Kahden vuoden työskentely esinerunoilijana sekä alan mahdollisuuksien kartoittaminen

Kahden vuoden ajan tutustun mahdollisuuksiin, jotka 3D-tulostaminen ja laserleikkaus avaavat runoudelle, sekä siihen mikä on näillä tekniikoilla tuotetun runouden elinkelpoisuus ja paikka runouden kentällä. Esinerunoilijaksi kutsuttava ammattinimike tai työnkuva sijoittuu puuttuvaksi linkiksi lavarunoilijan ja julkaisevan runoilijan väliin. Se hyödyntää työssään yhä saavutettavampaa teknologiaa julkaistakseen runoesineitä puoliteollisella tasolla. Esinerunoilijan pidemmän aikavälin työskentelyn tulos konkretisoituukin taidenäyttelyssä lavarunoesityksen tai kirjan sijaan. Tämä liitto teknologian ja runoilijan ammatin välillä on väistämätön seuraava askel alan kehityksessä ollen täydellinen symbioosi yleisön saavutettavuuden, populaarin sekä kokeellisen runouden välillä. Työprosesseissa yhdistetään kokeellisen, kineettisen, konkreettisen ja muun visuaalisen runouden traditio taiteilijakirjojen, kirjansidonnan ja veistostaiteen perinteisiin. Esineen toimiminen julkaisualustana mahdollistaa lähes ennennäkemättömät törmäytykset interaktiivisuuden, mekaniikan, materiaalien, kolmannen ulottuvuuden ja kielen välillä. Juuri tämän vuorovaikutuksen tutkimiseen projektin kaavailema esinerunous keskittyy luoden interaktiivisia, kolmiulotteisia, mekaanisia ja esteettisiä esineitä.

Hanke toteutui pitkälti odotusten ja päivitetyn työsuunnitelman mukaan. Työsuunnitelmaa jouduttiin päivittämään koronan vuoksi, ja päivitetty työsuunnitelma löytyy Koneen Säätiön korona-lisäavustushakemuksesta.

Kaiken kaikkiaan olen onnistunut kohtalaisen hyvin esinerunoilijan työnkuvan mahdollisuuksien kartoittamisessa. Koska esinerunot ovat luonteeltaan fyysisiä ja interaktiivisia, ja niiden valmistaminen tapahtui 3D-tulostimella, vaikutti korona projektiin melko paljon. Alun komponenttipula hidasti työskentelyä, ja livetapahtumien ja -tilanteiden väheneminen esti suoran vuorovaikutuksen esineiden kanssa. Muuttunutta tilannetta paikkaamaan luodut videot ovat olleet lajissaan suosittuja, mutta eivät korvaa esineiden livekohtaamisia ja niiden kanssa vuorovaikuttamista.

Projekti tuotti 15 runoesinettä, 6 runoesinevideoesseetä (yhteensä noin 2 h ja 50 min videomateriaalia), esseen Nokturno.fi-verkkolehdessä sekä pienoisnäyttelyn Runokuussa. Olen myös hyödyntänyt 3D-tulostettuja objekteja osana runoesityksiäni, sekä luonut pohjaa yhteisöllisemmille esinerunoprojekteille, jotka tulevat toteutumaan osana TkuÖpenMiciä ja tulevia runofestivaaleja Taiken rahoituksella.

Tällä hetkellä kokoan tuotetuista runoesineistä laajempaa näyttelyä ja etsin niille näyttelytilaa. Tarjoan "mitä opin esinerunoudesta" -yhteenvetoesseetä kirjallisuuslehtiin.

Koen yhä, että esinerunoudella on kysyntää, ja yhdistän projektin aikana kehittämiäni taitoja tulevaan runotyöskentelyyn. Esinerunouden saaga on vasta alkamassa!