Mitä on pakko oppia? Tekstitaitojen minimistä neuvottelu ja eriarvoisuus oppivelvollisuuskoulussa

Hakemuksen tiivistelmä

Onko pakko lukea kirja, jos ei halua? Onko pakko osata esittää asiansa kirjallisesti, jos aikoo autonasentajaksi? Millainen rooli yhteiskunnallisilla eronteoilla on, kun tekstitaitojen vähimmäisestä neuvotellaan? Millaista yhteiskunnallista osallisuutta ja siten demokraattista kansalaisuutta tämä neuvottelu tuottaa? Tässä hankkeessa tutkimme tekstitaitojen minimiä koulussa. Tarkoitamme minimillä kaikkein vähimmäisintä; sitä eri tavoin koulutuspolitiikassa ja ja koulutuksen arjessa neuvoteltavaa tietojen ja taitojen tasoa, jolle oppivelvollisuuskoulussa tulisi vähimmillään yltää. Tätä minimiä lähestymme yhteiskunnallisen osallisuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta fokusoiden tekstitaitoihin. Läpeensä tekstualisoituneessa yhteiskunnassa osallisuus edellyttää varsin monipuolista tekstitaitojen hallintaa. Esimerkiksi kansalaisaloitteiden laatimisen ja kannattamisen kaltaiset prosessit edellyttävät taituruutta pitkien tekstien työstämisessä. Tästä syystä keskitymme tekstitaitoihin ja äidinkielen ja suomen opetukseen, joka on ymmärrettävissä yhtenä koululaitoksen keskeisimpänä demokratiaan ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen kasvamisen areenana. Tarkastelemme minimiä poikkitieteellisesti etenkin koulutussosiologiaa ja tekstitaitotutkimusta hyödyntäen. Yhtäältä tutkimme minimiä koulutuspoliittisiin dokumentteihin kirjoittuneiden neuvottelujen kannalta. Toisaalta tutkimme minimiä koulutuksen arjessa yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa tuotettuihin etnografia-aineistojen perustuen. Pureudumme siihen, miten minimistä neuvotellaan, miten eri minimeihin tähtäämistä perustellaan ja miten yhteiskunnalliset eronteot näissä neuvotteluissa merkityksellistyvät. Hanke tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, millaista yhteiskunnallista osallisuutta ja siten demokraattista kansalaisuutta minimistä neuvottelu tuottaa.