Arkkitehti SAFA Rytivaara Karita and working group

Riisuttu runko: Rakennusrungon muodonannollinen merkitys 1960- ja 1970-luvun arkkitehtuurissa

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Kiihtyvä purkamisen kulttuuri on vakiintunut maassamme. Etenkin 1960- ja 70-luvun rakennukset häviävät nyt purkutyömaa-aitojen takana. Ironisesti vastaavanlaista purkamista on nähty viimeksi juuri rakennusten rakentamisajankohtana. Suhtaudumme nyt rakennettuun ympäristöömme samoin kuin 60 vuotta sitten. Meidän tulisikin purkaa ja uudelleen rakentaa ajatteluamme, ei rakennuksiamme. Riisuttu runko -tutkimus- ja näyttelyprojekti tarttuu moderniin rakennuskantaan kohdistuvaan purkamisen kulttuuriin ja rakennusrungon muodonannolliseen rooliin 1960-luvun ja 1970-luvun arkkitehtuurissa. Teemme tutkimusta purkamisen liittyvistä kysymyksistä ja betonirunkoisten rakennusten anatomiasta. Kuuntelemme modernin arkkitehtuurin piirteitä pienoismallien, kirjallisen tutkimuksen, haastattelujen ja konkreettisen koerakennuksen avulla. Voisimmeko purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan säilyttää rakennuksen betonisen rungon ja löytää kestäviä tapoja hyödyntää sitä? Opimmeko kuuntelemaan riisuttua runkoa? Modernin rakennuskannan arkkitehtuuri perustuu usein rungon tilallisuuteen ja on keskeinen osa ajanjakson arkkitehtuurin ymmärrystä. Modernin talon rakennusrunko on myös kuva ajan ideoista ja toiveista. Kyse oli tapahtumarikkaasta ja jännitteisestä ajasta maassamme, jonka ymmärtäminen vaatii vielä uusia näkökulmia. Kuuntelemme, mitä modernin talon rungoilla on annettavanaan. Toimimme talokuiskaajina.