuksen tajua ja oman toiminnan ja vuorovaikutuskäyttäytymisen aktiivista työstämistä, mikä työllistää, kenties kuormittaakin työntekijää. Toisaalta omaan työhön liittyvien odotusten onnistunut käsittely ja elämänhistorian aikana opitut tavat toimia erilaisissa kielellisissä ympäristöissä ovat myös resursseja, jolla työtä ja toimeentuloa hankitaan. Hankkeessa pohditaan näiden kahden orientaation välistä jännitettä ja pyritään nykytyöelämän ilmiöiden kriittiseen ymmärrykseen. Hanke on monimetodinen ja nojaa useisiin eri tutkimustraditioihin. Sen aineistona toimivat palvelutuotantoprossesin aikana kerätyt tekstit ja keskustelut sekä etnografiset reititykset, joiden avulla voi tarkastella osallistujien päivittäisiä työn tekemisen paikkoja ja niihin kytkeytyviä merkitysrakenteita.

Hankeessa tutkittiin palvelu- ja keikkatalouden uudenlaista asiantuntijatyötä hybridien taiteilija-kehittäjien työkäytänteiden valossa. Työpaikoilla tehtävät taiteelliset interventiot ovat kasvava ilmiö nykytyöelämässä, mikä on luonut taiteilijoille uusia työllistymismahdollisuuksia. Tarkastelun fokuksessa oli palvelutuotantoprosessi, jonka puitteissa taiteilija-kehittäjät myyvät erilaisia työyhteisön kehittämispalveluja asiakasorganisaatioille. Kielentutkimuksen alan hankkeessa selvitettiin, minkälaisin vuorovaikutuskäytäntein palvelutuotanto toteutetaan sekä minkälaisia työn organisoinnin mekanismeja tällaisessa toimintaympäristössä kehittyy. Hankkeessa seurattiin joukkoa eri taiteen alojen taiteilija-kehittäjiä, ja sen aineistona toimivat palvelutuotantoprosesseista kerätyt todelliset tekstit ja keskustelut, sosiaalisen median päivitykset, ammatilliset vertaisryhmäkeskustelut, tutkimushaastattelut sekä osallistujien pitämät päiväkirjat. Teoreettis-metodologisesti hanke nojasi diskurssintutkimukseen, multimodaalisen ja digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen sekä monitieteiseen työn tutkimukseen. Hanke osoittaa, miten taiteilija-kehittäjien työ tapahtuu eri instituutioiden, organisaatioiden, professioiden ja elämänpiirien rajapinnoilla ja vaatii niiden moninaisen sosiaalisen dynamiikan hallintaa. Laajentuva ammattikuva edellyttää taiteilija-kehittäjiltä uudenlaista kielellistä ja vuorovaikutuksellista osaamista, joka auttaa tulkitsemaan erilaisten vuorovaikutustilanteiden piirteitä ja toimimaan vaihtelevissa sosiaalisissa rooleissa. Tällainen oman toiminnan ja vuorovaikutuskäytänteiden reflektointi työllistää ja kuormittaakin työntekijää. Toisaalta erilaisissa konteksteissa opitut tavat toimia ovat myös resursseja, joilla työtä ja toimeentuloa hankitaan. Hankkeen tuottama tieto auttaa ymmärtämään työelämän muutoskulkuja, jotka liittyvät muuttuneisiin työn sisältöihin ja käytäntöihin, uudenlaisiin osaamistarpeisiin sekä työlle annettuihin merkityksiin.

Takaisin apurahalistaukseen