Apurahat ja residenssipaikat Tiede Kotiseutumme jäljet – esihistoriallisen ajan alkuperätutkimusta luuston isotooppisignaalien nykysystematiikan valossa Päähakija FT Arppe Laura ja työryhmä Hankkeen jäsenet Kuukausiapurahan saajat: Etu-Sihvola Heli, N. N. Ryhmän muut jäsenet: Heyd Volker, Oinonen Markku Myöntösumma 237700 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat Arkeologia Myöntövuosi 2018 Kesto Nelivuotinen Jos olet hankkeen vastuuhenkilö, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Hakemuksen tiivistelmä Luusto on elämän arkisto. Elinympäristömme leimaa meidät isotooppisignaalein, jotka ovat myöhemmin tulkittavissa historiaksi elämänaikaisista muuttoliikkeistä. Arkeologiselle alkuperätutkimukselle isotooppimenetelmä on tärkeä, ja tutkimussuunta on vahvassa kasvussa. Tutkimuksemme kokoaa yhteen isotooppiarkeologeja, isotooppitutkijoita, rautakausitutkijoita, oikeuslääkäreitä, mallintajia ja geneetikkoja projektiin, joka tutkii isotooppimenetelmin tehtävän ihmisalkuperätutkimuksen perusoletusten pitävyyttä, menetelmän tarkkuutta ja sen asettamia rajoituksia arkeologiselle tulkinnalle, ja tutkitaan saatuun tietoon nojaten Suomen tärkeimmän rautakautisen kalmiston vainajien alkuperää ja kotipaikkaliikkuvuutta Sr-isotooppianalytiikan keinoin. Tutkimuksen nykyihmisistä kerättäviin luunäytteisiin perustuva metodinen osa tarkastelee luukudosten uusiutumistahtia selvittääkseen mitä ajanjaksoa isotooppiarkeologisten tutkimusten näytteenotto todella edustaa, ja luurangonsisäistä luontaista isotooppiarvon vaihtelua asettaakseen realistiset virherajat arvojen tulkinalle. Karttuneen tiedon avulla selvitämme Euran Luistarin kalmistoon haudattujen ihmisten maantieteellistä alkuperää Sr-isotooppien avulla. Lopulta pyrimme laajaan ymmärrykseen ihmisten alkuperän monista ulottuvuuksista yhdistämällä Sr-isotooppien maantieteellinen alkuperäinformaatio ihmisten geneettisistä juurista kertovaan tietoon, ja aiemmin tekemämme C/N/O/S-isotooppitutkimuksen tuottamaan informaatioon. Loppuraportin tiivistelmä Kotiseutumme jäljet –hanke koostui alkuperäiseltä suunnitelmaltaan kahdesta osaprojektista. Näistä ensimmäinen, oikeuslääkäreiden kanssa yhteistyössä nykyihmisistä kerättäviin luunäytteisiin perustuva osahanke kaatui COVID19-pandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi: näytteiden saaminen tuli mahdottomaksi. Metodologisesta osahankkeesta luopuminen oli iso takaisku, mutta siitä vapautunein resurssein pystyimme tutkimaan Euran Luistarin vainajien elämää ja kotipaikkaliikkuvuutta suunniteltua kattavammin. Tuotimme Suomen toistaiseksi mittavimman, 57 yksilöä ja 91 ihmis- ja eläinnäytettä kattavan arkeologisen strontiumisotooppiaineiston (87Sr/86Sr) Luistarin kalmistosta. Lisäksi luotiin yli 100 näytettä käsittävä 87Sr/86Sr aineisto ympäristönäytteistä Euran seudulta ja kotimaisilta arkeologisilta vertailulöytöpaikoilta Hollolan Kirkkailanmäeltä, Mikkelin Tuukkalasta, Pälkäneen Rauniokirkolta, Hiitolasta, Laitilan Lukkalasta, Vesilahden Pajuntakustasta ja Euran Köyliönsaaresta maantieteellisten lähdealueiden vertailutarpeisiin. Hankkeessa tuotettiin kolme avoimesti saatavilla olevaa tieteellistä artikkelia, ja kolme vielä valmisteilla olevaa käsikirjoitusta. Isotooppikoostumusten perusteella Euran Luistarissa tyypillisin ruokavalio sisälsi runsaasti kalaa, joka strontiumisotooppien perusteella todennäköisimmin pyydettiin läheisestä Pyhäjärvestä. Suurin osa kalmistoon haudatuista ihmisistä vietti lapsuutensa Euran alueella, mutta muualta tulleitakin oli – sekä lähialueilta että kauempaa. Tuloksemme toivat uutta tietoa myös ihmisten kanssa haudattujen koirakumppanien alkuperästä. Luistarin isotooppitutkimuksista on kerrottu laajassa yleistajuisessa katsauskirjassa ”Luihin ja ytimiin - Tutkimuksia ja tulkintoja Euran Luistarin kalmistosta”. Hanke julkaisi myös näytemateriaalina käytetyistä Luistarin ihmishampaista- ja luista röntgenmikrotomografialla tuotetun kuva-aineiston avoimesti saatavaksi (Fairdata.fi). Takaisin apurahalistaukseen