Apurahat ja residenssipaikat Tiede ja taide Riisuttu runko: Rakennusrungon muodonannollinen merkitys 1960- ja 1970-luvun arkkitehtuurissa Päähakija Arkkitehti SAFA Rytivaara Karita ja työryhmä Hankkeen jäsenet Kuukausiapurahan saajat: Rytivaara Karita, Karvinen Kaisa Myöntösumma 67400 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat Historia Myöntövuosi 2020 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Hakemuksen tiivistelmä Kiihtyvä purkamisen kulttuuri on vakiintunut maassamme. Etenkin 1960- ja 70-luvun rakennukset häviävät nyt purkutyömaa-aitojen takana. Ironisesti vastaavanlaista purkamista on nähty viimeksi juuri rakennusten rakentamisajankohtana. Suhtaudumme nyt rakennettuun ympäristöömme samoin kuin 60 vuotta sitten. Meidän tulisikin purkaa ja uudelleen rakentaa ajatteluamme, ei rakennuksiamme. Riisuttu runko -tutkimus- ja näyttelyprojekti tarttuu moderniin rakennuskantaan kohdistuvaan purkamisen kulttuuriin ja rakennusrungon muodonannolliseen rooliin 1960-luvun ja 1970-luvun arkkitehtuurissa. Teemme tutkimusta purkamisen liittyvistä kysymyksistä ja betonirunkoisten rakennusten anatomiasta. Kuuntelemme modernin arkkitehtuurin piirteitä pienoismallien, kirjallisen tutkimuksen, haastattelujen ja konkreettisen koerakennuksen avulla. Voisimmeko purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan säilyttää rakennuksen betonisen rungon ja löytää kestäviä tapoja hyödyntää sitä? Opimmeko kuuntelemaan riisuttua runkoa? Modernin rakennuskannan arkkitehtuuri perustuu usein rungon tilallisuuteen ja on keskeinen osa ajanjakson arkkitehtuurin ymmärrystä. Modernin talon rakennusrunko on myös kuva ajan ideoista ja toiveista. Kyse oli tapahtumarikkaasta ja jännitteisestä ajasta maassamme, jonka ymmärtäminen vaatii vielä uusia näkökulmia. Kuuntelemme, mitä modernin talon rungoilla on annettavanaan. Toimimme talokuiskaajina. Loppuraportin tiivistelmä Koneen säätiön rahoittama projekti Riisuttu Runko tutki 1960- ja 70-luvuilla rakennettujen katoavien rakennusten anatomiaa, niiden runkoa ja purkamisprosessia arkistotutkimuksen, betonisten pienoismallien ja valokuvien sekä tutkimuksesta kootun näyttelyn keinoin. Näyttely oli esillä Merihaan parkkihallissa syyskuussa 2022. Tutkimuksen aikana työstetty julkaisu ilmestyy keväällä 2023. Kirjassa eri metodeja on havainnoitu valokuvin, joiden tueksi tekijät ovat käsitelleet teemoja esseiden avulla. Tämän lisäksi mukana on kahden kansainvälisen asiantuntijan, Wessel de Jongen ja Louisa Huban haastattelut. Kirjoittajiksi on kutsuttu myös näyttelynavajaisten puheenpitäjät tutkijat Aleksi Lohtaja ja Ella Müller, joiden esseet käsittelevät modernin rakennuskannan poliittisuutta sekä jätteen roolia yhteiskunnassa. Kirja on englanninkielinen. Taiton on tehnyt graafikko Emery Norton. Riisuttu runko oli kulttuurista tutkimusta ja taidemetodeja yhdistelevä kokonaisuus. Projekti onnistui rakentamaan erilaisia näkökulmia rakennusten purkamista koskevaan keskusteluun, jota yleensä määrittää taloudelliset ja tekniset näkökulmat. Tutkimuksemme herätti paljon kiinnostusta ja keskustelua, sekä hanketta jaettiin sosiaalisessa mediassa tai siitä kirjoitettiin lehdissä. Ekologisten arvojen ja betonin yhteys nousi esiin myös muissa ajankohtaisissa keskusteluissa ja projekti tuntui tämän takia ajassa olevalta. Hankkeen tekijöistä tuntui, että olevan rakennetun ympäristön säilyttämiseen on kasvavaa kiinnostusta. Riisuttu Runko pyrki löytämään uutta herkempää näkökulmaa arjen rakennusten lähestymiseen ja modernin arkkitehtuurin aikakauteen, jonka asema korjaamisen ja rakennusperinnön näkökulmasta on edelleen vaihteleva. Hoivaava kuuntelu kovia betonisia runkoja kohtaan näyttäytyi tekijöille mielekkäänä tapana lähestyä ja pohtia purettavien modernien rakennusten roolia tässä ajassa ja myös osana tulevaisuutta. Näyttelyn ja tutkimusaineiston kokosi Kuunteluharjoituksia-työryhmä, johon kuuluvat Karita Rytivaara ja Kaisa Karvinen. Karita Rytivaara on arkkitehti, tutkija ja osa-aikainen opettaja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian laitoksella. Kaisa Karvinen työskentelee tilasuunnittelijana ja -tutkijana. Hän valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta sekä taiteen ja muotoilun tutkimuksen maisteriksi Sint Lucas Antwerpenistä. Työryhmän yhteinen ja itsenäinen tutkimustyö aihealueen piirissä jatkuu myös apurahatyöskentelyn jälkeen. Vuodelle 2023 on kirjan lisäksi sovittu jo luento ja julkaistavia tekstejä. Takaisin apurahalistaukseen