Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Koreografi Anna Mustosen ja cembalisti Marianna Henrikssonin oopperakokonaisuus Eros the Bittersweet

Hakemuksen tiivistelmä

Koreografi Anna Mustonen ja cembalisti Marianna Henriksson toteuttavat vuosina 2019–2021 kolmannen varhaisbarokin musiikkia ja uutta tanssia yhdistävän projektinsa. Esittävän taiteen valtionpalkinnolla 2018 palkittu työpari kokoaa italialaisesta varhaisbarokin musiikista oman oopperakokonaisuuden, joka perustuu kanadalaisen antiikin tutkijan ja runoilijan Anne Carsonin Eros the Bittersweet -kirjaan. Kokoamme kirjan esittelemien rakkauden ja halun teemojen pohjalta kohtauksittaisen oopperan, “esseeoopperan”, jonka dramaturgia on pikemminkin nykyesityksen estetiikan kuin perinteisen oopperajuonen mukainen. Carson kirjoittaa runollisella ja esseistisellä tyylillään antiikin rakkausrunouden elementeistä: nuolista, silmistä, sulamisesta jne. Nämä teemat ovat hyvin läsnä myös antiikin draamasta valtavasti vaikutteita saaneissa varhaisbarokin lauluteksteissä. Esityksen musiikki valikoituu Barbara Strozzin musiikin ympärille. Tämän itsensä "uudeksi Sapfoksi" julistaneen venetsialaisen ja muiden 1600-luvun italialaisten säveltäjien musiikki rakentuu kirjan teemoja käsitteleviksi jaksoiksi. Henkilöhahmojen välisen dramatiikan sijaan muodostamme erotiikan ja halun abstraktioita, ja työstämme niitä esiin laulun, soiton ja tanssin kautta. Tällainen työtapa mahdollistaa oopperaesityksen dramaturgian päivittämisen nykynäyttämölle, usein oopperaa vaivaavat vanhentuneet sukupuoliroolit ja valta-asetelmat välttäen.

Työryhmä toteutti suurimuotoisen näyttämöteoksen Eros, jonka ensi-ilta oli 6.10.2022 Tanssin talon 700-paikkaisessa Erkko-salissa. Teos oli i dolcin, Zodiak - Uuden tanssin keskuksen, Suomalaisen barokkiorkesterin ja Helsinki Early Music Festivalin yhteistuotanto.

Tässä esityksessä tanssi ja musiikki ovat usein toisiinsa kietoutuneina, ajoittain eri radoilla, jatkuvasti jakamassa samaa tilaa. Kahdeksan soittajaa, viisi tanssijaa ja viisi laulajaa antautuvat tanssin ja musiikin myötävärähtelylle. Tanssi ja musiikki janoavat toisiaan, kurkottavat herkästi toisiaan kohti.

Esityksen koreografia on halussa lähestyä, kurkottamisen eleissä. Se on tanssia siitä hetkestä, kun kosketus ei ole vielä tapahtunut. Se on lähestymistä, jossa yrityksen jännitys ja epävarmuus saavat näkyä ja jossa toista ei oteta haltuun. Italialaisessa varhaisbarokin musiikissa eros on dissonanssien ja pidätysten pitkitetyssä halussa purkautua kohti konsonansseja. Eros on laulutekstien merkityksen kietoutumisessa yhteen musiikin hankausten, suuntausten ja kitkaisten kurkotusten kanssa.

Esitys on inspiroitunut kanadalaisen antiikin tutkijan ja runoilijan Anne Carsonin kirjasta Eros the Bittersweet (1986). Kyseinen esseeteos esittelee rakkauden ja halun eri teemoja, jotka työstetään musiikin ja tanssin keinoin näyttämölle. Carson kirjoittaa antiikin rakkausrunouden elementeistä, kuten nuolista, silmistä ja sulamisesta. Nämä aiheet ovat hyvin läsnä myös antiikin draamasta valtavasti vaikutteita saaneissa varhaisbarokin lauluteksteissä. Esitykseen valikoitavat kappaleet edustavat 1600-luvun seconda pratican musiikin ajattelua, jonka taustalla on halu välittää tunteita mahdollisimman suoraan ja koskettavasti antiikin esikuvien tapaan.

“For in this dance the people do not move. Desire moves. Eros is a verb.” (Carson 1986).

Takaisin apurahalistaukseen