Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Sanasta kuvaksi – sosiaalihuollon asiakirjat sarjakuvana

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkimusryhmämme tarkastelee monitieteisesti, miten sarjakuva voisi parantaa sosiaalihuollon asiakirjojen ymmärrettävyyttä. Asiakkaiden on vaikea ymmärtää virallisia asiakirjoja, koska kieli on vaikeaa vieraiden termien tai täsmällisyyden tavoittelun takia. Väärinymmärrysten vuoksi ihmiset eivät saa heille kuuluvia sosiaalisia oikeuksia, ja se tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle. Hankkeemme tarttuu tähän ongelmaan tarkastelemalla sitä, voiko oikeudellisen tekstin hegemonian rikkoa, miten oikeudellinen teksti kääntyy kuvaksi, onko visuaalinen asiakirja oikeudellisesti pätevä ja parantaako visuaalinen muoto asiakirjan ymmärrettävyyttä ja asiakkaan oikeudenmukaisuuden kokemusta. Tutkimusryhmämme koostuu sosiaalityön, käännöstieteen, sarjakuvatutkimuksen, taiteen ja oikeustieteen osaajista. Tutkimusryhmällä on siis ymmärrystä siitä, millaisia sosiaalihuollon asiakirjat ovat, millaisia tarpeita asiakkailla ja työntekijöillä on, mitä lainsäädäntö asiakirjoilta edellyttää, miten lapset ja aikuiset lukevat kuvaa, kuinka tekstiä käännetään kuvaksi ja miten sarjakuva piirretään. Tutkimuksessamme käyttäjäkeskeinen kääntäminen, ennakoiva oikeustiede, access to justice -keskustelu ja sosiaalityön ymmärrys haavoittuvista asiakkaista täydentävät toisiaan.


Sanasta kuvaksi -hankkeessa käänsimme sosiaalihuollon asiakirjoja kuvaksi: Valvotun tapaamisen säännöt ja Valvotun vaihdon säännöt sekä infopaketin kiireellisestä sijoituksesta nuorille. Tavoitteena oli selvittää, voivatko sarjakuva-asiakirjat edistää tiedon saavutettavuutta.
Lähestyimme näitä pragmaattisia sarjakuvia kuvien selkeyden, sisällön saavutettavuuden sekä käyttäjien oikeuksiin pääsyn ja osallisuuden lisäämisen näkökulmista. Tarkastelimme sarjakuva-asiakirjoja myös sosiaalihuollon työntekijöiden viestintävälineinä.
Verbaalisen tekstin tai aineettoman prosessin kääntäminen sarjakuvaksi on hajautunut ja iteratiivinen prosessi, jossa käännös muotoutuu vähitellen monien neuvottelujen, väliversioiden ja usein myös sisällöllisten kompromissien myötä. Yhteistyö sosiaalihuollon instituutioiden ja sarjakuva-asiakirjojen käyttäjien kanssa onkin välttämätöntä sarjakuva-asiakirjojen tutkimus- ja luomistyössä. Opimme myös, että toiminnan konteksti on selvitettävä tarkkaan, jotta osataan valita olennaisin.
Kun tekstiä muutetaan kuviksi, monista implisiittisistä, näkymättömistä asioista tulee eksplisiittisiä ja näkyviä. Se luo haasteita (miten esimerkiksi asiakkaan ihonväri tai sukupuoli esitetään), mutta sarjakuvaviestinnän konkreettisuus avaa myös väylän välittää asioita, joita tekstillä voi olla vaikeaa tavoittaa. Sosiaalihuollon asiakas voidaan esittää aktiivisena toimijana, joka pystyy vaikuttamaan palvelutilanteiden kulkuun omalla toiminnallaan. Sarjakuva-asiakirjoissa voidaan myös konkretisoida miltä onnistuminen näyttää – esimerkiksi nuoren pääsy turvaan kiireellisessä sijoituksessa tai iloa tuova tapaaminen lapsen ja vanhemman välillä (onnistumisen kuvaaminen). Vaikka sarjakuva-asiakirjat eivät sovi kaikille asiakasryhmille, tutkimuksemme osoittavat, että ne voivat olla saavutettavampia kuin perinteiset asiakirjat ja sitä kautta luoda puitteita sujuvalle yhteistyölle ja varmistaa ihmisten oikeuksien toteutumisen.
www.research.tuni/sarjis

Takaisin apurahalistaukseen